Onko käsillä jälleen saranakohta, josta Venäjän oikeudeton hyökkäyssota Ukrainaan saa uuden suunnan? Palkka-armeija Wagnerin omistaja Prigožinin käynnistämä kapina Venäjän sodanjohdon kukistamiseksi kertoo maan sisäisen yhtenäisyyden kriisistä. Samalla se tuo lisää toivoa Ukrainan vastahyökkäyksen menestykseen, kun Venäjän huomio kohdistuu muualle.
_ _ _
Hesarin toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti esseessään 11.6. reaalipolitiikan paluusta otsikolla ”Realpolitik jyräsi ihanteet”. Hän viittaa vuoden 2022 helmikuun 23.-24. päivien väliseen yöhön, jolloin Vladimir Putin aloitti brutaalin hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. ”Se oli hetki, jolloin idealismi luhistui ja ylivallan otti painostava, pitelemätön Realpolitik.”
Aittokoski kuvaa reaalipolitiikan raadollisuutta samaistamalla sen Machiavellin lauseeseen teoksessaan Ruhtinas: ”Elämä on niin etäällä ihanteista että se joka pyrkii todellisuuden ohittaen pelkästään ihanteisiin, päätyy pikemminkin perikatoon kuin päämääräänsä.”
Reaalipolitiikan ideologinen isä Ludwig von Rochau kirjoitti 1853 vastustavansa ”hahmottomia ideoita, kiihokkeita, tunteenpurkauksia, kauniisti sointuvia iskulauseita, sinisilmäisiä hokemia.”
Reaalipolitiikkaan päätyi myös pääministeri J.K.Paasikivi itsenäisyyspäivänä 1944 nähtyään, että Suomen naapurina oli raakalaismainen hirmuvalta: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”
_ _ _
Aittokoski toteaa, että Venäjän käytös ja suhtautuminen siihen, ovat merkinneet reaalipolitiikan paluuta. ”Venäjän naapurustossa helmikuun 2022 jälkeinen Realpolitik tarkoittaa sitä, että oman maan turvallisuus korostuu politiikan päämääränä ylitse muiden. Jos turvallisuus luhistuu, ei jää ihanteita puolustettaviksi.” Tästä on seurannut Aittokosken mukaan joustavaa suhtautumista ihanteisiin. Natoon pyrkivät Suomi ja Ruotsi ovat olleet valmiita mielistelemään Turkkia. Puolan oikeusvaltiokehitykseen tai Yhdysvaltojen virheisiin ei puututa, kun päähuomio on niiden tuessa Ukrainalle Venäjän aloittaman hyökkäyssodan torjumiseksi.
_ _ _
Reaalipolitiikka tunnustaa oman maan turvallisuuden kaiken perustaksi. Jotain samaa on myös havahtumisessa talouden perustan tärkeyteen. Kestämättömän velkaantumisen tie olisi jatkuessaan johtamassa umpikujaan, jossa hyvinvointivaltion ylläpito romahtaisi. Ihanteiden tavoittelu johtaisi silloin päinvastaiseen lopputulokseen; ”… se joka pyrkii todellisuuden ohittaen pelkästään ihanteisiin, päätyy pikemminkin perikatoon kuin päämääräänsä.”
Siksi uuden hallituksen ohjelmassa on korostettu mm. työllisyyden merkitystä. Identiteettipolitiikka on voinut hyvinä aikoina ohittaa reaalimaailman todellisuuden, mutta vaikeina aikoina siihen ei ole mahdollisuutta. Muuten idealismi voi johtaa elämän perustan romahtamiseen.
_ _ _
Miten reaalipolitiikka vaikuttaa kirkkoon? Kristillisten kirkkojen tehtävänä on pitää esillä toisen maailman todellisuutta, toivon valoa vastavaikutuksena reaalimaailman kylmälle ja pimeälle puristukselle. Ihanteista, kuten työstä rauhan, ihmisarvon ja luonnon elinvoiman hyväksi ei siksi pidä luopua.
Ei kirkonkaan elämä ole irrallaan reaalimaailmasta. Hyvä voi toteutua ihmisten kesken vastuullisesti rakennetussa ja ylläpidetyssä yhteiskunnassa, jossa vapaudet ja vastuut ovat tasapainossa ja hyvinvointi noudattaa kohtuutta. Kirkko voi edistää omalla toiminnallaan hyvää elämää, kun se torjuu omalta osaltaan polarisaatiota, toimii vähäosaisten puolesta ja edistää yhtenäisyyttä sekä henkistä kriisinkestävyyttä.
Kirkon varsinainen missio on kuitenkin pitää esillä evankeliumia, parannusta ja paluuta Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus on varsinainen toivon lähde murrosaikoina.
”Kirkon varsinainen missio on kuitenkin pitää esillä evankeliumia, parannusta ja paluuta Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Kiusauksena on saarnata yleisen mielipiteen mukaan lakia hyvästä elämästä ja kätkeä Kristus näkymättömiin.”
Voisitko tarkentaa: Millä tavalla Suomen ev.lut. kirkko ei toteuta varsinaista missiotaan? Millä tavalla Kristusta ollaan kätkemässä näkymättömiin?
En nyt viitsi ottaa kantaa uuden hallituksemme köyhien kyykyttämisen enkä itäisen naapurimme tilanteeseen. Molempiin asioihin voin vain sanoa: Lukekaa historiaa ja ymmärtäkää, mihin tällaiset yhteiskunnan sisäiset vastakkainasettelut johtavat.
Hei Seija. Ei Kristusta todellakaan kätketä näkymättömiin. Olet oikeassa. Ainoastaan Jumalan sanan yksinkertainen ja vilpitön vastaanottaminen jätetään huomiotta. Se mitä Jumalan sanassa on ei merkitse mitään sen rinnalla miten se selitetään. Jos tässä kohdassa kirkko tekisi muutoksen, niin asiat menisi pian kohdalleen kaikilla osa-alueilla.
Putin sai nyt kätevästi selville ne tahot, jotka ovat hänen pahimmat vastustajansa. Eli käytti samaa menetelmää, kuin mitä näimme Turkissa. Junailtiin näyttävä vallankumous ja siinä yhteydessä nousi esiin vastustajat. Ukrainan johto osasi viisaasti ottaa tämän mahdollisuuden huomioon ja oli hiljaa. Ei yhtynyt kansan riemuun vaan arvasi kyseessä olevan pelkästään Venäjän johdon uusi temppu. Nyt seuraa opposition tarkasti suunnatut puhdistukset. Samalla Wagnerin joukot saadaan osaksi Venäjän armeijaa.
Viimeinen lauseeni ainakin näyttää toteutuvan. Saa nähdä onko sekin totta, että kyseessä sittenkin oli vain Putinin valtaa pönkittävä temppu. Venäjän valta näyttää vahvistuvan myös Valkovenäjällä tuon ”vallankumouksen” seurauksena.