Vapauteen Kristus meidät vapautti

Nykyään on paljon vallalla erilaisia uskomuksia, teorioita, joita uskovat löytävät Raamatusta.

Nämä teoriat ovat usein oman mielen mukaan muokattuja ajatelmia, joilla pyritään ehkä enemmän  saamaan päähuomiota omalle itselle, kenties jonkinlaisen sensaatiomaisen julkaisun tekijänä.

On hahmotelmia siitä, miten meidän ei pitäisi ollenkaan uskoa heliosentriseen aurinkokuntaan, vaan nähdä maa litteänä, ja ellemme tätä taivu omaksumaan, olemme pahimmassa tapauksessa jonkinlaisen vihamiehen asemassa, ainakin “annamme valheelle valtaa”.

On myös väittelyitä siitä, että Jeesuksen nimeä ei saisi ollenkaan käyttää sellaisenaan, vaan pitäisi käyttää alkuperäistä heprealaista nimeä Jeshua. Jeshua on kuitenkin muokkautunut eri kielten ja murteiden kautta jokaisen maan oman kielen mukaan sellaiseksi kuin on, eikä siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Onhan muutenkin jokaisessa kielessä omat vastineensa muiden maiden vastaaville sanoille.

On jopa ikävää huomata suomen kielen köyhtyminen viime vuosina, kun monia sellaisia sanoja on otettu käyttöön, joita ei alkukielestään ole vaivauduttu “suomentamaan”.

Sotkua aiheuttaa myös se, että vasta uskoon kääntyneet poukkoilevat Raamatun kirjojen välillä, piittaamatta siitä, onko kyseessä Uusi vai Vanha Testamentti. 

Uskovan pitäisi seurata Jeesuksen Kristuksen oppeja, joita Uusi Testamentti on täynnä, ja vasta sitten kun nämä yksinkertaiset neuvot on omaksuttu, selailla Raamattua laajemminkin ja tehdä tulkintoja ainoastaan sitä silmällä pitäen, että vapauteen Kristus meidät vapautti. 

Summittainen Raamatun tulkinta johtaa helposti siihen, että ihmiset alkavat ottamaan uudelleen erilaisia säännöksiä käyttöön, jos kirjoituksissa hypitään välillä Vanhaan Testamenttiin unohtaen Uuden Testamentin tärkeät opetukset. 

Tämän voin sanoa ihan omasta kokemuksesta, kun nuorena miehenä tulin uskoon. Minulle Uusi Testamentti antoi paljon ja siitä sain erittäin hyvät eväät elämään, mutta tietysti minunkin piti kiirehtiä lukemaan koko Raamattu läpi. 

Mutta kun olin vasta tuore tapaus, en muistanut enää Uuden Testamentin oppeja siinä vaiheessa, kun kiirehdin läpi Vanhaa Testamenttia. Uskoni koki kovan kolauksen, epäusko valtasi minut, aloin miettiä Vanhan Testamentin sovituksia ja uhraamisia, aloin miettiä siis lakia, enkä enää muistanut sitä, mikä oli kaikkein tärkeintä, eli vapauteen Kristus meidät vapautti.

Näin siis ei kannata mennä liikaa ahmimaan vaikeita asioita Raamatusta ja yrittää niitä tulkita, jos usko ei vielä ole juurtunut hyvälle pohjalle. Ei pidä ahnehtia väkevää ruokaa, kun vielä tarvitaan sanan ravitsevaa maitoa. 

Timo Tynkkynen