Onnellisia ne, joilla on työpaikka, sillä pitkäaikaistyöttömyys on muodostunut vitsaukseksi, josta ei taideta päästä ikinä eroon. Yrittää silti kannattaa ja tehdä, mitä tehtävissä on työpaikkojen luomisessa. Tässä tietysti ovat yritykset ja yrittäjät avainasemassa – ja niistä nimenomaan pk- yritykset.
Näin loma- ajan kynnyksellä tai sen jo toteutuessa, voidaan hieman kauempaa katsella sitä omaa työpaikkaa ja miltä siellä tuntuu elää ja olla. Ja millaisia työntekijöitä sieltä löytyy. Ovatko tämän päivän työyhteisöt rikastuttavia ja voimia kasvattavia vai jääkö se pelkäksi haaveeksi? Muodostuuko arki sittenkin päinvastaiseksi – voimia kuluu ja ympäristö imee energiaa eikä anna mitään? Työpaikoilla – mahdollisesti myös kirkon piirissä – on arkihavaintojen perusteella löydettävissä melko runsaasti tehottomuutta ja epätarkoituksenmukaista ajankäyttöä. Ja sen teemme me itse kukin omalla käyttäytymisellämme. Ryöstämme toistemme aikaa ja energiaa. Seuraavassa joitakin ajanryöstäjien arkkityyppejä hieman pilke silmäkulmassa määriteltynä:
Yksi tyypillisimmistä ajanryöstäjistä on kuukkeli eli henkilö, joka ilmestyy työtovereidensa huoneisiin tai esimiesten puheille usein ilman varsinaista asiaa ja ennalta ilmoittamatta. Näin hän sotkee toisten agendan ja vie heidän ajatuksensa ja huomionsa epäoleelliseen. Kuukkeli haluaa vain rupatella ja kenties kysellä itsestään selvyyksiä. Näin saadaan aika kulumaan rattoisasti ja kova kiire aikaiseksi töiden hoitamisessa. Hieman epätieteelliset, mutta varmoihin kokemuksiin perustuvat kuukkelihavainnot kertovat, että pahimmillaan häirintäaste on 100%. Jokainen työtoveri on tullut päivän mittaan ainakin kerran häirityksi. Jaakko Heinimäki kuvaa kirjassaan Seitsemän syntiä arvostelijoita, joita voisi pitää Kuukkelin alalajina. ”He eivät yleensä laita itseään likoon eivätkä osallistu vakavissaan mihinkään, vaan tarkkailevat toisten tekemisiä. Kaikkein arimmalla hetkellä arvostelijat avaavat suunsa ja musertavat arvostelullaan tekemisistään innostuneet henkilöt”.
Besserwisser on henkilö, joka imee muiden energiaa latistamalla heitä ja pitämällä oman kynttilänsä jatkuvasti esillä. On turha kuvitella, että työyhteisön hiljainen tieto hyödyntyy jokaisen omaisuudeksi besserwissereiden hallitessa infoavaruutta ja yhteistä aikaa. Ainut konsti pärjätä tällaisten kanssa on pyrkiä tukkimaan heidän suunsa mahdollisimman usein, jotta muillekin jäisi sanan sijaa.
Norsu-lasikaapissa- tyyppi porskuttaa muut kumoon mennen tullen. Besserwisseristä hän poikkeaa sikäli, että joskus hänen sanomisistaan ja toimistaan on vaikea löytää edes wisseriä – pelkkää voimankäyttöä ainoastaan. Näitä on syytä väistää, ellei halua tulla tallotuksi. Norsut ovat kovin kovakorvaisia, joten kaunis puhe ei heihin tehoa. Heidät pysäyttää vain isompi ja mahtavampi lajitoveri.
Tykittäjä on puolestaan tyyppi, jolla on mielipide asiasta kuin asiasta. Sen hän antaa kuulua kommentoiden jokaista pyytämättä ja varastaa näin yhteistä aikaa. Tykittäjän tunnistaa siitä, että tämän työpöydän täyttävät iltalehtien pikavisasivut – tietysti ratkaistuina.
Yksi pahimmista energian ryöstäjistä – suorastaan lamaannuttajista – ovat änkyrät. Heidän tunnuspiirteitään ovat vahva asenteellisuus, henkinen jäykkäniskaisuus, empatian puute ja röyhkeys. Viisas väistää änkyröitä jo oman mielenrauhansa vuoksi. Yhdistettynä negatiivisuuteen on änkyräheimo suorastaan maanvaiva ja vitsaus. Änkyröiden alalajina voisi pitää pahanilmanlintuja, jotka kertovat huonoja uutisia, juoruja ja joskus jopa muunneltua totuutta toisista. Tuntuu, että he suorastaan nauttivat aiheuttamastaan mielipahasta.
Myöhästelijä on kiusallinen, mutta sinänsä harmiton ajanryöstäjä. Hän ei ole koskaan paikalla silloin kuin pitäisi. Akateeminen vartti pitää ainakin varata odotteluun. Myöhästelijän kello ilmeisesti jätättää. Hyvä neuvo hänelle kuuluu: kun lähtee ajoissa, ei tarvitse juosta. Kovakalloisimmat myöhästelijät eivät tosin paranna tapojaan koskaan, vaikka satoja kertoja jäisivät noloon tilanteeseen muiden jo aloitettua palaverin, päivällisen tms yhteisen hetken. Moni myöhästelijä ei kylläkään päivällisiltä niinkään myöhästy. Sisäinen kello vatsan tienoilla siis toimii.
Ajan- ja energianryöstäjien kuuden kärki on siis: kuukkelit, besserwisserit, norsut lasikaapissa, tykittäjät, änkyrät ja myöhästelijät. Kuinka monta kuhunkin luokkaan kuuluvaa löytyy omalta tai tuntemiltasi työpaikoilta? Et kai vaan itse ole jonkin luokan edustaja? Jos näin on, voit lohduttautua ajatuksella, että näin on meistä useimpien kohdalla asian laita. Ellei puhdasverisyyttä löydy, niin pieniä piirteitä eri luokista on helposti havaittavissa meissä jokaisessa.
http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/forlegat-religionstvang-for-kronprinsessan_4861261.svd
Juu, aika ihmehän tuo on, ettei keneltäkään vaadita tietoon ja ymmärrykseen perustuvaa todellisuuskäsitystä.
Uskossa on perimmältään kyse transsendenttin kohtaamisesta. Kysymys on siis sikäli poliittisesti myös filosofisesti painotteinen. Minusta tuntuu, että varsinkin omana aikanamme yhä useampi valtionpäämies joutuu kohtaamaan oman voimattomuutensa ja omien kykyjensä ja tietämisensä rajat. Tämän ei tarvitse merkitä neuvottomuutta tai alistumista edessämme kohoavien valtavien ongelmien edessä. Mutta ajatus kohtaloitamme ohjaavasta kaikkivaltiaaseen Jumalasta tuo myös valtioiden johtajille usein myös heidän työssään ja päätöksissään kipeästi tarvitsemaansa nöyryyttä, rohkeutta ja viisautta.
Heh, ei ole epäilystäkään etteikö sinusta aikanaan tule hyvä uskontovirkamies jolta newspeak sujuu
”Uskossa on perimmältään kyse transsendenttin kohtaamisesta” tarkoittaa lähinnä että ’keskustelee’ mielikuvitustensa kanssa.
Ihan omalla tasollaan on ajatus, että kun kuvittelee jonkun kaikkivaltiaan ohjaavan tapahtumia, niin se toisi päättäjiin viisautta.
Transsendentin kohtaaminen on kaiken mielikuvituksen loppu. Se on ruumiin loppu ja sielun loppu. Henki tutkii kaiken, niin ruumiin kuin sielun, mutta Henkeä ei tutki kuin kukaan muu Henki itse. Tiedän, että tämä voi kuulostaa jonkun korvissa oudolta ja ärsyttävältä, mutta keskenkasvuisen ja omahyväisen ihmisen piirileikki oman mielensä kanssa on juuri hänen kaikkien ongelmiensa ja onnettomuuksiensa alkusyy. Onneksi ratkaisu ihmisen ongelmaan on annettu. Se löytyy Raamatusta. Meillä on siis toivoa.
Näkemisemme loppuu kokonaan paitamme kauluksen kohdalla. Myös tasavallan presidentin. (Voitte testata tämän kotona. Testi on täysin vaaraton.) Mutta koska näemme vain sen, minkä olemme päättäneet ymmärtää, emme ymmärrä, ettemme näe mitään. Fariseuksilla oli sama ongelma. Siksi Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”
Lukematon on taas se määrä valtionpäämiehen ja hallitsijan asemaa tavoitelleita henkilöitä, jotka ovat ”ratsastelleet uskonnoilla”, eri tavoin käyttäneet niitä hyväkseen tavoitellessaan valta-asemia.
Lukematon määrä on niitä valtionpäämiehiä ja muita vaikuttamisen paikkoja jotka ovat tavoiteleet valtaa eri ideolgioita hyväksi käyttäen
Henk.koht. olen sitä mieltä, että organisaatioiden ongelmien määrittämisen on alettava organisaation johdosta. Onko kysymyksessä organisaation krooninen ongelma, jolloin ongelmat toistuvat joissakin organisaation palveluketjun osissa?
Jos näin on, paras keino työntekijöiden luokittelemisen sijasta on mielestäni tiedon kerääminen osallistavien ryhmätöiden avulla, jolloin tiedon tuottamiseen osallistuu ”anonyymisti” jokainen organisaatiossa toimiva hiljaisimmat mukaan lukien.
Kyllähän meissä kaikissa on tietysti kuukkelia, besserwisseriä, norsua lasikaapissa jne. tilanteesta riippuen, mutta ”ihan vähän” konsulttihommia tehneenä olen vakuuttunut siitä, että yhdenkään organisaation tilannetta ei pystytä parantamaan minkäänlaisella ”mätämunateorialla”.
Parempi siis syrjäytyä rauhassa ja pysyä pois työpaikalta olemasta se hankala tyyppi.
Ihan samaa mieltä kanssasi Tuula Hölttä johtamisen tärkeydestä ja työyhteisöjen kehittämisajatuksista. Pilke silmäkulmassa tehty listaus osunee sikäli paikalleen, että tuon sorttisia kulkijoita meistä löytyy. Hyvä esiin nosto oli Sinulla hiljaisten äänen kuuluviin saanti – joskushan käy niin, että ainoastaan äänekkäät ja yleensäkin extrovertit huomataan.