Suomen ortodoksisen kirkon Kuopion ja Karjalan hiippakunnan ylidiakoni Jyrki Härkönen kritisoi Kotimaa24:n blogikirjoituksessaan (11.5.) Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja Suomen ortodoksisen kirkon hallintomenettelyä. Härkönen nostaa kirjoituksessaan esiin papistoa koskevat oikeudenkäynnit.
Härkösen kirjoituksessa on kuitenkin merkittäviä asiavirheitä.
Helsingin ortodoksinen seurakunta on ollut keväällä 2018 oikeudessa kahden henkilön haastamina työsuhdeasiassa. Käräjäoikeus on Lars Ahlbäckia koskevassa ratkaisussaan sivuuttanut kirkkoamme koskevan erityislain, joka määrittelee hiippakunnan ja seurakunnan välisen toimivallan rajat sekä vastuut. Samoin yhdenvertaisuuslain osalta päätöksessä on jätetty huomioimatta laissa mainitut jumalanpalveluksia sekä toimituksia koskevat soveltamisrajoitukset. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä hovioikeus ei ole vielä antanut ratkaisua asiassa.
Suomen ortodoksinen kirkko perustuu Raamatun, perimätiedon, ortodoksisen kirkon dogmien, kanonien ja muiden kirkollisten sääntöjen varaan. Tulevalla ylemmän tason päätöksellä tulee olemaan merkittävä vaikutus koko kirkkoa koskevan lainsäädännön tulkintaan Suomen oikeusjärjestelmässä. Kyse on erityisesti piispan laissa määrättyjen tehtävien hoidosta sekä siten piispan toimivallan suhteesta seurakunnan papiston ja kanttoreiden työsuhdeasioihin. Helsingin seurakunta ei ole haastanut papiston jäseniä oikeuteen, vaan vastannut esitettyihin haasteisiin.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan pappeuden menettämisestä päättää piispainkokous hiippakunnan piispan esityksestä. Seurakuntien papiston ja kanttorien työsuhteita koskevista asioista päättää hiippakunnan piispa kirkkojärjestyksessä säädetyn mukaisesti. Kirkkoherra tai palvelukeskuksen lakimies eivät siis tee päätöksiä pappeuden menettämisestä tai toimituskielloista.
Mitro Repoa koskevassa asiassa käräjäoikeus totesi kantajan toiminnan olleen moitittavaa ja määräsi minimikorvauksen. Revon vaatimukset eivät merkittävältä osin siis tulleet hyväksytyksi. Härkönen tekee käräjäoikeuden tuomiosta tarkoituksenhakuisen tulkinnan. Kumpikin osapuoli kuitenkin tyytyi käräjäoikeuden päätökseen.
Härkösen kirjoituksesta saa kuvan, että oikeudenkäynneistä olisi seurakunnille mittavia kuluja. Luvut eivät kuitenkaan vastaa seurakunnille kohdistuvia kustannuksia, sillä vastuuvakuutukset kattavat osan oikeudenkäyntikuluista. Toisen tuomion osalta emme tiedä lopputulosta emmekä siten myöskään sen taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi Härkönen kohdentaa kulut vain kirkollisveroista ja/tai kolehtituloista kustannettaviksi: Helsingin seurakunnan tuloista merkittävä osa tulee vuokratuotoista. Kaikki kolehtituotot käytetään yksiselitteisesti siihen tarkoitukseen mihin ne on kerätty. Helsingin seurakunta myös tukee merkittävällä panoksella keskusrahastomaksun kautta kirkon työtä muissa kirkkomme seurakunnissa sekä keskushallinnossa.
Työsuhteisiin liittyvät päätökset seurakunnassa tekee neuvosto, ei kirkkoherra yksin.
Iisalmen ortodoksisen seurakunnan asioiden selvittely on aloitettu seurakunnassa suoritetun normaalin viisivuotistarkastuksen tulosten pohjalta. Hiippakunnan piispa käynnisti selvitystyön, jonka jälkeen asioiden hoidosta ovat päättäneet seurakunnanneuvosto ja seurakunnanvaltuusto. Seurakunnan puolesta asianajajana ja oikeudellisena neuvonantajana on toiminut ja toimii edelleen varatuomari Jaakko Ikonen, eikä kirkollishallituksen lakimies, kuten Härkönen virheellisesti blogissaan antaa ymmärtää.
Edellisessä kirkkoamme koskevassa lainsäädännön uudistuksessa nimenomaisesti poistettiin aikaisempi kirkon sisäinen kurinpitojärjestelmä ja siirryttiin maaliseen tuomioistuinjärjestelmään, jossa asiat ratkaistaan yleisissä alioikeuksissa ja hallintotuomioistuimissa, eikä siinä ole mitään kirkon voimassa olevan lainsäädännön tai kanonisen oikeuden vastaista. Työsuhdeasioiden käsittely käräjäoikeudessa perustuu siis sopimusjärjestelmään, johon siirtymisestä on tehty päätös kirkolliskokouksessa.
Kirkon keskushallinnon työntekijänä Härkösen olisi ollut helppo tutustua asioihin paremmin sekä asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin.
Markku Salminen
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra
Jari Rantala
Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskuksen lakimies
”Edellisessä kirkkoamme koskevassa lainsäädännön uudistuksessa nimenomaisesti poistettiin aikaisempi kirkon sisäinen kurinpitojärjestelmä ja siirryttiin maaliseen tuomioistuinjärjestelmään, jossa asiat ratkaistaan yleisissä alioikeuksissa ja hallintotuomioistuimissa, eikä siinä ole mitään kirkon voimassa olevan lainsäädännön tai kanonisen oikeuden vastaista.”
No huh. Tuo oli uutta, ja kun ajattelen läheisimmän ortodoksi-isäni eli Isä Aki Leskisen kokemaa kohtelua, niin Isä Akin tuntien voi sanoa, että se mitä hän joutui kokemaan ei mielestäni ole reilua, ei millään mittarilla mitattuna.
Tutustuin ortodoksikirkon toimintaan sen ”keittiön” eli hallinnon kautta, eikä se mitä kirkon vallankäyttäjät saamieni tietojen mukaan tekivät ole todella minkään evankeliumin mukaista.
Kiitos selventävästä puheenvuorosta Markku Salmiselle ja Jari Rantalalle. Jyrki Härkösen olisi varmasti ollut hyvä konsultoida ensin kirjoittajia ennen julkaisuaan.
Sami Paajanen :”Kiitos selventävästä puheenvuorosta Markku Salmiselle ja Jari Rantalalle.”
Kiitos vaan kaikille tämän sivuston ”selventäjille” siitä, että emme lopulta voi luottaa minkäänlaisiin kirkkoihin Arkadianmäen poliittisista lainsäätäjistä puhumattakaan. Jäähän meille lopulta luitenkin se, että ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. . Hän oli alussa Jumalan tykönä.
. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt…”
Kiitos erinomaisen selventävästä blogista.
Tämä olisi syytä julkaista myös Helsingin ortodoksisen seurakunnan nettisivuilla niin seurakuntalaisten ei tarvitsisi olla juorujen, kuulopuheiden, somen ja epätarkkojen lehtitietojen varassa.