Verellä pestyt

Meidän omat avut eivät riitä sodassa syntiä vastaan. Ainoastaan Jeesus pesee puhtaaksi synneistä.

jorma ojala, Massimiliano Lacota on italialaisen Unione Degli Istrianin johtohahmo, ja kun yhdistyksellä on ylimmän valtiojohdon tuki [toisin kuin suomalaisevakoilla Suomessa], se on maassa yleisesti hyväksytty. Miltei 90% sen jäsenkunnasta kuuluu ikäluokkiin, jotka eivät itse ole kokeneet sotaa, mutta jotka haluavat sitoutua säilyttämään sodan muistot, vaalimaan Istrian niemimaan italialaista kulttuuria ja oikaisemaan sodan jäljiltä jääneitä epäoikeudenmukaisuuksia.

Yhdistys ei aja rajamuutoksia, vaan italialaisten omistusoikeuden tunnustamista Kroatian alueelle jääneeseen omaisuuteen. Istrialaiset kertoivat v. 2006 käynnistäneensä Kroatiassa yli 60 oikeusjuttua, joissa haetaan niemimaalle jääneen omaisuuden omistusoikeuden palautusta. Joulukuussa 2006 kuulimme järjestön edustajilta, että kolme istrialaisten palautushakemuksista oli jo saanut myönteisen päätöksen.

Tunnen nämä hist. tosiasiat, mutta mielestäni ne eivät kauhean hyvin liity tämän blogin teemaan.

Jorma Ojala, Ehkä ei, mutta kun ”verellä pesemisestä” puhutaan, niin tekee mieli kysyä kuten blogin teemassa kysytään, että ”Miksi meidät on verellä pesty ja oliko se välttämätöntä?”

Miksi lunastukseen tarvittiin veren lisäksi myös vettä? (vert. 1. Joh. 5:6 ja Joh. 19:34)
Kaikki sodat ja niissä tapahtuva verenvuodatus on synnin seurausta, mutta ihmisten pelastumisen tulevalta vihalta, joka on synnin palkka ,eivät ihmisten
kuolemat auta, sillä siihen tarvittiin viattoman ja synnittömän Jumalan Pojan kuolema ja hänen sovitusverensä.
Tästä on kysymys: ”Verellä pestyt ” Joh,19:34 ja 1.Joh.5:6 kohdissa.
Jumala itse todistaa Pojastaan Kristuksesta; Jumala on antanut iankaikkisen elämän Kristuksessa. Jos ihmisellä on Kristus hänellä on iankaikkinen elämä; ” Joka uskoo Poikaan, niin sillä on iankaikkinen elämä;mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” ( Joh.3:36 )
Jeesus oli tosi Jumala ja myös tosi ihminen, joka vuodatti ristillä kalliin sovintoverensä. Jeesuksen kylkihaavoista vuoti veri ja vesi ( Joh.19:34 )
Tästä muodostui UT:n kirkon sakramentit kaste ja ehtoollinen.
Meidän kasteemme ja Herran ehtoollisen nauttiminen merkitsevät sitä, että Jumala antaa todistuksensa, ei vain kerran Israelin Pyhällä maalla, vaan jatkuvasti kirkoisamme.

Minusta Tuulan kulmasta voi tehdä sillan. Siis itse ymmärrän tuon verellä pesun siinä kulmassa, että Jeesus antoi itsensä, jotta meillä rauha olisi. Jos sitten ottaisin esimerkin omasta maastamme, niin moni antoi henkensä, jotta meillä rauha olisi. Siis tarkoitan sitä, että jos Juhan isoisä ja muut hänen kaltaisensa eivät olisi olleet rintamalla, niin kuinkahan moni meistä kirjoittaisi täällä nyt. Ei pidä unohtaa Stalinin vainoa ja niitä miljoonia kuolleita ja kärsineitä. Ketään ei värjätty Suomessa verellä, mutta tuon hinnan takia oli mahdollisuus uuteen elämään. Aivan samoin tuo teko Golgatalla on vaikuttanut ainakin minun elämässä.

Jeesus oli tosi Jumala ja myös tosi ihminen, joka vuodatti ristillä kalliin sovintoverensä. Jeesuksen kylkihaavoista vuoti veri ja vesi. ( Joh.19:34 )
Tästä muodostui UT:n kirkon sakramentit kaste ja ehtoollinen.
Meidän kasteemme ja Herran ehtoollisen nauttiminen merkitsevät sitä, että Jumala antaa todistuksensa, ei vain kerran Israelin Pyhällä maalla, vaan jatkuvasti kirkoissamme.

Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Jeesus uhrasi itsensä ja sovitti koko maailman synnin kertakaikkisella uhrillaan Golgatalla ja toi meille iankaikkisen sovinnon ja anteeksiantamuksen.

Yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. (Joh. 19:34)

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. (1. Joh. 5:6)

Eija, kiitos sovittelevasta ja hyvästä kommentista. Meillä on kaksi kotimaata, toinen täällä Suomessa ja toinen Isän luona Taivaissa. Taivaaseen ei pääse kuin Jeesuksen verellä ja vedellä puhdistetut.

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh. 15: 12-17)

Martti Pylkkänen

mutta ihmisten pelastumisen tulevalta vihalta, joka on synnin palkka ,eivät ihmisten
kuolemat auta, sillä siihen tarvittiin viattoman ja synnittömän Jumalan Pojan kuolema ja hänen sovitusverensä.

Kuka sitä viattoman uhria vaati ja keneltä?
Mikä tämä julma taho on, joka vaatii viattoman verta ennekuin leppyy?

Tuomas, kiitos hyvistä kysymyksistä. Jumala on Pyhä ja me olemme syntisiä. Jumalan lain rikkomuksesta seuraa rangaistus. Jumalan Poika Jeesus Kristus kärsi rangaistuksen puolestamme.

Mutta varsinaisesti tämä Jumalan Pojan ”alas tuleminen” tietää sitä, että hän antautui meidän kurjuutemme ja hätämme alaiseksi, toisin sanoen, hän otti kantaaksensa Jumalan iankaikkisen vihan, jonka me synneillämme olimme ansainneet, ja tuli niiden tähden synniksi, — hän itse tässä sanoo, että hänet ”pitää ylennettämän”. Mutta koska tämä persoona tulee alas taivaasta, hän varmasti omaan persoonaansa katsoen on vailla kaikkea syntiä, viaton ja jumalallisella tavalla puhdas, sillä tavalla, että häntä ei sanota, niinkuin meitä, lihasta syntyneeksi, vaan Pyhästä Hengestä syntyneeksi, eikä hänen lihansa ole syntinen, vaan se on puhdasta ja pyhää lihaa ja verta, ja näin siksi, että hän puhtaudellansa ja pyhällä, tahrattomalla uhrillansa voisi meidänkin syntisen lihamme ja veremme tehdä puhtaaksi ja pyhäksi.
Martti Luther, Kirkkopostilla kolmas osa, Kolminaisuuden päivän evankeliumi saarnasta, kohta 62