Veli-Matti Kärkkäinen: Kuinka amerikkalainen oikeistokristillisyys myi sielunsa paholaiselle

Amerikkalainen oikeistokristillisyys, eritoten sen valkoihoisten fundamentalistinen siipi, on menettänyt uskottavuutensa antautuessaan presidentti Donald Trumpin auliaaksi apulaiseksi ja sulkiessaan silmänsä maan johtajan ja hänen esikuntansa moraalisilta hairahduksilta ja elämäntyyliltä, jossa ei ole ole jälkeäkään kristillisyydestä. Edes se, että maailman suurimman evankelikaalisen yliopiston rehtori Jerry Falwell Jr., yksi Trumpin kiihkeimmistä uskonnollisista tukijoista ja neuvonantajista, jäi kiinni hiljattain seksuaalisista ja taloudellisista väärinkäytöksistä, ei näytä sammuttavan presidenttiin uskovien tukijoukkojen intoa.  Poseerasihan Falwell Jr. vuonna 2016 Trumpin kanssa Playboy-seksilehden kansikuvan edessä, jossa tulevaa presidenttiä esiteltiin! Entisaikaan republikaanit, jotka nyt tukevat Trumpia, korostivat perhearvoja, avioliittouskollisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Nyt nuo arvot ovat unohtuneet, kun ”Amerikka ensin” -ideologia on sivuuttanut Mestarimme opetukset vähäosaisten, leskien, orpojen ja muukalaisten rakastamisesta.

Terminologinen selvennys: käytän edelleenkin huonosti suomen kieleen istuvaa ”evankelikaalinen” (Evangelical) -termiä, sillä sille ei ole löytynyt vielä hyvää vastinetta. Vaikka suomalainen lehdistö, sekä sekulaari että uskonnollinen, näyttää laskevan kaikki evankelikaaliset saman sateenvarjon alle, Trumpia kannattavat evankelikaalit ovat lähes yksinomaan valkoihoisia. Mustat, latinot ja muut värilliset evankelikaaliset eivät ole lähteneet tuohon junaan.

Uskottavuutensa menettämisen lisäksi amerikkalaisen konservatiivisen kristillisyyden, jota nykyhallinto käyttää hyväkseen häikäilemättömästi, takinkäännöllä on myös vakava seuraus globaaliin kristillisyyteen ja lähetystyöhön. Amerikkalaiset kristitythän ovat tunnettuja poikkeuksellisen mittavasta globaalista lähetystyöstä ja kristillisen median käytöstä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kristillisten kirkkojen — ei pelkästään evankelikaalisten vaan kaikkien muidenkin — uskottavuus olisi kärsinyt kovan kolauksen. Kristillisen lähetystyön ja sosiaalisen avustustoiminnan tekeminen tulee todennäköisesti kärsimään pitkään tästä vahingosta. Erityisen huolestunut olen muslimien ja kristittyjen välisistä suhteista. On hyvä muistaa, että vuoteen 2050 mennessä islam tulee ennusteiden mukaan olemaan maailman suurin uskonto. Yhdessä heidän kanssaan muodostamme lähes 2/3 maailman väestöstä.

Kristillisten johtajien ja valtaapitävien yhteistyö ei sinällään ole uusia ilmiö USA:ssa. Mutta Trumpin aikana sen laatu ja ehdot ovat muuttuneet. Opetan maailman suurimmassa tunnustustenvälisessä teologisessa tiedekunnassa, Fullerin Teologisessa Seminaarissa, jonka perustajajäseniä on edesmennyt maailmankuulu evankelista Billy Graham. Palveltuaan pastorina sekä demokraattisia että republikaaneja presidenttejä — maassa, jossa on käytännössä vain kaksi puoluetta — elämänsä loppupuolella Graham otti etäisyyttä politiikkaan, jotta hän voisi julistaa vapaasti evankeliumia. Häntä arvostettiin yli puoluerajojen ja kaikkien kansanryhmien keskuudessa riippumatta uskonnollisista näkökulmista. Hänen poikansa Franklin, jota arvostin aikaisemmin hänen rehellisyytensä ja aitoutensa vuoksi, käänsi ylösalaisin edesmennen isänsä perinnön ja päätyi naiiviksi ja kritiikittömäksi Trumpin kannattajaksi. Graham junior on asemoinut itsensä presidentin puolueen tukijaksi ja puhemieheksi. Siihen kuuluu myös kova islamin vastustus. Eipä ihme, että ovet ovat sulkeutumassa kansainvälisiltä evankelioimiskampanjoilta. Tosin Grahamin pojan kunniaksi on sanottava, että edes kritiikittömänä puhemiehenä hän ei syyllisty samaan ruokottomaan trumpilaiseen kielenkäyttöön, jonka jotkut presidenttiä tukevat saarnaajatkin ovat omaksuneet, eritoten langennut Falwell Jr.

Erinomaisen huolestuttavaa on myös se, että vaikkakin evankelikaaliset puhuvat syntymättömien lasten oikeudesta saada elää — ovat siis elämän puolella — heillä ei riitä rohkeutta nykyhallinnon globaalin pandemian vähättelyn haastamiseen. Valitettavasti USA on nyt maailman johtava Covid-19:stä kärsivä maa, eikä näin tarvitsisi olla asiantuntijoiden mukaan. Vaikenemisen lisäksi jotkut yksittäiset valkoiset evankelikaaliset menevät jopa niin pitkälle kuin tunnettu menestysteologi Kenneth Copeland, jonka päivittäisiä televisio-ohjelmia seuraa suuri joukko uskovia. Hän väitti karkoittaneensa kaikki Covid-viruksen oireet ja vaikutukset Amerikasta tänä keväänä. Kirjoitushetkeen mennessä yli 200 000 amerikkalaista on menettänyt henkensä, joten tuo profetia ei ollut aito. Menestysteologeilla on viimeisten neljän vuoden aikana ollutkin hyvin vastaanottavainen kuulijakunta Valkoisessa talossa.

Trumpilaisuudella on ollut vaikutusta myös Suomen kristillisyyteen. Vaikkakin ymmärrän synnyinmaani fundamentalistisen ja konservatiivisen kristillisyyden halun tukea Trumpia — lähinnä abortinvastaisuuden ja Israel-myönteisyyden vuoksi — tämä naiivi ja epäkriittinen tuki ummistaa silmänsä kaikelta Jeesuksen opetuksen vastaiselta Trumpin itsensä ja esikuntansa elämässä. Olisi tärkeää herättää vaikkapa tämäntyyppisiä kysymyksiä: Kuinka hallitsija, joka on tunnettu sarja-avioliitoistaan, playboy-elämäntyylistään, rikkauksilla kerskaamisistaan, vähäosaisten pilkkaamisistaan, jatkuvasta valehtelustaan ja rääväsuisuudestaan, voi olla konservatiivikristillisyyden puolestapuhuja? Missä määrin presidentti, joka halveksii naisia, eritoten pystyviä värillisiä naisia, ja kutsuu heitä ”sioiksi”, haukkuu meksikolaisia raiskaajiksi ja imitoi halveksien vammaisia, heijastaa Vuorisaarnan arvoja?

Miksi kirjoitan tämän esseeni nyt, ennen marraskuun presidentinvaalien tuloksen selviämistä? Siksi, että en halua olla jälkiviisas ja siksi, että vakava vahinko on jo tapahtunut, riippumatta siitä, kuka tulee olemaan seuraava Valkoisen talon isäntä.

Miksi sitten evankelikaalisten — valkoihoisten! — valtava enemmistö tukee tällaista hallitusta ja politiikkaa? Suomalaisen lukijan on mahdotonta tietää syitä tuntematta USA:n kristillisyyden ja yhteiskunnan erityispiirteitä. Koska, kuten sanottu, evankelikaalisella kristillisyydellä on suuri vaikutus globaaliin kirkkoon ja jossakin määrin myös suomalaiseen kristillisyyteen, on tarpeen tuntea taustaa.

Amerikkalaisen kristillisyyden ja yhteiskunnan ominaislaatuisuudesta

USA:ssa on perustuslain mukaan jyrkkä ero uskonnon ja valtion välillä. Niitä ei saa sekoittaa keskenään. Ironista tässä tilanteessa on se, että vähänkin aikaa USA:ssa asunut tunnistaa, kuinka elimellisesti nuo kaksi elämänaluetta ovat naimisissa keskenään. Vaikkakaan julkisissa kouluissa, siis kouluissa, jotka eivät ole yksityisten yhteisöjen perustamia eivätkä rahoittamia, ei ole lupa pitää uskonnollisia hartauksia eikä lukea Raamattua tai Koraania muuten kuin opiskelumielessä, käytännössä esimerkiksi presidentiksi pyrkivän on oltava kristitty. Samoin moneen muuhun julkiseen toimeen pyrkivän on syytä otattaa valokuva itsestään matkalla kirkkoon ja mieluiten Raamattu kädessä.

Muistan, kuinka oudolta ja epätodelliselta näytti silloisen presidenttiehdokkaan vuonna 2015 pitämä ensimmäinen puhetilaisuus konservatiivisten kristittyjen kampanjassa. Tai nykyisen presidentin Raamatun heiluttaminen Valkoisen talon vieressä olevan episkopaalikirkon portailla, turvamiesten häädettyä sivuun rauhanomaisia protestoijia ja paikallisen naispuolisen piispan Mariann Budden äänekkäästi vastustaessa tätä mainostemppua. Kuten saattoi odottaakin, Trump sai tästä ”photo-op” hetkestä heti piakkoin kiitosta uskovaisilta kannattajiltaan: Franklin Graham kiitteli presidenttiä Jumalan Sanan merkityksen korostamisesta kriisin keskellä.

Synnyinmaassammehan tilanne on juuri päinvastainen. Vaikkakaan perustuslaissamme ei ole tehty USA:n kaltaista jyrkkää ohjelmallista erottelua ja vaikka meillä on vieläkin ”kansankirkko”-statusta kantavia yhteisöjä, uskonto ja valtio ovat käytännöstä irtautuneet toisistaan lähes kokonaan!

Amerikkalaisten konservatiiviuskovien alttiutta ja innokkuutta tukea yksipuolisesti uskonnollisiin arvoihin viittaavaa kandidaattia selittää kolme päätekijää — historiallisen taustan ohella, siis sillä, että muutamia vuosisatoja sitten tätä mannerta asuttamaan tulleet siirtolaisvirrat koostuivat pääosin vanhan mantereen uskonvainoja paenneista, jotka etsivät uskonnonvapautta ja tilaisuutta rakentaa uudenlainen kristillinen yhteiskunta.

Ensimmäinen syvää sisäistä jakaantumista selittävä syy on hallitusmuoto, joka (liittyneenä tietyntyyppiseen vaalijärjestelmään) on johtanut liittovaltion käytännössä kaksipuoluejärjestelmään. Toisin kuin Suomi, USA ei ole parlamentaarinen demokratia. Presidentin vaihtuessa koko hallintokoneisto vaihtuu. Hallituksessa on yleensä vain (tai ainakin suurena enemmistönä) yhden puoleen edustajia ja presidentti edustaa pääasiassa omaa puoluettaan eikä (kuten Suomessa) koko kansaa. Trumpin aikana tämä on entisestäänkin korostunut.

Toiseksi julkisen tiedonvälityksen syvä polarisoituminen selittää osaltaan tämän maan poikkeuksellista sisäistä jakaantumista. Vaikkakin USA:ssa on periaatteessa pari kolme tärkeää uutiskanavaa, joilla Suomen Yleisradion tapaan (vaikkakin se on parlamentaarisesti ohjailtu tiedonvälityselin) on pyrkimys puolueista riippumattomaan uutisointiin, käytännössä ”tavalliset” amerikkalaiset saavat tietonsa vain yhtä puoluetta tai ideologiaa aktiviisesti tukevasta kanavasta. Konservatiivikristityille se on FOX-kanava ja jokunen siitä vielä enemmän ”oikealle” menevä nykyhallintoa kannattava kanava. Fundamentalistikristittyjä opetetaan karttamaan ”liberaalia” uutisvälitystä, ja Trump kutsuu vapaata lehdistöä kansan viholliseksi!

Kun vuonna 2016 republikaanisen puolueen 16 kandidaatin televisiodebatti oli alkamassa, kerroimme vieraanamme olevalle paikalliselle amerikkalaiselle konservatiiviselle pappispariskunnalle, että aiomme katsoa debatin. He olivat kauhistuneita! Ei siitä, että me katsoimme konservatiivien republikaani-kandidaattien väittelyn vaan siitä, että se lähetettiin CNN:ssä, jota konservatiivit pitävät ”liberaalina”. Siinä vaiheessa yli 20 vuotta maassa asuneille ei auennut se, miksi konservatiivien debattia ei saisi katsoa tämän (omasta mielestäni ”maltillisesti liberaalin”) uutiskanavan kautta olletikin, kun väittelyn järjestäjänä CNN oli ainut kanava, joka televisioi sen! Synnyinmaassani huomiotani herättääkin se, että suomenkielisillä Facebook-sivuilla silloin tällöin esiintyvien FOX-kanavan uutisointien peukuttaminen näytetään tulkittavan usein kristillisten arvojen tukemiseksi.

Kolmas valkoisten evankelikaalisten Trumpin kannatusta selittävä tekijä liittyy sekin hallitusmuotoon laajasti ottaen, tässä tapauksessa oikeuslaitokseen, nimenomaan korkeimpaan oikeuteen. Vaikkakaan nimikkeenä ja instituutiona korkein oikeus ei tietenkään ole millään tavoin rajoitettu vain USA:n demokratian vallan kolmijakoon, sen rooli ja siihen liittyvät odotukset ovat suurelta osin omintakeisia. Tuohon insituutioon liittyy syvä jännite. Yhtäältä, minkä tahansa korkeimman oikeuden tavoin sen tehtävänä perustuslain mukaan on tulkita puolueettomasti, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti laintulkintaa kaikilla oikeusistuimen tasoilla mutta eritoten perustuslakia koskien. Näin ollen korkeimman oikeuden pitäisi olla periaatteessa vapaa puoluepoliittisista, ideologisista ja muista sellaisista pyyteistä. Mutta toisaalta sen jäsenet valitaan käytännössä puoluepoliittisin perustein ja kulloistakin senaattia ja presidenttiä noudattelevaa agendaa tukien. USA:n korkein oikeus (Supreme Court) on puoluepoliittisesti jakaantunut, ja amerikkalaista politiikkaa tunteva maallikkokin voi melko helposti arvata etukäteen yhdeksän korkeimman oikeuden tuomarin äänestystuloksen.

Mutta miten korkeimman hallinto-oikeuden toiminnan selittäminen liittyy käsillä olevaan aiheeseeni? Konservatiivinen kristillisyys tekee kaikkensa, jotta korkein oikeus tulkitsisi USA:n lainsäädäntöä tuon kansanliikkeen keskeisiä moraalis-uskonnollisia arvoja tukien: abortinvastaisuus ja traditonaalinen avioliitto ovat tunnetuimpia näistä. USA:n nykyisten republikaanien ja eritoten Trumpin hallinnon myötä myös luonnonsuojelun vastustaminen ja — niin oudolta kuin se kuulostaakin suomalaisista — kaikille amerikkalaisille kuuluvan  terveydenhuollon (eli presidentti Obaman aikana säädetyn terveydenhoitolain) kumoaminen ovat myös konservatiivisten uskovien tärkeimpiä tavoitteita. Kun noiden kiisteltyjen moraalisten ja poliittisten asioiden laillisuudesta päättää viime kädessä korkein oikeus, ulkopuolista arvioitsijaa ihmetyttää, että laillisuuden arviointi on niin puoluepoliittisesti värittynyt! Niinpä vaikutusvaltaisen pitkäaikaisen korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin äskettäinen kuolema on saanut konservatiivit liikkeelle. Nyt toivotaan, että Trumpin ensimmäisen (ja mahdollisesti viimeisen) valtakauden lopussa nimitettävä  tuomari tulisi vahvistamaan entisestään korkeimman oikeuden konservatiivista siipeä ja näin auttaisi kumoamaan lainsäädännön, joka edesauttaa muun muassa ympäristönsuojelua ja kaikkien oikeutta terveydenhuoltoon.   (Rehellisyyden nimissä on todettava, että totta kai demokraatitkin tekevät työtä korkeimman oikeuden kääntymiseksi sille myönteiseksi — mutta nyt onkin kysymys uskonnon hyväksikäytöstä.)

On muitakin asioita, jotka selittävät valkoisten evankelikaalisten linnoittautumisen Trumpin ja republikaanien taakse. Israel-rakkaus, johon kuuluu haluttomuus arvostella Israelin valtion poliittisia ja sosiaalisia ratkaisuja niiden laadusta riippumatta, on erittäin tärkeä. Vaikka demokraatitkin suojelevat ja tukevat Israelia, mukaan lukien vieläkin elossa oleva demokraattipresidentti Jimmy Carter, he myös näkevät velvollisuudekseen kritisoida Israelin valtion toimia samoilla perusteilla kuin muidenkin.

Miksi huomattava osa USA:n kristityistä sitten vastustaa Trumpia?

Tähän saakka artikkelini on käsitellyt vain sitä, miksi lähinnä valkoihoisista koostuva konservatiivinen evankelikaalinen liike, joka kymmenine miljoonine kannattajineen on valtava poliittinen toimija, kannattaa kritiikittömästi Trumpia. Mutta toisin kuin aika ajoin näyttäisi suomalaista uutisointia seuratessa, lähimainkaan kaikki kristityt eivät ole nykyhallinnon kannalla.

Yleinen syy hyvin erilaisia kristillisiä taustoja ja kirkkokuntia edustaville kirkoille ja hengellisille liikkeille vastustaa Trumpia ja hänen hallintoaan on yksinkertaisesti se elämäntyyli, puhetapa ja moraalittomuus, jota kuvasin lyhyesti yllä. Viitsimättä luetella enää uudelleen trumpilaisuuden yksityiskohtia, on vain todettava, että kasvavalle joukolle amerikkalaista kristikuntaa ei ole enää mahdollista sovittaa yhteen Trumpin elämäntyyliä ja hänen jatkuvaa viittaamistaan kristillisiin arvoihin.

Mustat (afroamerikkalaiset), latinot, aasialaistaustaiset ja muut värilliset kristityt kirkkokunnasta riippumatta ovat pääosin kriittisiä Trumpin hallintoa kohtaan myös siitä syystä, että sen katsotaan edustavan yksipuolisesti hyväosaisten, rikkaiden ja korkeasti koulutettujen asemaa. Rikkaat ja etuoikeutetut asetetaan esikuviksi, ja sitä tukevat presidentin kiistanalaisten menestysteologisten ”hengellisten” ohjaajien opetukset. Samalla kun eliitin (1% kansasta) omaisuus nousee pilviin, kasvava joukko tavallisia amerikkalaisia kärsii nälästä, asunnottomuudesta ja terveydenhuollon puutteesta. Leipäjonojen, kerjäläisten ja uusköyhien — joita olen nähnyt täällä jo 80-luvulla — määrä on moninkertaistunut viime vuosina. Ja tilanne pahenee dramaattisesti nykyisen pandemian aikana, eritoten, mikäli nykyhallinto onnistuu kumoamaan vaalien alla keskeisen terveydenhuoltolain kohdan liittyen siihen, kattaako sairasvakuutus sairaudet, joilla saattaa olla liittymäkohta aikaisempaan huonoon terveydentilaan. Tuo Obaman hallinnon aikaansaama etu on turvannut monien vähävaraisten ja keskiluokkaisten (joilla ei ole työnantajan kustantamaa terveydenhoitoa) pääsyn terveydenhoitoon paljon suuremmassa määrin. Suomalaisena on vaikea käsittää, miksi konservatiivikristityt äänekäästi tukevat sen kumoamista.

USA on siirtolaisista koostuva suurvalta. Heidän edustajansa huomauttavat usein, että samalla kun konservatiivit puolustavat syntymättömien lasten oikeuksia, he eivät piittaa elävistä siirtolaislapsista, joita pidetään telkien takana ilman terveydenhoitoa ja koulutusta. Eivätkö molemmat ansaitsisi tulla huomioiduiksi? Monet muualta vaikeita olosuhteita pakoon lähteneet myös yllättyvät siitä, että kaikkein konservatiivisimmat kristityt, joille Raamattu on elämän ja uskon perusta, eivät näytä olevan paljonkaan huolissaan siitä, noudatetaanko Jeesuksen opetuksia siirtolaisten, vankien, kerjäläisten, leskien, orpojen ja muiden sorrettujen huolehtimisesta.

Veli-Matti Kärkkäinen

Kirjoittaja on Fullerin teologisen seminaarin professori Kaliforniassa.