Ruotsalaiset varastivat paavin ja saivat aikaan positiivisen mediamylläkän. Siinä samassa taisivat ruotsalaiset omia myös Reformaatio500 juhlavuoden.
Suomessa sitä vastoin kinataan väärästä ehtoollisesta Vatikaanissa ja väärästä lahjasta paaville.
En tiedä taustoja, millä Ruotsin mediaseksikäs arkkipiispa Antje Jackelén sai lobattua reformaation juhlavuoden kunniaksi Lundiin Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon ekumeenisen suurtapahtuman, johon siis myös paavi Franciscus osallistuu.
Mutta hyvin junailtu joka tapauksessa. Tilaisuuden media- ja symboliarvo tulee varmasti olemaan huikea. Suomalaisten paaville lahjoittama metsäpalsta Porvoossa kyllä kalpenee tämän rinnalla, vaikka kuinka ikimetsää onkin.
Saattaisi meillä suomalaisilla kuitenkin olla jotain, jolla voisimme vielä paavin ja koko muun kristikansan yllättää uskonpuhdistuksen juhlavuoden 2017 kunniaksi. Ihan kirkkohallituksen ja turkulaisten uhallakin käytän ainakin tämän kerran vielä tuota suomalaisten tajuntaan syvään juurtunutta luterilaista termiä – ja kaikkien korkeasti oppineiden reformaatikkojen ja peregrinaatikkojen kiusaksi.
Ihan vakavissani ehdotan, että uskonpuhdistuksen juhlavuonna ei katsottaisikaan menneeseen vaan lähdettäisiin tyhjältä pöydältä tulevaisuuteen. Ei pidettäisikään viisaita seminaareja siitä, mikä meitä Kristuksen kirkon perillisiä erottaa vaan rohkeasti nostettaisiin esiin se, mikä meitä viime kädessä yhdistää.
Siis konkreettisesti: maailman luterilaisimman maan (yhä edelleen väkilukuun suhteutettuna?) Suomen ev.lut. kirkko tekisi Luterilaisessa maailmanliitossa ja Kirkkojen maailmanliitossa esityksen, että kaikki kristilliset kirkot avaisivat oman ehtoollispöytänsä vastavuoroisesti kaikkien muiden kirkkojen jäsenille.
Siis ihan tuosta vaan, ilman sen syvällisempiä konsekraatioteologisia mietintöjä tai oikean käden asettamisia vasemmalle olkapäälle.
Tiedän, että tässä vaiheessa moni teologi kauhistuu. En ollenkaan väheksy ehtoolliseen liittyvää teologista tutkimusta. Ihan tosissaanhan sitä on tehty. Toisaalta tiedän, että tämä on juuri sen takia sellaista idealismia, joka on helppo tyrmätä vuosisataisten oppikeskustelujen perinteellä ja voimalla.
Mutta vanhaa sanontaa lainaten: jos et osaa rakentaa pilvilinnoja, et osaa rakentaa muitakaan linnoja.
Näin maallikkoveljenä kiteytettynä: mikä ehtoollinen viime kädessä on? Juhla-ateria, jonka nautimme Jeesuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoksi. Ja syntiemme anteeksi saamiseksi.
Siis eikö sen pitäisi olla konkreettisesti ja symbolisesti kaikkien merkittävin tapahtuma, joka meitä kristittyinä yhdistää – siis ihan riippumatta siitä, minkälaisin nyanssein me missäkin päin maailmaa samaan Jumalaan uskomme.
Mitä me siinä menettäisimme, jos emme enää nostaisikaan ehtoollisyhteyttä kristikansaa erottavaksi tekijäksi vaan sallisimme kaikkien tulla. Edes silloin harvoin, kuin toistemme kirkoissa vierailemme.
En voi sille mitään, että kovin huvittavalta – ja samalla traagiselta – tuntuu tämä viime viikkojen keskustelu ehtoollisen ongelmista. Ihan tosissaan aikuiset ihmiset kinaavat, saiko yksi piispa Vatikaanissa vahingossa väärän ehtoollisen ja kuinka monelle jo aikaimminkin on tämä vahinko käynyt.
Siis ihan totta ja haloo isot ihmiset siellä hiekkalaatikolla. Pitääkö tämäkin mysteeri pilata pilkunviilaamisella.
Ja voisin kohta samaan putkeen olla samaa mieltä kuin suuri kirkkokriitikko Osmo Tiililä, joka ei nähnyt teologisia esteitä edes maallikoiden toimittamalle ja jakamalle ehtoolliselle. Mutta se nyt on jo toinen juttu ja kuuluu ihan muuhun esikoiskeskusteluun.
Mutta konkreettisesti: käynnistäkääpä siellä piispainkokouksessa keskustelu ehtoollisyhteyden avaamisesta kristillisten kirkkojen kesken uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi. Jyri Komulainen siitä varmasti sorvaa hetkessä ymmärrettävän ja kansantajuisen esityksen Geneveen kiikutettavaksi.
Vielä on aikaa lobbaamiseenkin ihan riittävästi – eikä tätä kirkolliskokoukseen asti tarvitse viedä. Eikä varsinkaan Turkuun Armoa2017! kansalaisvaltuuskunnan, päätoimikunnan ja työryhmien jahkailtavaksi.
Voisin melkein kuvitella, että tästä ehdotuksesta voisi paavikin innostua. Ja Kari Mäkinen voisi päästä aamutelevisioon kuten ruotsalainen kollegansa.
Ja olisihan se melkoinen viesti maailmassa, jossa nyt rakennetaan vain uusia aitoja ja korotetaan vanhoja muureja.
Yllättävän selkeä ja kristinuskolle myönteinen puheenvuoro valtiomieheltä.
”Yllättävän selkeä ja kristinuskolle myönteinen puheenvuoro valtiomieheltä.”
Ja haastattelu paljastaa suorastaan pelottavalla tavalla kuinka vähän puhemies aiheesta tietää ja ymmärtää.
Tai ehkä haastattelu paljastaa, että pian on jälleen vaalien aika;) Arvaan lonkalta, että ortodoksikristityistä 10 – 30 % kannattaa tai saattaa alkaa kannattaa demareita. Heinäluoma ymmärtää, että siihenkin suuntaan kannattaa osoittaa kiinnostusta.
Asiallisesti ottaen arvoisan puhemiehen päätelmät lastenkasvatuksesta ja uskonnon yhteiskunnallisista vaikutuksista toki ovat löperöitä ja höperöitä.
Savelalle: Älä pelkää, kyllä Heinäluoma aiheesta aika paljon tietää!
Korhoselle: Toki poliitikko äänestänsä ottaa huomioon. Mutta omat tuomiosi ovat aika löperöitä ja höperöitä, ellet vaivaudu (pysty?) niitä perustelemaan.
Onkos toisten, ja varsinkin poliitikkojen halveksiminen ja mollaaminen viisauden alku? Vai oliko se loppu?
Mutta omat tuomiosi ovat aika löperöitä ja höperöitä, ellet vaivaudu (pysty?) niitä perustelemaan.
Matti hyvä: Todistustaakka on höperön(kin) väitteen esittäjällä. Väitteen esitti puhemies Heinäluoma:
Kun kristinuskon merkitys on vähentynyt, vanhemmat alkavat olla Heinäluoman mielestä hukassa kasvatuksen kanssa.
En siis usko, että tuollainen yhteys olisi olemassa. Eipä Heinäluomakaan sitä perustele (eikä uskottavasti pystyisikään).
Olen samaa mieltä Sakari H:n kanssa.
”– Nyt näen yhä enemmän, miten vanhemmat todella ovat hukassa – mikä kasvatuksessa on oikein, mikä väärin, mihin saa puuttua, mitä saa sanoa lapselle.” sanoo Heinäluoma.
Tuo oikean ja väärän erottamaan opettaminen on tosi tärkeää. Huomasin omien lasteni pieninä ollessa (reilu 30v. sitten) että jo silloin oli lapsia, joilla ei ollut käsitystä esim. siitä, että varastaminen on väärin.
Uskon, että tähän on tultu syystä, jonka Heinäluomakin toteaa: ”Kun kristinuskon merkitys on vähentynyt, vanhemmat alkavat olla Heinäluoman mielestä hukassa kasvatuksen kanssa.” Siis kristinuskon mukaisten arvojen opettaminen on edelleen tärkeä tekijä siinä, että lapsista kasvaa kunnon kansalaisia.
Voidaan aloittaa kymmenen käskyn opettamisesta.
Eduskunnassa menossa sama ilmiö menossa kun kansanedustajat saavat
julkisesti käyttäytyä miten vaan.
Eikä lain vaatimaa vakaata ja arvokasta käyttäytymistä vaadi enää
kukaan.?
MITÄ ISOT EDELLÄ SITÄ PIENET PERÄSSÄ….VANHA SUOMALAINEN SANANLASKU.
Lähimmäisen rakkaus ei ole kirkon kristinopin keksimä. Se on Jumalalta jo ensimmäiselle ihmiselle mm. lapsen hoitoon ja ymmärtämiseen. Heinäluoman teksti tuntuu olevan sokeasto kirkon oppiin uskominen omine jumalineen. Kenties siinä on mukana myös kevään vaalien huomioimista. Odottaisi eduskunnan puhemieheltä realistista omaa ajattelua.
Heinäluoman tarkoittamat arvot ovat olleet olemassa ja ovat ihan ilman kristinuskoakin. Vanhemmuuden katoaminen ja arvojen löystyminen johtuvat ylikaupallistuneesta ja alkoholisoituneesta yhteiskunnastamme. Heinäluoman oma puolue ei pyri ratkomaan kumpaakan ongelmaa.
Vaikka te Heinola ja Sawela kuinka väheksytte kristinuskoa ja sen saavutuksia niin siitä ette mihinkään pääse, että tämä yhteiskunta ja hyvinvointi on hyvin pitkälle luotu siltä pohjalta mitä kirkko ja kristinusko on opettanut. Aatteet ja arvot voivat löytyä vähän mistä milloinkin ja voihan sitä aina väittää pyörän keksineensä uudelleen.
Tuomo Hirvi, toistat kristillistä myyttiä yleisen hyvinvointimme syistä, joka ei kestä historiallista totuutta. Hyvinvointimme juuret ovat Valistusajassa (demokratia, tiede, kansalaisvapaudet mm), työväenliikkeessä ja naisasialiikkeessä ja näiden kaikkien pyrkimykisiä kirkko on voimakkaasti vastustanut! Eikä kirkko ole sitä pyörääkään keksinyt…
Aika huonosti näyttää Seppo Heinola tuntevan suomalaisen historian taikka ei ainakaan osaa lukea sitä. Sen toki arvasin, että hän ei tunnista kristinuskoa ei lueta hänen historiastaan lainkaan vaan kaikki muut, jotka siitä ovat seurausta ainakin osittain. Näin se menee kun kirjoittaa seurauksista mutta ei syistä.
Epäilenpä Hirvi tuntevani Suomen historian siinä kuin sinäkin ellen hieman paremmin. Olen mm. lukenut kaikki suomalaisten säätyvaltiopäivien 1900-luvun alun eduskunnan pöytäkirjat,joista selviää hyvin mitkä tahot pyrkivät pyrkimystä y l e i s e e n hyvinvointiimme jarrutamaan.
Mietipä Hirvi sitä, miksi yleistä hyvinvointia EI juurikaan ole niissä kristillisissä maissa, missä Valistus, ja, mainitsemani profaanit kansalalaisliikeet eivät ole päässeet vaikuttamaan?
Tänne kirjoittavat erimieliset arvasi etukäteen. Muutama puuttuu…
Hyvä kirjoitus Heinäluomalta.
Onkohan arvoisan herra puhemiehen ”kristillinen” kasvatustapa mallia ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”?
”Onkohan arvoisan herra puhemiehen “kristillinen” kasvatustapa mallia “joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”?”
Kommentti on mielstäni asiaton/mauton. Jos esittää tuollaisen arvailun, tulisi esittää myös perusteluja sille.
Kun kristillinen arvomaailma vaihdetaan puhtaasti sekulaariseen arvomaailmaan, ei menetetä mitään paitsi uskomukset satuihin ja niiden mukana tuleva keppi-porkkana malli. Joten mikäli vanhemmat ovat todellakin hukassa kasvattajina, ei se voi perustua kristinuskon merkityksen katoamiseen, ellei puhuta erityisesti luterilaisesta kasvatuskulttuurin vahvan kurin ja sen ylläpitämiseen ”vaadittavan” myös fyysisen pahoinpitelykulttuurin katoamisesta. Voi olla, että vanhemmat eivät ole vielä omaksuneet tapoja kasvattaa lapsia ilman fyysistä väkivaltaa, johon moni meistä lapsena ”tottui”.
On surullista, jos kristinuskon sanoman oikean ja väärän erottamisen tietous linkittyy johonkin (tahallisesti ?) väärin ymmärrettyyn vitsajuttuun.
”On surullista, jos kristinuskon sanoman oikean ja väärän erottamisen tietous linkittyy johonkin (tahallisesti ?) väärin ymmärrettyyn vitsajuttuun.”
Vitsa-juttu suoraan raamatusta: Sananlaskut 13:24. Jos olen tuon jotenkin väärin ymmärtänyt, en osaa suomenkieltä lukea. Kokonaisuudessaan sananlasku on ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.”
Arvioita peruskoulusta ja koulun vaikutuksesta kasvaviin lapsiin Alkumatka 3/81 -lehdessä:
Erkki Aho, kouluhallituksen pääjohtaja:
”Ilmeistä kuitenkin on, että tämän hetken peruskoulun ihmiskuvassa on teknisen yhteiskunnan mekaanisen ihmiskuvan piirteitä. Koulu korostaa liiaksi passiivisuutta, irrallisen asiatiedon mieleen painamista ja oppilaiden keskinäistä kilpailua.”
Professori Matti Bergström kasvatuksesta:
”Kun siis kasvatamme lapsia yksinomaan ottamaan vastaan tietoa, laiminlyömme heidän kokonaisvaltaisen, ymmärtävän ja oivaltavan toimintansa kasvatuksen. Jotta voisimme heissä kehittää korkeita psyykkisiä toimintoja, olisi opetuksessa annettava sijaa valinnaisuudelle ja omatoimisuudelle. Tätä päämäärää palvelevat sellaiset aineet kuin taiteet, käsityötaidot, filosofia, kirjallisuus ja uskonto sekä historia (oikein opetettuna). Pienemmillä lapsilla ajaa kasvatuksessa samaa asiaa satujen ja legendojen kuuleminen ja käsittely. Juuri tämänkaltainen opetus on nykyisin joutunut taka-alalle samalla kun tietoaineita on lisätty. Samanaikaisesti luodaan kasvatettaville käsitys, että tiedon totuusarvo on ehdoton, so. että sitä ei voi kritisoida.”
Matti Bergström arvioi kirjoituksessaan, että peruskoulu tulee kasvattamaan yhteiskuntaan jäseniä, joiden ”arvokapasiteetti jää vajaaksi”, kun annettua tietoa ei saa asettaa arvojärjestykseen eikä sitä opita kritisoimaan. Bergströmin mukaan ”Täten tietokoulumme kasvattavat arvoinvalidien sukupolvia, jotka eivät kykene arvostelemaan käyttäytymistään tehokkaasti. – – Arvoinvalidiyhteiskunnassa ainoat arvot ovat tieto ja voima, käyttäytymisohjauksemme alimmat tasot. Jos menemme itseemme, voimme todeta, että juuri näin on tapahtumassa tänään.”
70-luvun Sonderfall Finnland ”DDR:n ystävineen” haki Grundschulen mallin Itä-Saksasta ja ilmeisesti koulun tarkoitus oli opetusministerinä 70-luvulla toimineen Ulf Sundqvistin (sdp) tv.ssa keväällä -75 esittämän lausunnon mukaisesti kasvattaa joukot sosialismiin, kun vasemmisto ei pääse siihen perustuslakien uudistusten kautta.
Lainaus Matti Bergströmiltä on sopiva. Mitenhän usein tahdomme elämässä sitä, mitä muutkin ja asia näin voidaan ymmärretään konformismina. Sitten kun lisäksi teemme, mitä Meidän halutaan tekevän, se onkin sitten totalitarismia. Usein ei kait ajatella Meidän olevan ja sitten kasvattavan lapsistamme alttaripalvelijoita, siis kansantaloudenalttarin palvelijoita. Uskontomme viesti Meille on pelastusmahdollisuus iäisyydessä, mutta kirkko vähemmän haluaa kertoa miten Ihminen voisi pelastaa Elämänsä myös tässä ajallisessa elämässä. Järkyttävintä asiassa on se, että kirkon käsitys perustuu Jumalan suurenmoiseen lahjaan Ihmiselle, minkä kirkko on kääntänyt nurin ja haluaa ymmärtää sen suvullisesti sikiämisessä siirtyvänä perisyntinä. Kirkkomme ei siis usko Ihmisen mahdollisuuteen kehittyä henkisessä ymmärryksessään. Asian ymmärtäminen vaatii lisäksi sen, että omantunnon lahja sisältää velvoitteen yrittämiseen ja ponnistukseen. On yllättävää, että Ihmiset kovin vähän kysyvät Paavalin ja Augustinuksen teologian perään, vaikka yksistään oikean uskon kautta vanhurskauttamisajatus vaikuttaa monin tavoin kirkon käsitykseen Ihmisestä ja Ihmisarvosta. Lutheriin kääntyminen ei tässä hirveästi auta, koska Uskonpuhdistus tarkoitti Augustiinolaista vastavaikutusta ja Paavalilaisuuden palauttamista. Lutherin mukaan epäusko tekee niin Ihmisen kuin puunkin pahaksi samoin kuin Hänen tekonsa. Näin lopuksi asiassa olisi hyvä tietää mitä ovat ne kristilliset arvot mihin puhemies viittaa.
Tuskin puhemies Heinäluoma ottaa tässä kantaa ihmisen pelastuskysymykseen vaan ihan jokapäiväiseen elämään, missä ei enää eroteta oikeaa ja väärää. Kuten sanoin, jo kymmenen käskyn opettaminen ja hyväksyminen on ensi askel oikean ja väärän erottamiseen.
Salme Kaikusalo:”Kuten sanoin, jo kymmenen käskyn opettaminen ja hyväksyminen on ensi askel oikean ja väärän erottamiseen.”
Näistä kymmenestä käskystä vain kaksi on opettamisen arvoisia ja merkityksellisiä: Älä tapa ja älä varasta. Muut ovat lähinnä turhia.
Arto Vesterbacka,
tuo vain kahden käskyn tarpeellisuus on sinun kantasi asiaan. Saat pitää sen.
Salme Kaikusalo:” tuo vain kahden käskyn tarpeellisuus on sinun kantasi asiaan. Saat pitää sen.”
Älä vääristele sanomisiani. Sanoin, että noista raamatun kymmenestä käskystä vain kaksi on opettamisen arvoisia ja merkityksellisiä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi muita käskyjä tai kehotuksia, joita pitäisin opettamisen arvoisina ja merkityksellisinä, tämä jopa raamatun muista 603 käskystä. (myönnettäköön, että lähes kaikki näistäkin ovat roskaa)
Salme Kaikusalo, 10 käskyä eivät millään tavalla edesauta k y k y ä erotta oikeaa väärästä. 10 käskyä eivät myöskään kata kuin promilen miljardisosan kaikesta siitä minkä voi asetta oikea-väärä akselille.
Oikea ja väärä opitaan paljolti jo lapsina hiekkalaatikolla, missä toinen lapsi tempaa hiekkalapiolla pähän sitä,joka rikkoo hänen hiekkkalinnansa ja tekee tämän ihan tietämättömänä siiytä mitä 10 käskyä olisi asiasta sanonut.
Olen, Seppo kanssasi eri mieltä. Alkeet opitaan hiekkalaatikolla, mutta jatkossa tarvitaan perusteltuja ohjeita, joita 10 käskyä ovat. Tietysti on muitakin kristillisiä ohjeita kuten ”: »Rakasta Herraa, Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Jeesus sanoi, että tähän rakkauden käskyyn sisältyy kaikki laki ja profeetat eli kaikki 10 käskyä.