Keskipohjanmaa -lehdessä olleeseen kirjoitukseen
Tapani Kirsilä:
”Vapaus uskoa
Viime viikkoina on julkisuudessa jälleen kerran, nostettu äärimmäisen negatiivisella tavalla esiin vanhoillislestadiolaisuus. ”Piikin” kärjessä ovat tällä kertaa olleet perheiden äidit, joidenka elämää on pyritty osoittamaan kauhuskenaarioksi heidän uskonsa ja vakaumuksensa perusteella.
Tällainen yleistykseen pyrkivä leimaaminen on tuonut tuhansille, vanhoillislestadiolaisuuden turvalliseksi ja hengelliseksi kodikseen tunteville äideille ahdistusta.
On unohdettu, että Suomessa on uskonnon- ja vakaumuksenvapauslaki, jossa sanotaan: ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.” (Suomen perustuslaki 11§) Ketään ei siis saa, eikä voi pakottaa uskomaan tai kuulumaan johonkin yhteisöön vastoin tahtoaan.
Jos joku omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan kokee, ettei halua enää kuulua tiettyyn yhteisöön, ei ole korrektia ryhtyä arvostelemaan ja lyömään niitä, jotka haluavat elää ja uskoa kyseisellä tavalla. On täysin epäasiallista lähteä leimaamaan lähimmäisten uskonnollista vakaumusta yksittäisten tapausten perusteella ja näin ruokkimaan aikamme kyltymätöntä sensaationälkää.
Miltähän mahtaisi näyttää kirja, joka koottaisiin yhteiskunnastamme niiden äitien elämästä, jotka joutuvat elämään nyrkin, viinapullon ja hellan välissä? Tai tutkimus niitten lasten ja nuorten elämäntarinoista, jotka sysätään kylmästi sivuun uuden parisuhteen takia ja oman itsekkyyden ja nautinnonhalun tieltä?
Perhe on edelleen yhteiskunnan ydin, jonka tukemiseen tulisi päättäjätahojenkin kiinnittää paljon enemmän huomiota. Edelleen on totta myös se, että isän paras lahja omille lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään.
Äidit tekevät arvokasta palvelustyötä tälle rakkaalle isiemme maalle synnyttäessään ja kasvattaessaan lapsiaan yhteiskunnan palvelukseen, olipa perhe pieni tai suuri. Työelämäänkin ehtii vielä moni äiti lasten ”lentäessä pesästään”.
Ei tule unohtaa, että kerran tulee myös se päivä, jolloin suurenkin perheen äiti ”seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka ovat pitäneet hänen elämäänsä tyhmänä ja loppuaan häpeänä”. (Viis. 5:1, 4) Tuona päivänä on turvallista todeta: ”Isä tässä minä ja lapset, jotka Sinä minulle annoit.”
Jumala maatamme ja kansaamme siunatkoon.
Tapani Kirsilä
kappalainen
SIEVI”
Vastineeni:
Hyvä Sievin seurakunnan kappalainen Tapani Kirsilä, olet kokenut Aila Ruohon kanssa kirjoittamani kirjan Usko, toivo ja raskaus ”piikin” kohdistuvan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen äiteihin, joidenka elämää kirja sanojesi mukaan pyrkii osoittamaan kauhuskenaarioksi heidän uskonsa ja vakaumuksen perusteella.
Täytyy sanoa, että olet käsittänyt asian ihan väärin, harmi niin. ”Piikkimme”, jos nyt tätä sanaa haluamme käyttää, on kohdistettu liikkeen painostavaan ja pelottelevaan opetukseen seksuaalisuudesta ja ehkäisystä, jotka ajavat joitakin liikkeen jäseniä sietokyvyn äärirajoille saakka. Jokainen tällainen kärsivä ihminen on ”laulun” arvoinen, eli hänen elämäänsä ja kärsimystään ei ole sopivaa ja oikein ohittaa, huolimatta tapausten oletetusta vähäisestä määrästä. Varsinkin uskonnollisessa yhteisössä, kuvittelisi sairaiden, kärsivien ja köyhien elävän vahvassa turvaverkossa, rakkauden ja huolenpidon kohteena.
Puhut myös Suomen uskonnon- ja vakaumuksenvapaudenlaista ja mielestäsi ketään ei voi pakottaa uskomaan tahi kuulumaan johonkin yhteisöön vastoin tahtoaan. Näinhän asian toivoisi olevan kaikkialla. Olen samaa mieltä. Mutta kun omassa uskonyhteisössäsi on juuri tässä kohtaa iso ongelma. Jos yhteisössänne olisi aina saanut ja saisi edelleenkin vapaasti kuulua liikkeeseen tai olla kuulumatta ja olla liikkeen ihmisten parissa omana itsenään pelkäämättä seuraamuksia sekä lähipiirin ja ystävien hylkäämistä, näitä keskusteluja mediassa ei olisi ollut koskaan tarve edes käydä. Pyydät siis liikkeen ulkopuolisilta sellaista, mitä ette itsekään liikkeessänne kovin usein toteuta.
Suomen laissa on kielletty väkivaltainen käytös, niin fyysinen, henkinen kuin seksuaalinenkin. Uskonnonvapauslaki ei voi olla ristiriidassa väkivaltaa koskevan lain kanssa. Mikään yhteisö tai kultapossukerho ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, jonka seuraamuksena on kärsimystä. Yhteisönne parissa muun muassa juuri tämä uskonnonvapaudenlain rikkominen aiheuttaa kärsimystä.
Sanot myös näin: ”Jos joku omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan kokee, ettei halua enää kuulua tiettyyn yhteisöön, ei ole korrektia ryhtyä arvostelemaan ja lyömään niitä, jotka haluavat elää ja uskoa kyseisellä tavalla. On täysin epäasiallista lähteä leimaamaan lähimmäisten uskonnollista vakaumusta yksittäisten tapausten perusteella ja näin ruokkimaan aikamme kyltymätöntä sensaationälkää.”
Minut ajoi liikkeestä ulos ystävieni liikkeen kurinpidollisen mentaliteetin mukainen saama huono kohtelu. Siinä toiminnassa eri tavalla ajattelevat, eri mielipiteen omaavat tai joskus ihan jopa keksittyjen syiden takia, joutuu liikkeen ”hoitokoneiston” käsittelyyn. Kyseessä on kiusaamisasia, joka on tarkemmin määriteltynä hengellistä väkivaltaa. Siitä ja niistä asioista olen puhunut, kirjoittanut, kritisoinut ja vastustanut, en henkilökohtaisesti kenestäkään ihmisestä tahi ihmisten uskosta ja vakaumuksesta. Ne olkoot edelleenkin koskemattomia asioita minulle. Asiat asioina –periaate ohjatkoon edelleenkin puhumistani ja kirjoittamistani.
Sanoit myös ettei ole korrektia arvostella tietyllä tavalla uskovia ihmisiä. Koskeeko mielipiteesi myös omaa liikettänne? Onko mielestäsi oikein arvostella esimerkiksi ”kirkkouskovaisia” ja heidän uskoaan? Nimittäin olen usein kuullut näin seuroissa tehtävän. Reippaasti yleistetään koko evankelisluterilainen kirkkokansa omavanhurskaiksi tykkänään ja helvetinmatkalaisiksi.
Koetko oikeana Lutherin aikoinaan harjoittaman toiminnan, jossa hän vastusti katolisen kirkon oppeja ja käytäntöjä, jotka raskauttivat isossa määrin ihmisiä? Olisiko hän saanut niin tehdä, naulata teesejä kirkonoviin ja kirjoittaa kirjoittamasta päästyäänkin vääryyksistä?
Minusta on hyvä ihan kaikkialla maailmassa puhua ihan kaikenlaisista asioista ja varsinkin sellaisista, jota aiheuttavat kärsimystä, jotta ihmiset heräisivät vastustamaan vääryyttä. Autuudenasioista kannattaa ihan ehdottomasti puhua. Ei kannata eristäytyä, ja omassa pikkuporukassaan ja tilaisuuksissa harjoittaa uskosta tai oikeammin uskonnosta kumpuavia omanlaisia tapoja, jotka eivät kestä puhumista ja päivänvaloa. Kannattaa luopua sellaisista asioista, joista ulkopuolisten kuullen ei voi oikein hyvin puhua.
Rinnastit kirjaamme sellaisiin kirjoihin, joissa puhuttaisiin niiden äitien elämästä, jotka elävät nyrkin, viinapullon ja hellan välissä sekä niiden lasten ja nuorten elämänkohtaloista, joissa vanhemmat sysäävät lapsensa sivuun uuden parisuhteen takia, että ”miltähän mahtaisi näyttää sellaiset kirjat”. Nämä olisivat mielestäni myös ”laulun” arvoisia elämäntarinoita sekä hyviä ja todella tärkeitä aiheita kirjoille, todellakin! Ei muuta kuin läppärit sauhuamaan, jotka tietävät aiheesta enempikin. Itselläni ei ole kokemuksellista tietoa aiheista, joten aika kova homma olisi kirjoittaa niistä ihan kirja. Tosin mahdotonta se ei liene olisi.
Siitä olen kanssasi satasella samaa mieltä, että perhe on yhteiskunnan ydin ja että päättäjätahojen pitäisi kiinnittää perheiden tukemiseen paljon huomiota. Paljonhan Suomessa huolehditaankin perheistä, mutta varmasti sillä saralla ei koskaan satsata liikaa.
Sanot jotain sellaista, mikä ei minulle oikein aukene: ”isän paras lahja omille lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään”. Eikö isän paras lahja lapsille ole rakastaa heitä itseään? Ja onko rakastaminen ylipäätään mikään lahja, mikä annetaan? Minusta ei tuntuisi mukavalta, jos mieheni rakastaisi minua siksi, että se on lahja yhteisille lapsillemme. En liioin itse rakasta miestäni siitä syystä, vaan siksi kun hän on yksinkertaisesti niin ihana ja rakas ihminen minulle.
Jotenkin käsittelet näitä asioita kokoajan äitiä ajatellen. Ihan kuin koko tuossa perhe-elämää koskevassa opetuksessanne ja sen seuraamuksissa olisi kyse vain äideistä. Jos luet kirjamme, huomaat (jos et ole aiemmin huomannut) että asia koskee kaikkia perheenjäseniä, myös isiä ja lapsia sekä liikkeen yksinäisiä. Sieltä löytyy monia riipaisevia kokemuksia ja ajatusmaailmoja myös heiltä.
Mielestäsi lasten synnyttäminen ja kasvattaminen on arvokasta työtä yhteiskunnan hyväksi. En toivoisi kenenkään synnyttävän ja kasvattavan lapsia siitä syystä. Et varmaan tarkoittanutkaan sitä. Kuulostaisi aika tunteettomalta hommalta synnyttää lapsi yhteiskunnan työntekijäksi ja ajatella tehneensä näin hyvän työn yhteiskunnan hyväksi. Kyllä jokainen syntyvä lapsi tarvitsee ennen kaikkea osakseen lämpöä ja rakkautta ihan omana itsenään.
”Työelämään voi tutustua lasten lähdettyä pesästä.” Helpommin sanottu kuin tehty, sanon näin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ensinnäkin jos odottaisin lasten lähtemistä pesästä, ennen kuin lähtisin työelämään, olisin jo aika lähellä eläkeikää. Ehei Tapani hyvä; heti kun nuorimmaisemme oli kolme vuotta, minun oli pakko mennä töihin, että pärjäsimme taloudellisesti. Olin silloin vielä tosi uupunut vuosikymmeniä kestäneestä lapsirumbasta, nyt on tilanne jo parempi, vaikka mitään ylimääräistä ei tahdo kestää vieläkään, sen verran on uupumusta kehossa edelleenkin.
Loppurepliikkiäsi en ymmärrä ollenkaan: ”Ei tule unohtaa, että kerran tulee myös se päivä, jolloin suurenkin perheen äiti ”seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka ovat pitäneet hänen elämäänsä tyhmänä ja loppuaan häpeänä”. (Viis. 5:1, 4)” Kuka on oikeasti suurperheen äitiä vastaan ja pitää hänen elämäänsä tyhmänä ja loppuaan häpeänä? Jos joku on, niin etsiköön omasta peilistään tyhmyyttä ja hävetköön omissa housuissaan! Mistä kohdasta Raamattua otit lainauksesi? Vai oliko se Apokryfisestä kirjasta?
Tuo viimeisin lainauksesi Raamatusta: ”Isä tässä minä ja lapset, jotka Sinä minulle annoit”, oli Jeesuksen repliikki Jumalalle, eikö niin? Minusta sitä ei voi käyttää perusteluna kaikkien lasten vastaanottamiselle ja ehkäisykielto-opetukselle.
Tietty kirjoituksesi oli oma kannanottosi kirjaamme. Mahdoitko vielä edes lukea sitä? Harmikseni laitoit piikkiimme sellaisia ajatuksia ja tarkoitusperiä, mitkä eivät ole totta. Toivon, ettei yksikään vanhoillislestadiolainen äiti ajattele, että olisimme Ailan kanssa ilmoisina ikuina pyritty osoittamaan heidän elämänsä olevan kauhuskenaariota tai pitäisimme heitä tyhminä ja heidän loppuaan häpeänä. Kirjamme ei tuo esille mitään tuollaista. Olen sitä paitsi itse ison perheeni kanssa muiden suurperheellisten rinnalla ”samassa veneessä”.
Kirjassamme tulee esille se, etten ole koskaan ollut enkä ole suurperhevastustaja. Oikeasti ihannoin suurperheitä, halusinhan itsekin sellaisen. Se ei kuitenkaan onnistu helpolla kaikilta ja on jokaisen tasan oma asia, kuinka ison perheen haluaa itsellensä hankkia, eikä asiassa saa painostaa eikä pelotella, kuten liikkeen opetus ja saarnat tekevät. Jokainen tietää itse parhaiten voimavaransa. Itse en uskalla antaa neuvoja suuntaan jos toiseenkaan näin isoissa asioissa, joissa seuraamukset kantavat vanhemmat ja koko perhe itse.
Kirjan tarkoitus oli ja on tuoda esille niiden vl-ihmisten tarinoita, joidenka elämään liikkeen tiukka seksuaaliopetus ja ehkäisykielto ovat aiheuttaneet ongelmia. Toivomuksemme oli se, että asiasta syntyisi kirjan avulla keskustelua. Toiveemme on toteutunut moninkertaisesti; ikinä emme olisi osanneet odottaa sellaista kohua, minkä kirja sai aikaiseksi. On vähän sellainen olo kuin sadussa, jossa kerrotaan ehtymättömästä taikasanoilla toimivasta puuropadasta; kiehu pata kiehu – seis pata seis! Saatiin pata kiehumaan ja pulppuamaan yli laitojen, mitenkähän sen saisi seisahtumaan…?
”Lehden esittämä linkki terroristijärjestöihin on pitkä ja siitä johtopäätösten vetäminen erikoista, Rytkönen sanoo Kotimaa24:lle.”
Rytkönen kieltää tosiasiat. Linkki ei ole pitkä. Lainaus Kirkko & kaupungin alkuperäisestä jutusta:
“Suomenkielisten EAPPI-sivujen kohdassa ‘Näin osallistut’ lukija ohjataan kairospalestine.ps-nettisivulle saatesanoin: ‘Kehota kristittyjä toimimaan Kairos-julistuksen pohjalta.’ ”
Suomenkieliset EAPPI-sivut ohjaavat suoraan Kairospalestine-sivuille kehoittaen toimimaan niiden julistuksen pohjalta. Kirkko & kaupunki jatkaa:
“Kairospalestine.ps-sivusto tukee avoimesti [ . . . ] Boycott, Sanctions and Divestment (BDS) -kampanjaa. Vuonna 2005 organisoitunut BDS-kampanja tähtää Israelin valtion taloudelliseen, akateemiseen, kulttuuriseen ja poliittiseen eristämiseen kansainvälisestä yhteisöstä. [ . . . ] Kampanja on Palestiinan itsehallinnon rahoittama. Sitä koordinoi Palestinian BDS National Committee, jonka päätukija on Palestiinan kansallisten ja islamilaisten joukkojen neuvosto (Council of National and Islamic Forces in Palestine). Kyseiseen neuvostoon kuuluu useita terroristijärjestöjä, kuten Hamas, Popular Front for the Liberation of Palestine (PFLP) ja erityisen radikaalina tunnettu Islamilainen Jihad.”
Suomenkieliset EAPPI-sivut siis kehottavat noudattamaan kampanjaa, jota koordinoi järjestö, jonka päätukija on Israelia vastaan sotivien ja sen tuhoa julistavien järjestöjen miehittämä neuvosto. Ketju ei ole lyhyt, ja kehotus noudattaa kampanjaa, joka tähtää Israelin eristämiseen sitä vastustavien terroristijärjestöjen ohjeiden mukaisesti, on kaukana siitä, mihin KUA:n Rytkönen vastineessaan väittää EAPPI-toiminnan perustuvan (kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin sekä YK:n päätöslauselmiin).
Omituisen kiemurtelunsa sijaan KUA:n Rytkönen voisi myöntää rehellisesti, että EAPPI-toiminta perustuu (ainakin osittain) islamistisen terroristijärjestöjen Israelin vastaiseen kampanjaan. Kuten Kirkko ja kaupungin alkuperäisen artikkelin kirjoittanut toimittaja Juhani Huttunen huomauttaa, kukaan ole vielä kumonnut hänen esittämiään väitteitä.
Ari-Matti Välimäki, näyttäisitkö miten sieltä http://www.eappi.fi/ – sivustolta löytyy linkki kairospalestine.ps-nettisivulle? En löydä millään. En kyllä sen paremmin löydä sieltä mitään ”Näin osallistut”-otsikoitua kohtaakaan.
Onko sivuston ylläpito poistanut nuo ihan äsken?
Voitto, kuten huomasit, tekstissäni on paljon lainauksia Juhani Huttusen artikkelista Kirkko & kaupunki -lehdessä. Sivu http://www.eappi.fi/alkupera-merkkaa/osallistu-kampanjaan/ on lähimpänä ilmaisua ”näin osallistut”. Täytyy selvittää, onko sivua tai sen nimeä muutettu hiljattain, esimerkiksi tämän kohun seurauksena.
KUA:n Rytkönen ja toimittaja Huttunen osaavat varmasti parhaiten vastata kysymykseesi. Toivottaan, että he seuraavat keskustelua.
Äärimmäisen mielenkiintoista, jos kyseessä on tosiaan ”jäävuoren huippu.” Toimittaja Huttuselta laadukasta uskontojournalismia, samoin K&K:lta.
Huttunen kirjoittaa, että kyseessä on ”jäävuoren huippu”. Olen täysin samaa mieltä. Lisää on varmasti paljastumassa. Huomio on kiinnittynyt Kairos Palestiina julkaisuun. Se on keskeinen dokumentti, mutta ei ainoa EAPPI-ohjelman kannalta raskauttava todiste ohjelman kytkeytymisestä BDS-liikkeeseen. KMN:n ja EAPPI-ohjelman julkaisema dokumentti ”Faith Under Occupation” listaa 50 tapaa toimia ”rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta” (s. 84-86). Teesien joukossa on kahteen kertaa mainittu suositus osallistua Israelin vastaiseen taloudelliseen, akateemiseen ja kulttuuriseen boikottiin. En tiedä, kumpi on huonompi vaihtoehto. Se, että KUA ei tiedä, mihin se on sitoutunut osallistuessaan EAPPI-ohjelmaan, vai se, että se näyttelee tietämätöntä?
KMN:n 50 teesia edellä mainitussa asiakirjassa on muuten kirjoittanut radikaalin Al-Awda järjestön yksi perustajista, palestiinalaiskristitty Mazim Qumsiyeh, joka on tunnettu Israel-vastaisuudestaan ja antisemitistisestä vihapuheestaan. Qumsiyeh on väittänyt että juutalaiset hallitsevat maailmantaloutta ja mediaa, ja että Israelin valtio on ”sairaus”, jonka syytä koko Lähi-idän kriisi on. Qumsiyeh on vaatinut PLO:n perusasiakirjan täytäntöönpanoa, mikä tarkoittaa rasistisen ja fasistisen Israelin tuhoamista. Lisäksi Qumsiyeh on toistuvasti kyseenalaistanut kirjoituksissaan holokaustin, ja väitänyt juutalaisten liioittelevan sitä omien poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. En väitä, että KUA on vastuussa Qumsiyehin kaltaisten fanaatikkojen puheista. On kuitenkin hyvä tiedostaa, millaisia ihmisiä ja arvoja EAPPI-ohjelman keskeisten dokumenttien takaa löytyy. Valitettavasi Qumsiyeh ei ole poikkeus. Sekin on osa jäävuorta, joka vähitellen on paljastumassa.
Kirkon ulkomaanavulle ei olisi ensimmäinen kerta liittoutua palestiinalais terroristien kanssa, jotka ovat vannoneet tuhoavansa ”juutalaisen syöpäkasvaimen” Lähi-idästä.
Tässä Pasi Turuselta hyvä kirjoitus aikaisemmista seikkailuista terroristien kanssa.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/429/kirkon_ulkomaanavun_tilaama_finnwatchin_raportti_ei_kesta_kriittista_tarkastelua
”Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.” – Psalmit 121:4-5
Seisotko sinä Israelin ympärillä, kun koko maailma kääntyy sitä vastaan, kuten Raamattuu meille opettaa?
EAPPI-toiminnassa on paljon outouksia. Sivulla http://www.eappi.fi/mika-on-eappi/missio-ja-visio/ otsikon ’Selkärankana kansainväliset sopimukset’ alla mainitaan mm. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 ja 338. Molemmat velvoittavat Israelin lisäksi myös sen naapurimaita mutta EAPPI keskittyy vain Israeliin. Miksi?
Samalta sivulta löytyy otsikko ’Päämääränä miehityksen päättyminen’. Miehityksen päättyminen ei kuitenkaan ole yksin Israelin käsissä vaan tarvitaan pitävä rauhansopimus uskottavan rauhankumppanin kanssa (viimeisimmät neuvottelut aiheesta kariutuivat viime huhtikuussa). Tässäkin EAPPI keskittyy vain Israeliin ikään kuin rauhantekoon ei tarvittaisi toistakin osapuolta.
Sivulla http://www.eappi.fi/alkupera-merkkaa/miksi-siirtokunnat-ovat-laittomia/ puhutaan palestiinalaiselueilla sijaitsevista laittomista siirtokunnista, ja puhutaan kansainvälisestä yhteisöstä (sitä tarkemmin erittelemättä), joka pitää siirtokuntia suurimpana esteenä rauhan saavuttamiselle.
Paljon suurempia esteitä rauhalle ovat arabimaiden kolmen ein päätös (ei Israelin tunnustamista, ei neuvotteluita Israelin kanssa, ei rauhaa Israelin kanssa) sekä PLO:n ja Hamasin peruskirjat, jotka kieltävät neuvottelut Israelin kanssa, vaativat sen tuhoa ja pitävät väkivaltaa ainoana oikeana ratkaisuna Israelin ja arabimaailman väliseen konfliktiin. Näihinkään EAPPI ei puutu millään tavalla, vaikka se väittää olevansa puolueeton toimija.
Siirtokunnat ovat näihin verrattuna pieni ongelma. Ne sijaitsevat Länsirannan C-alueilla, jonka hallinta kansainvälisten Oslon sopimusten mukaan kuuluu Israelille, kunnes toisin sovitaan (myös palestiinalaishallinto on allekirjoittanut nämä sopimukset). Siirtokunnat eivät siis ole missään palestiinalaisalueilla, niin kuin EAPPI-sivusto toistuvasti väittää.
EAPPI suurentelee sirtokuntien ongelmaa. Kysehän on vain siitä mitä rauhansopimuksessa sovitaan. Suurin osa siirtokunnista sijiatsee lähellä vihreää linjaa eli ns. 1967 rajaa. Nämä siirtokuntablokit voidaan littää osaksi Israelia lopullisesta rajasta sovittaessa. Vastineeksi palestiinalaiset saavat maata muualta. Aluevaihtojen periaate on käytännössä hyväksytty puolin ja toisin, ja neuvoteltavaksi jää vain kuinka paljon, kenelle ja mistä, sekä blokkien ulkopuolelle jäävien siirtokuntien kohtalo.
Länsirannalla asuu tällä hetkellä vajaat 500.000 juutalaista, joista 200.000 Itä-Jerusalemissa. Määrä on vähän toistakymmentä prosenttia Länsirannan kokonaisväestöstä. Vertailun vuoksi: Israelissa asuu maan kansalaisina 1,6 miljoonaa arabia, eli n. 20% väestöstä, eikä heitä olla karkottamassa mihinkään eikä heitä pidetä millään tavalla rauhan esteenä.
Lisää outouksia löytää (melkein) jokaiselta EAPPI-sivustojen sivulta.
Katselin kanssa noita sivuja. Ajattelin aikaisemmin, että mikään ei yllätä kirkon ulkomaan avun toimissa. Perun puheeni. Tuolta Eapin sivuilta löytyvä vastineen käsittämättömyys epäammattimaisuudessaan yllätti täysin. Sen sijaan, että oltaisiin huolissaan ja luvattaisiin tarkkailla omia toimia mahdollisten virhearviointien takia vaikeissa olosuhteissa, lähdetään viemään asiat sensaationhakuisuuden ja epäammattimaisuuden piikkiin. Miten ihmeessä ne kuvittelevat, että jos tämän parempaan ei pystytä näin mitättömässä asiassa Suomessa, niin voisi sitten pystyä vaikeissa oloissa, jotka Lähi-Idässä on.
Usko muuttuu harvoin näkemiseksi kun kirkon korkeat virkamiehet ja naiset ovat ns. evankeliumin asialla. Asia näyttäytyy toisenlaiselta heti, kun aletaan tehdä politiikkaa. Viittaan tällä siihen, että mitä enemmän KUAn johto kiistää kaiken yhteyden Kirkkojen maailmanneuvoston poliittiseen ohjelmaan Lähi-idässä, sitä hankalammaksi sen oma selittelyasema käy. En itse tykkää linkeistä, mutta joskus niitä on pakko käyttää. Tuon pitkän nimihirviön kohdassa III 2 on selkeätä puhetta siihen, mihin KMN jäsenkirkkojen tulee valmistautua silloin, kun Israelin ongelmia ratkotaan. Muutoinkin tämä paperi ja kymmenet muut valaisevat poliittista ideologia, joka yritetään pukea kristinuskon muototekstejä hakevaan kuosiin.
http://archived.oikoumene.org/en/resources/documents/wcc-programmes/public-witness-addressing-power-affirming-peace/middle-east-peace/report-of-delegation-to-israelpalestine.html
Mutta jottei tarvitsisi linkkejä lukea, voi tässä aamuituimaan muistella kuinka Israeli Committee against House Demolitions, ICAHD omilla sivuillaan esiintyy EAPPI-yhteisön kanssa Suomen opiskelevan nuorison kanssa yliopistokiertueilla rauhanteon foorumeissa, niin tällöin usko on vieläkin selvempää näkemistä. Voi jopa omin korvin kuulla kuinka Mouin Rabbani puhuu yhden valtion ratkaisusta, komppania säestää, ja Antti Pentikäinen puhuu lopuksi siitä, kuinka Jeesus vuorisaarnassa antoi uudet ohjeet. Juutalaisilla kun oli ”silmä silmästä, hammas hampaasta”, mutta Jeesuksen opetuksessa oli ilmeisesti parempi etiikka.
Tämä puolustustaktiikka, että kiistetään esim. BDSn, mikä tarkoittaa siis kampanjaa boikotti, pakotteet, sijoitusten vetäminen ja niiden kannattamaksi tekeminen (Israel), yhteys KUAn ja sitä myöten EAPPIn toimintaan on ymmärrettävää vähän ikävän asian puhtaaksi pesua. Mutta asiapapereiden runsauden kirjo sekä, EAPPIn mielifraasi, ”facts on the ground” osoittavat muuta. Olisi siis pelkästään reilua, että KUA ja Kirkkojen maailmanneuvosto ilmaisisivat selvästi, että he pyrkivät poliittiseen toimintaan eivätkä haaskaisi hurskaita sanoja, kuten oikeamielisyys ja puolueettomuus ja mitä muita niitä lieneekään, asiaan, joka on paljon raadollisempi. On helposti hyväksyttävää, että ihmisillä on erilaisia kantoja maailmanpolitiikan tapahtumiin. Ei tässä sen kummempaa ole. Sitten olisi hyväntahtoisten, asioista laajasti ottaen varsin tietämättömien rahoituspäättäjienkin helpompaa valita puolensa. Hyvää työtä, K&K, ja kaikki, jotka selvittelyjä jatkavat. Puhutaan politiikkaa silloin, kun sen aika on. Jerusalemin historia on vallanvaihtoja täynnä ja tämä on politiikkaa puhtaimmillaan. Ollaan siinä avoimia.
Historiallisia faktoja Israelista:
1. Itsenäistä Palestiina nimistä valtiota ei koskaan ole ollut olemassa tunnetun historian aikana.
2. Nimi Palestiina tulee keisari Hadrianuksen antamasta nimestä Syyria-Filistea Lähi-idän alueelle 135 jKr, jolloin vielä Jeesuksen päivinä se tunnettiin Israelin maana (Matt. 2:20).
3. Kukaan ei puhunut itsenäisestä Palestiinan valtiosta vuosina 1947-1967, jolloin Jordania miehitti Samariaa ja Juudeaa (Jordanjoen länsirantaa), vaan tuolloin itsenäisellä Palestiinalla tai Israelilla tarkoitettiin ainoastaan juutalaisvaltiota.
4. Palestiinalaiset ovat etniseltä perimältään yhtä kuin jordanialaisia. Ei ole palestiinalaista etnistä ryhmää, uskonto tai kulttuuria. He ovat arabeja. (Vrt. Jordanian ja Palestiinan lippuja).
5. Kaksivaltio malli toteutui 1922, kun brittien hallinnoimasta mandaatti alueesta annettiin 77% arabeille (Jordania) ja loput juutalaisille (Israel).
6. Jerusalemia ei mainita kertaakaan Koraanissa, mutta satoja kertoja Raamatussa. Eikä Jerusalem ole ollut minkään muun valtion pääkaupunki kuin juutalaisvaltion.
7. Israel on antanut maata rauhan eteen (esim. Siinain niemimaa ja Gaza), mutta monet sen ympäröivistä naapureista ei edes ole sitonut rauhaa Israelin kanssa.
Palestiinan arabeille myönnettiin itsenäisyys jo 1947, joten se Maunon kommenteista.
Rauhallisen boikotoinnin väkisin kytkeminen terrorismiin on asia, joita kiihkomieliset Israelin politiikan tukijat ovat ajaneet koko ajan, vaikkei mitään todisteita ole ollutkaan! ks. Pasi Turunen.
Kairoskin on nimenomaan alueen KRISTITTYJEN johtajien julistus, eikä siis muslimien.
Helenalla on nyt jäänyt mennyt pari historian tuntia ohitse. Vuotena 1947 annettiin nimittäin julistus Israelin itsenäistymisestä ja tämä toteuitui sitten puoli vuotta myöhemmin toukokuussa 1948.
Arabeille olisi kyllä annettu Samarian ja Juudean alueet sekä Israel olisi hyväksynyt ns. tynkä-Israelin, mutta arabit eivät hyväksyneet sitä. Sen sijaan yksissä toimin he hyökkäsivät Israeliin jokaisesta ilman suunnasta, mutta hävisivät kuten ovat hävinneet jokaisen aloittamansa sodan Israelia vastaan.
Tuolloin Jordania aloitti Israelin Jordanjoen länsirannan alueiden miehittämisen ja samalla tuhosi 58 synagoogaa sekä temppelivuorelta juutalaisen koulun.