Viikko Venäjän vesillä muistutti taas, miten venäläisten arvoista ja elämäntavoista on lännessä vallalla yksi ja sama klassinen stereotypia.
Kuka voi kuvitella eurooppalaista konservatoriota ilman Rahmaninovia, kuka yliopiston kirjallisuustieteen opiskelua ilman Tolstoita tai eurooppalaista museota ilman Rublevin ikoneita ja Shiskinin tai Aivazovskin maalauksia?
Venäläisten mielestä heidän maansa on osa Eurooppaa, mutta samalla kuva kadonneesta Euroopasta.
Kultti ja kulttuuri ovat venäläisten identiteetissä erottamattomia asioita. Tässä suhteessa Venäjää voidaan verrata juutalaiseen kulttuuriin, jossa yksilön identiteetti on palapeli uskontoa, politiikkaa, kansallisuutta, kieltä ja estetiikkaa.
Venäjä on myös myyttejä ja totalitarismin uhkaa. Kommunistinen diktatuuri kesti 70 vuotta, natsismi vain 12. Tämän vuoksi kommunismin haavojen umpeutumiseen on varattava aikaa samassa suhteessa. Venäjän suhde totalitarismiin on kompleksinen. Ongelman ydin on kuitenkin tulevaisuudessakin sama kuin aina totalitarismin uhan aikana: diktatuuri on opportunismia, joka toimii kuin hiv-virus.
Venäjä on edelleen etsimässä identiteettiä totalitaristisen menneisyyden varjossa. Venäläiset tuskin haluavat maataan osaksi Euroopan unionia, mutta läheisiä suhteita Euroopan maihin kylläkin.
Venäläiset pitävät tiukasti erillään eurooppalaisen kulttuurin, politiikan ja ideologian. Venäläisten mielestä heidän kirjailijansa, muusikkonsa tai tiedemiehensä ovat olleet rakentamassa eurooppalaista sivistystä. Venäläiset arvostelevat voimakkaasti EU:n politiikkaa, joka yrittää sitouttaa Venäjän omiin epämääräisiin arvoihinsa.
Venäläiset ovat valmiita syvällisiin ja kriittisiin keskusteluihin maansa historiasta ja tulevaisuudesta. Analyysin tekeminen maan tilasta on kuitenkin viisasta jättää venäläiselle keskustelukumppanille. Venäläinen haukkuu mielellään maataan, mutta pitää erittäin epäkohteliaana, jos ulkomainen keskustelukumppani lähtee arvosteluun mukaan.
Venäläisten herkkähipiäisyys näkyy vertauksessa amerikkalaisen ja venäläisen patriotismin eroista.
”Amerikkalainen rakastaa maataan ja vihaa kaikkia niitä, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Venäläinen ei rakasta maataan ja vihaa kaikkia niitä, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä.”
Opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta. Pyrkimys laulattaa virsiä koko koululla on ongelmallista uskonnonvapauden kannalta ja mielestäni ristiriidassa tunnustuksettomuuden kanssa. (Sen ristiriidan takiako uskonnollinen tunnustuksettomuus oli nyt poistettu uudesta, 15.4.-15.5. kommentoitavana olleesta opetussuunnitleman luonnoksesta?)
Jos asia ei oiisi ongelmallinen, miksi oppilaalla on mainittu olevan oikeus olla pois virsivisailusta ja harjoittelusta tunnilla?
Tilanteesta ilmenee, että monissa kouluissa oppilaisiin ja perheisiin voi kohdistua melkoinen paine osallistua virsivisaan, vaikka ei hauaisi, jotta ”kaikki” voivat osallistua harjoitteluun oppituntien aikana. Paine voi olla jopa suurempi kuin tavanomaiseen uskonnonharjoitukseen liittyen. Tästä paineesta juuri apulaisoikeuskansleri Puumalainen päätöksessään kirjoitti.
On mielenkiintoista, että Pekka Iivosella on otsaa leimata oikeudenvalvojan kannanotto jonkinlaiseksi mielipidekirjoitukseksi. Arveleeko hän, että Suomi pian irtisanoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioinnin, joka on tehty vuonna 1999, kun oikeudenvalvojan esiin nostamat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreet ratkaisut eivät virkamiestä millään lailla hetkeuta?
Mikä suhde Iivosella muuten on Lasten keskuksen hallintoon?
Siis: ” Jos kaikki oppilaat ovat mukana, visaan voidaan käyttää oppitunteja.”
http://www.hs.fi/kotimaa/Opetushallitus+kehottaa+opettajia+laulattamaan+virsi%C3%A4+luokassa/a1401002607398
”Toivon, että tätä asiaa ei tarkastella Puumalaisesta vaan perustuslakivaliokunnasta lähtien”, – Tässä suhteessa kyse ei ole vain apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksestä, vaan myös euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista.
Perustuslakivaliokuntahan otta kantaa vain säädettävien lakien perustuslainmukaisuuteen. Peruskoululaissa koulun tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoitus. Perustuslain mukaan ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti, asettamatta ketään eri asemaan uskonosta tai vakaumuksesta riippumatta.
Uskonnonvapauden ns. negatiiviseen uottuvuuden mukaan uskonto tai uskonnottomuus tulee saada pitää yksityisasianaan, koska osa ihmisistä pitää katsomustaan arkaluontoisena tietona samoin kuin poliittista kantaansa tai seksuaalista suuntautumistaan. Julkisen vallan ei tule pakottaa ihmisiä paljastamaan koko kouluyhteisön edessä suhtautumistaan myöskään tunnustuksellisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin taikka virsivisan kaltaisiin uskonnollispainotteisiin tempauksiin.
Siis ihmisillä tulee olla oikeus julistaa, kampanjoida ja tulla uslos kaapista, mutta sen vastapuolena ihmisellä tulee olla oikeus olla kertomatta tai muuten tuomatta julkiseen tietoon, olla kampanjoimatta ja olla kaapissa.
Eduskunta muuten juuri hyväksyi uskonnollisen valan poistamisen oikeuden todistajilta. Pian kaikki antavat vain vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Lakiesityksen perusteluina oli mm. seuravaa:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).”
Iivonen esiintyy haastattelussa kuin PeV:n jäsenet olisivat nyt Suvivirren suosien siipien suojissa pyyhkineet pyllyjään näillä päätöksillä?
Että ihan rauhassa voidaan kouluissa lapsia ja perheitä edelleen painostaa osallistumaan virsivisailuun, jotta oppitunteja voidaan käyttää harjoitteluun?
Mitä jos joku ehdotaisi Karl Marxin Pääoma-kirjasta koululaisten tietovisaa? Onhan kirja yleisivistävä ja sunnattomasti ihmisiin vaikuttanut teos?
No voi herranjestas sentään näitä erilaisen musiikin tietäjiä. Virsi on virsi ja jos sille ei mitään muuta merkitystä annan niin se on nuotteja toinen toisensa perään ja sanoja sanojen perään. Jos kaikkea laulettua ja kuultua arvioidaan samalta pohjalta niin mykkiähän nämä koulut pitäisi olla ja kuuroja kuulemalleen.
Kaikkein hausinta tässä on, että aletaan vielä selvittää mitä yhteyksiä kenelläkin on mihinkin. Ettei vain mentäisi ihan sänkykamariin saakka, että varmasti päästään asiasta perille.
Eikö samalla logiikalla työväen taistelulaulu tai isojen poikien laulu ole vain nuotteja ja toisen perässä, jollei sille laulaja muuta merkitystä anna? Kumpikin on suomalaisen perinteen ilmentymä, joten ”riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on, pakko on taistella, kuolla tai voittaa, ratkaisu eessä on tuntematron…” Ketä se haittaa jos näitä laulettaisiin koulussa, työväen taistelulauluperinne on ihan yhtä paljon katoamassa kuin virsilauluperinne koululaisten kodeissa.
Ilmeisesti Seppo ei ole koskaan vilkaissutkaan Karl Marxin Pääomaa, kun tuollaisen herjan heitti. Mulla ko. opus on jossain varastolaatikossa, eikä tulisi mieleenkään tarjota sitä puisevuudessaan luettavaksi kellekään, puhumattakaan lapsille tai nuorisolle.
”Kaikkein hausinta tässä on, että aletaan vielä selvittää mitä yhteyksiä kenelläkin on mihinkin. Ettei vain mentäisi ihan sänkykamariin saakka, että varmasti päästään asiasta perille.” (Tuomo Hirvi)
Tuomo, miksi sinua häiritsee, että katsoin SLK:n nettisivuilta, ketä sen johtokunnassa istuu? Olisiko se pitänyt jättää tekemättä (miksi)? Minusta Iivosen yhtedet ovat tässä hyvin olennainen asia.
Mikä sinua kiinnostaa Iivosen(ko?) sänkykamarissa, ja miten se liittyy tähän asiaan?
Nyt hei kavertit pää pois sieltä pensaasta! Päivä paistaa ja linnut laulavat. Mikä on niin vaikeaa jos virsiä lauletaan kouluissa? Tarkistakaa levysoittimen neula ja levy, että ne ovat kunnossa. Nyt vaikuttaa siltä, että jossain on vikaa, kun mikään ei ole hyvin. Kouluissa on monia juttuja ja aineita, joita moni vihaa. Silti on katsottu, että niistä on hyötyä kasvavalle nuorisolle. Eivät virretkään ketään tapa. Ne vain auttavat ymmärtämään niin elämää kuin iäisyyttäkin. Saati sitten suomalaista kulttuuria.
”Mikä on niin vaikeaa jos virsiä lauletaan kouluissa?”
No se, että virsien laulaminen on uskonnon harjoittamista. Ei se muutu muuksi sillä että Seurakuntien Lapsityön Keskus tai Pekka Iivonen nokkelasti keksivät nimittää sitä yleissivistykseksi. Kyllä pää on pensaassa paremminkin niillä, jotka tuon selityksen haluavat uskoa.
Virret ovat uskovaisten mielestä varmasti tosi kivoja, mutta lapsukaiset voivat vallan mainiosti lauleskella niitä vaikka seurakuntien kerhoissa.
Ai, luulin sen olevan laulamista. Olen varmaan erehtynyt pahasti. Onneksi kuulin totuuden. Nyt valo paistaa niin kuin luu.
Mika, minä ilmeisesti tunnen kristinuskon palvontamenot paremmin kuin sinä Hassua, sillä en edes ole kristitty;) Kyllä virrellä siis todella on uskonnollinen tarkoitus, ja jumalan ylistämiseksi niitä tehdään.
Kertoisitko sinä puolestasi, mitä haittaa olisi siitä, että virsiä ei laulettaisi kouluissa? Käsitin siis niin, että mielestäsi kouluissa pitää laulaa virsiä.
Risto, et tunnistanut ironiaa. Miten siis tunnistaisit mitään muutakaan? Puhumattakaan siitä miksi virret ovat olemassa tai miksi niitä lauletaan. Totta kai niitä pitää laulaa! Oli syy mikä tahansa. Ne ovat kulttuuria. Ne ovat uskonnon harjoittamista. Ne ovat runoutta. Miten kukin haluaa ymmärtää virret. Kehotukset pään ottamisesta pois pensaasta ja tunkkaisten, jopa ahdasmielisten marmatuksien sijaan voisi valaista ajukoppaa, niin että ei aina tarvitsisi olla vastaan kaikkea hyvää ja kaunista.
Vieläkin minua joskus hämmästyttää, miten innokkaasti ”kristillisiä arvoja” rynnätään puolustamaan pilkan, nimittelyn ja vähättelyn voimalla. Mutta tietenkin on hyvä, että uskon aito olemus näin tulee esille.
Mika, jos tarkoitat, että virsissä tai kristinuskossa olisi jotenkin erityisesti ”hyvää ja kaunista”, minun täytyy olla eri mieltä. Synkkyyttä, rumuutta ja julmuutta sieltä nimittäin löytyy myös.
Pilkka ja vähättely johtuvat nyt vain turhautumisesta, kun järkipuhe ei mene perille. Samalla tuli testattua se, että aiheesta on vaikea edes keskustella, kun eri rekisterit eivät herätä ahaa-elämyksiä.
Virsistä puhuttaessa niissä on läsnä koko elämä, joten ei ole ihme jos niissä on myös synkkyyttä. Vai pitäisikö hautajaisissa laulaa ilovirsiä, kun omaiset ovat murheen murtamia? Oma lempivirteni on 78 eli ”Vieraalla maalla on kaukana.”
Mika, ehdotan, että pidät hetken taukoa keskustelusta, jos se ei sinulta onnistu hyökkäämättä ja loukkaamatta. Sinun on hyvä ymmärtää, että kaikki eivät hyväksy määritelmääsi ”järkipuheelle”.
Virsillä on kristityille suuri merkitys, ja saa vallan mainiosti ollakin. Virsien laulattaminen pienillä koululaisille ei silti ole kouluihin sopivaa toimintaa. Se on todennäköisesti jopa uskonnonvapauslain vastaista.
Virsien laulamattomuus kouluissa ei estä niiden harrastamista. On tietenkin selvää, että kirkko käyttää kernaasti hyväkseen koulujen tarjoaman ilmaisen lähetystyövoiman. Sitä tarjotessaan koulut ikävä kyllä ovat moraalisesti ja juridisesti kyseenalaisella tiellä.
Risto, ei tässä mikään tauko auta, kun vastassa on rautavuorellinen jäykkäniskaisuutta ja jopa suoranaista typeryyttä. Se näkyy siten, että mikään muu kuin kaiken kieltäminen ei sovi. En ole edes oikeasti kiukkuinen. Hieman hymyilyttää, joskin vinosti sinun analyysisi. Samoin ihmetyttää se, että jos kerran demokratian pitäisi olla elinvoimaista niin miten pieni vähemmistö voi vastustaa sitä, että muilla olisi hyvä olla? Hyvänä lukemistona voisi olla Erasmus Rotterdamilaisen ”Tyhmyyden ylistys.” Siitä saisi hyviä virikkeitä tähänkin teemaan.
”Samoin ihmetyttää se, että jos kerran demokratian pitäisi olla elinvoimaista niin miten pieni vähemmistö voi vastustaa sitä, että muilla olisi hyvä olla?”
Vinoa sinulla on muutakin kuin hymy, esimerkiksi käsitys demokratiasta. Suomea todellakin pidetään demokraattisesti hallittuna valtiona. Tärkeä osa tätä demokratiaa ovat lainsäädännöllä turvatut ihmisoikeudet, joihin uskonnonvapauskin kuuluu.
Näet kovin mielelläsi jääräpäisyyttä muiden kommenteissa ja mielipiteissä. Miten on oman joustavuutesi suhteen? Olisiko virsivisan siirtäminen koulutyöstä reilusti seurakuntien vetämäksi toiminnaksi sen vastustamista, että jollakin on ”hyvä olla”? Minusta se olisi malliesimerkki demokratian toteuttamisesta. Virsiä halajavat voisivat vapaasti ja kenenkään häiritsemättä visailla. Ne, joita asia ei kosketa tai kiinnosta (huomattava enemmistö suomalaista muuten;), voisivat suhtautua asiaan juuri kuten haluavat: jättää sen huomiotta.
En jaksa lukea suosittelemaasi kirjaa. Ehkä voisit siteerata sieltä tähän sopivia osia?
”Risto, ei tässä mikään tauko auta, kun vastassa on rautavuorellinen jäykkäniskaisuutta ja jopa suoranaista typeryyttä.”
Vähän valitettavaa tuollainen kielenkäyttö minusta on, mutta mennään nyt sitten tälleen.
Mika, asiayhteydestä näemme selvästi, että kuvailit juuri minua noilla kolmella adjektiivilla. Pyydänkin, että kerrot, millä perusteella olen mielestäni tuollainen? Vai haluatko jättää sen pelkän nimittelyn tasolle?
Anteeksi laskupääni, kahdella adjektiivilla: ”jäykkäniskainen” ja ”typerä” 😀
Laskupäätäni voit näemmä kritisoida aiheellisesti.
Risto, kohde et ollut sinä vaan nimenomaan typerä ja jäykkäniskainen vastustus. Toki asiayhteydestä voi päätellä siten niin kuin päättelit mutta se ei ollut tarkoitukseni etkä ollut kohteenani. Pyydän anteeksi, kun käsitit väärin. Halusin korostetusti ilmaista sen, että vastustuksen asenteellisuus on niin typerää, että sitä on murtumattoman rautavuoren verran ja pidän sellaista asennetta typeränä. Toistan vielä. Kohde on asenne – et sinä.
Entä jos tunnille tulee joku älyvapaa-ajattelija tai setalainen esittelemään järjestönsä toimintaa? Saako siitä jäädä pois vai johtaako paine ”meidän koulu on suvaitsevainen” siihen, että kaikkien pitää tuota paskaa kuunnella, vaikkei haluaisikaan?
Oho, mopo keulii jo varsin vahvasti. Oliko sinulle Kimmo koulussa paljonkin haittaa noista älyvapaista julistajista?
Eipä keuli. Jos koulussa kerran pitää olla neutraalia, niin poistettakoon myös kaikki ateistinen ja seksuaalipoliittinen propaganda.
Sen perään minä kyselenkin, Kimmo. Missä ja millaista propagandaa olet kohdannut?
Vapaa-ajattelijat ja valtakunnan apulaiskansleri ansaitsevat Kirkon tiedonjulkistamispalkinnon. Aivan vähään aikaa ei ole näin paljon julkisissa ja yksityisissä tilaisuuksissa laulettu ja eri yhteyksissä puolustettu suvivirttä kuin tänä keväänä. Ajatella, että Kuopion torillakin kaupungin viralliset kesäkauden avajaiset käynnistyivät tuolla uskonnonharjoituksella ja homma jatkuu helatorstaina satamatorilla. Tätä lisää, nannaa.
Raimo, sinulta taisi jäädä huomaamatta, että tämä uutinen ei käsitellyt Suvivirttä. Mutta mielenkiintoinen on tuo Kuopion torilla tapahtunut järisyttävä juttu. Siellä siis otettiin Suvivirsi kesäkauden avajaisten ohjelmaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna? Miten muuten Kuopiossa näkyy tuo Suvivirren puolustaminen, ja miksi siellä koetaan siihen tarvetta, kun se ei ole ollut edes uhattuna?
Milloinkahan vapaa-ajattelijoiden kampanjassa tulee kohteeksi Turun joulurauhanjulistus? Siinähän koko kansalle näytetään julkisen kanavan kautta kuoro laulamassa virttä, johon paikallaolijat voivat yhtyä. Tosin nykyisin harva näyttää osaavan veisata mukana, mutta laulajistakaan eivät varmaan kaikki ymmärrä osallituvansa nimenomaan siinä kohtaa uskonnonharjoitukseen.
Kari, miksi ihmeessä kenenkään pitäisi kampanjoida sitä vastaan? Ketään ei pakoteta paikalle eikä katsomaan joulurauhan julistusta. Kouluun sen sijaan on useimpien käytännössä pakko mennä.
Rautalankaa varmuuden vuoksi: Ei tässä vastusteta uskontoja, vaan niiden (käytännössä tietysti luterilaisuuden) pakkosyöttöä koulun avulla. Uskonnon opetus (palvontamenojen osalta) ei kuulu kouluun.
Jotta näkisi virsivisan ”palvontamenona”, saa silmälasit olla aika vahvasti värittyneet.
Mutta Kari-Matti, virrethän ovat nimenomaan palvontatarkoituksiin tehtyjä lauluja. Millä lailla lasini mielestäsi ovat värittyneet, kun minusta on selvää, että ko. visan tarkoitus on edistää kristinuskon asiaa?
Osaatko sanoa, miksi tämä kirkon lapsijärjestö ei järjestä visaansa osana kirkon toimintaa? Minä osaan;)
Risto: Kyllä vapaa-ajattelijat ovat kritisoineet myös uskonnollisten ohjelmien lähettämistä Ylen kanavilla.
Joulurauhan julistuksen yhteydessä soitetaan, onneksi ei sentään lauleta, myös sotatarkoituksiin sävelletty Porilaisten marssi. Sen esittäminen on sodankäyntiä samalla logiikalla kuin virren laulaminen uskonnonharjoitusta.
Risto, et ota huomioon, että monille joulurauhan julistus voi sinänsä olla tärkeä perinne ja arvokas tunnelman luoja jouluaattona.
Monille, jotka arvostavat itse rauhanjulistusta, mutta eivät ole uskovaisia, eivätkä halua liittää rauhanjulistukseen tai sen kuuntelemiseen uskonnonharjoitusta, ei varmastikaan riittäisi se, että ”ei mennä paikalle” tai ”pidetään radio kiinni”.
Jos ”vanhat merkit” paikkansa pitää 🙂
Ja julistuksessa sanotaan: ”Huomenna, jos Jumala suo, on MEIDÄN Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla…” Tarkoittaen kaikkia suomalaisia.
Tällä perusteella voisi vaatia joulurauhan julistusta siirrettäväksi kirkon ja seurakuntien tiloihin eikä julkiselle paikalle Turun torille.
Toistaiseksi tämä on jätetty rauhaan. Katsotaan miten pitkään.
Joulurauhan alkuperähän ei sinänsä ole uskonnollinen. Rauhanjulistus on sijoitettu joulunaikaan kristillisen juhlan vuoksi. Mutta vaikka joulu ei monille olekaan kristillinen juhla, ”hyvän tahdon juhla” se on yleisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulurauhan_julistus
Kari: uutisen aihe on virsivisa.
Sari: joulurauhan julistamisen vastustaminen oli Kari Virtasen visio. Minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Kävin tutustumassa http://www.virsivisa.fi -sivustoon.
Virsivisan tavoitteena on saada osallistujat laulamaan virsiä sekä tutustuttaa heidät virsikirjaan hauskojen tehtävien avulla.
Virsivisan avulla tuetaan koulun ja seurakuntien työalojen välistä yhteistyötä ja kanssakäymistä.
Virsivisan virsiin tutustuminen lisää yleistä kulttuurihistoriallista tuntemusta sekä antaa pohjaa oman kulttuuriperinteemme tuntemiselle.
Noin siis virsivisan tavoitteet. Entä sitten sivuston tarjoama sisältö.
Virsi 92 On Kristus noussut kuolleista
”Sen lisäksi että Jeesus oli viisas opettaja, hän on myös kaiken pahan voittanut Kristus. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa takia Jeesus Kristus on erilainen kuin mikään tai kukaan muu. Viestiä tästä ”viedään kaikkeen maailmaan, ja kiitosvirttä veisataan, halleluja, halleluja.”
Sisältö on pitkälti tämän suuntaista. Nyt on vain yksi kysymys. Miksi tätä nimitetään kulttuuriperintöön ja -historiaan tutustumiseksi?
Tämä sopii tähän keskusteluun kuin nenä päähän http://sininenzeppeliini.blogspot.fi/2014/05/suvaitsevainen-toimi-nain-suvivirren.html?m=1
Mikä on vapaa-ajattelijoiden todellinen tavoite?
Nyt vaaditaan tiettyjen laulujen ja tapojen siirtämistä kirkon ja seurakuntien omiin tiloihin ja tilaisuuksiin.
Mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, monet vapaa-ajattelijat rehellisesti ovat myöntäneet, että maailma olisi parempi ilman uskontoja. Ja toivovansa, että uskonnot katoaisivat. Vaikka niitä ei (ainakaan vielä) tarkoituksella yritetäkään lopettaa.
Eli onko siis tavoitteena, että kaikki kaunis taide, joka on tehty uskonnolliselta pohjalta, ensin piilotetaan ja sitten katoaa kokonaan? Että tulevaisuudessa kukaan ei enää pidä yllä niitä upeita sävellyksiä, joita monet monet lahjakkaat kristityt ovat luoneet?
Osaavatko ateistit luoda kauneutta? Anteeksi vain, mutta eivät ainakaan tunnu osaavan arvostaa sitä. Mitä maailmaan jää, jos kaikki vähänkin uskonnollissävytteinen taide siivotaan pois?
”Että tulevaisuudessa kukaan ei enää pidä yllä niitä upeita sävellyksiä, joita monet monet lahjakkaat kristityt ovat luoneet?”
Tarkoitin: Että tulevaisuudessa kukaan ei enää laula eikä soita niitä upeita sävellyksiä, joita monet lahjakkaat kristityt ovat luoneet. Että kukaan ei tunne eikä tunnista niitä.
Kesäpäivä Kangasalla? Pois pois vaan. Bachin sävellykset, oratoriot, kaikki pois.
Vertailukohdaksi voin mainita, ja myöntää, että mielestäni Yön klassikkokappale ”Rakkaus on lumivalkoinen” on hieno sävellys, ja sanoituskin, vaikka lopussa otetaan kantaa Jumalan olemassaoloon.
https://www.youtube.com/watch?v=L8Om_lcFRlk
Tuota ehkä kannattaa kysyä vapaa-ajattelijoilta sen sijaan että itse rakentelee olkiukkoja ja vastailee niihin. Minkä vuoksi muuten tämän uutisen yhteydessä puhutaan vapaa-ajattelijoista, eikö uutinen ole koostettu kokonaan kirkollisen puolen kommenteista ja totea lisäksi, ettei kukaan ole virsilaulukisasta ainakaa kirkon Lpsityöhön valittanut?
Minäkin ihmettelen, miksi tämä nyt kääntyi kiivailuksi Vapaa-ajattelijoita vastaan. Muistutan kirjailija Weckrothia myös siitä, että aivan hiljattain paheksuit pontevasti sitä, että homoseksuaalisuus otetaan esille. Nyt olisi hyvä tilaisuus tunnistaa itsessäsi taipumus yrittää ohjata keskustelu aiheesta sivuun.
Tiedän, että Sarin tapoihin ei täällä kuulu vastaaminen tai väitteidensä perusteleminen. Halusinpa nyt vain osoittaa olkinukkea sormella, kun sellainen kerran rakennettiin.
Jani: Se miten vanhempien vaatimuksiin suhtaudutaan on toki koulun asia. Laillisessa järjestyksessä tietenkin.
”Kari: uutisen aihe on virsivisa.”
Surkeaa väistelyä, Risto. Kysymys on siitä, onko virren laulaminen on aina ja kaikissa yhteyksissä uskonnonharjoitusta. Minusta ne ovat tavallisia yhden, Suomessa merkittävän genren lauluja, jos niitä ei käytetä ei käytetä tilaisuudessa, jossa on tarkoitus harjoittaa uskontoa. Aivan samalla tavalla kuin virsikisassa virsiä olisi minusta mahdollista käyttää opetuksessa isänmaallisia lauluja, työväenlauluja, Pelastusarmeijan lauluja, teekkarilauluja tai valkoisen armeijan lauluja. Yhdistämällä ne virsikisan tapaan musiikkiin, äidinkieleen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin ja esimerkiksi kuvaamataitoon annetaan lapsille mikrohistoriallinen näkökulma kansamme vaiheisiin, kielen kehitykseen, politiikkaan ja myös nykyajassa vaikuttaviin aatteisiin. Suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys ja rajoittaminen johtaa vain lasten kapeakatseiseen maailmankuvaan ja tietämättömyyteen siitä yhteiskunnasta, jossa useimmat heistä joutuvat elämään. Laulujen osalta pätee yleisesti Hanna Schygullan vuorosanat elokuvassa Lili Marleen: ”Aber es ist nur ein lied.”
Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää.
Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin tähti taivahalla…
Ota Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin
Kuulkaa keitä Mestari, hallelujaa, autuaaksi julisti
Tällaisia ne virsivisan virret ovat, kuten kaikki tietävät. Nyt sitten väitetään, että niiden sisältö on kultuurihistoriallinen. Virsivisa.fi -sivuston vinkit ja sisältö toki antavat kovin erilaisen kuvan asiasta vaikka sielläkin toki juuri kulttuurihistorialla asiaa perustellaan syystä, jonka me toki kaikki tietänemme.
Mutta jos kyse onkin kulttuurihistoriasta niin silloin varmaankin voidaan lopettaa puheet positiivisen uskonnonvapauden varjelemisesta. Oliko se juuri viime viikolla vai viime kuussa kun virsien laulamista koulussa puolustettiin positiivisen uskonnonvapauden perusteella. Ja oltiin pahastuneita kun uskontoa ollaan häätämässä julkisesta tilasta. No, nyt näyttää siltä, että samat ihmiset ovat itse häätäneet uskonnon sieltä julkisesta tilasta, että voisivat sitten tuoda sen kulttuurihistorian nimellä toisesta ovesta sisään.
Konteksti ja käyttötarkoitus on tärkeä. Kuten täällä on moneen kertaan todettu, virsistä on moneen käyttöön. Virsi voi olla vain laulu tai osa kulttuurihistoriaa, mutta myös osa jumalanpalvelusta ja joillekin rukous.
Herraa hyvää kiittäkää on kaunis laulu, jossa on hyvä sanoitus. Minua kylmää sellainen suvaitsemattomuus, jossa siitä yritetään löytää jotain erityisesti kartettavaa. Vapaa-ajattelijoiden puritaanisessa mielenmaisemassa uskonto ja erityisesti sen harjoittaminen näyttää muistuttavan julkisen vallan suhtautumista viinanjuontiin tai tupakanpolttoon, joita pyritään mahdollisimman paljon vähentämään, sulkemaan niiden käyttö pois katukuvasta eikä ainakaan lasten sallita niille altistuvan. Vapareilta unohtuu, että noista nautintoaineista poiketen terve uskonnollisuus on positiivinen asia, joka ei vahingoita ketään ja jota tulisi paremminkin edistää.
Täytyy Virtaselta nyt kysyä, että luulisitko, ettei nousisi mitään haloota, jos koulussa järjestettäisiin työväen taistelulauluvisa ja siellä raikuisivat tunnetut, mutta jo vähän unohtumaan päässeet laulut: ”Me olimme kommunisteja, ja olemme vieläkin, me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi…”, ”Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias…”, ”Nuoriso valmis on taistelemaan puolesta luokkansa vapauden, piinat ei peljätä, ei vankilat…”, ”On meidän maassa valta, jos liitto vahva on. apois sorron ikeen alta joukkomme nouskohon! Eespäin kuin myrsky rynnätkää, päin vaikka tykkein jylinää…”
Tällä palstalla olisi sankoin joukoin tyytyväisiä vanhempia, kun Suomen historian yhden ajanjakson ja kulttuuriperinnön aarteita ryhdyttäisiin lapsillemme näin koulussa opettamaan…?
Kari Virtaselta unohtuu, etteivät vapaa-ajattelijat liene ottaneet kantaa virsilauluvisaan. Ja lisäksi ne, jotka sitä kritisoivat, eivät yleisesti ole olleet kieltämässä veisuuta niiltä, joiden uskontoon se kuuluu, vaan arvostelevat sitä, että tapahtumasta tehdään osa kaikille pakollista koulutyötä.
Tarja: Jos luit kirjoitukseni, saatoit huomata, että minusta laulut ja musiikin voisi hyvin yhdistää eri aineiden ja aiheiden opetukseen. Tietysti kokonaisuus, koko opintosuunnitelma, opetuksen tavoitteet ja aiheen merkitys niiden kannalta pitää miettiä ja olla oikeassa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Virret ovat tärkeä osa suomalaista elämäenoa, joiden kautta on luontevaa lähestyä eri aineita.
Niin että lapset voisivat laulaa vaikkapa Juha Watt Vainion (merkittävä kulttuurihistoriallinen vaikuttaja) pornolauluja tai juomalauluja. Että se riippuu ihan kontekstista ja jos lapsi laulaa pornolaulua koululuokassa niin se on vaan laulu muiden joukossa. Ei sitä tarvitse ajatella pornolauluna ensinkään samaan tapaan kuin jos lauletaan Kristuksen ylösnousemuksesta niin ei siinäkään Kristuksen ylösnousemuksesta lauleta vaan kulttuuriperinnöstä.
Kristus on noussut kuolleista tms. ovat virsiä, joissa ei minun mielestäni ole mitään kartettavaa. Niiden sanomat on uskonnollinen ja sellaisena niille on tälläkin hetkellä paikkansa aivan kuten kristinuskon sisällöstä kertomiselle myös kouluissa. Mielestäni Kristus on noussut kuolleista ja monien muiden virsien sanoma pysyy samana esittää sen sitten yksityisesti tai yhteisöllisesti ja tapahtuu esitys kotona, kinkereillä, koululuokassa tai kirkossa.
Minusta kartettavaa on vilpillisessä suhtautumisessa, venkoilussa ja ties kuinka monilla rattailla yhtäaikaa ajamisessa. Milloin sama asia määritellään uskonnonvapauden piiriin kuuluvaksi milloin kulttuuriperinnöksi ja -historiaksi, kuten edellä kuvasin. Voitaisiinko keskustella siitä?
Maalailut vapaa-ajattelijoista ja tavaton into kääntää keskustelu vapaa-ajattelijoihin tuntuu myös kummalliselta. Itse en ole enkä ole ollut vapaa-ajattelija sen paremmin kuin ateisitikaan. Ihmettelen, miksi asiapohjaisen keskustelun käyminen uskonnon ja uskonnonharjoittamisen asemasta näyttää niin kovin vaikealta. Eihän esim. opetushallituksen uskonnonopetuksen parissa työskentelevä Pasi Iivonen, joka toimii yhtä aikaa kahdella virsivisan järjestäjätaholla eli riippumattomana virkamiehenä opetushallituksessa ja Seurakuntien lasten keskuksen hallituksessa, liene vapaa-ajattelija?
Virtanen, siihen nähden, että ”virret ovat tärkeä osa suomalaista elämänmenoa”, niitä kuulee yllättävän harvoin ihmisten kodeissa ja perheiden arjessa. Minä luulen, että yksi syy siihen, että koko asia on nyt noussut niin tapetille, on siinä, että nimenomaan uskonnon vaikutusvallan vähenemisestä huolestuneet ovat alkaneet vaatia niitä ”osana kulttuuriperintöä” myös sinne, missä niitä ei ennen osattu kaivatakaan. Hyvä esimerkki tästä on piispa Jolkkonen, joka sai aikaan hirveän hälyn VAATIMALLA virsilaulua kouluun, jonka perinteissä sitä ei koskaan ennen ollut laulettu, koska koulun oppilaiden enemmistön perinteisiin se ei ollut koskaan kuulunut. Sitten syytetään vaåpaa-ajattelijoita, tämä on vähän niin kuin tämän palstan homojutut: kiivas ja jatkuva keskustelu käydään täällä, pisiommät kommenttiketjut, taattu suosio, mutta ”kun tätä nyt tuputetaan meille, suvaitsematonta”.
Jotenkin sallisin piispalle oikeuden vaatia, että hänen lastensa veisataan yksi virsi, tai ainakin sen kaksi ensimmäistä säkeistöä.
Mutta mitä ne ovat tälle palstalle joka suvivirsiaiheeseen kimpoavat kommentoijat, jotka puhuvat kuin vapaa-ajattelijat ja joilla on vaparien mielipiteet, mutta jotka sitten muka ole vapareita?
”Tietysti kokonaisuus, koko opintosuunnitelma, opetuksen tavoitteet ja aiheen merkitys niiden kannalta pitää miettiä ja olla oikeassa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan.”
Näin ollen kai virsilauluvisan kuuluisi siis liittyä oman uskonnon opetukseen ja työväenlauluvisan historian opetukseen? Vai missä ”tärkeässä osassa” virsilaulu suomalaisessa koulussa luontevasti muutoin on? Omasta kouluajastani on sen verran aikaa, etten muista, mitä virsiä tarkalleen tavataankaan laulaa liikuntatunneilla, askartelussa, biologiassa tai maantiedossa?
”Surkeaa väistelyä, Risto. Kysymys on siitä, onko virren laulaminen on aina ja kaikissa yhteyksissä uskonnonharjoitusta.”
Niinpä, siitä juuri on kysymys. Sinun kommentissasi pohdittiin kuvittelemaasi Vapaa-ajattelijoiden hyökkäystä joulurauhan julistamista vastaan. Selitin silloin sinulle kommentissani, että vapaa-ehtoinen virsilaulutilaisuus on täysin eri asia kuin virsilaulun ujuttaminen useisiin pienten lasten kouluaineisiin.
Mitähän minä väistelen surkeasti?
Virtanen, erikoinen ajatus, että piispan asema antaa oikeuden vaatia koulutyöhön omien ajatusten ja toiveiden mukaista sisältöä. Onko muita ammatteja, joihin sisältyisi tällainen oikeus?
Ja sinulta on jäänyt jotakin huomaamatta: minä kuulun siihen kuuluisaan homolobbyyn, en vapaa-ajattelijoihin. Mutta varmaan se on yksi ja sama, joku saatanallinen jumalankieltäjien poppoohan se joka tauksessa on…
Tarja: Virsillä on luonteva rooli ainakin musiikin ja äidinkielen opetuksessa. Myös kuvaamataitoon ne tarjoavat hyviä aiheita. Virsikisan tarkoitus käsittääkseni juuri on eri aineiden opetuksen yhdistäminen virsi-teeman avulla.
Kari Virtanen, sallit siis piispalle oikeuden vaatia, että veisataan virsi vaikka muuten ei veisattaisi. Mielenkiintoinen erivapaus piispalle. Luonnollisesti oletan, että kenenkään muun vanhempi ei voi tulla vaatimaan, että jätetään veisaamatta tai lauletaan vaikka Allahin ylistykseksi, Suuri ja mahtava Neuvostoliitto tms.
Minä olen täällä keskustelemassa eri teemoista, yleensä sellaisista, jotka liittyvät uskonnon ja maallisen rajapintaan. Minä olen siinä käsityksessä, että tällainen keskustelu on ihan normaalia toimintaa eikä suinkaan edellytä jäsenyyksiä tai sidonnaisuuksia.
Aina tulee näitä syytöksiä, taustajärjestö vain vaihtuu Setasta vapaa-ajattelijoihin. Ja valitusta siitä, että mitä ylipäätään teen täällä kristillisellä foorumilla. Se siinä vähän mietityttää, että kun minäkin pystyn käymään tätä keskustelua leimaamatta sinua Kari Virtanen mihinkään suuntaan tai järjestöön niin miten se voi olla niin vaikeaa toiseen suuntaan?
Ja sen verranhan täällä on tullut keskusteltua, että tunnistan tilanteen, jossa alkavat muut argumentit loppua ja käydään henkilöön käsiksi tai sitten ihmettelemään että milläs oikeudella nämä haastajat täällä liikkuvat…
Hyvä ihme! Virsilaulua äidinkielen tunnilla! Mihin äidinkielen opetussuunnitelman tavoitteeseen tämä nivoutuu?
Jani ja Tarja: Piispalla on oikeus vaatia lastensa kouluun virttä laulettavaksi siinä kuin vapaa-ajattelijoilla on vaatia, ettei sitä lauleta. Ymmärrän oikein hyvin, että nimenomaan piispa sellaisen vaatimuksen esittää, mutta toki niin voi tehdä kuka tahansa.
Tarja: Virret ovat tekstiä ja jotkut jopa suomalaisessa laululyriikassa klassikoita.
Kari, luonnollisesti piispalla on oikeus vaatia siinä missä kenellä tahansa muulla vanhemmalla. Mutta ilmeisesti sinunkaan mielestäsi tälle vaatimukselle ei pitäisi korviaan lotkauttaa siinä missä kenenkään muunkaan vanhemman vaatimukselle. Vai sanotko, että piispan vaatimukseen pitäisi suostua kun taas vapaa-ajattelijavanhemman vaatimukseen ei?
Jani: Se miten vanhempien vaatimuksiin suhtaudutaan on toki koulun asia. Laillisessa järjestyksessä tietenkin.
”Se miten vanhempien vaatimuksiin suhtaudutaan on toki koulun asia. Laillisessa järjestyksessä tietenkin.”
Vihdoinkin pääsit omalla ajattelullasi asian ytimeen, Kari. Esimerkeissä (piispa ja Vaparit) on se pieni ero, että toinen vaatimus on uskonnonvapautta edistävä, toinen sitä heikentävä. Koulu kun on osa yhteiskunnan julkista palvelua ja vallankäyttöä, jonka pitää lakisääteisesti suhtautua katsomuksiin neutraalisti.
Piispa kuitenkin protestoi kun koulu, jolla sinunkin mukaasi on päätösvalta asiassa, ei suostunut hänen vaatimukseensa ja niinpä piispan lapsia ei koulun juhlassa nähty. Sinun määritelmäsi mukaan suvaitsematon, mielenmaisemaltaan puritaaninen piispa, joka karttaa koulun juhlaa kun siellä ei lauleta hänen halumaan laulua ja joka ilmeisesti pelkää, että joku vahingoittuu jos jokin laulu jätetään laulamatta.