Oli kaunis loppusyksyn päivä. Viikolla oli satanut lunta ja maa oli kauniin valkoisen hunnun peittämä. Kävelimme Eeron kanssa Järvenpään kirkon keskikäytävää alttaria kohden. Mekin olimme pukeutuneet valkoisiin tätä juhlaa varten.
Kirkossa juhlaväki oli noussut seuraamaan etenemistämme, kukkakimppujen sellofanit rapisivat ja kuvaaja räpsi kuvia. Eeroa lukuun ottamatta muita paikallaolijoita taisi jännittää tuleva. Ainakin minua jännitti.
Sitten tuli se hetki, kun minulta kysyttiin ”Tahdotko?”
Totta kai minä tahdoin! Tätä hetkeä olin odottanut jo pitkään. Empimättä vastasin Eerolle ”Tahdon!”
Tahdoin Jumalan avulla pysyä lujana kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia. Tahdoin kolmiyhteisen Jumalan nimessä ryhtyä diakonian virkaan ja hoitaa sitä uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti. Tahdoin myös saamieni armolahjojen mukaan palvella ihmisiä Kristuksen esikuvan mukaisesti Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakentumiseksi sekä toimia siten, että olisin esikuvana seurakunnalle.
Näin piispa Eero Huovinen vihki minut ja kaksikymmentä muuta apostolisen perinteen mukaisesti kättenpäällepanemisella ja rukouksella palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Minua ja muita vihittyjä tämä on kantanut, velvoittanut ja vienyt yli myös vaikeissa hetkissä. Kristuksen ja kirkon kutsumana on ollut hyvä tehdä työtä.
Tuosta tapahtumasta on jo toistakymmentä vuotta. Näin vuosipäivän seutuvilla ihmettelen, miksi meillä kirkossa on edelleen niin paljon ihmisiä, jotka eivät tätä vihkimystä hyväksy oikeaksi eivätkä voi tunnustaa sitä kirkon viran osaksi. Keneltä se on pois?
Ehkä et kuitenkaan avioitunut Eeron kanssa, vaikka hänelle niin vastasitkin.
Mielestäni siinä pitäisi vastata oikeastaan Jumalalle. Jos ajattelemme, ettäö kirkko tekee Jumalan asioita, niin Hän on työnantaja ja Hän kysyy: Tahdotko tehdä Minulle hommia niinkuin Minä sinua ohjaan? Siinä on kysymys, jota sietäisi pohtia.
Marko
Onneksi olkoon vuosipäivän johdosta.
Tunnen sinut henkilöksi joka teet uskollisesti työtä Jumalan valtakunnan hyväksi.
Jumala sinua vastedeskin siunatkoon.
Lauri
Se mikä on siunattu maan päällä se on siunattu taivaassakin, Jumalan edessä.
Kun luemme Lutherin selitystä kolmanteen uskonkappaleeseen, niin huomaamme että Pyhä Henki tekee työtään tässä maailmassa kirkkoa välikappaleenaan käyttäen.
Oisiko ihan kaikki siunattu? Jos jäätäs kumminkin vähän miettimään, totteleeko Jumala meitä?
Lauri
Kysymyksesi lähtee virheellisestä ajatteluketjun suunnasta, ihmisen minäkeskeisyydestä Jumalaan päin. .
Kun asiaa tarkastellaan Jumalakeskeisestä näkökulmasta ihmiseen päin, niin huomataan,
että samalla tavoin kuin kynä tekee sitä mitä käsi ohjaa ja kirjoittaja päättää,
samalla tavoin Jumala käyttää koko kirkkoaan tahtonsa toteuttamiseen ja työnsä tekemiseen. Olemme hänen työvälineitään siunauksen todellisuudessa.
Hän siunaa. Hän toimii. Meidän kätemme ovat hänen kättensä käytössä.
Kysyn uudelleen: Onko se kaikki Jumalan tarkoittamaa siunausta mitä täällä siunataan? Jos niin olisi, olisivat ihmiset täällä erehtymättömiä!
Kun siunaus luetaan pyhän messun yhteydessä niin siitä seuraa että siunaus on todellinen. Tämä pätee myös virkaan vihkimiseen.
Tästä on selkeät raamatun sanat.
Seurakunnan siunaamisesta pyhän messun aikana:
4. Moos. 6:22-27
6:22 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: >> Jakeen lisätiedot
6:23 ”Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille:
6:24 Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;
6:25 Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;
6:26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
6:27 Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä.”
Huomaa sanat: ”Minä siunaan heitä.”
Ja virkaan asettamisessa kätten päälle panemisin annettavasta armolahjasta yksi esimerkki:
1. Tim. 4:14
Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.
2. Tim. 1:6
Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.
Apostoli (minun) toimitti piispan virkaan siunaamisen avustajinaan ryhmä pappeja (vanhinten=presbyteriou=präster, priests etc. = pappien ).
Sama Jumala toimii edelleen kirkossaan.
Tässä ei alkuunkaan kysytä ihmisten omaa ansiollisuutta, kelvollisuutta tai muita omia luonteenpiirteitä. Ei pätkääkään. Ainoastaan Jumalan omalla toiminnalla on täysi merkitys.