Vapaus

Jorma, olen kanssasi samaa mieltä, Jumala vaikuttaa kaiken meissä ja tuo kehotus pysyä Kristuksessa on Hengen kehotus, tätä tarkoitin.
Henki vaikuttaa meissä kaiken ja ymmärrän sen tulevan kokonaan meidän ulkopuolelta, Jumalan Sanan kautta.
Ihmisellä ei ole mitään valtaa pitäytyä Kristuksessa omilla voimillaan, joka sitä yrittää, on jälleen lain alla ja eksyksissä, ei auta vaikka kuinka lukisimme raamattua ja yrittäisimme saavuttaa jotain hengellistä arvoa.

Raamattu pysyy mykkänä, ilman Henkeä.

Tätä tarkoittaa toisenlainen evankeliumi, joka on ihmisille mieluinen lihan turhamaisuuden ja itsetyytyväisyyden tähden. Galatalaisille oli käymässä juuri niin. Ongelman on usein se, että tuo tekojen laki (syyn ja seurauksen laki) on meille ihmisille niin luontaista, että ilman Hengen ohjausta kukaan ei voi siltä välttyä.
Sanoohan Paavalille: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” kun oli rukoillut kolmesti saatanan enkelin kiusatessa. Paavalilla oli varmasti tuo kiusaaja aina seuranaan, sen verran voi noista kirjeistä lukea.

Olen puhunut myös uskon salaisuudesta, joka ei ole järjellä ymmärrettävissä, sillä luonnollinen ihminen ei voi ottaa vastaan sitä mikä on Jumalan, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Tuosta Hengestä minä puhun, se kasvattaa meitä Armonsa mukaan, sillä olemmehan saaneet Lahjaksi Henkeänsä, jossa me myös vaellamme, emme näkemisessä, vaan uskossa. Henki rukoilee meidän edestä kuten rukoilla tulee, eikä niin että me itse rukouksilla saavuttaisimme jotain. Henki on se, joka meitä KEHOTTAA PYSYMÄÄN KRISTUKSESSA.
Kyllä olen lukenut viestisi tarkoin ja Uskon ja tunnistan sinussa saman Hengen vaikuttavan, josta olen itsekin saanut osakseni. Kristuksen ruumiissa on monta jäsentä, mutta Henki on sama.
Kyllä tällä blogilla on muitakin jotka tunnistan Hengen mukaan. Monet ovat samalla tiellä mutta kukin omalla kohdallaan vaeltaa. Jokainen joutuu yksin seisomaan tai kaatumaan Jumalan edessä. (silloin on hyvä olla Kristuksessa ja puolustajan Pyhä Henki, joka Todistaa, että me olemme Hänen lapsensa. Onhan Hän painanut meihin sinettinsä)

Onhan Kristityissä vasta kääntyneitä ja Kristuksen opissa enemmän kouliintuneita, (kolhittuja :), mutta ikäväkseni täytyy todeta, että kaikki eivät tunne sitä Kristusta omakseen, mistä täällä usein puhutaan. Loputtomat väittelyt harvoin lisäävät ymmärrystä, jos sitä ei ole annettu. (Jumalalta saa kun pyytää)
On myös niitä, jotka ovat oman voimansa vallassa, vaikka puhuvat Kristuksesta.

Henkien erottaminen on kuitenkin tärkeää, sillä nykyään on monenlaista liikkeellä. Omaansa puhuvat ovat ne, jotka eivät pysy Jumalan selkeässä Sanassa, vaan vääntävät sen ihmisten mukaiseksi tekojen opiksi ja järkeisoppina suosittelevat sitä ihmisille vain hyvänä henkisenä harjoituksena. Toisella puolella ovat ne, jotka myyskentelevät Kristinuskoa, vaikka se ei ole kenenkään ostettavissa.

Lopuksi Paavalilla on hyvä muistutus meille kaikille:
”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.
Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon. 1.Kor.10:12-15

Minä ajattelen, ettei tuo nimien muuttaminen toiseksi muuta itse asiaa .
Lakia se minusta on, vaikka nimitettäisiin Hengen kehoitukseksi.
Sillä Pyhä Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, tuomion tähden ja vanhurskauden tähden…

Me voimme tuntea vanhurskauttamisopin sanasta sanaan oikein, mutta silti usko jää järjen asiaksi.
Siksi on hyvä miettiä uskoa kokonaisuutena, myös elämän näkökulmasta.
Ei meistä kukaan halua toistaa itseään.
Mutta, itsevanhurskauden määrittäminen joksikin galatalaiseki anti-kristillisyydeksi, vie meidät sikäli
harhaan, että se tekee asiasta tiedettä. Itsevanhurskaus on vaarana aina.

Pyhä Henki on Kristuksen Henki, joka vahvistaa Sanansa ja Kirkastaa Jeesuksen Jumaluuden meille, jotka olemme Hänessä, ei Hän anna meille niin kuin maailma antaa, vaan antaa, Uskon, Lohdutuksen, Ilon, Rauhan, Rohkeuden ja Hengen hedelmänä on Rakkaus jonka päämäärä on iankaikkinen elämä Kristuksessa Uskon mukaan, jonka on omilleen lahjoittanut. sillä Rakkaus ei kuole. Mikä on se Usko, joka voittaa maailman? Jumalan Pojan Usko, josta olemme syntyneet.

”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Joh.16:7-15

Onko tässä nyt syntynyt jotain polemiikkia Jeesuksen ns. vieraasta työstä?

En usko, vahvistan edellisen kirjoituksesi, Lain ja evankeliumin erottaminen on joskus hankalaa. Olen usein turhan analyyttinen, se johtaa järkeilyyn.

Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Olen aivan samaa mieltä, että lain ja evankeliumin erottaminen on joskus hankalaa. Kumpi on vahvempi laki vai evankeliumi; evankeliumi.

Vapaus vai orjuus?

Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’ ?” Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala.” Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” (Joh. 8: 31-47)

OK Ismo!
Sanoit yllä galatalaisten sortuneen mukavuudenhaluun ja itsetyytyväisyyteen.
Emmekö me tee sitä kaikki, itsetyytyväsiyyttä varsinkin?

Omavanhurskaus on heidän tapauksessaan ollut mielestäni muuta, harrasta tunnollisuutta ja vakavuutta
Jumalan edessä. Eihän tällaista ongelmaa ole niillä, jotka miettivät asioita vähän rennommin. Pelko ja ahdistus ajaa ihmisen tutkimaan tarkkaan, miten minun tulisi elää, jotta Jumala olisi mielistynyt minuun…?

Tämä ei ole järjellä voitettavissa, vaan sielunhoidollinen asia, jopa, saada tuntea Jumalan rakkaus tai
sitten ahdistua eli syvän kokemuksen kautta havaita, että Jumala pakenee aina vain kauemmas, mitä lähemmäs häntä luuli pääsevänsä. Tämä voi olla vuosien, jopa vuosikymmenten prosessi.
Mielestäni ihmisessä ei ole mitään nappulaa, jonka hän oman päättelynsä avulla kääntää toiseen asentoon ja alkaa ”uskomaan oikein”.
Se on oikean opetuksen, mutta ennen muuta sielunhoidon ja Pyhän Hengen tehtävää.

Sitten on sitä toista, itsetyytyväisyyttä ja mukavuudenhalua, on ylpeyttä ja oikeassa olemisen riemua muihin huonompiin nähden. Joka luulee olevansa omanvanhurskauden vaikutuksista vapaa, ei tunne itseään.

Jumala jopa sallii meidän langeta monenlaisiin harhapolkuihin, jotta tulisimme lapsen kaltaiseksi.

Aiheena on Kristityn Vapaus ja se aiheuttaa intohimoista keskustelua ja hyvä niin.
Omasta puolestaanhan vain jokainen voi puhua, kokemukset Jumalan käsittelyssä ovat jokaiselle erikseen räätälöity. Kristittyinä, meillä on kuitenkin yhteinen käsitys Armosta ja Totuudesta. Mielestäni Vapaus ja Pelastus varmuus kulkevat käsikädessä ja ilman toista ei voi olla toistakaan. Onkin hyvä antaa yhteisesti arvostamamme opettajan lohduttaa meitä ja jatkaa tästä:

”Voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen.”
1.Piet. 1:5.
Mitä Pietari tarkoittaa sanoessaan: Voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen? Hän tarkoittaa tätä: Usko on niin jalo ja kallis asia, se Jumalan voima, joka meissä vaikuttaa, että se antaa meille oikean ja selvän käsityksen kaikesta, mikä koskee autuuttamme. Näin voimme arvioida kaikkea, mitä maan päällä on, ja sanoa: tämä oppi on oikea, tuo on väärä. Tämä elämä on oikeata, tuo ei. Tämä työ on hyvä ja hyvin tehty, tuo on paha. Mitä uskova ihminen päättää, on oikein ja totuudenmukaista, sillä häntä ei voida pettää, vaan hän varjeltuu ja on kaiken opin tuomari.

Sitävastoin missä uskoa ja tätä Jumalan voimaa ei ole, siinä ei ole muuta kuin eksytystä ja sokeutta, siinä heilutaan sinne tänne työstä toiseen. Järki tahtoisi mielellään mennä taivaaseen tekojen tietä ja ajattelee aina: Tämä työ vie sinut taivaaseen, tee se, niin tulet autuaaksi. Tästä ovat maailmaan syntyneet monet luostarikunnat, alttarit, messupapit, munkit ja nunnat. Sellaiseen sokeuteen antaa Jumala uskottomien langeta. Sen sijaan meidät, jotka uskomme, hän varjelee oikeassa käsityksessä, niin ettemme joudu kadotukseen, vaan pääsemme autuuteen. M Luther

Ei ole ihme, että Paavin porukka halusi Lutherin pois päiviltä ja vainosi häntä. Luther luki itsensä autuaaksi ja julisti sitä Uskon vanhurskautta, minkä tähden Paavalikin pääsi vankilaan.

”Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.”
Jeesus vastasi heille: ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.

Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.

Jeesus vastasi heille: ”Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?”
Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi”. Joh.10: 24-33

Kiitos, Ismo!
En sanottava, etten juurikaan tunne intohimoa.
Jotakin koetan ammentaa sitä, mitä olen itse kokenut ja kuullut toisten kokeneen.

Kristityn elämä on kasvamista, se on uskon varmuutta ja usein myös epävarmuutta, mutta ennen
muuta kasvamista armoon.
Sellainen ihminen, joka on todella herännyt, on pelästynyt oman kohtalonsa suhteen,
kun hän sitten iloitsee päästyän linnustajan paulasta, hän
lupaa usein itselleen: ”tästä lähtien en enää koskaan tees syntiä”.

Tämä on tietysti naivi ajatus, ja usein sen naivius selviää sitten kun tulee arki vastaan.
Joutuu toteamaan: ”tällainenko minä olenkin…..”.

Ei se mitään tunnottomuutta ole, jos ihminen sitten tahtoo tulla paremmaksi, yrittää vielä enemmän…
Se on suorastaan äärimmäistä herkkätuntoisuutta. .
Lutherin elämä antaa tästä selittävän esimerkin. Staupitz suorastaan kyllästyi Lutherin pikkusyntien
ripittämiseen. Totuuden löytäminen vei vuosia.
No, eihän tällaiseen varmaankaan joudu sellainen, jolla 10 käskyä ja Paavalin kirjeitteet edustavat vain omaan aikaansa liittyvää tapahistoriaa.
Uskon, että illan tullen yks sun toinen joutuu miettimään, mikä on olleellista. Kun mitään hyvää itsestä ei löydy, jää jäljelle vain Kristus.

.