Ensimmäisessä osassa mainitsin “ekumenia-oikumene” sanasta ja sen merkityksestä.
Tämä nimi-asia edustaa sekavuutta. Sama sekavuus sai jäsennetyn muodon jo Augustinuksen “copus permixtum” opista. Augustinus viittaa Jeesuksen vertaukseen pellosta, jossa kasvaa lustetta ja nisua. Vt. Matt. 13:24-30 ja 36-42.
Tämä tilaisuus pidettiin Jeesuksen asuinpaikalla. Kun Jeesus lopetti kansalle puhumisen, hän meni asunnolleen opetuslapsien kanssa ja selitti heille, mitä tämä vertaus taivasten valtakunnasta merkitsi. Kun tämän ja kaikki muut Jeesuksen opetukset lukee Raamatusta, niin ero maailman ja Jeesuksen seuraajien välillä on mielestäni selkeä. Myös se on monessa yhteydessä selvitetty, että maailma on täynnä lustetta, eli sitä on paljon. Jumalan Seurakunta eli nisu erottuu lusteesta, vaikkei sitä ole paljon.
Ekumenia on opetusta elää pellossa, joka on tämä maailma, vt. jae 38, “Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset”.
Mielestäni ekumenia-vastainen sanoma Raamatussa, Jeesuksen sanojen kautta, on niin selkeä, että korvissa pitäisi soida.
Katolisella kirkolla (RKK) ei ole ongelmaa aidata koko maailma omaksi kirkkokseen. Siitä on jo vahvistus katekismuksen kohta, missä muslimit, heidän veljensä, täyttävät taivaskelpoisuuden, koska he ovat Abrahamin lapsia hekin. Lisäksi hindut ja budhalaiset omistavat kyvyn tuonpuoleiseen, joka paavi Johannes Paavali 2:n mukaan tekee nämä uskomukset kelvollisiksi samaan päämäärään kuin katolisetkin.
Ekumeninen liike on Roomalaiskatolisen kirkon tie heidän yhteyteensä. Katolisuus vainosi aina 1950 luvulle asti helluntalaisia Italiassa. Se aikaansai Euroopan suurimman helluntaiherätyksen. Muualla Jeesuksen seuraajat, helluntalaisiksikin kutsutut, saivat olla melko rauhassa katolisten vainoilta.
Siis vainot vaikuttivat Evankeliumin leviämisen myös alkuseurakunnan aikana. Sen jälkeen ekumenisien kirkolliskokouksien harhaoppeihin suostuneet alkoivat enenevästi vainota “helluntalaisia”. Katolinen kirkko on ollut ainoa todellisten Jeesuksen seuraajien vainoja, kuolemaan asti. Helluntaituli on säilynyt kaksi vuosituhatta muuttumattomana ja Raamattu on sama kuin alkuseurakunnalla.
Nyt pitäisi nähdä niinkuin Mooses näki Kristuksen pilkan kallisarvoisemmaksi kuin Egyptin hovin aareet. Eikä puhua samasta perustasta, kun se on eri perusta, Egyptistä.
Reijo Mänttäri :”“Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset””.
Blogin otsikossa kysytään ”Vastustaa vai pysyä erossa”. Kun olin ortodoksikirkon ja puolisoni evl.kirkon jäsen, kysyin ortodoksikirkon kirkkoherralta, voiko avioliittomme tulkita jonkinlaiseksi ekumeniaksi. Hän vastasi ”Ei voi. Ekumenialla ei ole mitään tekemistä asian kanssa”. Vasta viime vuoden marraskuussa kunnioitettu Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos toi ortodoksikirkon kirkolliskokoukselle Suuren ja Pyhän Synodin tervehdyksen, jossa sanoi mm. ”…kirkko kuitenkin ihmisrakkaudessaan katsoi tämän päivän ihmisen tarpeita ja kuultuaan laumaansa suo mahdollisuuden solmia avioliitto ortodoksikristityn ja heterodoksin välille.”
Jos leikkii ajatuksella, että esim. RKK-kirkon, evl.kirkon, ortodoksikirkon, Jehovan todistajien, helluntailaisten, islaminuskoisten ja materialististen suuntien oikeaoppiset edustajat elävät samassa taloyhtiössä, niin minkälaisiksi he näkevät naapurinsa ja minkälaisia ovat taloyhtiön ja asukasiltojen kokoukset?
Olisivatko he ideologialtaan samanlaisia, kuin Amerikan nykyinen Big Brother-presidentti, joka sulkee rajansa muilta kuin oman ideologiansa edustajilta? Ehkä he kokisivat senkin, että esim. YK on maailman pahin ilmestyskirjanpeto ja luste, josta on erottava ja tehtävä YKexit. Heille vain heidän ideologiansa mukaiset ”vaihtoehtoiset faktat” ovat totta ja toisinajattelijat pelkkää pahaa lustetta. He eivät ymmärtäisi, eivätkä hyväksyisi mm. perhettämme, joka kunnioittaa sitä periaatetta, että kun ihmisille on annettu järki ja omatunto, niin ihmisten on ”kohdeltava toisiaan veljeyden hengessä”.
Tuula H.,
Tässä avioliittoasissa on uskonnollinen yhteys, joka ei ole hengellinen. Niin RKK, ortodoksinen kirkko ovat samalla perustalla. Heillä on ekumeninen yhteys. Tästä yhteydestä Raamattu on erossa ja ne, jotka julistavat uskoontuloa Pyhästä Hengestä, jonka jälkeen seuraa kaste merkkinä sisäisestä muutoksesta.
Jeesuksella on selkeä, vaikka pelkistetty vastaus näihin asukasiltoihin, Joh17:
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
Sekä maininta jo ensimmäisten uskovien asemasta:
Apt. 2:
47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
Tämän voin itse todistaa. Olen juuri noitten mainitsemiesi uskonnollis-uskomusryhmien ympäristössä elänyt, tehnyt työtä heidän kanssaan päivittäin. Kuitenkin niinkuin he olivat selvästi muslimeja, jehovalaisia tms., minä olen ollut helluntalais-kristitty. On toiminut hyvin.
Trumpin suosio ja epäsuosio kuulu yhtä vähän Raamatun esimerkkeihin, kuin Venezuelan Chaves tai Turkin Erdoğan. Sensijaan, ekumenia voi heillä ”ratsastaa”.
Luste, nykyisin myrkkyraiheinäksi nimetty, ei ole mikä tahansa haitallinen rikkakasvi. Se on muistettava vertausta tulkittaessa. Luste muistuttaa niin paljon vehnää, jonka seassa se usein kasvaa, että sitä sanotaan myös valhevehnäksi. Niinpä sillä kuvataan pikemminkin valheveljiä kuin jumalattomia. Ekumenian vastaisuutta on vaikea perustella tällä, sillä teeskentelijöitä lienee kaikkien seurakuntien sisällä. Ei siis voi määritellä kirkkokuntia tai kristillisiä liikkeitä ’vehnäksi’ tai ’lusteeksi’.
Luste on alkuvaiheessa niin samannäköistä, ettei asiantuntijakaan sitä usein erota. Lisäksi se on juuristaankin kietoutunut vehnään. Kun kummatkin ovat kasvaneet täyteen mittaan, lusteen voi kuka tahansa tunnistaa, – jopa lapsi.
Ei veljiä, valheellisia ja oikeita, esiinny kuin uskovien yhteydessä. Niin Seurakunta kuin jumalattomat elävät tässä maailmassa, mutta Seurakunta on paikka johon kukaan jumalaton ei pitäisi rohjeta liittyä. Silti kun näin käy, jumalaton ei kestä Jumalan Seurakunnassa, ellei se harjoita ekumeniaa.
”Seurakunta on paikka johon kukaan jumalaton ei pitäisi rohjeta liittyä.” Kuka silloin liittyisi seurakuntaan? Ei minun ymmärtääkseni kukaan.
Martti,
Näin olen sinun todella huomannut ”ymmärtävän”. Et ole ainoa, vaan enemmistöä, jonka ”rauhaa” en jankutuksilla enkä niihin vastaamisilla halua häritä.
”Jeesus oli sitten aterialla Leevin kodissa. Monia publikaaneja ja muita syntisiä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa. Kun fariseuksiin kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ’Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!’ Jeesus kuuli sen ja sanoi: ’Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.'”
Tämä Mark. 2:17 pitäisi olla:
”En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä PARANNUKSEEN.”
Tuo viimeinen sana, eli syy, miksi Jeesus kutsuu syntisiä, puuttuu kaikista katolisista laitoksista, sekä laitoksista, jotka katolinen kirkko on hyväksynyt. Suomalainen Biblia 1772 on uskollinen alkuperäiselle. Sitten 38 laitoksesta lähtien, katolinen ohjaus on vaikuttanut.
Tässä yhteistyössä ovat englantilaiset pastorit Westcott & Hort sekä Jehovalaisten käännös.
Sama asia toistuu Matt. 9:17, Luuk. 5.32.
En olisi uskonut, että tämä katolinen ”ohjaus” on näin paljon vaikuttanut sinunkin käsitykseen siitä mitä reittiä Jumala vanhurskauttaa ihmisen.
Ketkä sitä parannusta sitten tekisivät, elleivät jumalattomat?
Martti,
Osuit naulan kantaan!
Raamattu aina sanoo asiat selvästi, mutta näissä kolmessa kohdassa se on jäännyt puolitiehen.
Lisäys:
Jäänyt puolitiehen, koska olennainen on poistettu, eli syntisen parannuksenteko. Kyllä se muualla Raamatussa tulee ilmi, mutta suotta aktiivisesti karttaa sitä näissä kolmessa Raamattuun kirjauksessa.
”Katolinen kirkko on ollut ainoa todellisten Jeesuksen seuraajien vainoja, kuolemaan asti.”
Enpä oikein usko, että esim. pohjoiskorealaiset tai somalialaiset kristittyjen vainoajat ovat katolilaisia.
Aikana, jolloin mm. ISIS lahtaa kristittyjä Lähi-Idässä, on edellä lainattu Mänttärin lause vastenmielisyydessään suorastaan kuvottava.
Ensimmäiset Jeesuksen ja hänen seuraajiensa vainoaja oli silloinen kirkko, juutalaisuus. Jo toisen vuosisadan alussa alkoi Jeesuksen vihaama ja Hänen mainitsema, Nikoaliittojen, hierarkia-oppi nousta esille piispallisilla opetuksillaan. Se johti ensimmäiseen, v. 325 ekumeniseen kirkolliskokoukseen, joka sai jatkoksi 17 kokoontumista, ennen Trenton ekumenista piispankokousta, joka alkoi 1545.
Kaikissa näissä kokoontumissa säädettiin noudatettavaksi harhaisia, ei-raamatullisia oppeja. Sitten Trenton kokoontumisessa, joka kesti lähes 30 vuotta tauon kera, niitattiin kaikki siihen astinen harha lujasti yhteen. Päätettiin ainoaksi alkuperäiseksi Kirjoitukseksi tuolloin muotoiltu latinankielinen nk. Vulgata. Kaikkien aikojen huonoin käännös. Muut käännökset pyrittiin polttamaan, sekä niiden tekijät.
Tämä oli juuri se piste, kun Luther alotti “uskonpuhdistuksen”. Se kuitenkin päätyi konsensukseen, koska Luther otti pelastuksen perustaksi lapsikasteen tai uskovaksi tekevän kasteen. Paljon kyllä Luther kirjoittaa, että uskoa tarvitaan, mutta siihen pääse käsiksi “tartuntapinnan”, eli lapsikasteen kautta. Eli siihen astinen Jeesuksen seuraajat maailmasta erottava vesieste poistui. Eikä sen koommin eikä alunalkaenkaan, luterilaisia ole kuolemalla tai muutenkaan vainoten kurmotettu. Sattui sellainen “ihme”, että kolme uskonpuhdistajiksi kutsuttua, Luther, Zwingli ja Calvin katolisten suojissa tappoi tuhansia “helluntalaisia”, joita myös uudelleenkastajiksi nimiteltiin. Uskoisin sinunkin näihin kirjauksiin tutustuneen.
Sitten kului aikaa aina 1900-luvun loppupuolelle asti, että muutkin, kuin laitoskirkot, lähinnä RKK, alkoi Nasaretilaisen lahkon jäseniä vainoamaan. Nuo viime vuosikymmenen aikana alkaneet vainot kristittyjä vastaan ovat pääsääntöisesti ollut poliittissävyisiä, mitä muslimeihin tulee. Samat vihat on sunnien ja shiojen välillä, eikä kristitytkään ole siltä säästynyt. Merkittävää on, että kaikissa todella Jeesuksen seuraajia vainoavissa maissa, kuten Pakistan, Iran, Irak ja Kiina. Rooman kirkko on saannut aikaan aina sopimuksen muslimien ja ateistien kanssa.
”Eikä sen koommin eikä alunalkaenkaan, luterilaisia ole kuolemalla tai muutenkaan vainoten kurmotettu.”
Et ole vissiinkään kuullut Inkerin kirkosta? Tai maasta nimeltä Sudan, jossa luterilaisia vainotaan tälläkin hetkellä? On tainnut jäädä väliin sekin, että kaksi suomalaista luterilaista lähetystyönteijää murhattiin muutama vuosi sitten Keski-Aasiassa?
Luet nopeasti ja sivuutat olennaisen. Yksityisiä Jeesuksen seuraajia, on vainottu kaikkialla. On heidän nimensä ollut minkä kirkon kirjoissa tahansa.
Inkerin luterilaisia ja helluntalaisia käy meidän kokouksissa. He kuuluvat siihen ryhmään, jota Neuvostoliitto vainosi.
Luterilaisia lähetystyöntekijöitä, yksityisiä, on kohdeltu niinkuin ”helluntalaisia” ainakin, kun syy on heidän uskollisuus Jeesukselle.
Olennaista viestissäni on, että luterilaista kirkkoa, ei ole vainottu. Se on ollut vainoja, eikä vain muutamaa harvaa kohtaan, vaan kaikki uudelleenkastajat ovat olleet kohde.
Aha. Että rivien välistä täytyykin lukea ”onko Mänttäri todella sanonut?”
Kimmo!
Miksi et osaa mihinkään vastata asiallisesti?
Kerro vaikka mitä tiedät, vaikka se olisi vastoin minun kirjoittamaani.
Kristikunnan jakaantuneisuus on synnin seurausta. Jeesus rukoili ”että he yhtä olisivat”. Yhteyden ei tarvitse merkitä tapojen samankaltaisuutta. Mutta yhteyden palauttamiseen tulee pyrkiä kaikkien Kristukseen uskovien kesken. Näin on todistuksemme paljon uskottavampi kuin jos vikoilemme toisiamme vastaan. Yhteyteen riittää kyllä yksimielisyys evankeliumin keskeisimmistä totuuksista, siis että Kristus on ristillä sovittanut syntimme ja ylösnousemuksessaan voittanut kuoleman ja pahan vallan. Häneen uskomalla pelastuu niin katolilainen kuin helluntailainen ja kaikki muutkin samoin uskovat kirkkokunnasta riippumatta. Yhteyden näkyväksi merkiksi on pyrittävä myös sakramenttien vastavuoroiseen tunnustamiseen: yksi kaste ja yhteinen ehtoollispöytä.
Yrjö S.,
Kristityt ja kristikunta- määritelmät eivät enää pitkään aikaa ole tarkoittaneet “sitä tietä, jota Nasaretilaisen lahkoksi nimiteltiin”.
“Kristukseen uskovien kesken” on käytännössä väljä toteamus. Jos tarkoitat vain Jeesuksen nimeämisellä, niin häneen “uskovia” ovat muslimitkin. Jeesuksen sovitustyön omalla tavallaan ymmärtäviä on jopa mormoonit ja rajoitetusti jehovalaisetkin. Niitä, jotka uskovat omaksi pelastuksekseen Jeesukseen, heitä on nk. vapaissa suunnissa ja ainakin evlut kirkossa. Katoliset, idän ja lännen, pitävät Lunastajaa Madonnan sylissä.
Tämä “sylissä” on kuvauksellista, mutta mielestäni selventävää. Etenkin Rooman kirkko on julistanut parinkymmenen vuoden ajan Madonnan kanssasovittajan asemaa. Vähän samaan “yltää” ortodoksit.
Tämä lyhyt kuvaukseni jo pitäisi selventää uskovan ja hänen seurakuntansa perusta. Jeesuksen aseman murenemisesta perustana on juuri ekumeniassa kysymys. Ekumenia ei yhdistä. Se ei ole Hengen yhteyttä, – edelliseen perustuen.
Jeesus opettaa, että kaste ja usko evankeliumiin riittävät pelastukseen. Paavali määrittää roomalaiskirjessä pelastavan uskon sydämen uskoksi siiihen, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Kaikki, jotka nämä ehdot täyttävät ovat oikeita kristittyjä. Näkyvässä kirkossa on toki myös kasteen kautta jäsenyyden saaneita, joilta puuttuu pelastava usko. Kristittyjä on siis ikäänkuin kaksi piiriä: sisempi pelastettujen joukko ja ulompi nimikristittyjen joukko. Sen sijaan kenenkään uskon lujuutta ei voi päätellä siitä, minkä kirkkokunnan jäsen asianomainen on. Kaikilla kirkkokunnilla on myös opillisia erehdyksiä, mutta ne eivät tee tyhjäksi pelastavaa uskoa. Siksi näen oikeaksi ja jopa kristilliseksi velvollisuudeksi pyrkiä myös sakramenttien keskinäiseen tunnustamiseen. Yhteinen Jumalan ilmoitus ja yhteinen rukoushan meillä jo onkin.
Yrjö S.,
“…, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.
Kaste ei auta, mutta usko auttaa.
Meidän uskomme ei auta, mutta Jumalan usko auttaa.
Ihminen vanhurskautetaan uskosta ei teoista. Usko tuottaa hedelmää, tekoja, ja ensimmäisiä uskon tekoja on ottaa kaste Jeesukseen.
Ryöväri ristillä vanhurskautettiin uskosta. Hänen uskonelämä ei ehtinyt muuhun “tuotantoon”.
Ne, jotka elävät uskoontultuaan, he seuraavat Raamatun opetusta.
Evlut kirkossa voidaan sanoa olevan ainakin kahdenlaista piiriä. Uskovia ja uskonnollismielisiä.
Ihminen on uskossa tai ei ole. Uskonnollismielisen “uskon lujuutta” ei todellakaan pidä arvioida. Uskovan usko näkyy,ja määrästä riippumatta se aina riittää Jumalalle.
On ensinnäkin se, mitä Reijo kirjoittaa ekumenian olevan. Sitten on se, mitä se todella on.
Reiska pitää omaa MV-lehteä Kotimaan palstalla.
Luepa Reijo professori Risto Saarisen kirja ’Johdatus ekumeniikkaan’ ja saat paremmin tietoa siitä, mitä ekumenia itse asiassa on.
Yleensä kirjoitan asioista, joihin olen perehtynyt. Siksi kirjoitin nämä kaksi blogia, tai ainakin nämä kaksi.
Et Ville voisi puhua vähän selvemmin. Samat sanat Kimmolle.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
Jumalan perustus pysyy lujana ja Hän tuntee omansa vaikka me emme tuntisi. Me voimme kuitenkin luottaa siihen, että uskomme kaikkien olevan Kristittyjä, jotka tunnustavat Jeesuksen Herraksi. Ei ole meidän asia erotella vehnää ja lustetta.
Jeesus antoi meille varoituksen sanan, ettemme antaisi eksyttää itseämme ja puhuu valhe profeetoista, jotka esiintyvät voideltuina ja profeettoina jotka tekevät tunnustekoja ja saavat näin monet seuraamaan heitä.
Tässä onkin koko asian ydin.
Ei maailmassa mikään näkyvä seurakunta tai kirkko ole sellaisenaan sellainen, että
voisi sanoa, että tuolla se Kristus on tai täällä, vaikka moni ajatteleekin, että juuri se oma yhteisö on se ainutlaatuinen ja lähinnä sitä millaisena Jumala sen haluaa olevan.
Me helposti riitelemme ja kiistelemme miten oikea kaste tulee suorittaa ja millaisella voimalla Jumala parantaa ja antaa lahjojaan, mutta kuitenkaan meistä yhdestäkään ei ole sellaiseen seurakuntaan meneminen, jossa olisi vain synnittömiä ja oikean ja täydellisen tiedon ja uskon omaavia ihmisiä.
Päinvastoin, jos me sinne menisimme, niin homma olisi pilalla, koska seurakuntaan oli tullut syntinen ihminen ja se ei olisi enää täydellinen.
Lahkot syntyvät lihan tekoina, ne syntyvät yleensä lihallisen tahdon kunnollisuuden voimasta ja yleensä näillä seurakunnilla on jokin ominaispiirre, josta he ovat tarkkoina, ja että heidät siitä tunnetaan. Jokainen voi miettiä itse, mitä tarkoitan.
Kristuksen ruumis on Jumalan perustama seurakunta ja juuri sentähden Jumala tuntee omansa. Se vaikuttaa kaikkialla, missä Kristuksen nimessä rukoillaan ja uskotaan Hänen vanhurskauteensa ja varaansa kaikki toivo. Kukaan ei tunne toistaan enää lihan mukaan vaan hengen. Me uskomme yhteisen seurakunnan, emme näe sitä.
Paavali varoitteli myös tulevaisia niistä opettajista, jotka eivät säästä lihaansa, jotka ovat ulkokultaisa ja saavat monet eksymään ja luopumaan uskosta ja seuraamaan heidän opetuksiaan, jotka ovat kuitenkin vain itsevalittua jumalan palvontaa ja he erottelevat uskovaisia toisistaan sen mukaan, miten he seuraavat kirkon oppeja.
Kristus on kuitenkin kaikkien ihmisten Vapahtaja, eikä vain niiden, jotka oikein ja määräaikoina noudattavat perinnäistapoja ja muita ns. Hyveitä joilla heidän uskoaan voidaan mitata. Paavali sanookin:
Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.
Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.
Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
1.Tim.4:8-10
Eikä tuo toivo saata häpeään niitä, jotka uskossa ovat panneet kaiken toivonsa Häneen, joka voi heikkoja auttaa. Sillä Hän on heikoissa väkevä.
Ismo,
Jumala tuntee omansa ja Hänen omansa tuntevat Jumalan. Jeesus on sisäisesti uudestisyntyneessä, uskovassa. Jeesus minussa tuntee ne uskovat, joissa Jeesus asuu.
Väärät profeetat näyttäytyvät vääriksi uskoville. Uskonnollinen ihminen ei tunnista oikeaa eikä väärää, hän kuuntelee “asiantuntijoita”.
Missä uskovat ovat koolla, siellä on Jeesuskin. Puutteellisuus ei estä Hänen läsnäoloaan, mutta kirkonmenot ja liturgiat ja muu pönötys korvaa Jeesuksen. Hän ei ole heidän keskellään, vaikka olisikin uskovassa sisäisesti näissä tilaisuuksissa
Kaste ei ole kiistan aihe, jos Alkuperäisiä Ohjeita seurataan. Ihmisten lisäykset tuovat riidat. Ekumeniassa harhat hallitsee, ne harhat jotka muotoutuivat kaikissa 20ssä kirkolliskokouksessa. Oikeita päätöksiä ei näissä ekumenisissa kokoontumissa tarvinnut tehdä, kska ne oli tehty ja kirjattu Raamattuun.
Jeesusta kutsuttiin Nasaretialaisen lahkon perustajaksi ja Paavalia sitten sen johtajaksi. Jos epäraamatullisuudesta irtaantuu, se ei ole lahkolaisuutta.
Jep näinhän se menee. Kaikki me olemme lahkolaisia ja se onkin hyvä myöntää heti alkumetreillä. Onneksi Jumala ei tee virheitä ja onkin juuri sen tähden oikeamielinen ja vanhurskas.
Ymmärtää meidän tulee kuitenkin kaikkia, niitäkin, jotka ovat ns. väärässä uskossa, koska Jumalakin ymmärtää eksyneitä ja niitä jotka etsivät kotia.
Armon Henki on Kristuksen mieli ja Hänellä on Rakkauden kieli.
Olet jotenkin tullut sellaiseen käsitykseen, että pidän itseäni parempana kuin esimerkiksi sinua. Mielestäni omasta uskosta todistaminen ei ole ylimielisyyttä. Minun inhimilliset puutteeni ja vikani eivät ole vähäisempiä kuin kenenkään, joka niitä esittelee.
Myös se on perusasia, että Jumala ei tee virheitä.
Mutta missä sanotaan, että ”Armon Henki on Kristuksen mieli ja Hänellä on Rakkauden kieli”. Saat vaikuttamaan sen raamatullisemmalta kuin Raamattu. Armon hengestä Raamattu puhuu ja puhuu myös Kristuksen mielestä. Mielestäni ei ole hyvä laittaa Raamattua paremmaksi. Elementit on Raamatusta, mutta välissä on Ismon ”liimaa”.
”Mielestäni omasta uskosta todistaminen ei ole ylimielisyyttä.” Kristitty on kutsuttu todistamaan Kristuksesta, ei mistään omastaan, ei edes uskostaan.
Hebr. 11:6, Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Voi olla, että minun selityksestäni sai käsityksen, että esim. minä esittelen omaa uskoani.Silti pidän käsitystäsi sinun ”jankutusvietin” tuotteena.
Usko Jumalaan on henkilökohtainen. Se saa aikaan todistuksen, mutta moottori on se minkä olemme ylhäältä saanneet. Tämä pitäisi selvitä Apt. 1:8, ”vaan kun Pyhä Henki tulee päällenne, niin te saatte Voiman, ja TE tulette olemaan MINUN TODISTAJANi … ”.
Ei ollut Paavalilla eikä ole minullakaan mitään kerrottavaa itsestäni. Kuitenkin todistus on henkilökohtainen.
Hain jakeita, joissa Uusi testamentti sanoo uskosta todistamisesta. löysin pari kohtaa Paavalin kirjeistä. Tässä toinen löydöistäni: ”Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin.” Huomioni kiinnittyi kahteen seikkaan. Ensinnäkin puhutaan koko seurakunnan eikä kenenkään henkilökohtaisesta uskosta. Toiseksi uskon todistuksena ei ole puhe vaan teot.
”TE tulette olemaan MINUN TODISTAJANI.” Kannattaa lukea tarkasti. ’Te’ on monikkomuoto, mutta ’todistajani’ on yksikössä. Kysymyksessä on siis yhteinen todistus.