Ruotsalaiset varastivat paavin ja saivat aikaan positiivisen mediamylläkän. Siinä samassa taisivat ruotsalaiset omia myös Reformaatio500 juhlavuoden.
Suomessa sitä vastoin kinataan väärästä ehtoollisesta Vatikaanissa ja väärästä lahjasta paaville.
En tiedä taustoja, millä Ruotsin mediaseksikäs arkkipiispa Antje Jackelén sai lobattua reformaation juhlavuoden kunniaksi Lundiin Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon ekumeenisen suurtapahtuman, johon siis myös paavi Franciscus osallistuu.
Mutta hyvin junailtu joka tapauksessa. Tilaisuuden media- ja symboliarvo tulee varmasti olemaan huikea. Suomalaisten paaville lahjoittama metsäpalsta Porvoossa kyllä kalpenee tämän rinnalla, vaikka kuinka ikimetsää onkin.
Saattaisi meillä suomalaisilla kuitenkin olla jotain, jolla voisimme vielä paavin ja koko muun kristikansan yllättää uskonpuhdistuksen juhlavuoden 2017 kunniaksi. Ihan kirkkohallituksen ja turkulaisten uhallakin käytän ainakin tämän kerran vielä tuota suomalaisten tajuntaan syvään juurtunutta luterilaista termiä – ja kaikkien korkeasti oppineiden reformaatikkojen ja peregrinaatikkojen kiusaksi.
Ihan vakavissani ehdotan, että uskonpuhdistuksen juhlavuonna ei katsottaisikaan menneeseen vaan lähdettäisiin tyhjältä pöydältä tulevaisuuteen. Ei pidettäisikään viisaita seminaareja siitä, mikä meitä Kristuksen kirkon perillisiä erottaa vaan rohkeasti nostettaisiin esiin se, mikä meitä viime kädessä yhdistää.
Siis konkreettisesti: maailman luterilaisimman maan (yhä edelleen väkilukuun suhteutettuna?) Suomen ev.lut. kirkko tekisi Luterilaisessa maailmanliitossa ja Kirkkojen maailmanliitossa esityksen, että kaikki kristilliset kirkot avaisivat oman ehtoollispöytänsä vastavuoroisesti kaikkien muiden kirkkojen jäsenille.
Siis ihan tuosta vaan, ilman sen syvällisempiä konsekraatioteologisia mietintöjä tai oikean käden asettamisia vasemmalle olkapäälle.
Tiedän, että tässä vaiheessa moni teologi kauhistuu. En ollenkaan väheksy ehtoolliseen liittyvää teologista tutkimusta. Ihan tosissaanhan sitä on tehty. Toisaalta tiedän, että tämä on juuri sen takia sellaista idealismia, joka on helppo tyrmätä vuosisataisten oppikeskustelujen perinteellä ja voimalla.
Mutta vanhaa sanontaa lainaten: jos et osaa rakentaa pilvilinnoja, et osaa rakentaa muitakaan linnoja.
Näin maallikkoveljenä kiteytettynä: mikä ehtoollinen viime kädessä on? Juhla-ateria, jonka nautimme Jeesuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoksi. Ja syntiemme anteeksi saamiseksi.
Siis eikö sen pitäisi olla konkreettisesti ja symbolisesti kaikkien merkittävin tapahtuma, joka meitä kristittyinä yhdistää – siis ihan riippumatta siitä, minkälaisin nyanssein me missäkin päin maailmaa samaan Jumalaan uskomme.
Mitä me siinä menettäisimme, jos emme enää nostaisikaan ehtoollisyhteyttä kristikansaa erottavaksi tekijäksi vaan sallisimme kaikkien tulla. Edes silloin harvoin, kuin toistemme kirkoissa vierailemme.
En voi sille mitään, että kovin huvittavalta – ja samalla traagiselta – tuntuu tämä viime viikkojen keskustelu ehtoollisen ongelmista. Ihan tosissaan aikuiset ihmiset kinaavat, saiko yksi piispa Vatikaanissa vahingossa väärän ehtoollisen ja kuinka monelle jo aikaimminkin on tämä vahinko käynyt.
Siis ihan totta ja haloo isot ihmiset siellä hiekkalaatikolla. Pitääkö tämäkin mysteeri pilata pilkunviilaamisella.
Ja voisin kohta samaan putkeen olla samaa mieltä kuin suuri kirkkokriitikko Osmo Tiililä, joka ei nähnyt teologisia esteitä edes maallikoiden toimittamalle ja jakamalle ehtoolliselle. Mutta se nyt on jo toinen juttu ja kuuluu ihan muuhun esikoiskeskusteluun.
Mutta konkreettisesti: käynnistäkääpä siellä piispainkokouksessa keskustelu ehtoollisyhteyden avaamisesta kristillisten kirkkojen kesken uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi. Jyri Komulainen siitä varmasti sorvaa hetkessä ymmärrettävän ja kansantajuisen esityksen Geneveen kiikutettavaksi.
Vielä on aikaa lobbaamiseenkin ihan riittävästi – eikä tätä kirkolliskokoukseen asti tarvitse viedä. Eikä varsinkaan Turkuun Armoa2017! kansalaisvaltuuskunnan, päätoimikunnan ja työryhmien jahkailtavaksi.
Voisin melkein kuvitella, että tästä ehdotuksesta voisi paavikin innostua. Ja Kari Mäkinen voisi päästä aamutelevisioon kuten ruotsalainen kollegansa.
Ja olisihan se melkoinen viesti maailmassa, jossa nyt rakennetaan vain uusia aitoja ja korotetaan vanhoja muureja.
täysin sairas on käsky:kunnioita isääsi ja äitiäsi.aito kunnioitushan pitää ansaita,ei sitä käskemällä saa.käsky siitä ettei saa palvoa kuin raamatun jumalaa taas todistaa että muitakin jumalia on olemassa ja niiden palvonta on uhka raamatun jumalalle,jos näin ei olisi miksi pitäisi kieltää olemattoman palvonta.käsky lepopäivästä osoittaa että jumalan voimavarat ovat rajalliset em.käskyä kristityt eivät tosin noudata sehän on sapatinpäivä eli launtai.
Jo vuosikymmeniä sitten jotkut ”kulttuuripersoonat” julistivat päätehtäväkseen kaikkien arvojen kaatamisen. Kaikki hyvin siihen asti, kun on jotakin kaadettavaa, eikö totta? Tosiasiassa arvojen tilalle taitaa tulla vain arvottomuutta. Joku tai jotkut ne lapset joka tapauksessa kasvattavat, jos eivät vanhemmat sitä tee (tai heidän ei anneta tehdä). Näillä oheiskasvattajilla, usein ns. markkinavoimien palkkaamilla, ei kuitenkaan ole kasvatettavistaan mitään vastuuta. Vanhemmilla olisi. Joka päivä keskimäärin 8 nuorta suomalaista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle lähinnä mielenterveysongelmien vuoksi. Voisiko syitä joskus pohtia?
Mitähän kasvatusarvomaailmassamme voisi tarkoittaa hiekalle rakentaminen. Voisiko syynä olla kyvyttömyytemme erottaa kasvatusta ja koulutusta. Asiantuntijoista Meillä ei luulisi olevan puutetta, mutta mistä johtuu, että Heidän arvomaailmassaan vaikeneminen on kultaa. Kasvatuksen tulisi tarkoittaa yleismaailmallisten moraaliperiaatteiden juurruttamista Ihmiseen pienestä pitäen. Kun olemme tarpeeksi vanhoja, ei pohjan luominen ole enää niin helppoa kun kehittyvä persoonallisuutemme monimuotoisesti kohtaa ympäröivän maailman haasteita. Tämän kautta Ihminen oppii ymmärtämään Oman Ihmisarvonsa mihin liittyy oman elämän ainutkertaisuuden kokeminen. Kielteisenä puolena toiset voivat nähdä sen, että tälläinen Ihminen ei helposti ole manipuloitavissa ymmärtämään elämäntehtäväkseen sen, mitä erilaiset ja usein nimettömät auktoriteetit Häneltä toivovat. Moraalikasvatus tarkoittaa sitä, että Ihminen huomaa ja oppii huolehtimaan ja arvostamaan omaa ja toisten sielua. Kirkon pitäisi tässä ymmärtää omatunto Jumalan antamana suurenmoisena lahjana eikä suvullisesti sikiämisessä siirtyvänä kirouksena. Asian voi itse kukin lukea Vanhasta Testamentista. Professori Bergströmin lausuma arvoinvaliyhteiskunnan mahdollisuudesta pitäisi herättää Meidät. Olemmeko jo niin sokeita, että emme kykene tai jaksa. Kirkon tulee tarttua elämään alkamalla toteuttamaan sielun hoito-opetuksen antamisen rakkaille jäsenilleen. Ei ole syytä eikä saa vaipua toivottomuuteen kun uusi päivä tuo myös uuden mahdollisuuden. Kirkolla on varmasti hyvä mahdollisuus olla tehtävänsä mittainen jos vain kirkko haluaa ymmärtää muutakin kuin intohimoisen halunsa katsoa iankaikkisuuteen.
Juha Nuppola. Kyllä vanhempien kunnioittaminen on todella tarpeellinen käsky. Sen huomaa vasta kun on itse vanhempi. Kukaan ei ole täydellinen ja harvempi ansaitsee täyden kunnioituksen, mutta kyse on samasta kuin kuin rakastaminen. Sen tulee olla ehdotonta. Ei kunnioitusta tarvitse siis ansaita, vaan vanhemmat ovat sellaisia kuin ovat ja lasten on syytä kunnioittaa heitä vanhempinaan, vaikka eivät hyväksyisikään heidän kaikkia tekojaan. Vanhempien ja lasten suhde on aina tärkeä lapsen kasvamiselle ja lapsi tai nuori ei vielä ymmärrä kaikkea niitä vaikeuksia jota vanhempana oleminen aiheutta. Lapset monasti häpeävät omia vanhempiaan. Mutta aivan turhaan. Kuten sanoin, lapsi ymmärtää vasta vanhempana omien vanhempiensa arvon, ja usein lasta kaduttaa vanhempana ettei kunnioittaunut riittävästi omaa isäänsä ja omaa äitiänsä. Raamattu osuu tässäkin asiassa ytimeen. . .
Rakastaminen ja kunnioittaminen eivät ole samoja tässäkään yhteydessä. Vanhemman on kyllä rakastettava lastaan ehdottomasti ja tuettava tätä kaikissa tilanteissa, vaikkei tämän tekoja tai valintoja hyväksyisi, mutta vanhemman on ansaittava lapsensa kunnioitus. Kunnioitukseen ei riitä vain osoitus lisääntymiskyvystä. Kunnioittaisitko sinä vanhempaa, joka esimerkiksi pahoinpitelisi lastansa päivittäin? Jos et, miksi tämän lapsen tulisi kunnioittaa yhtään sen enempää? Lapsella ei ole mitään velvollisuutta kunnioittaa, tai edes rakastaa vanhempiaan, jos nämä eivät sitä ansaitse. Lapsella ei ollut valinnan mahdollisuutta syntymiseensä. Yleensä murrosiässä ilmaantuva häpeä ei puolestaan liity milläänlailla kunnioituksen tai rakastamisen puutteeseen, vaan on normaali kasvuun ja itsenäistymiseen liittyvä vaihe.
Vanhempia kunnioitetan aivan hienolla tavalla ja aivan eriytyisesti mm. Japanissa, tämäkään ei perustu 10 käskyyn. Kristittyjen omahyväinen ja epärehellinen tapa omia kaikki positiivinen arvomailma keksinöikseen on ällöttävää.
Vanhempien kunnioitaminen tarkoittaa heidän komemusmailmansa järkevää vaarinottamista,ei ’autoiriteettin’ sokeaa palvomista. Jumala auktoriteettina on ongelmallinen, koska käytännössä tätä auktoritettia edusytavan paaviot, piispat ja kuninkaat, jotka ovat omaksunet hierarkisen ajattelutavan ja vallankäytön ja niin ei olekaan ihme,että esim,. sotia on mailmassa enin juuri hierarkisten uskontojen maissa.
Seppo Heinola: ”Vanhempia kunnioitetan aivan hienolla tavalla ja aivan eriytyisesti mm. Japanissa, tämäkään ei perustu 10 käskyyn. Kristittyjen omahyväinen ja epärehellinen tapa omia kaikki positiivinen arvomailma keksinöikseen on ällöttävää.”
Siihen en ota kantaa ovatko jotkut kristityt joskus väittäneet keksineensä kaiken hyvän ja positiivisen maailmassa, mutta ei Jeesuskaan sanonut tulleensa kertomaan asioita joita ei ennen tiedetty. Jeesus sanoi tulleensa ”todistamaan totuudesta.”
Raamattu kertoo totuudesta, joka on löydetty monessa muussakin paikassa, ajassa ja kulttuurissa. Raamattu, juutalaiset, kristityt tai edes Jeesus eivät keksineet myöskään kultaista sääntöä, eikä niin väitetäkään.
On kuitenkin erittäin tärkeää että elämän tärkeimpiä totuuksia sanotaan ääneen ja niitä kirjoitetaan ylös. Omahyväistä on pitää kaikkea hyvää ja positiivista niin itsestäänselvänä, ettei siitä koskaan tarvitse muistuttaa. Siitä ei tarvitse lukea, kuunnella hyviä puheita, olla kenenkään opetettavana.
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on Jumalan keksintö, kuten koko elämä ja maailmankaikkeus. Ihmiset löytävät nämä totuudet siten että tunnustavat ne hyviksi. Kukaan ei voi väittää keksineensä niitä. Eivät japanilaisetkaan.
Nykypäivänä sana ”auktoriteetti” on rinnastettu melkein kirosanaksi. Kuitenkin on havaittavissa, että kaikenlainen kurittomuus, ilkivalta, haistattelu, väkivalta jne, lisääntyy auktoriteettien kieltämisen vuoksi. Onko esim. lapsen toteltava vanhempiaan, opettajiaan jne? Herran pelko on viisauden alku, kertoo sananlasku. Kristillisessä etiikassa Jumala on ylin auktoriteetti, jota me kunnioitamme.
Kaikenlainen kapinallisuus on muotia. On ollut kautta aikojen, mutta ehkä viime päivinä yhä laajemmalla alueella. Tämä kehitys on nähtävissä myös kirkon piirissä. Piispoja/pappeja syytetään autoritäärisiksi ja vallanhaluisiksi, kun he yrittävät ohjata kirkkolaivaa Raamatun ohjeiden mukaan karikkojen ohi.
”Kristillisessä etiikassa Jumala on ylin auktoriteetti, jota me kunnioitamme.”
Onko todellakin näin, sillä en usko, että edes uskovaisilla Jumala on ylin auktoriteetti. Jokaisen ihmisen ylin auktoriteetti on henkilö itse. Vai mitä vastaat seuraavaan ajatusleikkiin: Tapaat Jumalan, ja voit olla sataprosenttisen varma, että tämä on juuri se Jumala, johon uskot. Tämä Jumala käskee sinua tappamaan lapsesi. Tapatko lapsesi? Jos vastaat, että et, olet itsesi korkein auktoriteetti.
Arto V. Minä tunnen Jumalani niin hyvin, että tiedän, että Hän ei koskaan käskisi minua tappamaan lastani. On tärkeää viettää aikaa Raamattuun tutustuen ja sitä rukoillen lukien, niin löytää oikean kristinuskon Jumalan.
Salme Kaikusalo:”Minä tunnen Jumalani niin hyvin, että tiedän, että Hän ei koskaan käskisi minua tappamaan lastani. On tärkeää viettää aikaa Raamattuun tutustuen ja sitä rukoillen lukien, niin löytää oikean kristinuskon Jumalan.”
Tutustuppa uudelleen siihen raamattuun, sillä jo Mooseksen ensimmäisessä kirjassa Jumala vaatii Aabrahamia näin tekemään (1. moos.22:2). Voit toki väittää, että Jumala lopulta esti Aabrahamia uhraamasta, mutta Aabraham oli valmis uhrauksen tekemään, joten hänen mielestään Jumala voi näin vaatia. Toinen löytyy Tuomarien kirjasta (tuom. 11:29-39), jossa Jefta lupaa uhrata Jumalalle ensimmäisen talostaan vastaan tulevan, jos voittaa ammonialaiset. Jumalan kaikkitietävänä täytyisi tietää, että ensimmäisenä portista tuleva tulisi olemaan Jeftan tytär. Ja vaikkei tietäisikään, otti tämä vastaan uhrin. Lisäksi Jumala vaati myös oman poikansa tappamisen, jotta voisi antaa ihmisille anteeksi. Joten et voi sanoa, etteikö Jumala voisi vaatia sinuakin tappamaan oman/t lapsesi. Vastaisitko nyt kysymykseen: tappaisitko Jumalan käskystä lapsesi?
Arto Vesterbacka,
hyvään nettikeskusteluun ei kuulu tivata/pakottaa ketään vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Yleensä annan sellaisen tivaamisen mennä ohi. Mutta vastaan edelleen, että olen 100% varma etten joudu koskaan sellaiseen tilanteeseen, jossa Jumala vaatisi minua tappamaan oman lapseni.
Mitä tulee Jeesukseen, niin Raamatussa kerrotaan, että Jeesus jätti itse taivaan ilon vapaaehtoisesti ja tuli syntiuhriksi sinun ja minun ja kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi. Hän teki niin, koska rakastaa jokaista ihmistä niin paljon.
Salme Kaikusalo:”hyvään nettikeskusteluun ei kuulu tivata/pakottaa ketään vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Yleensä annan sellaisen tivaamisen mennä ohi. Mutta vastaan edelleen, että olen 100% varma etten joudu koskaan sellaiseen tilanteeseen, jossa Jumala vaatisi minua tappamaan oman lapseni.”
Yhteinen piirre teissä uskovaisissa on, että ette koskaan vastaa edes hypoteettisiin kysymyksiin. Varsinkaan sellaisiin, joiden vastaus saa teidät joko näyttämään täydellisiltä hirviöiltä tai myöntämään, ettette noudattaisi uskomanne Jumalan käskyjä, mikäli ne poikkeaisivat omasta moraalistanne. Olen myös (lähes*) 100% varma, ettet koskaan joudu sellaiseen tilanteeseen, mutta eri syistä.
”Mitä tulee Jeesukseen, niin Raamatussa kerrotaan, että Jeesus jätti itse taivaan ilon vapaaehtoisesti ja tuli syntiuhriksi sinun ja minun ja kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi. Hän teki niin, koska rakastaa jokaista ihmistä niin paljon.”
Mikäli Jeesus (oletetaan hetken aikaa henkilöiden olleen olemassa ja tapahtumien olevan tosia) todellakin vapaaehtoisesti suostui uhrattavaksi, ei tällä ole mitään merkitystä sen kannalta, että Jumala vaati ihmisuhrin, jotta tämä voisi antaa ihmisille anteeksi teosta, jonka heidän esi-isänsä (Aatami) teki ilman mahdollisuutta tietää tekevänsä väärin. Kertomuksenhan mukaan Aatami ja Eeva elivät paratiisissa ilman tietoa oikeasta tai väärästä. Vasta syötyään hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta, he tämän tiedon saivat.
*En voi todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa, joten on äärimmäisen pieni mahdollisuus sille, että tämä olisikin olemassa.
”Toinen löytyy Tuomarien kirjasta (tuom. 11:29-39), jossa Jefta lupaa uhrata Jumalalle ensimmäisen talostaan vastaan tulevan, jos voittaa ammonialaiset. Jumalan kaikkitietävänä täytyisi tietää, että ensimmäisenä portista tuleva tulisi olemaan Jeftan tytär. Ja vaikkei tietäisikään, otti tämä vastaan uhrin.”
Pelkästään lukemalla jonkun raamatunkertomuksen ei missään tapauksessa pidä ottaa siitä esimerkkiä itselleen. Mistä oikeastaan päättelet, että Jumala otti vastaan Jeftan tarjoaman uhrin? Kertomuksessa Jumala ei kommentoi asiaa mitenkään, vaikka monissa kertomuksissa näin on.
Jeftan tapaus on kerrottu nimenomaan varoittavana esimerkkinä.
Henk.koht. ajattelen, että vanha testamentti sisältää paljon kirjoittajien omaa tulkintaa Jumalasta. Vasta Jeesus toi täydellisen ilmoituksen, ja Jeesuksen kanta jopa syyllisen surmaamiseen rangaistukseksi oli selvä. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Koska Jeesus antaa meille täydellisen kuvan siitä millainen Jumala on, emme voi tehdä mitään mitä Jeesuskaan ei hyväksynyt eikä hyväksyisi. Jeesus antoi esimerkin siitä miten lapsi pyytää leipää, ja sanoi miten kuka tahansa isä ja äiti on valmis antamaan lapselle ruokaa kun tämä pyytää.
Tästä ei mitenkään voi vetää ajatusta, että Jumala yhtäkkiä käskisi tappamaan oman lapsensa.
Sanon jopa, vaikka tällainen konservatiivi olenkin, että VT:n välittämä jumalakuva ei välttämättä ole oikea. Varsinkaan kertomuksissa joissa Jumala ei edes esiinny, ei pidä ruveta tekemään pitkälle vietyjä tulkintoja. Kuten Jeftan tapauksessa.
Aabrahamin tapaus taas oli esikuva Jeesuksen uhrille. Jeesus taas ei ollut ”ihmisuhri” sanan varsinaisessa merkityksessä, koska Jumala itse tuli maahan uhrattavaksi Jeesuksessa. Eikä Jeesusta uhrattu uhrausmielessä, uskonnollisin menoin, vai näetkö ristiinnaulitsemisen sellaisena?
Kristinusko on Jeesus. VT:n Jumalastakin saamme kuvan katsomalla häntä Jeesuksen kautta. VT:n kertomuksissa mahdollisesti vääristynyt jumalakuva saa hänen kauttaan oikean muodon.
Tuolla vielä tästä kysymyksestä jotain…
http://raapustus.net/?id=113#r124
Raamattua ei pidä lukea silmät ummessa ja suu ammollaan.
Aivan yhtä pöllöä (anteeksi ilmaisu) on hakea oikeutusta kännäämiselle siitä, että Nooa perusti viinitarhan ja joi itsensä kekkuliin.
Tai että joku muu raamatunhenkilö teki sitä tai tätä. Jos lainataan sitaattia on hyvä tarkistaa sekin kuka puhuu.
Psalminkirjoittajan jumalakuva on aika väkivaltainen. Kuvastaa lähinnä sitä millainen kirjoittaja toivoisi Jumalan olevan. (hakkaa vihamiehet maahan jne.) Raamatun tekstin inhimillisyyden ei pidä antaa hämätä. Paavalikin ”siviilissä” päästeli suustaan kaikenlaista…
Jeesuksessa näemme sen millainen Jumala todella on. Kannattaa lukea myös profeettojen kirjoja. Jesajan kirjasta eteenpäin.
Heidän kauttaan Jumala omakätisesti ravisteli kansan vääristyneitä käsityksiä hänestä ja hänen tahdostaan.
Aika mielenkiintoinen on se miten Jumala kommentoi uhraamista ja muita hartausmenoja ja pitää niitä arvottomina.
”Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -minä en siedä teidän pyhiä menojanne ja teidän pahoja tekojanne.” (Jes.1:12-)
Oma suosikkini on kyllä tämä:
”Minä paiskaan uhrieläintenne suolet sontineen teidän silmillenne!” (Mal. 2:3)
Raamattu voi monessa kohden vaikuttaa ristiriitaiselta. Silloin pitää asettaa kohdat vastatusten, ja katsoa mitä ne kertovat. Ja mikä kokonaisuuden kannalta on totuus Jumalasta. Jeesus on pidettävä kaikessa mittarina ja tärkeimpänä ”suodattimena”. Sitä kautta voidaan löytää todellinen Jumalan olemus kaikkien inhimillissävytteisten ilmauksien keskeltä.
Sari Weckroth:”Pelkästään lukemalla jonkun raamatunkertomuksen ei missään tapauksessa pidä ottaa siitä esimerkkiä itselleen. Mistä oikeastaan päättelet, että Jumala otti vastaan Jeftan tarjoaman uhrin? Kertomuksessa Jumala ei kommentoi asiaa mitenkään, vaikka monissa kertomuksissa näin on.
Jeftan tapaus on kerrottu nimenomaan varoittavana esimerkkinä.”
Sanoisin, että raamatusta ei kannata ottaa esimerkkiä itselleen lainkaan. Mutta Jeftan tarinaa. Vaatii äärimmäistä selittelyä, että tarinasta saa minkäänlaista muuta kuvaa kuin ihmisuhraus Jumalalle. Jefta nimenomaan lupaa polttouhrin Jumalalle, mikäli tämä toimittaa ammonilaiset Jeftan käsiin. Tämän Jumala myös tekee. Jakeessa 35 Jefta valittelee, että teki lupauksen Jumalalle, eikä tätä voi peruuttaa. Eli Jefta aikoo pitää lupauksensa juuri polttouhrista, ja tähän myös tytär suostuu pyytäen vain hieman aikaa, jos kerta joutuu kuolemaan nuorena. Tarinan lopussa mainitaan vielä, että Jefta täytti lupauksensa ja tytär kuoli neitsyeenä. Missään vaiheessa ei edes rivien välistä voi lukea, että Jefta peruutti lupauksensa polttouhrista. Toisin kuin raapustus.net:ssä sanotaan, jos jostain voi rivien välistä lukea jotain, on juuri se, että Jumala halusi ja myöntyi polttouhriin antamalla ammonialaiset Jeftan käsiin.
Jos tätä pitää pitää varoittavana esimerkkinä, sanoma on: älä lupaa mitään Jumalalle vastapalvelusta vastaan?
”Aabrahamin tapaus taas oli esikuva Jeesuksen uhrille. Jeesus taas ei ollut “ihmisuhri” sanan varsinaisessa merkityksessä, koska Jumala itse tuli maahan uhrattavaksi Jeesuksessa. Eikä Jeesusta uhrattu uhrausmielessä, uskonnollisin menoin, vai näetkö ristiinnaulitsemisen sellaisena?”
Ristiinnaulitseminenhan oli ilmeisesti varsin yleinen rangaistus 1. vuosisadan Rooman valtakunnassa, joten mistään uhrauksesta ei siinä mielin voi puhua. Jeesus oli aikansa bin Laden ja sai saman kohtalon. (Ennen kuin alat huutamaan korvat punaisena ruudulle: bin Laden oli seuraajiensa silmissä uskonsoturi ja sankari, mutta muu maailma piti tätä vain terroristina. Jeesuksen valtaapitäneet aikalaiset pitivät Jeesusta rähinöijänä ja vääräuskoisena, eli terroristina.)
Uhrausmielessä Jeesus kuoli Jumalan omana uhrina itselleen. Eli tämä oli Jumalan näkökulmasta uhraus uhri ja vieläpä ihan oikea ihmisuhri sanan varsinaisessa merkityksessä.
”Sanon jopa, vaikka tällainen konservatiivi olenkin, että VT:n välittämä jumalakuva ei välttämättä ole oikea. … Psalminkirjoittajan jumalakuva on aika väkivaltainen. Kuvastaa lähinnä sitä millainen kirjoittaja toivoisi Jumalan olevan.”
Tulkintoja raamatun jumalasta on yhtä monta kuin on kirjoittajia ja lukijoita. Jokaisen Jumala tuntuu olevan juuri sellainen kuin itse tämän haluaa olevan. Voisiko tämä olla se ”todiste”, että Jumalaa ei olekaan?
Alkuperäiseen asiaan palatakseni, eli kysymyshän oli, että tappaisitko lapsesi, jos Jumala näin käskisi? Tältä vuosituhannelta löytyy monia tapauksia, joissa Jeesus tai Jumala on käskenyt vanhempia tappamaan lapsia: http://www.huffingtonpost.com/2013/03/14/victoria-soliz-drowns-son-puddle-jesus_n_2875605.html, http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrea_Yates
Tietenkään en usko, että mikään yliluonnollinen käski näitä naisia tappamaan lapsensa. Nämä naiset olivat psykoottisia. Mutta he uskoivat. Ja he uskoivat, että se oli juuri kristinuskon Jumala ja Jeesus, joka näin käski. He uskoivat Jumalaan niin syvästi, että olivat valmiita toteuttamaan kaikki tämän käskyt. Joten kysymys on edelleen (ja jankuttamiseen asti) voimassa. Ja minun kysymyksessä sinä et ole psykoottinen, vaan tapaat ihka aidon kristinuskon Jumalan, joka näin käskee.
Olen iloinen Eero Heinäluoman puheenvuorosta. Se on täyttä asiaa. Jospa eduskunnassa olisi useampia hänen laillaan ajattelevia henkilöitä. On aivan selvää, että lukuisat yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat Raamatun arvojen polkemisesta.
” Jos Herra ei huonetta ( Suomen kansan huonetta) rakenna, turhaan rakentajat
vaivaa näkevät” Kansanedustajien tulisi ottaa huomioon tämä Raamatun jae ja pyytää Taivaan Herralta apua. Ikävä kyllä monissa puolueissa Jumalan Sana on heitetty selän taakse roskakoriin.
Olen samaa mieltä. Eduskunnassa on useita tunnustavia kristittyjä eri puolueissa. Siitä kiitos heille, jotka uskaltavat värinsä näyttää ja tietysti kiitos Jumalalle.
jumala vaatii raamatussa tappamaan uhma-ikäiset lapset 2moos21:17.tällaisia käskyjä ei odottaisi hyvältä olennolta.ilmeisesti salmekaan ei ole käskyä totellut.
Missä kohden siinä uhmaikäisistä lapsista puhuttiin? Vähän suhteellisuudentajua nyt… Uhmaikäiseltä tuskin voi odottaa ”vanhempiensa kiroamista”, ja sen rinnastaminen kiukutteluun on vähän kaukaa haettua.
Lapset olivat muutenkin tuohon aikaan yleisesti ”potentiaalisia aikuisia”. Vasta ”lain pojaksi” tuleminen 13-vuotiaana aloitti aikuisiän, jolloin ei olla enää lapsia vaan vastataan omista synneistään.
Sari Weckroth:”Missä kohden siinä uhmaikäisistä lapsista puhuttiin? Vähän suhteellisuudentajua nyt… Uhmaikäiseltä tuskin voi odottaa “vanhempiensa kiroamista”, ja sen rinnastaminen kiukutteluun on vähän kaukaa haettua.
Lapset olivat muutenkin tuohon aikaan yleisesti “potentiaalisia aikuisia”. Vasta “lain pojaksi” tuleminen 13-vuotiaana aloitti aikuisiän, jolloin ei olla enää lapsia vaan vastataan omista synneistään.”
Suhteellisuudentajua? Lapsi on vanhempiensa lapsi aina, oli tämä lapsi tai aikuinen. Kuinka lapsensa tappaminen muuttuu moraaliseksi missään tapauksessa? Vaatii todella häilyvää moraalia, mikäli hakee oikeutusta tähän siitä, että ”lapset olivat muutenkin tuohon aikaan yleisesti ’potentiaalisia aikuisia'” tai lasten muuttuessa aikuisiksi näiden tulee vastata synneistään itse. Henki pois vaan, koska Jumala näin käski.
Seppo Heinola on tietysti oikeassa siinä, ettei meillä kristityillä suinkaan ole yksinoikeutta vanhempien kunnioittamiseen. Täällä Suomessa yhteinen arvopohja (sikäli kuin sellainen vielä on olemassa) perustuu kuitenkin vahvasti juuri kristinuskoon, ja siksi kristinuskon aseman heikentyminen on samalla heikentänyt myös yhteistä arvopohjaa. Joiltakin osin kristinuskoon perustuva arvopohja on ehkä ollutkin päivityksen tarpeessa, mutta siinä samassa on pesuveden mukana heitetty ulos niin vanhempien kunnioittaminen kuin monia muitakin perinteisiä hyveitä.
Huima on ehdotus tuo ehtoollispöydän avaaminen!
Mielenkiinnolla odotan, miten oikeassa olijoiden leegio ampuu sen alas.
Unelmoida pitää, ja viehättää tuo ajatus pilvilinnojen rakentamisesta.
Jospa joskus otettaisiin vielä askelia ekumeniaa kohti eikä sipsuteltaisi ekumenian tiellä (siis joskus esteenäkin).
Huomaan, että en ole vain pilvilinnoja rakennellut. Jyri Komulainen ehti jo twiitata, että piispainkokous on jo 2015 asettanut asiaa pohtimaan työryhmän. Valmista pitäisi tulla 31.3.2016 mennessä, siis ihan pian.
Tehtävänä on selvittää ”että oikeus osallistua ehtoolliseen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olisi kaikilla kristityillä, joilla omassa kirkkokunnassaan on oikeus osallistua ehtoolliseen.”
Työryhmässä ovat piispa Kaarlo Kalliala, piispa Matti Repo ja asessori Riitta Särkiö sekä pääsihteeri Jyri Komulainen. Vielä siis ehtii tehdä ihan konkreettisia ehdotuksia Armoa500 juhlavuoden kunniaksi.
”Näin maallikkoveljenä kiteytettynä: mikä ehtoollinen viime kädessä on? Juhla-ateria, jonka nautimme Jeesuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoksi. Ja syntiemme anteeksi saamiseksi.” blogisti
Tuossa on oleellinen kiteytettynä. Suosittelen blogistin tavoin, että kristittyjen väliset ehtoolliselta erottavat väliseinät puretaan.