Näin väittää lehtitiedon mukaan (IL 2.3.2012!) joukko etiikan asiantuntijoita. Tämän epämääräisen etiikkapoppoon mukaan vastasyntyneen surmaaminen ei eroa abortista.
RR: Eikö sikiönä surmatun ja elävänä syntyneen tappamisessa todellakaan ole mitään eroa? Kumpikin yhtä oikein ja sallittua?
Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä ”oikeita ihmisiä” eikä heillä ole ”moraalista oikeutta elämään”.
RR: Mistä asiantuntijat mahtavat hakea oikeutuksensa määritellä, ketkä ovat oikeita ihmisiä? Mitä tarkoittaa moraalinen oikeus elämään? Vastasyntyneen heitteillejättökin tuntuu suorastaan sankariteolta näitten tietäjien kauhujuttuihin verrattuna!
Artikkelin ovat kirjoittaneet Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevat Alberto Giublini ja Francesca Minerva, joiden mukaan vanhemmilla pitäisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, jos lapsi syntyy yllättäen vammaisena. Esimerkkinä kirjoittajat mainitsevat Downin syndrooman, jota ei aina huomata sikiöseulonnassa.
RR: Kristinusko on aina pitänyt elämää pyhänä. Kyse on Jumalan antamasta lahjasta tai pikemminkin lainasta. Meille on annettu elämä elettäväksi alusta loppuun. Elämän pituus vaihtelee, mutta vain Jumalalla on oikeus päättää, milloin laina-aika on täysi. Hän on mitannut jokaiselle elämän pituuden, pannut määräajan, jota ihminen ei voi ylittää. Alittaa (ikävä) kyllä voi.
Tällaisten lasten kasvattaminen on taakka sekä vanhemmille että yhteiskunnalle joka tukee heitä, artikkelissa sanotaan.
RR: Ihminen voi monesta syystä vammautua synnytyksessä. Jos pienet kehitysvammaiset lapset saa tappaa, koska vamma on niin paha asia, niin eikö saman logiikan mukaan kaikki myöhemminkin vammautuneet pitäisi eliminoida?
Meillä Suomessa näyttää vanhuksista tulleen yhteiskunnallinen taakka. Armomurhaa peliin vaan, niinkö? Koska yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa eläkkeitä, niin jatketaan työuria niin kauan, että työn orjat ymmärtävät kuolla saappaat jalassa, ilman eläkettä, eikö mitä?
Telegraph-lehden mukaan kirjoittajat ovat saaneet tappouhkauksia artikkelin julkaisun jälkeen.
RR: En yhtään ihmettele tappouhkauksia. Asiantuntijaparat saisivat näin maistaa omaa lääkettään. Asennevamma kun on paljon pelottavampi vammautumisen muoto kuin kehitysvamma.
Niille, jotka tekevät pahaa pienille ihmislapsille, pitäisi Jeesuksen mukaan laittaa myllynkivi kaulaan. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsi kuin lapsi on Jumalan silmäterä, Jeesus ei erottele heitä terveisiin tai sairaisiin. Etiikan asiantuntijalla on näemmä varaa tällaiseen erotteluun, vai? Niin moni valopää yrittää tässä maailmassa päästä jumalaksi Jumalan paikalle tajuamatta, että se pesti ei ole koskaan ollut, ei ole nyt eikä ikimaailmassa tule olemaankaan vapaana haettavaksi tai väkisin anastettavaksi.
Eläköön, Pertti Kurikan nimipäivät: tuokaa hyvä sijoitus Suomeen!
”Kaikenkaikkiaan on kristinuskon ansioksi luettava elämän pyhyyden kunnioittamisen saaminen yleisesti hyväksytyksi moraalin lähtökohdaksi länsimaissa.”
Yleisesti hyvåäksytyksi elämän kunniotus tuli vasta sitten kun kristillinen äärimmäisen julma ja epäoieudenmukainen rikoslaki uudistettiin ateistis-deististen valistusmiesten toimesta 1700-luvun lopulla joloin myös perin vähän elämää kunnioittava noidanpoltto lakkautettiin.
Kristinusko kunnioittaa elämän pyhyyttä. Jokaisen ihmisen elämä on pyhää ja siksi sen alku ja loppu ei ole ihmisen määriteltävissä.
Salme: ”Jokaisen ihmisen elämä on pyhää ja siksi sen alku ja loppu ei ole ihmisen määriteltävissä.”
Mitenkäs pyhä ja ihmisen määriteltävissä olematon on esimerkiksi maahan hyökkäävän vihollisen elämä? Taisipa vuosina 1939 – 1944 aika moni suomalainenkin tulla määritelleeksi milloin monen neuvostoliittolaisen elämä loppuu.
kimmo wallentin :”Taisipa vuosina 1939 – 1944 aika moni suomalainenkin tulla määritelleeksi milloin monen neuvostoliittolaisen elämä loppuu.”
Eipä itsenäisen Suomen kansalaistenkaan ihmisarvo ja oikeus elämään paljon painanut näissä suunnitelmissa ja niiden toteuttamisessa:
Moskovan rauhansopimuksen solmimisen ja mm. liikennelennolla olleen matkustajakone Kalevan alasampumisen jälkeen:
1.8. Molotov ilmoittaa puheessaan, että on odotettavissa uusia aluevaltauksia.
Elokuu -40: Nl:n Hangon sotilastukikohdan komentaja Belousov laatii suunnitelman, jossa Hangon tukikohdan ensimmäinen tehtävä on luoda puna-armeijalle lähtöalue hyökkäykselle Suomeen.
Syyskuu -40:
10.9. Neuvostoliitto laatii Ahvenanmaan valtaussuunnitelman.
18.9. Neuvostoliiton strategiset hyökkäyssuunnitelmat uusitaan. Uusitun suunnitelman mukaisesti päävoimat tullaan keskittämään Brest-Litovskin suunnalle.
Marras-joulukuu -40
12.-13.11. Molotov palauttaa Berliinissä Hitlerin mieleen hyökkäämättömyyssopimuksen etupiirijaon. Molotov vaatii oikeutta valloittaa Suomi. Hitlerin kanta on kielteinen.
25.11. Molotov ilmoittaa Moskovasta Hitlerille, että Neuvostoliitto ei luovu vaatimuksistaan.
27.11.40: Neuvostoliitossa valmistuu suunnitelmakartta, johon on kuvattu joukkojen ryhmitys ja hyökkäyssuunnat Suomen miehittämiseksi.
6.12: Nl esittää uhkavaatimuksen, joka johtaa Ruotsin kanssa suunnitellun puolustusliiton kariutumiseen.
19.12 Neuvostoliiton ilmoitettua, että se vastustaa vakavasti Tannerin, Kivimäen, Mannerheimin tai Svinhufvudin valintaa presidentiksi tehtävään valitaan Risto Ryti.
Jatkosota alkoi talvisodan tavoin Neuvostoliiton pääasiassa siviilikohteisiin tekemällä pommihyökkäyksellä 25.6.41 ja venäläistutkija Baryšnikovin mukaan pommituksessa noudatettiin Saksaa ja sen liittolaisia vastaan alkavan sodan toimintasuunnitelmaa (päivätty 15.5.1941). Stalin oli vahvistanut asian lopullisesti 24.6. (Barysnikov: Leningradin piiritys ja Suomi 1941-1944)
Venäläistutkija Juri Gorkovin mukaan Venäjän yleisesikunta oli antanut sotilaspiireille asiaa koskevat käskyt:
– Leningradin sotilaspiiri (Leningradski wojenny okrug, LWO) 14.5.1941, nro 503 912
– Baltian sotilaspiiri (Pribaltiski wojenny okrug, PribWO) 14.5.1941, nro 503 920
– Läntinen erikoissotilaspiiri (Sapadny ossoby wojenny okrug, SapOWO) 5.5.1941, nro 503 859
– Kievin erikoissotilaspiiri (Kijewski ossoby wojenny okrug, KOWO) 5.5.1941, nro 503 862
– Odessan sotilaspiiri (Odesski wojenny okrug, OdWO) 6.5.1941, nro 503 874.
Takarajat käskyjen työstämiselle sotilaspiireissä olivat esitetyssä järjestyksessä 25.5.41, 30.5.41, 25.5.41 ja 25.5.41. Ylimmän johdon taholta oli olemassa määräys, jonka mukaan liikekannallepanoon, keskitykseen ja kehittämiseen (sotilaspiireissä) tarkoitettu aika oli 25-30 päivää. Siinä ajassa armeijoiden oli pantava käskyt täytäntöön.
Ihmisellä on oiva tapa lukea itsensä pois negatiivista yleistyksistä sanoo usein nopeasti ainakin mielessään: ”En minä ainakaan…”
Meillä on tapana tuomita murhaajiksi ainakin Kristityt (pahimpina kaikista), natsit ja kaikki uskovaiset. Tavalliset ihmiset jäävät näin ajatellen ”hyvisten” osaan, eikä heistä löydy yleensä etsimälläkään yhtään murhaan kykenevää…
Historiaa, kun tutkii niin verta ja murhia tuntuu löytyvän kaikkialta missä ihminen on päässyt vaikuttamaan toistaan halliten. Seuraavassa on aiheeseen sopiva linkki jos kuka uskaltaa lukea.
http://veikkamattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194183-kaikissa-meissa-asuu-pahuus
ismo malinen :”Historiaa, kun tutkii niin verta ja murhia tuntuu löytyvän kaikkialta missä ihminen on…”
Vanhan testamentin mukaan Jumala halusi tuhota maan, koska syntiinlankeemuksen seurauksena ”maa oli tullut väkivaltaa täyteen.” Lopulta ihmiskunnan pelastajaksi tuli ”Hänen ainokainen Poikansa” syntymällä ihmiseksi ihmisten keskelle, tuomalla ihmisten ulottuville ikuisesti totta olevan Rakkauden lain kultaisine sääntöinen, kärsimällä häväistynä ja pahoinpideltynä ristinkuoleman ja voittamalla kuoleman omalla kuolemallaan. Hänen johtamansa ihmiskunnan kulttuurievoluutio kohti ikuista rauhaa etenee pienin askelin, sillä Hän on Rakkaus (agape), joka ei tunne pakkoa eikä väkivaltaa.
Tämä kommenttiketju lähti liikkeelle nimenomaan lastenmurhista, ja vain niihin viittasi aiempi kommenttini. Kun ei-kristityt kommentaattorit ovat nostaneet esille myös sodan ja kuolemantuomion, sanottaneen selvennykseksi jotakin myös niistä. Peristeisesti ei kristinusko ole kyseenalaistanut kuolemantuomion oikeutusta silloin kun se perustuu lakiin ja asialliseen oikeudenkäyntiin. Pyöveli on valtion virkamies, jota ei virkatoimena suoritettujen teloitusten johdosta ole pidetty murhaajana. Nykyisin on tosin laajalti länsimaissa luovuttu kokonaan kuolemantuomiosta, koska sitä ei voi peruuttaa, vaikka tuomittu myöhemmin osoittautuisikin syyttömäksi. Tämmöisistä tapauksista on esimerkkejä ainakin Yhdysvalloissa. Sota on toki suuri synti, mutta siihen ei syyllisty valtion antamaa tehtävää suorittava sotilas. Syyllisiä sotaan ovat ne valtionjohtajat, jotka päättävät hyökkäyssodan aloittamisesta, ja heidät on perusteltua rinnastaa murhaajiin.
Juuri noin, Yrjö. Kommenttiketjussa on syytä aina välillä muistuttaa aiheessa pysymisen tärkeydestä. Tässäkin tapauksessa blogisti on kiinnostunut keskustelemaan juuri kyseessä olevasta aiheesta, onhan kirjoittaja aiheen itse valinnutkin. Esim. kysymys oikeutetusta sodasta on jo ihan toinen juttu, josta joku muu voipi blogata erikseen.
Hannu Kiuru :”Kommenttiketjussa on syytä aina välillä muistuttaa aiheessa pysymisen tärkeydestä. Tässäkin tapauksessa blogisti on kiinnostunut keskustelemaan juuri kyseessä olevasta aiheesta, onhan kirjoittaja aiheen itse valinnutkin.”
Pahoittelut kirjoittamastani off-topic – kommentista.
Olen joskus ollut mukana koulutuksessa, jossa käsiteltiin aviottomana syntyneen lapsen perintöoikeutta. Opetuksen mukaan lapsella on perintöoikeus, jos hän syntymänsä jälkeen on vetänyt yhdenkin kerran henkeä. Tuo hengenveto tekee hänestä perillisen, mikä tulkintani mukaan tarkoittaa sitä, että lapsesta tulee ihminen vasta ensimmäisen hengenvedon myötä , eikä vastasyntynyttä saa tappaa kuten ei muitakaan ihmisiä. Sen mukaisesti uskon ortodoksiraamattuun kuuluvan Viisauden kirjan tekstin olevan totta, ja että ihmisyys alkaa syntymän jälkeen eikä ensimmäisessä hengenvedossa saatu ihmisen ”minä” periydy fyysisiltä vanhemmilta.
”7:1 Minäkin olen kuolevainen, niinkuin kaikki muut, ja sen
jälkeläinen, joka ensimmäiseksi maasta tehtiin. Äidin kohdussa
minä sain ruumiillisen muodon
7:2 kymmenen kuukauden kuluessa.
Se kehkesi veressä miehen siemenestä,
sekä yhtymisen hekumasta.
7:3 Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä
ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja
ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.”
(Viisauden kirja 7:1-3)
Mielestäni lapsi on elävä olento jo kohdussa, liikkuva, kuuleva olento, vaikka ei ihan valmis pärjäämään ilman äidin verenkiertoa. Yksi elämäni onnellisimpia asioita on se, että silloin, kun lapseni syntyi, kuunneltiin sydänääniä torvella ja mitään ultraäänitutkimuksia ei ollut. En joutunut valitsemaan. Otin vastaan mitä annettiin. Tulossa suuri poika, kertoi lääkäri. Ja syntyikin pienen pieni tyttö, joka on antanut elämälleni tärkeän tehtävän: auttaa hänet kasvamaan pärjääväksi ja oman arvonsa tuntevaksi. Monet itkut on itketty, mm kun seurakunnan kerhossa pidettiin rukoushetkiä, joissa pyydettiin, että tyttäreni kasvaisi sellaiseksi kuin muutkin.
En ole kiihkomielinen abortin vastustaja. Suhtaudun sen valinneisiin armollisesti, koska en ole askeltanut hetkeäkään heidän mokkasiineissaan, ainoastaan näissä omissani, mutta jo hyvin kuluneissa.
Alla linkki alkuperäiseen 23.2. 2012 ilmestyneeseen artikkeliin:
http://jme.bmj.com/content/early/2012/03/01/medethics-2011-100411
Sinänsä kirjoittajien kanta on looginen: jos hyväksyy abortin (sikiön surmaamisen), niin ei ole perustetta kieltää vastasyntyneen surmaamistakaan.
Kristillisten kirkkojen kanta molempiin lienee varsin selvä, sen enempää sikiöitä kuin vastasyntyneitä ei pidä surmata.
Osaltaan artikkeli tuo hyvin esiin ateistis-huminstisen sekulaarietiikan ongelman: se johtaa lopulta kaikkien arvojen kieltämiseen ja nihilismiin