Keväinen Vappu on kivenä kirkon saappaissa. Poliittiset vappupuhujat saavat äänensä kuuluviin ja haukkuvat myös toisiaan. Tähän puhujien kirjoon pitäisi kuulua myös kirkon piispat. Heidän omimmalla asiallaan olisi kysyntää myös tässä kentässä. Olisipa sitten kommentoijillakin töitä arvojemme pohdinnassa. Jos piispojemme puheet eivät olisi vain mielistelevää pehmoilua… uskaltaisivatko he puhua profeettojen tavoin?
Vapun puheilla olisi painoarvoa!
Vapun jälkeen
Piispat ja papit olivat tuomassa uutuutta. Tällä kertaa maallikot olivat valveutuneempia Raamatun opetuksesta.
Vähän ristiriitaisina pitää katsoa noita piispojen äänestys 64–51.
Toisaalta on hyvä, että edes rippeet Jumalan pyhyydestä on jäänyt Norjan kirkkoon eikä homoja alettu vihkimään, mutta yhtäältä on ihmeteltävä kuinka piispat pystyvät toimimaan noin härskisti Raamatun ja tunnuskirjojen vastaisesti pilkaten Jumalaa, että 51 heistä olisi valmis vihkimään homoparin.
Homoavioliittohan ei ole tulkinta kysymys, kuten esimerkiksi naispappeus, vaan Raamattu kysymys. Ainoastaan heittämällä sekä yleinen ilmoitus (luonto) että erityinen ilmoitus (Raamattu) pois voidaan tulla johtopäätökseen, että homoavioliitto on Jumalan mieleinen ajatus.
Syy, miksi homoavioliittoa kannatetaan kirkossa, tulee aivan muualta kuin Jumalasta. Sen takana on pitkäaikainen ”markkinointi” ja termien kanssa leikkiminen, niin että ei puhuta homoavioliitosta tai sukupuolineutraalista avioliitosta – koska ihmiset ymmärtävät mitä ne tarkoittaa – vaan puhutaankin ”tasa-arvoisesta” avioliitosta. Tällä termillä ei ole mitään pohjaa todellisuuden kanssa, mutta se vetoaa tunteisiin ja mielikuviin. Painostus hyväksyä homoavioliitto ei siis tule Jumalalta tai kirkon sisältä, vaan ulkoa.
”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” – Galatalaiskirje 1:10-12
Ei Ruotsin kirkossa edes ole 51 piispaa, 116:sta puhumattakaan.
Tarja, ei varmaankaan Ruotsissa, mutta nyt onkin kyse Norjasta.
Ei ole Norjankaan kirkossa. Norjan kirkossa on 11 piispaa. Sen sijaan kirkolliskokouksessa, josta tässä uutisessa oli kyse, on 116 edustajaa.
”:: bispemøtet (i Den norske kirke). Består av alle de 11 biskopene som samles til bispemøter fire ganger årlig. ”
”(Den norske kirkes Kirkemøte) møtes en gang årlig og består av medlemmene i de elleve bispedømmerådene pluss leder av Samisk kirkeråd.
Til sammen har Kirkemøtet 116 medlemmer.”
lainaukset Norjan kirkon nettisivulla olevasta kirkkosanastosta http://www.kirken.no/
Ei tuo tulos ollut piispojen vaan kirkolliskokouksen äänestyksen tulos. Kuinkahan yksimielisiä piispat ja papit mahtoivat asiasta olla?
Kirkollinen vihkimys erikseen, mutta jo ”tasa-arvoisen” avioliiton laillistaminen yhteiskunnassa tuo joukon seurausvaikutuksia. Argumentti, että ”enemmistö ei menetä mitään” on väärä:
http://www.kotipetripaavola.com/moraalinrappio.html
Kiitos linkistä, siellä onkin paljon tutkimuksia tuotu esille, täytyy ajan kanssa tutustua niihin.
Vai olivatko sittenkään valveutuneita. VT:ssa on kaksi asiaa koskevaa kohtaa (3 Moos18:22,29; 20:13), joiden sanoma on, että heterojen pitää lynkata homot. Tässä Norjan kirkolliskokous ei liene kovin Raamatullinen eikä kumpikaan meistä. Onko todellista Raamatulle uskollisuutta näiden kohtien unohtaminen ja vääristäminen pelkäksi homoseksuaalien avioliiton vastustamiseksi? Itse asiassa tarkasti ottaen Raamatussa ei sanota yhtään mitään tästä avioliittokysymyksestä. UT:ssa on kolme kohtaa homoseksuaalisuudesta (Rm 1:26-27; 1 Kor 6:9; 1 Tim 1:10). Korinttolaiskirjeen mukaan homot joutuvat helvettiin. Uskon, että tässäkin olemme kaikki eri mieltä Raamatun kanssa ja uskomme pelastuksen perustuvan armoon, ei tekoihin. Timoteuskirjeessä on kyse pitkästä syntiluettelosta, jossa mainitaan mm. ahneus, niin että kaikki taidamme olla samassa veneessä homojen kanssa. Roomalaiskirje taas jatkuu homokohdan jälkeen varoittamalla kristittyjä tuomitsemasta ja muistuttaa meidän kaikkien olevan syntisiä ja armon varassa (Rm 2:1-4). Olemmeko lakanneet Raamatun kehotuksen mukaisesti tuomitsemasta homoja? Voimmeko ohittaa kaiken viimeisen vuosisadan aikana saavuttamamme psykologisen ja psykiatrisen tiedon homoseksuaalisuudesta? Mielestäni kukaan meistä ei enää jaa Raamatun käsitystä homoseksuaalisuudesta, viekäämme siis asia johdonmukaiseen päätepisteeseensä ja hyväksykäämme erilaiset veljemme ja sisaremme!
Mitä se Raamattu oikeastaan opettaa moraalista? Itselleni on ollut tärkeää, että Jeesus korostaa rakkauden täyttävän kaikki käskyt. Kaikki Raamatun käskyt on siis arvioitava lähimmäisenrakkauden valossa. Meidän ei tarvitse sitoutua Raamatun ajan kulttuuri- ja aikasidonnaisiin moraalikäsityksiin. Luterilaisen uskon mukaan Raamattu on kirja, joka välittää meille evankeliumin eli Jumalan Sanan, Kristuksen. Muilta osin Raamattu ei ole erehtymätön. Voimmeko hylätä Raamatun perussanoman yksityiskohtien kustannuksella?
Itse vartuin nuorena kristittynä 1980-luvun ilmapiirissä. Tuolloin ei koskaan puhuttu homoseksuaaleista. Kysymys oli täysin marginaalinen. Kristittyjä ei jaettu leireihin asian perusteella. Jos joku olisi puhunut tuolloin homojen oikeuksista, olisimme arvioineet asiaa luterilaisesti lähimmäisenrakkauden pohjalta. Mistä kumpuaa tämä uusi harhaoppi, jossa homokysymys on kristinuskon tärkein asia ja jossa Raamatun monin paikoin ummehtuneista ja vanhentuneista moraaliohjeista koetetaan vastoin omaa perinnettämme tehdä sitoviä määräyksiä? Olkaamme luterilaisia ja vastustakaamme evankelikaalista hapatusta!
Jos et erota Vanhaa liittoa Uudesta, ja etteivät kristityt seuraa Mooseksen lakia, niin silloin olisi hyvä aloittaa perusteista. Galatalaiskirje, Kolossalaiskirje ja Heprealaiskirje tulevat näin ensimmäisenä mieleen. Raamatussa on viisi liittoa ja näistä vain yksi on käynyt vanhaksi ja lakkautettu, tämä on Mooseksen laki liikko.
Jos joku esimerkki pitää homoseksualismista ottaa Vanhasta testamentista, niin silloin kertomus Sodoman ja Gomorran tuhosta on sellainen. Jeesus totesikin, että viimeisinä päivinä ennen Hänen tulemustaan tulisi olemana kuin Lootin päivinä Sodomassa ja Gomorrassa, joten sinällään tämä menee ”by the Book”.
”Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” – 1. Korintolaiskirje 7:1-2
Avioliitto määritellään selkeästi miehen ja naisen väliseksi liitoksi, kuten edeltävä Korintolaiskirjeen kohta tekee selväksi. Ja todellakin Raamattu sanoo homoseksualismista, että sen harjoittajavat eivät peri taivasten valtakuntaa ja toisaalta että sellaisia jotkut teistä ENNEN olitte (1. Kor. 6:11). Raamattu on siis yksiselitteinen, että homoseksuaalisuuden harjoittavat eivät peri taivasten valtakuntaa.
On olemassa halpaa ja kallista armoa. Raamatusta näistä löytyy vain kallis armo. Jeesuksen sanoma on, että taivasten valtakunta on tullut lähellä, tee parannus ja usko evankeliumi. Jostkain syystä tämä katumus ja parannuksen teko on halvassa armossa unohdettu, niin että ihminen voi elää kuten haluaa ja kaikki pääsevät taivaaseen. Tällaista sanomaa ei Raamatusta löydy, vaan Jeesus odottaa palvelijoilta uskollisuutta. Ja mitä tulee homoseksuaalista eheytymiseeen, niin meillähän on tästä ollut hyviä uutisia lehdissä; juomari ja homoseksuaalin harjoittajasta tuli uskova perheen isä.
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/usko-toi-elamaan-taysmuutoksen/1347170
Homoudesta ei tietenkään puhutta 1980 suuresti, koska silloin ei tullut edes kysymykseenkään vihkiä homoparia tai sanoa ettei se olisi syntiä. Kristitty ei tuomitse ulkopuolista synnintekijää, vaan synnin teot. Mutta kristityn kyllä tulee tuomita seurakunnan sisällä oleva toiminta (1. Kor. 5:12-13) ja poistaa paha keskuudesta. Kuitenkin, kristittyjen on oltava suolana tai muuten he eivät kelpaa kuin maahan heitettäväksi. Nyt kirkkoa poletaan maahan, koska siitä on kadonnut suola täysin ja siitä on tullut välinpitämätön.
”…Raamatun monin paikoin ummehtuneista ja vanhentuneista moraaliohjeista koetetaan vastoin omaa perinnettämme tehdä sitoviä määräyksiä? Olkaamme luterilaisia ja vastustakaamme evankelikaalista hapatusta!”
Pöyristyttävää halveksuntaa Jumalan sanaa kohti. Kirkkolaki on hyvin selkeä, että kaikkea on arvosteltava Raamatulla, ei toisinpäin. Raamattu on tänä päivänä ajankohtaisempi ja tärkeämpi kuin koskaan. Jos tahdomme olla luterilaisia, meidän pitäisi nähdä Lutherin intohimo Raamatun sanaa kohti. Hänhän uhrasi melkein henkensä kääntäessään Raamattua saksaksi, jotta kansalaiset voisivat sitä lukea.
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” – 2. kirje Timoteukselle 3:16-17
”.. Kristitty ei tuomitse ulkopuolista synnintekijää, vaan synnin teot.”
Miksi te fundamentalistikristityt ette koskaan julkisesti tuomitse ylensyönnin/ahneuden/syöpöttelyn synnintekoa ja anna helvettiennustetta esim. syömisestä turvonneille (ei siis sairauden johdosta) läskeille, joita uskovissakin on pilvin pimein?
Mikä erottaa homostelun ja syöpöttelyn?
Mauno Mattila, mitenkäs se ”Mooseksen lakiliiton” lakkaaminen liittyy homoseksuaalien kivittämiseen? Lakiliiton loppuminen tarkoittaa kaiketi sitä, että uhrit, puhtaussäännöt ja lain noudattaminen pelastustienä ovat kristillisen tulkinnan mukaan loppuneet. Ei tällä ole mitään tekemistä homojen kivittämisen kanssa.
Millä perusteella noukit jonkin kohdan Vt:sta ja hylkäät toisen? Onko kehotus homojen kivittämisestä mielestäsi ”ummehtunut” ja vanhentunut vai edelleen voimassa? Mooseksen lakiliiton lakkauttamisen taakse et pääse piiloon, silloin joudut johdonmukaisesti luopumaan monesta muustakin Vt:n opetuksesta. Pöyristyttävää Jumalan sanan halveksintaa?
Viittaamassasi Sodomassa ei ollut kyse miesten homoseksuaalisuudesta – vai olivatko tosiaan kaikki nuorimmasta vanhimpaa homoja? – vaan uhkaksi koettujen vieraiden miesten alistamisesta asettamalla heidät raiskaamalla naisen asemaan, näyttämällä siis kuka täällä määrää.
Norjan kirkon ratkaisu antaa meille suomalaisille esimerkin tulevasta. Kirkko ei sellaisenaan seuraa yhteiskunnan suhtautumista samaa ja eri sukupuolta olevien parisuhde instituutioon.
Kirkko on ja se tulee olla myös moraaliseettisesti oma saarekkeensa muun yhteisön sisällä. Kirkossa, jo lainkin nojalla, pidetään totena asioita, joita muualla yhteiskunnassa ei välttämättä pidetä totena.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta samaa sukupuolta olevien välinen virallistettu parisuhdeinstituutio luo turvallisuutta parisuhteen osapulille ja sen seurauksena myös vakautta yhteiskuntaa. Toisin kuin erisukupuolten väliseen parisuhteeseen, saman sukupuolisten väliseen parisuhteeseen ei lähtökohtaisesti synny lapsia, mutta välillisesti virallistettu parisuhdeinstituutio luo vakautta myös siihen sosiaaliseen perheeseen, johon pariskunnan osapuolten mahdolliset lapset kuuluvat.
Mikäli yhteiskunta sallii samaa sukupuolta olevien välisten parisuhteiden virallistamisen jää sille edelleen ratkaistavaksi, onko säädökset samassa yhteydessä erisukupuolta olevien välisten littoja koskevien kanssa, vai erikseen. Vaikka säädökset olisivat yhtenevät, kuten Norjassa on vuodesta 2009 alkaen ollut, ei instituutiot olemukseltaan ole samanlaisia. Biologiaa ja suvullista lisääntymistä emme voi lainsäädännöllä muuttaa.
Seuraava kysymys on, siunaako kirkko parisuhteen maallisena instituutiona, vai onko sillä jokin hengellinen merkitys, jonka kirkko siunaa. Arvelisin sekä että. Miehen ja naisen välinen sitoutunut parisuhdeinstituutio, jonka potentiaalisena tehtävänä on myös yhteiskunnan jatkuvuuden turvaaminen, kuuluu käsitykseen ihmisen luotuisuudesta.
Raamatun mukaan ihminen luotiin paitsi jumalan kuvaksi, myös selkeästi joko mieheksi tai naiseksi, toki on olemassa myös inter- ja transsukupuolisuutta, mutta niin on olemassa myös vaikkapa sokeutta.
Miehen ja naisen välinen avioliitto on asetettu jo ennen syntiinlankeamusta, eikä siihen kohdistuvaa erityistä siunausta tule asettaa vastakkain sen kanssa, hyväksyykö kirkko ihmisten moninaisuuden vai ei.
Siviiliyhteiskunnassa tilanne on toinen. Siviiliyhteiskunta ei ole sitoutunut uskomaan ihmisen luotuisuuteen saati lankeamukseen. Siviiliyhteiskunnan tarjoama promootio on puhtaasti kulttuurikysymys. Kirkolliset toimitukset ovat aina uskonnon harjoittamista.
Norjan kirkosta tullee tämän keskiaikaisen päätöksen seurauksena eroamaan hirmuisesti ihmisiä.
Jos piispojen enemmistö haluaisi vihkiä homoparit ja papit tukevat asiaa, otsikon voisi 61-54 tuloksen jälkeen kirjoittaa muotoon ”Norjan kirkko ei vielä vihi samaa sukupuolta olevia”.
Sinänsä minulle on aivan sama, mitä Norjan kirkko tai minkään muunkaan maan kirkko asian suhteen tekee. Käsitykseni mukaan sekä Ruotsin että Tanskan kirkot vihkivät myös samaa sukupuolta olevat parit. Ruotsissa päätös taisi olla kirkon oma, Tanskassa kirkko on kirkkoministeriön alainen valtionkirkko ja valtio taisi pakottaa kirkon tähän.
Asiassa tulee muistaa että kirkon osalta kyse on opillisesta linjauksesta. En tiedä norjan kirkon sääntöjä, mutta Suomen ev.lut. kirkossa opillisen linjauksen muutos edellyttää 3/4 ääntenenemmistöä..
Lisäksi on syytä muistaa, etä kaksiregimenttioppi toimiin hallinnollisen kirkon sisällä.
Teoriassa olisi mahdollista että vihkioikeuden omaava kirkon viranhaltija toki suorittaisi liiton muodollisen vahvistamisen, mutta ei suorittaisi siihen liittyviä hengellisiä toimituksia.
Toisinpäin toimiminen, kuten Norjassakin vaihtoehtoisesti esitettiin, olisi toteutuessaan syrjintää. Avioliiton juridinen vahvistaminen ei ole hengellinen toimitus. Jos parisuhteen siunaaminen hengellisenä toimituksena olisi opillisesti hyväksyttävää, olisi perusteetonta kieltäytyä parisuhteen juridisesta vahvistamisesta
Tämä oli yksi peruste, miksi Ruotsin kirkko muutti avioliittokantaansa. Siellä oli jo aiemmin siunattu rekisteröityjä parisuhteita avioliiton tapaan. Tämä seikka otettiin huomioon rukousohjeen muotoilussa Suomessa.
Ei kovin paljon kirvoita kommentteja tämä uutinen. Kuitenkin Norjan malli on se, joka on lähinnä suomalaista, Ruotsissahan meneteltiin niin, että yhteiskunta peruutti kaikki vihkimisoikeudet ja asetti uusien ehdoksi samaa sukupuolta olevien vihkimisen. Meillä yhteiskunta on päin vastoin säätämässä lakia, joka ei kirkkoja velvoita, ja niiden vihkimisoikeudesta säädetään avioliittolaissa. Muiden kuin kansankirkkojen vihkimisoikeus taas on luonteeltaan maistraatin valtuutus, jonka suhteen olisikin teoriassa mahdollista menetellä kuten Ruotsissa.
Asia on lopulta aika yksinkertainen, jokainen ihminen on syntinen ja sen perusteella kadotuksen alla, jos me nyt synnin sisällä teemme kuka mitäkin, niin se ei meitä pelasta ja tai jätä pelastuksen ulkopuolelle, sillä pelastus on Kristuksessa.
Ihminen olkoon kuka hyvänsä, joka toimii vastoin selvää raamatun ilmoitusta ja vähät välittää siitä, osoittaa, että on ylpeydessään asettanut oman elämänsä kaiken mittariksi. Se mitä teen on oikein, koska kukaan ei voi tulla sanomaan, että olen väärässä. Jumalan Sana ei ole tässä poikkeus, me käännämme sen oman mielemme mukaan ja sanomme: Ei Jumala ole tarkoittanut sitä ja tätä, vaan on käskenyt meitä rakastamaan kaikkea.
Väärin. Jumala ei ole antanut koskaan lupaa rakastaa syntiä, vaan sen tähden tulee kuolema ja se on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Laittomuus on vääryys. Kaikki vääryys on syntiä.
Jos me siis ajattelemme, että Jumala, joka tekee itselleen lapsia, yhdistämällä miehen ja naisen, että näistä tulisi yksi liha ja sen kautta perhe, niin kuinka me voimme sanoa, että samaa sukupuolta olevista voi tulla yksi liha? Homosuhteet ovat samaa synnin seurausta, kuin aviovuoteen rikkojat, jotka rikkovat avioliiton hylkäämällä puolisonsa. Niin, se vain on. Olemme kaikki siihen osalliset, kun antaudumme lihallisen vietin valtaan aviovuoteen ulkopuolella, Jeesus antaa ymmärtää: Joka ajatteleekin haureutta on jo tehnyt vääryyden. Kuka voi siis välttää haureutta? Niinpä, ei kukaan. Homot ja heterot ovat samassa synnin tilassa ja siis ilman vanhurskautta.
Jos luulemme, että Jumala rakastaa syntiä, niin me erehdymme pahan kerran. Jumala on armahtanut syntisiä, Jeesuksen sovituksen kautta, mutta ei kukaan voi puoltaa sitä, että Jumala olisi koskaan katsonut syntiä läpi sormiensa. Jos me sanomme että ihminen on synnistä vapaa, niin voimme puolustella syntiä kaikin keinoin, mutta jos olemme syntisiä, niin emme voi millään itseämme puolustella.
Olenko siis parempi ihminen, kun en ole homoseksuaali? Pois se, vaan minähän juuri sanoin, että kaikki ovat syntisiä. Kuinka siis voisin sanoa, että syntini olisi mitätön, koska sen selvästi näen? Mistä minä sen näen? No, jos se on vielä epäselvää, niin Jumalan Sanasta, siellähän meille on ilmoitettu synnin mitta, lain kautta.
Jos siis vetoan raamattuun salliakseni sen, minkä raamattu ilmiselvästi osoittaa synniksi, niin minä olen ylpeä Jumalan vastustaja.
Mikä siis on synti, ellei juuri se, että kiellämme olevamme syntisiä, vastoin raamatun selkeää ilmoitusta.
Homoseksualismi on synnin seurausta ihmiskunnassa ja siksi sen tunnustaminen on yhtä tärkeää, kuin muunkin haureuden tunnustaminen. Jos emme ole samaa mieltä Jumalan ilmoituksen kanssa, niin olkaamme edes rehellisiä ja sanokaa, että Jumalan Sana ei pidä paikkaansa ja Jumala valehtelee, koska ei ymmärrä mitä Luomansa ihminen haluaa omalla ruumiillaan tehdä?
Jos siis olemme päteviä neuvomaan Jumalaa, niin kaiketi Jumalaa ei enää tarvita meille mitään muutakaan sanomaan. Olemmehan jo tulleet niin viisaaksi, että varmasti ymmärrämme mikä meille on parhaaksi kaikessa.
Sukupuolinen taipumuksemme on ihmisyydessämme, kuten ahneus, valehtelu, oman edun tavoittelu, kiroilu, ylpeys, vilppi ja kaikkinainen teeskentely ja tekopyhyys, mutta juuri sen raamattu sanoo synniksi, joka on maailmassa ihmisen lankeemuksen seurauksesta.
Olemme kaikki syntiset, mutta juuri siksi Jumala Lähetti meille Pelastuksen, että kaikki, jotka uskovat Evankeliumin tulisivat, Kristuksen luo, ja joka tulee, sitä Hän ei heitä pois. Tämä koskee koko syntistä ihmissukua.
Synti on se, joka saa ihmisessä aikaan kaikkinaisia himoja ja haluja, mutta oikein on että tunnustamme vääryytemme, sillä se on Jumalan Tahto.
Hänen Armonsa on Jeesus Kristus, sinun syntisi sovitus. Totuutta Hän haluaa salatuimpaan saakka. Kun Totuus tekee sinut vapaaksi, niin pääset ulos valheesta ja Hän vie sinut omaan Lepoonsa.
Vappu on perinteisesti kahden yhteiskunnallisen ryhmän juhla. Toisaalta työväenliikkeen mielenosoituspäivä, toisaalta akateemisten kansalaisten hilpeä kevätjuhla. Suotakoon nämä heille. Kirkon ääni kuulukoon sitten vaikkapa adventiina, jolloin voisi katse suuntautua alkavan kirkkovuoden näkymiin, tuhkakeskiviikkona, jolloin painopiste olisi katumukseen ja parannuksentekoon kehottamisessa,
pääsiäisenä, voiton ja ilon juhlana sekä pyhäinpäivänä, jolloin sanomana olkoon iankaikkisen elämän toivo.
En huomaa mistä työväenliike voisi mieltänsä osoittaa.
1890.tä luvun alkupuolen kehitys liikkeellä vuoteen 1912.ta oli huikaisevaa mihin nykyinen liike haikaillen voi katsoa. Miksi liike ei muistele kiitollisuuden asiassa on sivistyksen puutetta.
Piispojemme asiaan en osaa sanoa muuta kuin historian uluttumattomuuden Heillä katsoa tätä päivää.
Haasteita on viennissämme tuotteitten hintaan mutta kyllä keskiluokan jaksamista voisivat Piispamme kyllä rukouksella katsoa kuten arvostaa Vapunkin aikaan.
Ehkä Piispammekin ovat Vappuna vapaalla vailla huolia ja muistavat tietänsä nykyisiin tehtäviinsä työmiehen otteella.