Amerikkalainen oikeistokristillisyys, eritoten sen valkoihoisten fundamentalistinen siipi, on menettänyt uskottavuutensa antautuessaan presidentti Donald Trumpin auliaaksi apulaiseksi ja sulkiessaan silmänsä maan johtajan ja hänen esikuntansa moraalisilta hairahduksilta ja elämäntyyliltä, jossa ei ole ole jälkeäkään kristillisyydestä. Edes se, että maailman suurimman evankelikaalisen yliopiston rehtori Jerry Falwell Jr., yksi Trumpin kiihkeimmistä uskonnollisista tukijoista ja neuvonantajista, jäi kiinni hiljattain seksuaalisista ja taloudellisista väärinkäytöksistä, ei näytä sammuttavan presidenttiin uskovien tukijoukkojen intoa. Poseerasihan Falwell Jr. vuonna 2016 Trumpin kanssa Playboy-seksilehden kansikuvan edessä, jossa tulevaa presidenttiä esiteltiin! Entisaikaan republikaanit, jotka nyt tukevat Trumpia, korostivat perhearvoja, avioliittouskollisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Nyt nuo arvot ovat unohtuneet, kun ”Amerikka ensin” -ideologia on sivuuttanut Mestarimme opetukset vähäosaisten, leskien, orpojen ja muukalaisten rakastamisesta.
Terminologinen selvennys: käytän edelleenkin huonosti suomen kieleen istuvaa ”evankelikaalinen” (Evangelical) -termiä, sillä sille ei ole löytynyt vielä hyvää vastinetta. Vaikka suomalainen lehdistö, sekä sekulaari että uskonnollinen, näyttää laskevan kaikki evankelikaaliset saman sateenvarjon alle, Trumpia kannattavat evankelikaalit ovat lähes yksinomaan valkoihoisia. Mustat, latinot ja muut värilliset evankelikaaliset eivät ole lähteneet tuohon junaan.
Uskottavuutensa menettämisen lisäksi amerikkalaisen konservatiivisen kristillisyyden, jota nykyhallinto käyttää hyväkseen häikäilemättömästi, takinkäännöllä on myös vakava seuraus globaaliin kristillisyyteen ja lähetystyöhön. Amerikkalaiset kristitythän ovat tunnettuja poikkeuksellisen mittavasta globaalista lähetystyöstä ja kristillisen median käytöstä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kristillisten kirkkojen — ei pelkästään evankelikaalisten vaan kaikkien muidenkin — uskottavuus olisi kärsinyt kovan kolauksen. Kristillisen lähetystyön ja sosiaalisen avustustoiminnan tekeminen tulee todennäköisesti kärsimään pitkään tästä vahingosta. Erityisen huolestunut olen muslimien ja kristittyjen välisistä suhteista. On hyvä muistaa, että vuoteen 2050 mennessä islam tulee ennusteiden mukaan olemaan maailman suurin uskonto. Yhdessä heidän kanssaan muodostamme lähes 2/3 maailman väestöstä.
Kristillisten johtajien ja valtaapitävien yhteistyö ei sinällään ole uusia ilmiö USA:ssa. Mutta Trumpin aikana sen laatu ja ehdot ovat muuttuneet. Opetan maailman suurimmassa tunnustustenvälisessä teologisessa tiedekunnassa, Fullerin Teologisessa Seminaarissa, jonka perustajajäseniä on edesmennyt maailmankuulu evankelista Billy Graham. Palveltuaan pastorina sekä demokraattisia että republikaaneja presidenttejä — maassa, jossa on käytännössä vain kaksi puoluetta — elämänsä loppupuolella Graham otti etäisyyttä politiikkaan, jotta hän voisi julistaa vapaasti evankeliumia. Häntä arvostettiin yli puoluerajojen ja kaikkien kansanryhmien keskuudessa riippumatta uskonnollisista näkökulmista. Hänen poikansa Franklin, jota arvostin aikaisemmin hänen rehellisyytensä ja aitoutensa vuoksi, käänsi ylösalaisin edesmennen isänsä perinnön ja päätyi naiiviksi ja kritiikittömäksi Trumpin kannattajaksi. Graham junior on asemoinut itsensä presidentin puolueen tukijaksi ja puhemieheksi. Siihen kuuluu myös kova islamin vastustus. Eipä ihme, että ovet ovat sulkeutumassa kansainvälisiltä evankelioimiskampanjoilta. Tosin Grahamin pojan kunniaksi on sanottava, että edes kritiikittömänä puhemiehenä hän ei syyllisty samaan ruokottomaan trumpilaiseen kielenkäyttöön, jonka jotkut presidenttiä tukevat saarnaajatkin ovat omaksuneet, eritoten langennut Falwell Jr.
Erinomaisen huolestuttavaa on myös se, että vaikkakin evankelikaaliset puhuvat syntymättömien lasten oikeudesta saada elää — ovat siis elämän puolella — heillä ei riitä rohkeutta nykyhallinnon globaalin pandemian vähättelyn haastamiseen. Valitettavasti USA on nyt maailman johtava Covid-19:stä kärsivä maa, eikä näin tarvitsisi olla asiantuntijoiden mukaan. Vaikenemisen lisäksi jotkut yksittäiset valkoiset evankelikaaliset menevät jopa niin pitkälle kuin tunnettu menestysteologi Kenneth Copeland, jonka päivittäisiä televisio-ohjelmia seuraa suuri joukko uskovia. Hän väitti karkoittaneensa kaikki Covid-viruksen oireet ja vaikutukset Amerikasta tänä keväänä. Kirjoitushetkeen mennessä yli 200 000 amerikkalaista on menettänyt henkensä, joten tuo profetia ei ollut aito. Menestysteologeilla on viimeisten neljän vuoden aikana ollutkin hyvin vastaanottavainen kuulijakunta Valkoisessa talossa.
Trumpilaisuudella on ollut vaikutusta myös Suomen kristillisyyteen. Vaikkakin ymmärrän synnyinmaani fundamentalistisen ja konservatiivisen kristillisyyden halun tukea Trumpia — lähinnä abortinvastaisuuden ja Israel-myönteisyyden vuoksi — tämä naiivi ja epäkriittinen tuki ummistaa silmänsä kaikelta Jeesuksen opetuksen vastaiselta Trumpin itsensä ja esikuntansa elämässä. Olisi tärkeää herättää vaikkapa tämäntyyppisiä kysymyksiä: Kuinka hallitsija, joka on tunnettu sarja-avioliitoistaan, playboy-elämäntyylistään, rikkauksilla kerskaamisistaan, vähäosaisten pilkkaamisistaan, jatkuvasta valehtelustaan ja rääväsuisuudestaan, voi olla konservatiivikristillisyyden puolestapuhuja? Missä määrin presidentti, joka halveksii naisia, eritoten pystyviä värillisiä naisia, ja kutsuu heitä ”sioiksi”, haukkuu meksikolaisia raiskaajiksi ja imitoi halveksien vammaisia, heijastaa Vuorisaarnan arvoja?
Miksi kirjoitan tämän esseeni nyt, ennen marraskuun presidentinvaalien tuloksen selviämistä? Siksi, että en halua olla jälkiviisas ja siksi, että vakava vahinko on jo tapahtunut, riippumatta siitä, kuka tulee olemaan seuraava Valkoisen talon isäntä.
Miksi sitten evankelikaalisten — valkoihoisten! — valtava enemmistö tukee tällaista hallitusta ja politiikkaa? Suomalaisen lukijan on mahdotonta tietää syitä tuntematta USA:n kristillisyyden ja yhteiskunnan erityispiirteitä. Koska, kuten sanottu, evankelikaalisella kristillisyydellä on suuri vaikutus globaaliin kirkkoon ja jossakin määrin myös suomalaiseen kristillisyyteen, on tarpeen tuntea taustaa.
Amerikkalaisen kristillisyyden ja yhteiskunnan ominaislaatuisuudesta
USA:ssa on perustuslain mukaan jyrkkä ero uskonnon ja valtion välillä. Niitä ei saa sekoittaa keskenään. Ironista tässä tilanteessa on se, että vähänkin aikaa USA:ssa asunut tunnistaa, kuinka elimellisesti nuo kaksi elämänaluetta ovat naimisissa keskenään. Vaikkakaan julkisissa kouluissa, siis kouluissa, jotka eivät ole yksityisten yhteisöjen perustamia eivätkä rahoittamia, ei ole lupa pitää uskonnollisia hartauksia eikä lukea Raamattua tai Koraania muuten kuin opiskelumielessä, käytännössä esimerkiksi presidentiksi pyrkivän on oltava kristitty. Samoin moneen muuhun julkiseen toimeen pyrkivän on syytä otattaa valokuva itsestään matkalla kirkkoon ja mieluiten Raamattu kädessä.
Muistan, kuinka oudolta ja epätodelliselta näytti silloisen presidenttiehdokkaan vuonna 2015 pitämä ensimmäinen puhetilaisuus konservatiivisten kristittyjen kampanjassa. Tai nykyisen presidentin Raamatun heiluttaminen Valkoisen talon vieressä olevan episkopaalikirkon portailla, turvamiesten häädettyä sivuun rauhanomaisia protestoijia ja paikallisen naispuolisen piispan Mariann Budden äänekkäästi vastustaessa tätä mainostemppua. Kuten saattoi odottaakin, Trump sai tästä ”photo-op” hetkestä heti piakkoin kiitosta uskovaisilta kannattajiltaan: Franklin Graham kiitteli presidenttiä Jumalan Sanan merkityksen korostamisesta kriisin keskellä.
Synnyinmaassammehan tilanne on juuri päinvastainen. Vaikkakaan perustuslaissamme ei ole tehty USA:n kaltaista jyrkkää ohjelmallista erottelua ja vaikka meillä on vieläkin ”kansankirkko”-statusta kantavia yhteisöjä, uskonto ja valtio ovat käytännöstä irtautuneet toisistaan lähes kokonaan!
Amerikkalaisten konservatiiviuskovien alttiutta ja innokkuutta tukea yksipuolisesti uskonnollisiin arvoihin viittaavaa kandidaattia selittää kolme päätekijää — historiallisen taustan ohella, siis sillä, että muutamia vuosisatoja sitten tätä mannerta asuttamaan tulleet siirtolaisvirrat koostuivat pääosin vanhan mantereen uskonvainoja paenneista, jotka etsivät uskonnonvapautta ja tilaisuutta rakentaa uudenlainen kristillinen yhteiskunta.
Ensimmäinen syvää sisäistä jakaantumista selittävä syy on hallitusmuoto, joka (liittyneenä tietyntyyppiseen vaalijärjestelmään) on johtanut liittovaltion käytännössä kaksipuoluejärjestelmään. Toisin kuin Suomi, USA ei ole parlamentaarinen demokratia. Presidentin vaihtuessa koko hallintokoneisto vaihtuu. Hallituksessa on yleensä vain (tai ainakin suurena enemmistönä) yhden puoleen edustajia ja presidentti edustaa pääasiassa omaa puoluettaan eikä (kuten Suomessa) koko kansaa. Trumpin aikana tämä on entisestäänkin korostunut.
Toiseksi julkisen tiedonvälityksen syvä polarisoituminen selittää osaltaan tämän maan poikkeuksellista sisäistä jakaantumista. Vaikkakin USA:ssa on periaatteessa pari kolme tärkeää uutiskanavaa, joilla Suomen Yleisradion tapaan (vaikkakin se on parlamentaarisesti ohjailtu tiedonvälityselin) on pyrkimys puolueista riippumattomaan uutisointiin, käytännössä ”tavalliset” amerikkalaiset saavat tietonsa vain yhtä puoluetta tai ideologiaa aktiviisesti tukevasta kanavasta. Konservatiivikristityille se on FOX-kanava ja jokunen siitä vielä enemmän ”oikealle” menevä nykyhallintoa kannattava kanava. Fundamentalistikristittyjä opetetaan karttamaan ”liberaalia” uutisvälitystä, ja Trump kutsuu vapaata lehdistöä kansan viholliseksi!
Kun vuonna 2016 republikaanisen puolueen 16 kandidaatin televisiodebatti oli alkamassa, kerroimme vieraanamme olevalle paikalliselle amerikkalaiselle konservatiiviselle pappispariskunnalle, että aiomme katsoa debatin. He olivat kauhistuneita! Ei siitä, että me katsoimme konservatiivien republikaani-kandidaattien väittelyn vaan siitä, että se lähetettiin CNN:ssä, jota konservatiivit pitävät ”liberaalina”. Siinä vaiheessa yli 20 vuotta maassa asuneille ei auennut se, miksi konservatiivien debattia ei saisi katsoa tämän (omasta mielestäni ”maltillisesti liberaalin”) uutiskanavan kautta olletikin, kun väittelyn järjestäjänä CNN oli ainut kanava, joka televisioi sen! Synnyinmaassani huomiotani herättääkin se, että suomenkielisillä Facebook-sivuilla silloin tällöin esiintyvien FOX-kanavan uutisointien peukuttaminen näytetään tulkittavan usein kristillisten arvojen tukemiseksi.
Kolmas valkoisten evankelikaalisten Trumpin kannatusta selittävä tekijä liittyy sekin hallitusmuotoon laajasti ottaen, tässä tapauksessa oikeuslaitokseen, nimenomaan korkeimpaan oikeuteen. Vaikkakaan nimikkeenä ja instituutiona korkein oikeus ei tietenkään ole millään tavoin rajoitettu vain USA:n demokratian vallan kolmijakoon, sen rooli ja siihen liittyvät odotukset ovat suurelta osin omintakeisia. Tuohon insituutioon liittyy syvä jännite. Yhtäältä, minkä tahansa korkeimman oikeuden tavoin sen tehtävänä perustuslain mukaan on tulkita puolueettomasti, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti laintulkintaa kaikilla oikeusistuimen tasoilla mutta eritoten perustuslakia koskien. Näin ollen korkeimman oikeuden pitäisi olla periaatteessa vapaa puoluepoliittisista, ideologisista ja muista sellaisista pyyteistä. Mutta toisaalta sen jäsenet valitaan käytännössä puoluepoliittisin perustein ja kulloistakin senaattia ja presidenttiä noudattelevaa agendaa tukien. USA:n korkein oikeus (Supreme Court) on puoluepoliittisesti jakaantunut, ja amerikkalaista politiikkaa tunteva maallikkokin voi melko helposti arvata etukäteen yhdeksän korkeimman oikeuden tuomarin äänestystuloksen.
Mutta miten korkeimman hallinto-oikeuden toiminnan selittäminen liittyy käsillä olevaan aiheeseeni? Konservatiivinen kristillisyys tekee kaikkensa, jotta korkein oikeus tulkitsisi USA:n lainsäädäntöä tuon kansanliikkeen keskeisiä moraalis-uskonnollisia arvoja tukien: abortinvastaisuus ja traditonaalinen avioliitto ovat tunnetuimpia näistä. USA:n nykyisten republikaanien ja eritoten Trumpin hallinnon myötä myös luonnonsuojelun vastustaminen ja — niin oudolta kuin se kuulostaakin suomalaisista — kaikille amerikkalaisille kuuluvan terveydenhuollon (eli presidentti Obaman aikana säädetyn terveydenhoitolain) kumoaminen ovat myös konservatiivisten uskovien tärkeimpiä tavoitteita. Kun noiden kiisteltyjen moraalisten ja poliittisten asioiden laillisuudesta päättää viime kädessä korkein oikeus, ulkopuolista arvioitsijaa ihmetyttää, että laillisuuden arviointi on niin puoluepoliittisesti värittynyt! Niinpä vaikutusvaltaisen pitkäaikaisen korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin äskettäinen kuolema on saanut konservatiivit liikkeelle. Nyt toivotaan, että Trumpin ensimmäisen (ja mahdollisesti viimeisen) valtakauden lopussa nimitettävä tuomari tulisi vahvistamaan entisestään korkeimman oikeuden konservatiivista siipeä ja näin auttaisi kumoamaan lainsäädännön, joka edesauttaa muun muassa ympäristönsuojelua ja kaikkien oikeutta terveydenhuoltoon. (Rehellisyyden nimissä on todettava, että totta kai demokraatitkin tekevät työtä korkeimman oikeuden kääntymiseksi sille myönteiseksi — mutta nyt onkin kysymys uskonnon hyväksikäytöstä.)
On muitakin asioita, jotka selittävät valkoisten evankelikaalisten linnoittautumisen Trumpin ja republikaanien taakse. Israel-rakkaus, johon kuuluu haluttomuus arvostella Israelin valtion poliittisia ja sosiaalisia ratkaisuja niiden laadusta riippumatta, on erittäin tärkeä. Vaikka demokraatitkin suojelevat ja tukevat Israelia, mukaan lukien vieläkin elossa oleva demokraattipresidentti Jimmy Carter, he myös näkevät velvollisuudekseen kritisoida Israelin valtion toimia samoilla perusteilla kuin muidenkin.
Miksi huomattava osa USA:n kristityistä sitten vastustaa Trumpia?
Tähän saakka artikkelini on käsitellyt vain sitä, miksi lähinnä valkoihoisista koostuva konservatiivinen evankelikaalinen liike, joka kymmenine miljoonine kannattajineen on valtava poliittinen toimija, kannattaa kritiikittömästi Trumpia. Mutta toisin kuin aika ajoin näyttäisi suomalaista uutisointia seuratessa, lähimainkaan kaikki kristityt eivät ole nykyhallinnon kannalla.
Yleinen syy hyvin erilaisia kristillisiä taustoja ja kirkkokuntia edustaville kirkoille ja hengellisille liikkeille vastustaa Trumpia ja hänen hallintoaan on yksinkertaisesti se elämäntyyli, puhetapa ja moraalittomuus, jota kuvasin lyhyesti yllä. Viitsimättä luetella enää uudelleen trumpilaisuuden yksityiskohtia, on vain todettava, että kasvavalle joukolle amerikkalaista kristikuntaa ei ole enää mahdollista sovittaa yhteen Trumpin elämäntyyliä ja hänen jatkuvaa viittaamistaan kristillisiin arvoihin.
Mustat (afroamerikkalaiset), latinot, aasialaistaustaiset ja muut värilliset kristityt kirkkokunnasta riippumatta ovat pääosin kriittisiä Trumpin hallintoa kohtaan myös siitä syystä, että sen katsotaan edustavan yksipuolisesti hyväosaisten, rikkaiden ja korkeasti koulutettujen asemaa. Rikkaat ja etuoikeutetut asetetaan esikuviksi, ja sitä tukevat presidentin kiistanalaisten menestysteologisten ”hengellisten” ohjaajien opetukset. Samalla kun eliitin (1% kansasta) omaisuus nousee pilviin, kasvava joukko tavallisia amerikkalaisia kärsii nälästä, asunnottomuudesta ja terveydenhuollon puutteesta. Leipäjonojen, kerjäläisten ja uusköyhien — joita olen nähnyt täällä jo 80-luvulla — määrä on moninkertaistunut viime vuosina. Ja tilanne pahenee dramaattisesti nykyisen pandemian aikana, eritoten, mikäli nykyhallinto onnistuu kumoamaan vaalien alla keskeisen terveydenhuoltolain kohdan liittyen siihen, kattaako sairasvakuutus sairaudet, joilla saattaa olla liittymäkohta aikaisempaan huonoon terveydentilaan. Tuo Obaman hallinnon aikaansaama etu on turvannut monien vähävaraisten ja keskiluokkaisten (joilla ei ole työnantajan kustantamaa terveydenhoitoa) pääsyn terveydenhoitoon paljon suuremmassa määrin. Suomalaisena on vaikea käsittää, miksi konservatiivikristityt äänekäästi tukevat sen kumoamista.
USA on siirtolaisista koostuva suurvalta. Heidän edustajansa huomauttavat usein, että samalla kun konservatiivit puolustavat syntymättömien lasten oikeuksia, he eivät piittaa elävistä siirtolaislapsista, joita pidetään telkien takana ilman terveydenhoitoa ja koulutusta. Eivätkö molemmat ansaitsisi tulla huomioiduiksi? Monet muualta vaikeita olosuhteita pakoon lähteneet myös yllättyvät siitä, että kaikkein konservatiivisimmat kristityt, joille Raamattu on elämän ja uskon perusta, eivät näytä olevan paljonkaan huolissaan siitä, noudatetaanko Jeesuksen opetuksia siirtolaisten, vankien, kerjäläisten, leskien, orpojen ja muiden sorrettujen huolehtimisesta.
Veli-Matti Kärkkäinen
Kirjoittaja on Fullerin teologisen seminaarin professori Kaliforniassa.
Kiitokset!
Kun lukee Oikeaa mediaa ja Patmoksen sivuja, tapaa valkoisia, Trumpiin kelkkaan hypänneitä evankelikaaleja – ihan kotosuomalaisia.
Kiitos tästä analyysistä.
Jorma Hentilä. On sinullakin huvitukset 😉
Raskaat on huvit. – Mutta vakavasti puhuen olen jo pitempään seurannut konservatiivikristittyjen ja laitaoikeiston lähentymistä ja yhteenkietoutumista ja hulahtamista salaliittoteorioihin. Minusta se ei ole mitenkään harmiton ilmiö. Paljolti se on tuontitavaraa rapakon takaa, myös muualla Euroopassa.
Kaikki julkisuuteen tullut tietoa silmäätekevin edesottamuksista ei ole salateoriaa, ketä niitä kiinnostaa selvitellä. Kristilliset arvot ilmaistaan myös usein konservatiiveiksi, koska muoti muuttuu ja pintaliitokin elää ja voi hyvin.
Hello Uncle Sam! Your Finnish is so poor that we don’t understand a word about what you are trying to say. Don’t use Google-translate if you want to say something in Finnish. And anyway, we don’t care, bugger off.
Komppaan tässä kyllä Jorma Hentilän näkemystä. Vestigia terrent. V-M Kärkkäiseltä aivan loistava analyysi, kuten hyvältä sytemaatikolta saattaa odottaakin.
Jorma Hentilä. Olen myös syvästi huolissani tuosta salaliittoteorioiden, laitaoikeistolaisuuden ja konservatiivikristittyjen yhteenkietoutumisesta. Lisäisin listaan vielä tiedevastaisuuden. Tosin noita samoja piirteitä taitaa löytyä myös poliittis-yhteiskunnallisen skaalan vasemmalta laidalta. ”Työmies! Älä luota pappiin, poliisiin, älä pääoman renkien lupauksiin… Opi perusasiat, se ei riitä, mutta opi ne…”
”Tosin noita samoja piirteitä taitaa löytyä myös poliittis-yhteiskunnallisen skaalan vasemmalta laidalta.” Taidat muistella sadan vuoden takaisia asenteita.
Kärkkäinen. ”Mutta miten korkeimman hallinto-oikeuden toiminnan selittäminen liittyy käsillä olevaan aiheeseeni? Konservatiivinen kristillisyys tekee kaikkensa, jotta korkein oikeus tulkitsisi USA:n lainsäädäntöä tuon kansanliikkeen keskeisiä moraalis-uskonnollisia arvoja tukien: abortinvastaisuus ja traditonaalinen avioliitto ovat tunnetuimpia näistä”.
Nythän konservatiivituomari valittiin. Mutta tässä mainitut abortinvastaisuus ja traditionaalinen avioliittohan ovat lämpimästi kannatettavia asioita.
Obaman aikana ajettiin ainakin New Yorkin osavaltiossa aborttioikeus naisille siihen asti kun olisi ollut aika synnyttää. Seuraava askel väärään suuntaan olisi ollut lupa katkaista kaula syntyvältä lapselta?
Korkeimman oikeuden tuomarien nimitykset ovat minusta Trumpin parhaita aikaansaannoksia.
Trumpin uskosta on vaikea sanoa mitään,ja on myös vaikeaa ymmärtää häntä ilmiönä. Mutta Mike Pence on selvästi uskova mies ja varmasti tasapainottaa Trumpin presidenttikautta.
”Muun muassa New Yorkissa meni tammikuussa läpi laki, joka sallii abortit 24. raskausviikon jälkeen, jos sikiö ei ole elinkykyinen tai jos raskaus uhkaa naisen henkeä.” Tämä asiallinen uutinen on ratkaisevasti eri asia kuin: ”New Yorkin ajettiin osavaltiossa aborttioikeus naisille siihen asti kun olisi ollut aika synnyttää.”
Tällaisen klipin löysin nopeasti hakiessani.
Kirjoittanut
Seurakuntalainen Toimitus
New Yorkin osavaltiossa tuli voimaan laki, joka laajentaa aborttioikeutta. Nyt abortin voi tietyillä reunaehdoilla tehdä vielä raskauden loppuvaiheessa. New Yorkin osavaltion päätöstä on kritisoitu laajasti.
New Yorkin osavaltiossa hyväksyttiin viime viikolla laki, Reproductive Health Act (RHA), joka mahdollistaa raskauden keskeytyksen, jos raskaus on kestänyt enintään 24 viikkoa. Pidemmälle ehtineen raskauden voi keskeyttää, jos epäillään, että lapsella ei ole elinmahdollisuuksia kohdun ulkopuolella. Sikiö voidaan abortoida myös siinä tapauksessa, jos raskauden arvellaan vaarantavan äidin hengen tai terveyden.
New Yorkin osavaltiossa aborttiluvut ovat Yhdysvaltain korkeimpia. Vuonna 2015 lähes joka kolmas (28,2 %) raskaus keskeytettiin. Aborttien osuus raskauksista koko Yhdysvalloissa oli vuonna 2015 15,8 prosenttia.
Abortti laillistettiin New Yorkin osavaltiossa vuonna 1970.
Uuden lain allekirjoittanut New Yorkin kuvernööri Andrew Cuomon mukaan uusi laki juhlistaa naisten tasa-arvoa. Newyorkilainen katolisen kirkon piispa Edward B. Scharfenberger on yhtä mieltä, että kyse on juhlinnasta, mutta hänen mielestään uusi laki juhlistaa kuolemaa. Piispan mukaan laki vie syntymättömältä lapselta ihmisoikeudet.
Myös Suomessa lain voimaantuloa on kritisoitu. Kansanedustaja, lääkäri Sari Tanuksen mielestä New Yorkin päätös on törkeä lapsiin kohdistuva ihmisoikeusrikos. Tanus toivoo, että aborttia suunnitteleville kerrottaisiin enemmän kriisiraskauden tukitoimista ja mahdollisuuksista luovuttaa lapsi adoptioon.”
Antti: Nyt Obama on aivan varmasti ollut innokas abortin kannattaja, ja puolustanut ”naisen oikeutta omaan kehoonsa”. Tässähän oleellista on se, että sekä hän, ja kaikki muut jotka näin tekevät, ovat totaalisen epäjohdonmukaisia vaatimuksissaan. Koko abortissahan ei ole kyse naisen kehosta, vaan lapsen, joka abortoidaan. Kun puolustetaan ihmisen oikeutta hänen omaan kehoonsa, tietysti silloin pitää puolustaa myös heikon oikeutta omaan kehoonsa, siis lapsen oikeutta. Tämä epäloogisuus on pyritty ratkaisemaan pinnallisella sanaojen sisällön manipulaatiolla, kuten sanomalla ”sikiö ei ole ihminen tai lapsi tms”. Sanojen sisällön manipulointi erityisesti lainsäädännössä on voimakkain antikristillisen yhteiskunnan synnytysmekanismi. Kun sanojen merkitys muutetaan lopulta laki muuttuu laittomuudeksi.
”Sanojen sisällön manipulointi erityisesti lainsäädännössä on voimakkain antikristillisen yhteiskunnan synnytysmekanismi.” Lakitekstin on ymmärrettävästi oltava tarkkaa ja täsmällistä. Sanat on määriteltävä sen vuoksi hyvin huolellisesti. Näin ollen lakiteksti ymmärtää sanat usein rajatummin kuin arkipuhe. Alkion, sikiön ja lapsen eritteleminen ihmisen kehityksen toisistaan poikkeaviksi vaiheiksi palvelee tätä tarpeellista täsmällisyyttä. Mistään kätkettyjä tarkoituksia edistävästä vääristelystä ei ole kysymys. Mitä raskaana olevan naisen kehoon tulee, nainen ei menetä oikeuksiaan siihen siksi, että kehon sisällä kehittyy uusi elämä. Ennen kuin alkion tai sikiön oikeuksista puhutaan, lienee selvitettävä, onko elämän alku lainkaan elinkelpoinen. Siihen on nykyisin hyvinkin tarkat laitteet ja menetelmät olemassa.
Antti H:n mielestä ”Korkeimman oikeuden tuomarien nimitykset ovat… Trumpin parhaita aikaansaannoksia”.
Kolmen Korkeimman oikeuden tuomarin lisäksi Trump on nimittänyt 220 liittovaltion tuomaria. Näin Trump on miehittänyt hengenheimolaisillaan USA:n oikeuslaitosta. Nimitykset ovat olleet poliittisia, mikä on kuvaava piirre maan oikeuslaitoksella. Tälle Antti H. siis aplodeeraa?
Ennen kaikkea Korkein oikeus on poliittisen vallankäytön jatke ja kaukana siitä, millaisena Suomessa ymmärrämme Korkeimman oikeuden luonteen. Voi jopa asettaa kyseenalaiseksi sen, onko USA oikeusvaltio siinä katsannossa, mitä pohjoismaissa ja useimissa muissa läntisen Euroopan maissa ymmärretään oikeusvaltiolla.
Oikeussalidraama on amerikkalaisen elokuvateollisuuden kestoaiheita. Olemme nähneet kerta toisensa jälkeen, miten kuulijoitaan taitavasti manipuloivat asianajajat taivuttavat valamiehistöjä syytettyä vastaan tai hänen puolelleen. Vaikutelma siitä, että oikeudenmukaisuuden sijaan lakimiehen kaunopuheisuus ratkaisee elämän ja kuoleman välillä, on toki filmeissä fiktiota, mutta heijastanee todellisuutta.
Vaikea sanoa, kuinka hyvin tv-ruudun ja valkokankaan fiktiiviset oikeudenkäynnit kuvaavat todellisuutta, mutta taustansa niillä on tosimaailmassa. Juuri valamiesjärjestelmä on – politisoitumisen ohella – yksi USA:n oikeudenkäytön kipukohtia. Sen monet sikäläiset oikeustieteilijät ja poliitikot myöntävät itsekin.
Meikäläinen lautamiesjärjestelmä, joka kylläkin on hiipumassa, on – oman 15-vuotisen kokemukseni mukaankin – hyödyllinen laajemmissa jutuissa, varsinkin, jos oikeuden puheenjohtajan ja lautamiesten yhteistyö toimii.
Pentti. ”Alkion, sikiön ja lapsen eritteleminen ihmisen kehityksen toisistaan poikkeaviksi vaiheiksi palvelee tätä tarpeellista täsmällisyyttä. Mistään kätkettyjä tarkoituksia edistävästä vääristelystä ei ole kysymys.”
No millä oikeudella näitä vaiheita on alettu määritellä niin, että jossain vaiheessa kehitystä ei olekaan oikeutta elämään? Jossain on aina oltava raja, jonka muka joku pystyy määrittelemään. Tässä on otettu liian suuri valta meille ihmisille ja astuttu alueelle, joka olisi pitänyt jättää Jumalalle. Pääsääntöisestihän elinkelpoisuus alkaa hedelmöityksestä.
Pentti. . ”Ennen kuin alkion tai sikiön oikeuksista puhutaan, lienee selvitettävä, onko elämän alku lainkaan elinkelpoinen. Siihen on nykyisin hyvinkin tarkat laitteet ja menetelmät olemassa.”
Niinpä niin, ja millä kriteereillä tämä elinkelpoisuus määritellään? Abortteja tehdään jo nyt senkin perusteella, ettei tahdota tyttöä, tai ettei tahdota Dawn-syndroomaista lasta jne.
Elinkelpoisuuden määritelmät muuttuvat helposti mielivaltaiseksi niinkuin 1940-luvun Saksasta tiedämme.
Hentilä. ”Kolmen Korkeimman oikeuden tuomarin lisäksi Trump on nimittänyt 220 liittovaltion tuomaria. Näin Trump on miehittänyt hengenheimolaisillaan USA:n oikeuslaitosta. Nimitykset ovat olleet poliittisia, mikä on kuvaava piirre maan oikeuslaitoksella. Tälle Antti H. siis aplodeeraa?”
Puhuin Korkeimman oikeuden tuomarinimityksistä, mitkä ovat elinikäisiä. Niille aplodeeraan koska en kannata aborttia ehkäisymenetelmänä, mitä demokraatit kannattavat. Myönnän että näkökulmani on kapeahko, mutta näen aborttikysymyksen merkityksen kristillisestä näkökulmasta, siis kaiken elämän pyhyyden näkökulmasta.
Jos demokraattipresidentti olisi ollut vallassa liittovaltion tuomarit todennäköiseti olisivat demokraateille mieleen? Ei kai tässä ole mitään ihmettelemistä, politisoitunut systeemi on sama kaikille.
Antti H., kirjoitat, että politisoitunut systeemi on sama kaikille, ja että siinä ei ole mitään ihmettelemistä.
Kun ”kapeahkosta” näkökulmastasi käsin aplodeeraat Korkeimman oikeuden läpipoliittiselle tuomarinimitykselle muutamaa päivää ennen presidentinvaaleja etkä näe oikeuslaitoksen politisoitumisessa ihmettelemistä, lukija jää kysymään sen perään, noinko kevyesti olet valmis heittämään roskiin oikeusvaltion keskeisen periaatteen oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta.
Hentilä. ”Kun “kapeahkosta” näkökulmastasi käsin aplodeeraat Korkeimman oikeuden läpipoliittiselle tuomarinimitykselle muutamaa päivää ennen presidentinvaaleja”.
No minun aplodeeraamisella kotisohvaltani käsin ei ole USA:n vaaleissa mitään merkitystä. Muuten kyllä on minusta oikein hyvä että presidenttinä Trump on ottanutselkeästi kantaa syntymättömien elämän kunnioittamisen puolesta. Erityisesti varapresidentti Pence on tässä selkeä.
Mutta – Antti H. – mikä on näkemyksesi oikeusvaltiosta, oikeuslaitoksen riippumattomuudesta?
Suitsutat Trumpia, joka viis veisaa oikeusvaltion keskeisistä periaatteista. Onko niin, että yhden syyn vuoksi yhdysvaltalaisten valkoisten evankelikaalien tavoin suljet silmät viiltäviltä epäkohdilta? Blogisti kuvaa hyvin tätä amerikkalaisten oikeistokristittyjen tragediaa, sielunsa myymistä paholaiselle.
HENTILÄ. ” Onko niin, että yhden syyn vuoksi yhdysvaltalaisten valkoisten evankelikaalien tavoin suljet silmät viiltäviltä epäkohdilta? Blogisti kuvaa hyvin tätä amerikkalaisten oikeistokristittyjen tragediaa, sielunsa myymistä paholaiselle”.
Näkökulmani on vähän toinen. Puoluepolitikointi ei ole minun laji, vaan olen enemmän kiinnostunut Jumalan valtakunnan perspektiivistä. Aborttiasian lisäksi presidentti Trumpin tiimi on tehnyt paljon hyvää Israelin ja arabimaiden välien tervehdyttämiseksi. Trumpia en halua arvioida henkilönä, tai kristittynä, mutta minusta hänen työnsä hedelmässä on paljon hyvää. En siis halua sulkea silmiäni tältäkään.
Ehkä tunnet Ronald Siderin ja Jim Wallisin näkemyksiä ja myös käytännöllistä toimintaa. Monessa asiassa olen heidän kanssaan samaa mieltä, vaikka en tosin tiedä, mitä herrat tänään puuhaavat. Heillekin JUmalan valtakunta oli rakas.
”On minusta oikein hyvä että presidenttinä Trump on ottanut selkeästi kantaa syntymättömien elämän kunnioittamisen puolesta.” Onko? Minun nähdäkseni hän on lähinnä vain kosiskellut abortin vastustajia kannattajikseen. Onko presidentti Trump osoittanut kunniottavansa edes kaikkien jo syntyneiden elämää?
Pentti. ”Minun nähdäkseni hän on lähinnä vain kosiskellut abortin vastustajia kannattajikseen”.
Presidentiksi pyrkivä tietysti kosiskelee kaikkia. Abortin vastustajat ovat minusta synymättömien ihmisten olemassaolon oikeutuksen puolustajia.
Olen toisaalta vähän aikaa sitten nähnyt kuvan Trumpista jonkunlainen LBGT-lippu kädessään. Muutenhan hän aika selkeästi puolustaa perinteistä, kristillistä avioliittonäkemystä, siis että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Itse hän ainakin selvästi on naisten mies.
Antti H., kierrät kuin kissa puuroa kysymystä oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, joka on oikeusvaltion peruspilareita. Sinulla ei siis ole kantaa asiaan? Tai katsot, että Trumpin ja hänen hengenheimolaistensa toimet oikeuslaitoksen ja tuomarikunnan muokkaamiseksi omia tarkoituksia palvelevaksi on on?
po. …omia tarkoituksia palvelevaksi on OK.
”Itse hän ainakin selvästi on naisten mies.” Naisten miehet eivät ole avioliiton puolustajia vaan sen rikkojia. ”Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”
Hentilä. ” Blogisti kuvaa hyvin tätä amerikkalaisten oikeistokristittyjen tragediaa, sielunsa myymistä paholaiselle”.
Minusta on aika tyhmää puhua tässä yhteydessä mistään sielun myymisestä paholaiselle. Niinhän ihminen toki voi tehdä kuten vaikkapa The Queen yhtyeen entinen aidsiin menehtynyt vokalisti Freddie Mercury teki. Hänen kohdallaan näin voi sanoa, mutta ei Franklin Grahamin. Täytyy myöntää etten minäkään viihtyisi USA:n ko. kristillisissä piireissä, mutta ei kaikkia kannata leimata parin vinoutuneen mukaan. Jerry Falwell ja Kenneth Copeland ovat kieltämättä vastenmielisiä.
Hentilä. ”Antti H., kierrät kuin kissa puuroa kysymystä oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, joka on oikeusvaltion peruspilareita”.
En minä mitään kysymystä kierrä. Jos on asioita mistä en tiedä, ei minun ole vaikeaa myöntää sitä. Minä olen riippumattoman oikeuslaitoksen kannalla, ja viihdyn hyvin Suomessa, missä saamme aika hyvin oikeutta. USA:ssa peli on erilaista myös demokraattien keskuudessa. Nancy Pelosilta en ostaisi käytettyä autoa. Totesin jo, että minä tarkastelen asioita hieman eri näkökulmasta kuin sinä tai muut poliitikot. En kuitenkaan tiedä, ovatko mainitsemasi 220 tuomariakaan pelkästään Trumpin kädestä syöviä puudeleita? Sen kyllä myös ymmärrän, että USA:ssa rikkaat voivat palkata paremmat asianajajat kuin köyhät. Muutenkin oikeuden saaminen on erilaista kuin meillä Suomessa. Siellähän vankiloiden tilanne on myös selvä oire siitä, että koko yhteiskunta on pahasti sairas.
Pentti. ”Naisten miehet eivät ole avioliiton puolustajia vaan sen rikkojia”.
Naisten miehet ovat naisista pitäviä heteromiehiä. Jotkut heistä ovat myös avioliiton rikkojia, mutta suurin osa onneksi ei ole.
Meillä Suomessa laissa ei enää puhuta aviorikoksesta, mutta Raamatussa edelleen puhutaan. On hienoa että herra Penttikin on raamatullisilla linjoilla sanvalinnassaan.
”En kuitenkaan tiedä, ovatko mainitsemasi 220 tuomariakaan pelkästään Trumpin kädestä syöviä puudeleita?” Villakoirat ovat älykkäitä koiria. ’Puudeli’ ei muuten tarkoita mitään herttaista sylikoiraa, vaan viittaa rodun aikaisempaan käyttöön vedestä noutavana metsästyskoirana – sana viittaa vedessä polskuttelemiseen. Kiharakarvainen turkki liittyy myös siihen. Naistenmiehet eivät ole yhden naisen miehiä vaan vokottelevat kaikkea hameessa liikkuvaa. Transvestiitit tuottavat heille välillä noloja yllätyksiä. Kun käyttää sanoja, olisi hyvä tietää niiden merkityksetkin.
Pentti. ” Naistenmiehet eivät ole yhden naisen miehiä vaan vokottelevat kaikkea hameessa liikkuvaa. Transvestiitit tuottavat heille välillä noloja yllätyksiä”.
Voisitko hieman tarkemmin kuvailla näitä yllätyksiä? Niinkö että mitä naistenmiehelle jää käteen, jos tökkäsee kouransa transun helman alle? Juttusi alkavat taas muuttua aika hauskoiksi.
”Mitä naistenmiehelle jää käteen, jos tökkäsee kouransa transun helman alle?” Naistenmiehet ovat juuri niitä, jotka tökkäsevät kouransa helman kuin helman alle. Sellaisessa ei liene mitään kristillistä.
Pentti. ”Naistenmiehet ovat juuri niitä, jotka tökkäsevät kouransa helman kuin helman alle. Sellaisessa ei liene mitään kristillistä”.
Niinpä niin, en vaan ymmärrä mitä tarkoitat? Ei kai kukaan ole pitänyt moista järin kristillisenä touhuna. Minä en tiedä, onko Trump varapresidentti Pencen tavoin ”born again”-kristitty. Oli miten oli, varapresidentin kristillisyydestä ei ole epäilystä ja hän on varmasti mies paikallaan.
”Minä en tiedä, onko Trump varapresidentti Pencen tavoin ’born again’ -kristitty.” On kai syytäkin laittaa tuo määrite lainausmerkkeihin. Kaikki kristityt ovat uudestisyntyneitä. Kolmas ’syntymä’ onkin sitten vain inhimillenen kikka, jolla pyritään kohoamaan kuvitellulle korkeammalle kristilliselle tasolle.
Pentti. ”Kolmas ‘syntymä’ onkin sitten vain inhimillenen kikka, jolla pyritään kohoamaan kuvitellulle korkeammalle kristilliselle tasolle”.
Voisitko avata ajatustasi ”kolmannesta” syntymästä tarkemmin? Ota siis huomioon että Amerikassa ei ole körttejä jotka taitavat olla aina pelastettuja jopa vasten tahtoaankin.
USA:n presidenteistä George Bush jr. on varmasti born again-kristitty? Onko sinulla vaikeus pitää häntä uskonveljenä. Hänhän uskoon tullessaan taisi mm. raitistua ja elämä muuttui muutenkin parempaan suuntaan.
Martti Pentti. Ei nyt sentään 100 vuoden takaa. Siteerasin ulkomuistista KOM-teatterin levyä ”Porvari nukkuu huonosti” vuodelta 1971. Mielessäni kävi myös eräitä muistoja valtiotieteellisen tenttikirjoista kultaisella 1980-luvulla.
Sitaatit olivat lauluista Riistäjän lait ja Oppimisen ylistys. Miten ne ja 80-luvun valtiotiede liittyvät salaliittoteorioiden ja konservatiivikristittyjen kietoutumiseen? Pidätkö marxilaista yhteiskuntakäsitystä salaliittoteoriana? Eikö sillä voisi nyt, yhä kärjistyvien tuloerojen maailmassa selittää paljonkin.
Antti Hämäläinen. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että ihannetapauksessa abortteja ei tarvittaisi. Olen samaa mieltä siitä, että adoptio-oikeutta ja au-äitien tukemista pitäisi tukea. Syntymättömien lasten elämää on syytä suojella! Toisaalta taitaa vain olla niin, että harvassahan ne empaattiset au-äitien tukijat ovat. Enemmän on niitä, jotka moralisoivat au-seksin harrastamisesta tro-tyylillä. 1800-luvulla Suomessa ja monessa muussa kristillisessä maassa oli abortti kielletty. Tulos: lastenmurhia esiintyi ja lasten luovuttamista ns enkelintekijöille: nuo eteenpäin annetut lapset nääntyivät nälkään ja huonoon hoitoon.
Marko. ”Toisaalta taitaa vain olla niin, että harvassahan ne empaattiset au-äitien tukijat ovat. Enemmän on niitä, jotka moralisoivat au-seksin harrastamisesta tro-tyylillä.”
Suomessa on oikein hyvää ja kannatettavaa Itu-työtä, jossa tuetaan abortista kieltäytyneitä naisia ja toisaalta annetaan tukea abortin tehneille varsinkin jos on alkanut omatunto kolkuttamaan. On aivan totta, että tällaisella työllä voisi olla enemmänkin kannatusta kristittyjen keskuudessa. Nyt tähän kysymykseen, samoin kun kaikkiin muihinkin vaikeisiin elämän asioihin, on meidän löydettävä Jumalan näkökulma ja myös joihdatus, miten etenemme jos joudumme näiden asioiden kanssa tekemisiin. Minkänlainen moralismi ei silloin auta, jos oikeasti tahdotaan auttaa nuorta äitiä, joka ei taivu sosiaaliviranomaisten painostukseen raskauden keskeyttämiseksi.
Martti Pentti. Nuo asiat liittyvät yhteen sillä tavoin, että useiden ääriliikkeiden todellisuuden tulkintaa ohjaa vahvasti irrationaalinen ideologinen elementti, joka vaatii tulkitsemaan asioita tavalla, joka voi vääristää lopputulosta. Jos on vahvasti sitä mieltä, että pappi on väistämättä luokkavihollinen, kaikkea rämön sanomaa tulkitaan tietysti luokkavihollisen tuottamana (dis)informaationa. Kun marxilaisuudesta puhutaan, pitää tietysti muistaa, että sitä oli montaa eri lajia. Monet Marxin ja Engelsin havainnot olivat teräviä ja oikean suuntaisia. Mutta kun heidän työnsä pohjalta lähdettiin tekemään uutta yhteiskuntaa, tulokset olivat karmeita. ”Tieteellinen” marxismi-leninismi ei tainnut sittenkään olla niin erityisen tieteellistä. En tosiaan enää muista yksityiskohtia, mutta eräitä lukemiani tenttikirjoja on sittemmin pidetty ideologisesti ohjautuneen nollatutkimuksen paraatiesimerkkeinä. Vaikka paljon oli hyvääkin tentittävää.
”Jos on vahvasti sitä mieltä, että pappi on väistämättä luokkavihollinen, kaikkea tämän sanomaa tulkitaan tietysti luokkavihollisen tuottamana (dis)informaationa.” Juuri tämä asenne, että pappi olisi väistämättä luokkavihollinen, on mielestäni maassamme historiaa. Saattoihan se taistolaisten lauluihin joskus putkahtaa. Tuskinpa Agit-Prop ajatteli näin laulaessaan vaikkapa Ilmo Launista.
Antti Hämäläinen. En tunne mainitsemaasi Itu-työtä enkä sosiaaliviranomaisten toimintatapoja, joten en ota asiaan kantaa. Minun havaintojeni mukaan kristittyjen yleisin asenne on kyllä ollut tiukan mustavalkoinen moralismi. Ja se ei toimi. Vaikka minulle on selvää, että abortti ei ole oikein. Mitenkäs Pia Rendic onkaan tästä aihepiiristä sanonut?
Marko. ”En tunne mainitsemaasi Itu-työtä enkä sosiaaliviranomaisten toimintatapoja, joten en ota asiaan kantaa”.
Itu-työstä pääset jyvälle googlaamalla. Olen ollut tässä työssä taustajoukoissa pitkään, ja voin suositella tutustumistra asiaa. Se, että edes pienessä mittakaavassa voidaan toimia näin, merkitsee sitä, että se olisi täysin mahdollista suuressakin mittakaavaassa. Siis kun on mahdollista tehdä oikein, väärin teko on sitäkin selkeämmin väärin.
Nuorille tytölille sosiaalisin perustein ehdotetaan aivan liian helposti abortin tekemistä. Myös tähän voivat painostaa ystävät ja omaiset. Kuitenkin Suomessa yksinhuoltaja pystyy kyllä hoitamaan lapsen. Olen seurannut tällaista läheltä. Se ei ole helppoa, mutta täysin mahdollista.
Kärkkäinen. ”Nyt nuo arvot ovat unohtuneet, kun ”Amerikka ensin” -ideologia on sivuuttanut Mestarimme opetukset vähäosaisten, leskien, orpojen ja muukalaisten rakastamisesta”.
Nyt on kyllä hyvä pitää mielessä, että vähäosaisten, leskien, orpojen ja muukalaisten rakastaminen ei ole koskaan ollut republikaanien vahva laji. Kristillisen avioliittonäkemyksen korostaminen on toki ollut.
1980-luvulla tykkäsin kovasti amerikkalaisten Ronald Siderin ja Jim Wallisin ajatuksista. Nämähän nojasivat opetuksissaan voimakkaasti Jesajan, Aamoksen ja Hoosean sosiaaliseen sanomaan, mutta tuskinpa monikaan republikaani heistä välitti.
”Ronald Siderin ja Jim Wallisin ajatuksista. Nämähän nojasivat opetuksissaan voimakkaasti Jesajan, Aamoksen ja Hoosean sosiaaliseen sanomaan, mutta tuskinpa monikaan republikaani heistä välitti.”
Ehkä voin näistä herrosta sanoa, ettei heidän jutuistaan tainneet edes demokraatit pitää. Amerikan Evankeelistä liikettä he eivät hyvällä sanomallaan tavoittaneet. Ei lesken ja orvon puolustaminen ole mikään sanoma niille, joiden päähupi on tv:n katselu ja ostoksilla käynti.