Vasta viimeisellä veräjällä!
Näin väitetään ja näin olen kuullut ja lukenut väitettävän. Kysymys on olla varma, tietää, missä iankaikkisuus tullaan viettämään.
Uskonnollinen ihminen, ts. muotojumalinen, ei todellakaan tiedä, ei ole varmuutta, että riittääkö sakramenttien voima. Varmuutta riittää niin kauan kuin opin luojat, eli kirkkolaitokset, pystyvät olettamuksen riittävällä tiedotustiheydellä pitää esillä. Tiedotusta suurempi ongelma on jäsenien kiinnostus heidän kuolemanjälkeiseen osaansa.
Usko turvautuu, elää Armosta. Kumpikin on Jumalan työ, eikä toistaan korvaava, vaan osa Kokonaisuutta. Jumala tekee työtään vain omissaan, mutta vetää kaikkia ihmisiä Poikansa pelastettavaksi.
Pidän epävarmuutta luterilaisuuden ‘perustana’.
Ihminen voi olla määrätietoinen tai epävarma, mutta ne ei ole hengellisiä ominaisuuksia. On tiedon ja osaamisen tuomaa varmuutta, mikä on eduksi kaikissa ammateissa, vaikka kumpaakin ominaisuutta voidaan esittää, eli ‘feikata’.
Tälläkin foorumilla on minua moitittu liiallisesta varmuudesta, mitä tulee varmuuteeni pelastautua Taivaaseen. Se on yleinen moite helluntalaisista ja muutama kirkollinen on ‘ilmiantanut’ itsensä näyttääkseen oman syntisyytensä ja yleisen huonoutensa. Kilpalaulantaan huonoudesta tai paremmuudesta en ole lähtenyt, en silloinkaan, kun olisin voittanut.
Kun ihmisellä on rauha Jumalan kanssa, hänen ei tarvi esittää puoleen eikä toiseen. Se on yhtäkuin olla todistuksena Jeesuksen seuraamisesta.
Tähän käsitykseen olen tullut elämällä päivittäin niin katolisessa kuin luterilaisessa yhteiskunnassa. Korkein toivon, varmuuden lähde on sakramentit, joista toiseen voidaan päivittäin palata ja toista nauttia nauttia esim. viikottain. Tämä lähde ei kuitenkaan ole sen kirkkaan Veden lähde, joka ensin vaikuttaa uskoontulon, uudestisyntymän.
Jos keskustelua tästä tulee, niin haluan ottaa esille evlut kirkon tarjoaman ylellisyyden, syntyä uudesti Ylhäältä(kin), Pyhästä Hengestä ja mikä on kertatapahtuma. Tätä luxusta ei katolisuuksissa ole, vaihtoehtona pelastavalle kasteelle ja pelastavalle ehtoolliselle.
Ei viimeisellä veräjällä vaan tänään, kun kuulette Hänen äänensä! Vt. Hebr. 3:7.8.
On varottava asettamasta ehtoja Evankeliumillle, joka itsessään synnyttää uskoa ja tunnustusta missä tahtoo. Jos joku uskoo sydämessään ja tunnustaa Herran, niin kuka meistä on sanomassa: Et kelpaa Jumalalle?
”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.
Room.10: 8-11
Lutherilaiset nimenomaan opettavat luottamaan Kristukseen, joka on lupauksensa täyttävä. Hän ei heitä pois ainoatakaan, joka Häneen turvaa. Tämä on varma asia, josta ei kannata olla erimieltä.
Kuka meistä voi pelastaa itsensä viimeisellä tuomiolla? Kristuksen usko on se joka pelastaa ihmisen, ei ihmisellä ole edes millä uskoa, jollei Jumala anna. Kaikki on Lahjaksi saatua. Ihminen ei ole tuonut mitään tähän maailmaan, ei edes uskoa. Ilman Kristusta me kaikki hukumme.
Joka on uskonut ja tullut kastetuksi, se pelastuu; joka ei usko, se kadotetaan. (vert. Mark 16.16)
Olen autuas , koska minut on kastettu ja luotan syntieni täyteen sovitukseen Golgatan ristillä. Ylistys ja kunnia Sinulle Jumalani, Herra Jeesus Kristus.
Herra Jeesus opetti Vuorisaarnassa: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” (Matt. 5:3-12)
Juha,
En halunut ottaa sinua kiinni sanomisistasi, mutta halusin muistuttaa mitä olet sanonut ja mitä olet ollut mieltä.
Kaikki me erehdymme puheissamme ja ajattelematon kirjoittelukin voidaan siihen verrata, koska kumpikin voidaan korjata, jos erehdymme. En ymmärrä, onko tässä siitä kyse, tarkoitan korjauksesta.
Raamattu, Jumalan Sana on Totuus ja se uskossa sulautuu ihmiseen. Viittaa kohtaan Raamatussa ja kerro mitä, miten se on sinuun sulautunut.
Jossain yhteydessä toivoin, ettet vahventaisi tarpeettomasti.
Reijo, itsensä vanhurskauttaminen ja Jumalan vanhurskauttamaksi tuleminen on ihan eri asua. Itsevanhurskaus ei ketään pelasta. Itsevanhurskaiden pelastusvarmuus ei ole todellista.
Mitä sanomisiini tulee, niin ne kuvaavat hyvin minua. Se miten sinä väännät toisia niin se ei ole kristillistä. Emme ole vielä perillä, tärkeintä on jaksaa loppuun asti ja luottaa Jeesukseen Kristukseen, joka on luvannut olla meidän kanssa kunnes pääsemme perille.
“Mitä sanomisiini tulee, niin ne kuvaavat hyvin minua.”
Niin varmaan. En uskonut, että aikaisempi ilmoitus Lutherin sanomaksi, voisi jäädä voimaan tai uusi lausuma on muutettava aikaisemman kanssa samaksi. Tämä tähän asti oli vain asiaa, eikä vääntelyä. Voit tarkistaa, mitä kirjoitit ja lisätä “mitä-se-on”, suhteessa tähän viimeiseen. Voit myös olla tarkistamatta ja unohdamme koko jutun. Emme pyydä anteeksi niinkuin luterilais-helluntalaisessa näytöksessä pari vuotta sitten, vaan annamme anteeksi ja niin sinä kuin minäkin teemme tykönämme parannusta Jumalan edessä
Olen Jumalan vanhurskauttama ja Taivaan perillinen, Taivaan Valtakunnan kansalainen, Jumalan lapsi. Minun puolustukseni on ainoastaan vanhurskauteni, joka on lahja. Ymmärrän, että sinua etoo, kun kerron olevani vanhurskautettu, vanhurskas, eli otollinen Jumalan edessä. Otollisuus ei ole yhtä kuin virheettömyys, erehtymättömyys. Sen todistaa jo Jeesuksen nuhteet seitsemälle seurakunnalle. He olivat puutteellsempia kuin tämän päivän helluntaiseurakunnan jäsenet tai päinvastoin.
Mitä on usko joka ei ota vastaan Jeesuksen Sanoja, onko muita kirjoituksia joissa on iankaikkisen elämän sanat, ei ole, ainoastaan Jeesuksen Sanat.
Luuk. 14:26
”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
Rauli: ”Tuomarimme Jeesus Kristus painotti pelastumisen edellyttävän sitä, että ”kestää loppuun asti”.(Mat24:13)”
Pitääkö paikkansa että teidän paratiisiin pääsevillä vahvana loppuun asti pysyminen kestää tuhat vuotisen ajan loppuun? Jehovan todistajat eivät mielellään tätä kerro mutta jotain hajua on olemassa? Selittäisitkö miten tämä muista poikkeava kanta Raamatulla perustellaan? Ymmärtäisin jos kyse olisi pelkästään niistä jotka elävinä siirtyvät tuhat vuotiseen valtakuntaan.
Kiitos Reijo S kysymyksestäsi, joka mielestäni hyvin olennaisesti liittyy Reijo M: n alustukseen ”viimeisestä veräjästä”: ”Kysymys on olla varma, tietää, missä iankaikkisuus tullaan viettämään.”
Viittasin tuossa aiemmin Paavalin, joka kertoi antavansa lopullisen tuomiovallan Jeesukselle. Sanoohan, Raamattu Jumalan järjestelyistä, että ”tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”(Apt17:31) Paavali toki tiesi olevansa Jeesuksen seuraaja ja kulkevansa ikuiseen elämään johtavaa tietä, ja lopuksi Paavali saikin tiedon häntä taivaassa odottavasta palkinnosta.
Viittasit Reijo S Jeesuksen lausumaan ”loppuun asti kestämisestä”. Asiayhteys kertoo, että tuolla kannustuksella Kristus viittasi erityisesti nykyisen aikakauden loppuun. Hän liitti kestävyyteen erityisesti siihen työn, joka meillä hänen seuraajilleen on: ” Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:13,14)
Toki kestävyys on kristillinen periaate kautta koko Raamatun.
Raamattu kertoo, ettei loppu tule kaikille ”tämän maailmanajan” päättyessä. Ilmestyskirjan 20.luku kertoo Jeesuksen hallitsevan omiensa kanssa tuhatvuotiskauden.(Ilm20:6) Ja näin asiat sitten kulkevat: ”Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan.”(Ilm20:7,8) Ne, jotka tuolloin menevät Saatanan kelkkaan menettävät olemassaolonsa siinä ”tulijärvessä”, jossa seurana on Saatanan lisäksi myös ”Kuolema ja Tuonela”.(Ilm20:10,14,15)
Koska Raamatun antama opetus meille koskee vain tätä Saatanan hallitsemaa maailmanaikaa, on odotettavissa, että tuhatvuotiskaudelle saadaan uuden päivitetyt ohjeistukset. (Tuskin Paavalikaan taivaassa Raamatusta ohjeita poimii.) Niiden avulla voi sitten ”kestää lopun”, tuon Saatanan loppurynnistyksen. Ja elää sitten ikuisesti elämää, johon meidät ihmiset alunperin luotiin.
Rauli, se meneekin niin että todistajille tuleekin tavallaan uusi Raamattu. Ei ihme että pitkä ns. seulonta-aika on teille jotain usvaa. Paavalin pelastusvarmuuskin on sinulla todistajalle tyypillistä kaksoisajattelua. Toisaalta hänellä oli varmuus mutta ei kuitenkaan! Järjestösi mukaan Paavali oli voideltujen joukkoon kuulumisesta yhtä varma kuin hän on mies.
Teet aivan oikean johtopäätöksen, Reijo S: Kristuksen hallitessa tuhat vuotta meidän nykyinen Raamattumme ei voi sellaisenaan olla ohjenuorana. Lähteehän opastus likkeelle nykyisin siitä olettamasta, että ”Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.”(1. Piet5:8) Tuhatvuotiskaudella tuo Jumalan vastustaja on vankeudessa eikä niele ketään, sanoo Raamattu.
Paavalilla oli kirkkaana mielessä, että hän kulki Kristuksen askelissa kohti taivaallista palkintoa ja halusi opastaa muitakin tuolle kapealle tielle. Ylhäältä uudesti syntyminen oli hänelle selviö: ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” (Ro8:16) Nöyränä miehenä Paavali kuitenkin totesi ”En minä itsekään tuomitse itseäni.. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee…silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.”(1. Ko4:3,5)
Luuk. 14:26 “Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” Ari lainasi, tuota kohtaa ja kuinka ihmisen tulee ”luopua” kaikekesta, jotta voi olla Jeesuksen opetuslapsi.
Tuossa Luuk. 14:26 jakeessa, tuo; ”vihaa” sana tarkoitta varsinaisesti ”rakastaa vähemmän” Eli ihmisen tulee rakastaa Jeesuta enemmän, kuin omaa perhettään tai jopa itseään. Tuo sana vihaaminen on huono käännös sillä Suomen keilessä se on vain yhtä asiaa tarkoittava verbi. alkukielessä, tuon ”sanan” merkitys on ehdollinen.
Eli ketään ei tarvitse vihata, ollakseen Jeesukselle otollinen.
Itselleen ”kuoleminen” on tärkeä hengellinen käsite, jossa ihminen ymmärtää oman merkityksensä suhteessa Luojaan. Ihminen on luotu olento, Jumala taas on ihmisen luoja. Ihmisen käsitys ”minästä” on luonnollisesti harhassa, ja ihminen kuvittelee olevansa itsensä herra.
Ongelmallista on juuri se, ettemme ymmärrä, olevamme myytyjä synnin alle jo ennen syntymäämme Adamissa ja juuri tuosta ”synnistä” Kristus tuli ihmiskunnan vapauttamaan. Kyse ei siis ole yksittäisistä synnin teoista, josta meidät vapautetaan.
Tämä Evankeliumi on koko maailmalle annettu, mutta Evankeliumi sulautuu ihmiseen vain uskon kautta. Kuka uskoo? Se, jolle Jumala antaa uskon.
Tämä kommenttisi on kohtuullinen, tarkoitan keskitystä ja kattavuutta.
Olen muutaman kerran käynyt asia asialta läpi mitä kirjoitat. Et kuitenkaan ole siihen ’leikkiin’ vastannut, vaan rakennellut uutta sitä sun tätä.
Poimin olennaisen, mikä sisältää ydintä Kaikkeen:
”Tämä Evankeliumi on koko maailmalle annettu, mutta Evankeliumi sulautuu ihmiseen vain uskon kautta. Kuka uskoo? Se, jolle Jumala antaa uskon.”
Olet paljon ja tiuhaan vedonnut sakramentteihin, joilla tarkoitetaan uskoontuloa-kastetta ja ehtoollista.
Kaste ei ole este eikä etu tulla uskoon, syntyä Ylhäältä (usein toistamani sanonta). Siksi haluan tarkistaa, ettet kavaluudella ole laittanut tätä Sanan sulautumisen perustusta, mutta viittaat sakramenttien voimaan?
Reijo, en halua laittaa esteitä Jumalan työlle kenekään osalta. Olen omille lapsilleni opettanut, että heidät on puettu Kristukseen jo kasteessa ja että he ovat Kristittyjä juuri sen tähden. Iltarukouksen olen kaikille opettanut ja yhdessä on rukoiltu, muulloinkin. He ovat tämän uskonsa kanssa eläneet Jumalan edessä, enkä osaa sanoa miten syvästi asia on heidän sydämmiinsä juurtunut, ehtoollisella olen heidän nähnyt käyneen. Kristittyn elämä on monin tavoin Jumalan siunaamaa ja korkeimman suojassa. Miten Jumalan Armo yksilön kohdalla kasvaa ja kasvattaa, on aina arvoitus. Kylvetty Siemen, saa aina kasvunsa Jumalalta. Kuten on ihmisen kasvaminen vauvasta aikuisuuteen hidas prosessi, samoin näen myös Hengellisen kasvamisen, oli sitten kyseessä vauvana kastettu, tai aikuisen herätykseen tullut, joka menee kasteelle. Alkunsa on kaikella.
Uskon, että Jumalan Sana ja Evankeliumin lupaus itsessään synnyttää ihmisessä uskoa ja Kaste on tämän lupauksen liitto. Jumalan Sana tuli alas Taivaasta ja se antaa maailmalle elämän.
Kastetta en osaa järkeillä, en näe sitä toimivaksi Sanasta irrallaan. Ilman Jumalan Sanaa ja Henkeä kaste on vain vettä. Kirkko ei kasta koskaan pelkästään vedellä.
Toivon kaikkien ihmisten löytävän Jumalan elämäänsä, niin kastettujen kuin kastamattomienkin, mutta samalla uskon vahvasti, että vain Jumala voi antaa löytää Itsensä.
Martti Pentti,
kirjoitat:
“Jeesus sanoi heille: ‘Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.’ – – – Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ‘Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’”
Et kerro kuinka ja mikä on näissä paikoissa Raamatussa avautunut sinulle,
Kuitenkin olen tietoinen että, näitä käytetään evlut opeissa ja opetuksessa perustelemaan ehtoollisen voimavaikutus, eli sovittamaan, pesemään sen nauttija synnistä puhtaaksi.
Näissä ajatusviivojen edellä olevissa Raamatun paikoissa ei missään ei ole viittausta siihen ‘muisteluun’, minkä Jeesus asetti omilleen, opetuslasten viimeisellä aterialla, ehtoollisella.
Näissä keskusteluissa painotetaan usein, että Raamatun sana on selkeää eikä kaipaa kenenkään tulkintaa. Miksi sinun on vaikeaa lukea tätä niinkuin se on Jeesuksen sanoina kirjoitettu? ”Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” Tästä nousee luonnollisesti kysymys, miten kauan sitten kuolleen, ylösnousseen ja taivaaseen astuneen Vapahtajan ruumis ja veri voidaan tänään syödä ja juoda, jotta saataisiin osallisuus ikuisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Vastaus on Herrran aterian asetussanoissa: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.'” Minulle tämä on selkeää, mikä sumu estää sinua näkemästä, Reijo Mänttäri?
Olen tällä istumisellani, tässä vuorokauden vaihtuessa, kommentoinnut niihin kirkollisiin elementteihin, jotka sitovat kirkon yhteyteen ja tiehen, joka päättyy ”viimeiselle veräjälle”, jossa kirkkojen armovälineitten vaikutus selviää.
Martti P: n tekstissä on yksi pieni virhe. ”jotta saataisiin osallisuus”. Tuon virhe synnyttää erimielisyytenne. Ehtoollinen on vain uskovia varten. Sen nauttiminen ei hyödytä mitään, jollei jo ole pelastavaa uskoa. Ehtoollisen nauttiminen ei saa aikaan mitään liiton syntymistä syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välillä. Ehtoollinen on sen sijaan suureksi hyödyksi uskovalle, joka on jo liitossa Jumalan ja Hänen poikansa kanssa. Liitto syntyy vain Jumalan sanan vastaan ottamisen kautta. Pelkät sakramentit ilman uskoa on itsepetosta.
Uskon osuus on ymmärtääkseni mukana ilmaisussa: ’joka syö minun lihani ja juo minun vereni’. Ilman uskoa ehtoollisen aineet ovat vain leipää ja viiniä. Ilman uskoa ei osallisuus ikuiseen elämäänkään taida ketään kiinnostaa.
Pekka P.
Martti P.
Mielestäni iankaikkinen elämä kiinnostaa kaikkia, jopa paatuneita, eli Pyhän Hengen pilkankin tehneitä, jotka tieten tahtoen ovat jalkoihinsa polkeneet Jeesuksen sovitustyön, vt. Hebr.10:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on (oli) pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Siis peruuttamaton tila koskee niitä, jotka tieten tahtoen vastustavat sitä, minkä ovat kokeneet, ”..jossa hänet on/oli pyhitetty”. Tunnen luopioita, jotka eivät ole paatuneita luopioita ja usean kanssa olen saannut mennä yhdessä Armon Istuimelle ja he ovat kohdanneet avun, uudelleen.
Uskostaan luopunut ja uskoontuloaan ja elämäänsä Kristuksessa, pilkannut ja polkenut sen Veren, jonka työn hän vastaanotti, päätyy tilaan mistä ei ole paluuta. Tällainen henkilö nousee pilkkaamaan sitä Pyhän Hengen työtä, mikä hänet teki Jumalan lapseksi, niin hänkin on kiinnostunut ikuisesta elämästä, niinkuin on Saatanakin.
Matt. 23:
13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
Jeesus puhuu silloisen kirkon johdolle, jotka estivät haluavien mennä sisälle.
Joh. 9:
41 Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.
Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa pilkkaavat ja vastustavat eivät nähdäkseni ole vailla uskoa. Miksi kukaan sotisi sellaista vastaan, mitä ei pidä todellisena?
”Jeesus puhuu silloisen kirkon johdolle, jotka estivät haluavien mennä sisälle.” Jeesuksen ajan ’kirkkoa’ johtivat papit, jotka kuuluivat tietääkseni saddukeuksiin. Matt. 23:13 käy ilmi, että Jeesus ei puhunut heille. Suuressa neuvostossa oli toki fariseuksiakin.
Ismo:
Reijo, en halua laittaa esteitä Jumalan työlle kenekään osalta. Olen omille lapsilleni opettanut, että heidät on puettu Kristukseen jo kasteessa ja että he ovat Kristittyjä juuri sen tähden.
Reijo:
Ketään ei pueta Kristukseen, vaan Kristukseen pukeudutaan, vt. Room. 13:
14 vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus,…
Uskova pukeutuu Kristukseen, tulee uskoon, koska se riippuu hänestä ja koska Jeesus aina kysyy, “tahdotko?”. Edes hyvää Hän ei tee ilman yhteistyötämme, suostumustamme.
————–
Ismo:
Iltarukouksen olen kaikille opettanut ja yhdessä on rukoiltu, muulloinkin. He ovat tämän uskonsa kanssa eläneet Jumalan edessä, enkä osaa sanoa miten syvästi asia on heidän sydämmiinsä juurtunut, ehtoollisella olen heidän nähnyt käyneen.
Reijo:
Varmasti hyvää haluat lapsillesi, mutta asiat ontuu, ei pahantahtoisuuttasi, “ .. että heidät on puettu Kristukseen jo kasteessa ja he ovat …”.
Kukaan ei pue toisen päälle Kristusta, viitt. edellä. Sitten olet paljon hyvää tehnyt ja opettanut lapsillesi ja “He ovat tämän uskonsa kanssa eläneet Jumalan edessä ..”. Olen ymmärtänyt, että olet vastaanottanut Jeesuksen sydämeesi, tullut uskoon, tietoisesti (lapsikaste ei tätä välttämättä tee tyhjäksi, ellet ole kasteessa tullut uskoon).
———-
Ismo:
Kristittyn elämä on monin tavoin Jumalan siunaamaa ja korkeimman suojassa. Miten Jumalan Armo yksilön kohdalla kasvaa ja kasvattaa, on aina arvoitus.
Taas viittaan Raamattuun: Jumalan Armo on aina juuri niin suuri kuin on armon tarvekin. En löydä linjaa Raamatusta, että Armo kasvaa yksilön kohdalla, vt. edelliseen. Armo ei jätä meitä toimettomaksi, eli koska olemme Armosta tullut uskovaisiksi niin usko kasvaa.
Kylvetty Siemen, saa aina kasvunsa Jumalalta. Kuten on ihmisen kasvaminen vauvasta aikuisuuteen hidas prosessi, samoin näen myös Hengellisen kasvamisen, oli sitten kyseessä vauvana kastettu, tai aikuisen herätykseen tullut, joka menee kasteelle. Alkunsa on kaikella.
Uskon, että Jumalan Sana ja Evankeliumin lupaus itsessään synnyttää ihmisessä uskoa ja Kaste on tämän lupauksen liitto. Jumalan Sana tuli alas Taivaasta ja se antaa maailmalle elämän. Kastetta en osaa järkeillä, en näe sitä toimivaksi Sanasta irrallaan. Ilman Jumalan Sanaa ja Henkeä kaste on vain vettä. Kirkko ei kasta koskaan pelkästään vedellä.
Toivon kaikkien ihmisten löytävän Jumalan elämäänsä, niin kastettujen kuin kastamattomienkin, mutta samalla uskon vahvasti, että vain Jumala voi antaa löytää Itsensä.
Reijo:
Tämä edellinen on erinomaisen ekumeeninen, kaikki käy. Vauvasta aikuisuuteen kasvu on hidasta ja hengellinen kasvu voi alkaa milloin vain, mutta kaste tekee Jumalan lapseksi!?
Eli herätyksen tilassa/ Isän vedossa oleva ihminen tulee uskoon kasteessa.
Tässä nimenomaan näen esteen, jonka asetat tulla Jumalan lapseksi.
Vaikka olisit itse sisällä, niin miksi neuvot muita jäämään pelastuksen ulkopuolelle, odottamaan viimeistä veräjää?
Nooa ja muut kahdeksasta olivat pelastuksen arkissa. “Vesikastetut “ tai kasteen varaan jäävät olivat ja halusivat olla ulkopuolella ja heidän kohtalonsa on yksiselitteinen.