Ukrainan ortodoksinen kirkko on johdonmukaisesti tukenut ja tukee edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta…
Metropoliitta Onufri on Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksisen kirkon johtaja. ”Sota on suuri synti Jumalan edessä”, hän totesi.
Onufri on Venäjän ortodoksisen kirkon pyhän synodin – piispainkokouksen – pysyvä jäsen. Venäjän kirkko ei ole Onufrin sanoja lainkaan uutisoinut.
Vladimir Putin muuten väitti puolustavansa juuri tätä vainotuksi väitettyä kirkkoa taannoisessa puheessaan.
Kehitys Venäjän kirkossa on ollut huolestuttava jo pitkään. Nyt viimeistään naamiot on riisuttu. Venäjän kirkko on vaiennut hyökkäyksestä Ukrainaan.
Hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Suomen ortodoksinen kirkko on halunnut pitää yllä tasapainoisia yhteyksiä kuvaannollisesti sekä itään että länteen.
– Sekä Ekumeeninen patriarkka että Venäjän ortodoksisen kirkon edustajat ovat vierailleet meillä usein. Ennen korona-aikaa meillä oli myös vireillä Moskovan patriarkan vierailu Suomeen. Mitä tällaisiin suunnitelmiin tulee, niin totean, että viimeaikaiset tapahtumat asettavat nämä uuteen valoon.
Arkkipiispa Leon luonnehti näin haastattelussa yhteyksiä ”sekä itään että länteen”.
Venäjän kirkon todelliset laskelmoivat kasvot ovat nyt paljaana. Ne totisesti asettavat suhteet heti uudestaan ”uuteen valoon”.
Toivottavasti Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous kokoontuu pian.
Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu ekumeeniseen patriarkaattiin ja tulee nyt selkeästi asemoitua nimenomaan sellaiseksi, eikä pitää yllä ”tasapainoisia” yhteyksiä sekä itään että länteen.
Suhteita Moskovaan voi tulevaisuudessa ylläpitää, mutta sekä ”kuvaannollisesti” että oikeasti päättäväisesti juuri läntisenä kirkkona.
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous kokoontui 24.2.2022. Kannanotto valitettavasti ei ollut riittävän päättäväinen tai selkeä.
Onufri on julkaissut 24.2.2022 vetoomuksen. Hän toteaa mm. Venäjän sotilaalliset toimet, kutsuu ukrainalaisia yhtenäisyyteen, rukoukseen maansa ja sen sotilaiden puolesta sekä vetoaa Venäjän presidenttiä välittömästi lopettamaan hyökkäyksen.
Patriarkka Kirillin kannanotto oli paljastava.
Luin artikkelin kotimaasta. Kokemukseni on suunnilleen sama kuin artikkelissa esitetty: herätysliikkeet ovat viime vuosikymmeninä ryhmittyneet osittain uudelleen erilaisten teemojen ja teologisten näkemysten mukaan ja korottaneet huomattavasti naapuruusaitojaan.
Olen toiminut vuosikymmenten kuluessa useimpien herätysliikkeiden parissa ja liepeillä. Vain lestadiolaisuudesta ja rukoilevaisuudesta kokemukseni ovat vähäiset. Niistäkin olen osallistunut Esikoislestadiolaisten toimintaan vuosien ajan ja kontakteja on ollut myös Rauhan sanalaisiin sekä uusheräyksen ystäviin.
Vanhastaan oli niin, että liikkeissä ajateltiin kirkon parasta, joko olemalla sitä vastaan sen puolesta tai vain sitoutumalla kirkon tunnustukseen ja sen toimintalinjoihin. Näin olen kokenut asennoitumisen olevan niin herännäisyydessä, evankelisuudessa kuin viidennen herätysliikkeen useimpien haarojen parissa ja tuntemissani lestadiolaisuuden uudemmissa liikkeissä.
Luterilainen uskonperinne on ollut kaikille niille tärkeä ja erityisesti kristologia oli liikkeestä riippumatta tärkeää ja hyvin saman sisältöistä. Sakramenttiteologiassa ei ollut juurikaan eroja. Pietistinen perinne paistoi läpi jopa evankelisuudessakin vaikkakin enemmän hernhutilaisesti painottuneena, iloisuutta ja koko maailman autuutta korostaen. Liikkeiden laulukirjoissakin oli paljon samoja lauluja ja virsiä.
Toiminnalliset muodot erosivat eri liikkeissä jonkin verran toisistaan. Siinä erot saattoivat olla jopa suuria. Siis kehällisissä asioissa oli suurimmat erot.
Tärkeinä kuitenkin oli se lähes yksimielinen havainto, että haluttiin tunnustautua luterilaiseen uskoon, kuulua kirkkoon ja olla sen tukena.
Tässä asiassa näyttää nyt luetun perusteella tulleen suurin vedenjakaja – siis suhteesta kansankirkkoon. Voisi olla alasistumisen paikka ennenkin laaja yhteisöllisyys on kokonaan menetetty.
Suomalaisen yhtenäiskulttuurin mureneminen vaikuttaa. Sekä kansankirkkoon että uskonliikkeisiin. Miten olla yleiskirkko, kun yleiskulttuuri ei ole kovin vetovoimaista, vaan yksilölllisemmät ja ryhmään liittyvät identiteetit. Miten olla uskonryhmä: sopeutua jotenkin – vai sitten erottua, erotakin.
Niin, toiseen maailmansotaan asti Suomen kansankirkkokin oli pietistispainotteinen. Ja herätysliikkeet varsinaisesti toivat Lutherin kansalle.
…”vaan tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut.” (Aamos3:6) ja (Jes45:7).
Presidentti Niinistön mukaan ”Naamiot on nyt riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät.” Jospa onkin niin, että naamioiden takaa paljastuukin salatun Jumalan kasvot?
En ymmärrä kahta kommenttiasi. Naamioiden takaa paljastui raadolliset vallanhaluiset kasvot ja jäätävän laskelmoivan välinpitämätön kirkko.
Niin, molemmat liittyvät toisiinsa huolimatta niiden liittymisestä tiettyyn aikaan tai paikkaan.
Venäjä on aikonut iskea vain sotilaskohteisiin, eli aseet taotaan auroiksi ja miekat auranteriksi, eikä enää opetella sotimaan. Eikö tämä ole se uskonnollinen, raamatullinen visio.
Netti on täynnä kuvia Itä-Ukrainan rämäksi pommitetuista taloista, pienistä ja suurista ja kaksi miljoonaan ihmistä on joutunut pakenemaan, suurin osa Venäjälle. Eivät kai he Venäjää pakene Venäjälle. Tämä on siis tapahtunut aikaisemmin, mutta kukaan ei ole moittinut Ukrainaa, koska se on Länsimielinen. Jos vaikka löytyisi joukkohautoja, nekin olisi varmaan separatistien tekemiä omilleen.
Minä en pidä puolueellisesta asenteesta jossa vain toinen osapuoli on aina syyllinen.
Viimeinen lauseesi on ristiriidassa kaiken yllä olevan kanssa kommentissasi. Suosittelen medialukutaitoa.
Tässä on vain yksi syyllinen: Venäjä joka on hyökännyt itseniäsen valtion kimppuun ja murhaa sen kansalaisia. Joskus asiat vain ovat yksinkertaisia.
Tarkoitatako, että kuvat eivät ole tosia?
Kerro sitten miten ne pitäisi lukea.
Ukrainan erittäin hyvin aikaisemmin tunnettu korruptio, on sekin ilmeisesti väärää medialukutaitoa, eikä pidä paikkaansa.
Siitä on paljonkin kirjoitettu, kuinka Ukrainassa kaiken voi ostaa, parlamenttipaikan, vaikutusvallan, syytesuojan, tutkinnon, pääsyn leikkaukseen jne. Siksi ihmettellen tätä suuren suurta läntistä huolta ja värinää, tällaisen toiminnan puolesta. Sinne tukitaan nyt rahaa joka puolelta, että voivat ostaa aseita.
Onko tilanne nyt radikaalisti muuttunut korruption osalta, vai mistä on kysymys?
On yksi asia ottaa lahjuksia ja toinen asia aloittaa sota, jossa on jo nyt surmattu yli 10 000 ihmistä. Ei korruptio oikeuta hyökkäyssotaan. Et kai ajatellutkaan näin?
Kysymys on olennaisesti itsevaltiaasta Vladimir Putinista ja häntä makeilevista ihmisistä. Kun kummastelemme Putinin toimia, perusteltua olisi varmaankin arvioida myös sitä, mitä on hänen korviensa välissä. Asiantuntijoina ei tällöin ole niinkään valtio-oppineet kuin psykiatrit. Onhan esimerkiksi ex-presidentti Trump ilmeinen psykopaatti, johon myös psykiatri Claes Andersson ehti hieman ennen kuolemaansa viitata. Ja kuten Trump, myös Putin on patologinen valehtelija, mikä on tyypillistä psykopaatille. Tosin mukana on myös poliittista tarkoituksenmukaisuutta, jota psyykkinen rakenne sitten tukee.
Pidän selvänä, että tämä Matin-päivä jää historiaan sinä päivänä, jolloin Putinin lähtölaskenta alkoi. Hän on ajanut itsensä nurkkaan, häntä tullaan aina sivistyneessä maailmassa inhoamaan. Ilmeisesti Ukraina tulee olemaan hänen poliittisen uransa loppu. Kun Putinista v. 2000 tuli presidentti, hänellä oli tuhannen taalan mahdollisuus viedä Venäjä kansainvälisesti arvostetun sivistysvaltion piiriin. Mutta turha odottaa mitään humaania KGB-upseerilta, jonka paralleelina ovat Gestapo ja SS-upseerit.
Sofi Oksanen sanoi: Ei Venäjä ole arvoitus, se on tuhat vuotta ollut samanlainen!
Ronald Reaganin ”pahan valtakunta” vastaan ”jumalallisissa hyveissä” rypevä länsi.
Mitä kuuluu niille Ukrainan ”tilausvauvoille”, jotka jäivät coronan takia hakematta ?
Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja Kirill paljasti tänään todelliset kasvonsa ja herransa. Hän on myös patriarkkana osaltaan vastuussa kehityksestä tähän pisteeseen. Hän on ollut mukana rakentamassa Putinin imperiumin hengellistä kuorrutusta.
Rumat kasvot.
Haukka
”On yksi asia ottaa lahjuksia ja toinen asia aloittaa sota, jossa on jo nyt surmattu yli 10 000 ihmistä. Ei korruptio oikeuta hyökkäyssotaan. Et kai ajatellutkaan näin?”
Ei nyt ole alkanut sota, se on kestänyt jo vuosikausia. Ehkä nyt tuli vain mitta täyteen. Se tulee aina joskus.
Meidän, jotka olemme aina vihapuhetta harrastaneet venäläisiä ja presidentti Putinia kohtaan, olisi hyvä oppia, että Ihmisoikeudet kuuluvat myös venäläisille.
Eikö presidentti olisi huono paimen, jos hän ei pitäisi omistaan huolta myös silloin, kun he ovat kauempana.
Vanha kansa sanoi aikoinaan, että parempi kerta rysäys kuin jatkuva kitinä.
Putin on diktaattori, joka tällä viikolla muutti jäätyneen konfliktin hyökkäyssodaksi. Ei ole ”vihapuhetta” todeta hyökkäyssodan aloittaminen rikokseksi ja murhaamiseksi.
Putinilla on toki ihmisoikeudet niinkuin muillakin, hän on kuitenkin lähettäessään murhaajajoukkonsa ukrainalaisten kimppuun päättänyt riistää heiltä perusihmisoikeuden, oikeuden elää.
Venäläisiä vastaan minulla ei ole mitään. He vain ovat jostain syystä saaneet melkoisen sarjan roistoja johtajikseen.
En enää vastaa näihin putinilaisiin purkauksiin. Ugh!
Jos nyt näkyy Kiovan pimeydessä valähdyksiä ja räjähdyksiä, tuovat ne minulle mieleen aikaisemmat kuvat Irakista, Bagdadin taivaalta, jossa ei edes pyritty välttämään siviilikohteita, vaan pommitettiin oikein sydämen halusta ja riemusta, ja täällä katsottiin kuvia mahtavista ja hurjista liekkimeristä, jonka keskellä siellä kansa oli. Voi miten Länsi on vahva maailmanpoliisi.
Tämä tapahtui siis Lännen toimesta, yhden miehen eli Saddamin takia, hänen kun uskottiin valmistavan Ydinasetta. Sellaista valmistuslaitosta ei sitten löytynyt, mutta koko maa jäi kaaokseen ja kaaos jatkuu. Jälkihoito jäi tekemättä, paettiin paikalta häntä koivien välissä.
Meillä ei kovin rankastii tuomittu asiaa, vaan puolusteltiin tekoa. Miksi sitten näin?
Siksi, koska me kuulumme tähän Länteen ja meillä ei tarvinnut synnyttää tunnetta, että hyökkääjä on meidän vihollinen, koska se oli ikäänkuin me, eli Länsi. Ja Irakilaisille ei niin väliä, he olivat siellä kaukana ja vielä vääräuskoisia.
Emme me ole mitään pyhimyksiä, se on hyvä muistaa.