Jokin aika sitten Karjalan tasavallassa pidettiin jonkinlainen näytösoikeudenkäynti, jossa Suomi tuomittiin sotarikoksista ja kansanmurhasta. Asia liittyy Karjalan alueen miehityksestä vapautumisen 80-vuotismuiston viettoon Venäjällä.
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana Suomi eteni vanhan rajan yli ja valtasi Petroskoin ja Karhumäen, jolloin Petroskoista tuli vuosiksi 1941-44 Äänislinna. Suomi toteutti omaa hallintoaan noilla alueilla, joissa oli myös vankileirejä venäläisille. Suomessa olleilla sotavankileireillä ja Karjalan leireillä kuoli sotavuosina myös leireille suljettuja ihmisiä.
Sodassa tapahtuu kauheita asioita – kuten Tuntemattomassa sotilaassakin todetaan. On kuitenkin hyvin kyseenalaista todeta, että Suomen armeija olisi syyllistynyt sotarikoksiin. Joitakin yksittäisiä tapauksia saatetaan löytää. Kansanmurhaan se ei varmasti syyllistynyt. Neuvostoarmeija puolestaan teki kaikenlaista vapauttaessaan liittoutuneiden kumppanina Eurooppaa ja Saksaa natseista. Se muiden muassa syyllistyi tuhansien naisten raiskauksiin vapauttamassaan Berliinissä.
Venäjä on pitkään jo rakentanut uhkakuvaa ja viholliskuvaa, jossa ”länsi” on sen vihollinen. Tämä ”länsi” ja sen myötä Nato uhkaavat Venäjän turvallisuutta jopa niin pitkälle, että Venäjällä kerrotaan niiden aikeista hyökätä Venäjän kimppuun. Tämän saman tarinan pohjalta myös Ukrainaan piti hyökätä, jotta se voitaisiin pelastaa vääriltä aineksilta ja jotta voitaisiin estää sen hyökkäys Venäjää kohtaan. Nyt jonkin aikaa Suomi on mainittu avoimesti Venäjän viholliseksi.
Edelliseen ja muuhun Venäjän propagandaan voi todeta: Hohhoijaa! Kyse on tosiaan Putinin hallinnon luomasta narratiivista, jolla muokataan kansan mielipidettä ja oikeutetaan valittu poliittinen linja.
Venäjän narratiivi ja propaganda tuntuu turhauttavalta. Samalla se on pelottavaa, kun ajattelemme, millaisen yhteiskunnan Venäjä on luonut. Se on pelottavaa siksi, että Venäjä osoittaa oikeasti olevansa uhka meille. Omalta puoleltamme on selkeästi toistettava se tosiasia, että emme halua Venäjälle ja venäläisille mitään pahaa. Emme halua hyökätä Venäjälle emmekä uhata sen turvallisuutta. Nato ei ole aikeissa hyökätä Venäjälle ja niin edelleen!
Venäjän raaka hyökkäys Ukrainaan ja sotarikokset siellä sekä sen muu toiminta nostivat jo paljolti unohduksiin painetut muistot ja katkeruudet itänaapuria kohtaan. Venäjää kohtaan ei pidä osoittaa perusteetonta lempeyttä, mutta samalla meidän on varottava vääränlaisen venäläisvihan syntymistä. Tärkeintä on Ukrainan rauha, Venäjän vetäytyminen sieltä sekä toivomamme muutos Venäjän sisällä, jos se jossakin vaiheessa pääsee alkamaan.
Toivo Loikkanen
Muuttuuko oma suhteeni Naapureihin kielteiseksi? Alanko karsastaa kaikkia heitä ? Näihin kysymyksiin kun saisin kielteisen vastauksen. Uskon että juuri siihen Venäjällä pyritään, että myös me alamme pitää heitä vihollisina.
Loikkanen
” Se muiden muassa syyllistyi tuhansien naisten raiskauksiin vapauttamassaan Berliinissä.”
Jos ei ollut tarkoitus pelkästään luoda viholliskuvaa, olisi voinut kertoa, että neuvostoliittolaiset tulivat ensimmäisenä Keskitysleireille kauhistumaan sen tapahtumia ja vapauttamaan ihmisiä. Miten sen jälkeen olisi pitänyt suhtautua maan ihmisiin, jotka olivat hyväksyneet kuolemanleirit. Myös naiset ostelivat ryöstettyjen juutalais kotien ravaroita ja kauppojen esineitä, kyselemättä mitä ihmisille tapahtui. Oliko raiskattuja tuhansia, en tiedä, mutta ainakin saksalaisten sotilaiden raiskaustuloksille eli lapsille Hiter perusti oikein kodin, Kindergarten, heistä oli tarkoitus kasvattaa kunnon arjalaisia.
Voimmehan me tietenkin sanoa, että eivät sakasalaiset ja suomalaiset suinkaan raiskanneet, ne olivat rakkaustarinoita. Joissa nainen kuitenkin useimmiten jäi yksin lapsineen, joita sitten halveksittiin.
Asioilla on aina monta puolta.
Tarja hyvä,
ei kai jkoidenkin sotarikoksista ja rikoksita ihmisyyttä vastaan pidä vaieta tai niitä vähätellä siitä huolimatta tai sen vuoksi, että ”niin tekeivät muutkin”?
Totuus kuitenkin lienee, että Saksalaisten kauheuksista on paljon kirjoitettu ja puhuttu: ”oppikirjaesimerkki” pahuuden totalitaristumisesta. Harvemmin kuitenkaan julistettu että myös ”näin naapurissa” tehtiin. Sodilla on aina kahdet kasvot, joskus kolmannetkin. Saksalaisille koitui traumoja tekemisistään, ja niitä päivitellään esimekinomaisesti tuon tuostakin. ”Itäisten maiden” pahuudesta ei niinkään julistusta ole ollut. Ja on sitä lannempänäkin osattu pahoja olla.
On totta, että osana taistelua natsi-Saksaa vastaan neuvostojoukot olivat vapauttamassa natsien keskistysleirejä. Ei pidä unohtaa, miten he toimivat itse valtaamillaan alueilla, mm. Baltian maissa. Syyllistyivät puhdistuksiin ja leireille viemisiin natsien tavoin. Berliinin tilanne on totta: Nauvostojoukot raiskasivat suuria määriä naisia siellä, varmasti tuhansia. Neuvostoliiton leiritoiminta jatkui sodan jälkeen, natsien ei.
Pahuus on toisinaan ”lähempänä kuin lähin puhelin”. Pahuus on niin helppo (helpompi) nähdä ”noissa toisissa” – joissa sitä todella onkin, myöskin. Vallankumouksetkin usein uusintavat vanhoja vallankumoukjsen itsensä kritisoimia ilmiöitä, vaikka alkavatkin usein jopa oikeutetuista toiveista.
Pahuus ei poistunut Saksan tappiosta huolimatta maailmasta.
Lähi-idässäkin taustaa vihamielisyyksille löytyy niin natsismin kuin Neuvostoliitonkin vaikutuksesta. Kumpikin on antanut ”virikkeitä”.
Mikkola Jukka
”ei kai jkoidenkin sotarikoksista ja rikoksita ihmisyyttä vastaan pidä vaieta tai niitä vähätellä siitä huolimatta tai sen vuoksi, että ”niin tekeivät muutkin”?
Niin tai näin, jos asiat alkavat näyttämään siiltä, että syyttely ja niiden levitys kohdistuu vain yksiin toimijoihin, kuten vaikka Venäjä ja Israel, kaksi täysin erilaista julistettua kansanmurhaajaa tässä ajassa, niin tottakai herää halu muisuttaa vähän myös historiasta, että kuinka paljon meillä on oikeus niitä kiviä heitellä, moraalisesti, kun vanha kansakin jo sanoi, että” pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. ”
Me naisethan emme sodi, me vain katselemme ja kuuntelemme, mitä miehet tekevät. Yksi Hamasilta vapautuneista panttivangeista ( nuori nainen) Israelissa kertoi lehdessä, kuinka hänen jalkojensa haavoihin kaadettiin klooria, happoa ja etikkaa, ja hän ei kävele enää koskaan. Puhumattakaan kaikista heistä, jotka silvottiin ja tapettiin aikaisemmin.
Ja maailma syyttää Israelin ihmisoikeusrikkomuksista, Hamasia ei koskaan.
Saa nähdä puhdistavatko nämä sodat meitä millään tavalla, joku on niinkin väittänyt sodan tekevän.
Ymmärrän venäläisiä, jos ja kun he eivät halua maahansa kaikkea, mitä länsimaalainen kulttuuri edustaa.
Venäjällä taitaa vieläkin olla paljon kommunisteja. Kommunisteihin liittyen tuli mieleen tällainen tapaus. Kerran erään kommunistipuolueen ehdokkaana oli porilainen mies, joka käytti vaalimainoksessa itsestään lempinimeä ”rivo”. Ei se kuitenkaan auttanut häntä pääsemään läpi.
Peto ja pahuus tulee jokaisesta esiin, kunhan olosuhteet on siihen oikeat. Paniikki on yksi sellainen tilanne. Siinä ei välitetä mistään muusta, kuin omasta selviämisestä.
Unohdetut sanktiot!
Eu Suomi mukaan luettuna näyttää käyttävän kovia puheita Venäjän suuntaan, mutta puheet näyttävät olevan hieman ristiriidassa käytännön suhteen. Venäläisen nesteytetyn kaasun (LNG) tuonti Ranskaan on enemmän kuin tuplaantunut tämän vuoden alkupuoliskolla ja tuonti on myös lisääntynyt muihin jäsenmaihin. Ei kaikki taida olla aivan sitä, miltä näyttää ja totuudella on myös toinen puoli.
https://de.euronews.com/business/2024/08/06/vergessene-sanktionen-frankreich-importiert-immer-mehr-flussigerdgas-aus-russland