Kun olin lapsi, koin tosi pelottavana ja inhottavanakin asiana vl-liikkeen synninpäästösanat, kun siinä esiintyi sana veri. Se ei olisi saanut tuntua siltä ja siksi asiaan liittyi vastenmielisyyden lisäksi vielä syyllisyys. Miksi asioita ei olisi voinut sopia toisin? Silloin opetettiin, etteivät synnit poistuneet millään muunalaisilla loitsusanoilla; Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit ovat anteeksi. Ihan vastikään eräs puhuja myönsi saarnassaan Raattamaan aikoinaan keksineen koko lausahduksen ja että ei se ole niin sanamuodosta kiinni. Näin ne selitykset muuttuvat!
Olisi kiintoisaa tietää, onko muilla vl-liikkeeseen kuuluneella tai parhaillaan kuuluvalla ollut samanlaisia ajatuksia tuosta asiasta, vai olenko ainoa laatuani? Tuskallisuutta asian suhteen lisäsi se, että useimmiten sopimistilanteet olivat niin latautuneita tunnelmaltaan; ahdistusta, syyllisyyttä, epätoivoa ja synkkyyttä. Tietty jälkeenpäin tunnelma helpottui ja elämä taas jatkui. Juttuun jollakin tapaa liittyi se, ettei se saanut olla helppoa, tuntua helpolta, vaan että sen kuuluikin olla erityisen vaikeaa. Saarnoissa usein puhuttiinkin, miten vaikeaa anteeksipyytäminen on.
Oikeasti Raamatun mukaan asioita ei edes tarvitse sopia minkään erityisen litanian säestyksellä. Riittä kun pyydetään ja annetaan anteeksi. Ei ne litaniat, vaan asian ääneen tunnustaminen -vapautus ja sydämessä tapahtuva katuminen ja kanteesta luopuminen.
Kuitenkin tuota itse keksittyä litaniaa on alettu jossakin vaiheessa nimittää evankeliumiksi. Viimeksi pari päivää sitten kuulin sellaista tapahtuvan. Vaikka se ei edes perustu Raamattuun, vaan Raattamaahan. Heh, no samalla kirjaimellahan ne alkavat.
Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta. Eikö evankeliumi ole koko Jumalan pelastussuunnitelma koko luomakuntaa kohtaan?
Tässä se on kerrottu lyhykäisesti:
Joh. 3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Olen huomannut, että sana veri ja veren näkeminen herättää lapsilla usein kavahtamista ja pelkoa. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri haava, kun jo huudetaan niin että kitapurje näkyy pitkälle. Ihmettelen, jos muilla lapsilla kuin minulla aikoinani, eivät nuo vl-liikkeen synninpäästösanat herätä epämieluisia ajatuksia ja mielikuvia.
Täytyy sanoa, että koko ikäni, vaikka kuinka halusin yli nelikymppiseksi olla vl-uskovainen, minun on ollut vaikea lausua noita synninpäästösanoja tuon veri sanan takia. On ollut aina tunne, että se on kuitenkin pakko, muuten ei voi pelastua. Yritin lapsillenikin sitä viljellä ja aina vastenmielisellä sydämellä. Ajattelin sen kuuluvankin tuntua siltä. Se ei saa tuntua mukavalta kun asioita sovitaan ja se estää tekemästäkään mitään pahaa, kun edessä on tuon vastenmielisen synninpäästäsanojen käyttö.
Anna anteeksi – saat anteeksi, muuta ei tarvitse, kunhan sydän on mukana asiassa. Ja ihan samalla tavalla tapahtuneista asioista voi vapautua.
Ja vielä; usko Kristukseen vapauttaa Raamatun mukaan synneistä, ei synninpäästölitania.
Kiitos Markku, olet tosiaan ymmärtänyt pointtini oikein. Jeesuksen sanat (Matt. 18:21-22) ovat tässä oleelliset!
Norjan lestadiolaisuudesta vielä:
Tromssan maakunnanhallinnon kulttuuritoimi järjesti maaliskuussa 2000 näyttelyn Laestadiuksen syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Se julkaisi myös lähinnä koululaisille suunnatun vihkosen, joka lyhyesti esittelee Pohjois-Norjan lestadiolaisuuden historiaa ja nykypäivää. Vihkosen teksti löytyy norjan, saamen sekä suomen kielellä. Tässä linkki suomenkieliseen tekstiin:
http://web02.tromsfylke.no/Laestadius/Artikler/finartikler/fin_hoved.htm
Artikkelikokoelman voi ladata myös kätevästi Word- tai rtf-tiedostona. Kovin yleisluontoinen tuo katsaus tietenkin on, mutta norjalainen näkökulma voi kuitenkin antaa suomalaiselle lukijalle jotakin uutta. Eri suuntien kannatuksesta kerrotaan:
Yksinkertaistaen voidaan kuitenkin sanoa että Norjassa on kolme pääsuuntaa:
* Esikoislestadiolaiset, joiden kannatus keskittyy Ofoottiin ja Lofooteille
* Yykeän suunta, vahvinta kannatusaluetta Pohjois-Tromssa (1990-luvulla Yykeän suunta jakaantui kahtia)
* Alattion suunta, kannattajia Länsi-Finmarkussa
Tässä ”Yykeän suunta” on sama kuin ”Lyngenin suunta”. Suuntaa kutsutaan myös ”erikiineiksi” Erik Johnsenin (Junsan Erkki) mukaan. Erikiinit jakaantuivat vuonna 1992 kahteen haaraan, joista pääuomaa kutsutaan tämän hajaannuksen jälkeen vanhaerikiineiksi (konservatiivit). Uuserikiinit (Den Luthersk Lästadianske Menighet) ovat ”liberaaleja” (siis suhteellisesti ottaen). Uuserikiinien uskonveljiä Suomessa olisivat kai lähinnä elämänsanalaiset.
Alattion suunta (eli Altan suunta) vastaa lähinnä Suomen rauhansanalaisuutta. Vanhoillisuus ei mahdu päähaarojen joukkoon. Heitäkin toki lienee Norjassa muutama sata, enimmäkseen suomalaisia.
Lisäksi vihko antaa tiedon: ”Kaikkiaan lestadiolaisen liikkeen kannattajiksi lasketaan 300 000 – 400 000 henkeä.” Tämän täytyy olla painovirhe. Näihin lukemiin ei lestadiolaisuus yllä edes maailmanlaajuisesti. Jos yksi nolla otetaan pois, olisi kannatus Norjassa 30 – 40 tuhatta. Tämäkin olisi minusta vahvasti yläkanttiin.
Vuokko Ilola, sinähän et enää ole enää ymmärtääkseni vanhoillislestadiolainen ja koska itse olen sitä ja en halua alkaa täällä ulkopuolisten kanssa puhumaan mitään negatiivista omasta uskostani, enkä mustamaalaamaan sitä ulkopuoliseten silmissä. Ymmärrän että me olemme vaan erehtyväisiä ihmisiä, niin että jos jotakin ongelmia tulee ne asiat olis hyvä selvittää siellä missä ne on tullutkin. Asiat kyllä selviää aikanaan.
Kas, olen itsekin jo jonkin aikaa pohtinut veri-teemaa blogikäsittelyyn, se kun se on ollut niin osa elämääni, abstraktisti ja konkreettisesti. Minun käsittelytapani olisi sen verran rujo, että sisäinen sensuurini on ainakin toistaiseksi pidätellyt minua.
Finmarkenin ja Tromssan läänien asukasluku on nykyisin alle 250 000 ihmistä, niin että yksi nolla kai liikaa kuten Pertti arvioit, tai sitten kysymyksessä lienee löyhä arvio globaalista kannattajamäärästä ”etniset” lestadiolaiset mukaanlukien…
Kovin tutuiltahan kuvaukset Norjan lestadiolaisuudesta monelta osin vaikuttivat; mm. synninpäästön, yhteisöllisyyden, maailman vieroksumisen, eksklusiivisuuden ja pirstoutumisen ”armolahjoineen” 🙂 Meikäläinen vl-kristillisyys tosin vaikuttaa kovin dynaamiselta ja tehokkaalta – mutta lieneekö touhukkuutemme myös jonkinlainen posttraumaattinen reaktio 1970-luvun sulkeutumiselle. Mutta toisaalta; kyllä aktiivisuus lähti monelta osin liikkeelle jo 1970-luvun alkupuolella, mikä oli ihan yleisesti yhteiskunnallisen aktiivisuuden, optimistisen ”edistysuskon” ja keskusjohtoisuuden kulta-aikaa.
Aivan oikein on arvioitu, että Koutakeinon kapinan taustalla oli vuosisatoja kestänyt saamelaisten kurmuuttaminen ja perinteisen tunturi- paimentolaisuuden häiriintyminen rajajärjestelyiden vuoksi. Lestadiolainen alkuheräys antoi kipinän, joka sytytti ruutitynnyrin.
Asiasta toiseen. On häpeällistä, ettei Suomi ole vieläkään vahvistanut YK:n alkuperäiskansojen sopimusta, joka vahvistaisi Ylä-Lapin saamelaisten oikeudet maahan, joka heiltä vuosisatoja sitten kruunulle ryöstettiin. Kirkkomme on pyytänyt anteeksi saamelaisten kohtelua, valtiovalta ei. – Tämän ajan henkeen ja mediaan näyttääkin sopivan vain yksi tasa-arvokysymys…
Mutta; Ipmel atti – mana dearvan.
Prostesteeraan (mutta en vihaisesti) tuota saamelaisasiaa. Kuten tiedämme pohjoisessa on aina asunut kainulaisia. Miten heidän olemisensa kielletään.
Tämän lausun nyt vain yleistietojeni pohjalta, minulla ei ole
Lapin asutushistoriaa käytössäni – kai jossain laatikossa on, mutta en tiedä nyt missä.
Voidaanko heidän oikeutensa noin vain kieltää?
NORGE
Minun kirjassani on ymmärtääkseni viiteapparaatissa varsin tyhjentävästä tongittu tuota avainten käyttöönottoa. Oliko siinä lähes 500 viitettä? (en viitsi mennä kirjastooni hakemaan…. 🙂
Siinä on Svebak ja monet muut siteerattu.
Vuonna 1980 kuollut Wikmark on varsinainen suurtutkija, ja Raittila ehti hänenkin kirjansa arvostella. Hae se arvostelu SKHS Aikakauskirjasta, oliko 1980 tai 1981.? En nyt muista ulkoa.
Yllätys, yllätys. alku-lestadiolaisuustutkimus on Norjassa ja Ruotsissa korkeatasoisempaa kuin Suomessa – jota herätysliikkeiden hengitys niskaan painaa (hehheh!)
Hiukan minua vierastaa Korteniemen määritelmä herätyksen saamelaisuudesta.
Karesuannossa heitä oli, mutta entäs Pajalassa ja entäs koulumiehet, eivätköhän ne suurimmaksi osaksi olleet suomalaisia..?
KAUTOKEINO
Minä en ole liittänyt niitä vesseleitä lestadiolaiseen herätykseen ollenkaan. Ne olivat jotain muuta, sen muistaakseni Laestadiuskin sanoo.
Kirjassani on sekin asia käyty läpi, samoin Ruotsin arkkipiispan kommentti ja Härnösandin piispan arvio etc.
———-
Norjalaiset ovat kansallisissa asioissa jotenkin tylyjä. Kuten tiedämme, ovat suomalaiset siellä edelleenkin plebeijejä patriisien maassa. Kun olin kerran Oslossa Karl Johanin sivukadulla just
Suurkäräjien tiilitalon lähellä, siis eräässä antikvaariaatissa ostamassa Norjan metsäsuomalaisista kertovaa kirjaa,. haukkui myyjä minulle sivumennen Ruijan suomalaisia ja suomalaisia vallan anastajaksi Norassa. Ei suvainnut ottaa korjaavaa tietoa vastaan….
Kuten tiedämme, Vesisaaressa oleva kveenien patsas on tavallaan historian väärennös. Eivät kveenit tulleet Norjaan
1860-luvulla, He asuttivat Ruijan ennen norjalaisia, kuten Ottar
kuningas Arthurin hovissa käydessään joskus vuonna 845 kertoo.
He ovat siis Ruijan alkuperäisiä asukkaita, mutta heille ei ole tätä statusta annettu. Se norjalaisista – vaikka ovat muuten ihan mukavia ihmisiä…………..
Päästöavaimen käyttöönotosta on nähty kaksi perusvaihtoehtoa: Lainio 1848 (Hjalmar Westeson, Olaus Brännström) ja Markitta 1853 (Kåre Svebak, Martti E. Miettinen).
Jorma Ojalan kirjassa ”Lars Levi Laestadius – tiedemies ja pappi” on tosiaan erinomaisesti ja eri tutkimukset huomioiden arvioitu avainten käyttöönottoa. Jorma päätyy samaan tulokseen kuin Svebak ja Miettinen: Päästöavain otettiin käyttöön Juhani Raattamaan lähetyskoulussa Jällivaaran Markettavaarassa. Itse olen myös samalla kannalla (toivottavasti tulkitsin kantasi oikein, Jorma).
Liikkeen omassa kirjallisuudessa on päästöavaimen (kuten myös synninpäästön sanamuodon) käyttöönoton ajankohta tahdottu siirtää mahdollisimman varhaiseksi (jopa Lapin Marian aikoihin 1844). Tämä on tietysti ymmärrettävää, kun toivotaan todellisuuden ja teorian (välimiesopin) vastaavan toisiaan. Mutta aina eivät toiveet toteudu…
Jorman mainitsema Gunnar Wikmark on varmaan tutustumisen arvoinen, esim.
Pehr Brandell och läseriet i Ångermaland under förra hälften av 1800-talet. Prästmötesavhandling. Svenska kyrkans diakoninstyrelses bokförlag. Stockholm. Örnsköldsvik 1952. Ågrens Boktruckeri Aktiebolag. 688 sivua.
Pehr Brandell och brandellianerna. En kyrklig linje i 1800-talets norrlandsläseri. Svenska Kyrkans diakonistyrelses bokförlag. Stockholm. 1960. 46 sivua. Populaarinen lyhennelmä edellisestä teoksesta.
Lars Levi Laestadius och lappflickan Maria. Svenska kyrkans diakoninstyrelses bokförlag. Stockholm. Örnsköldsvik 1961. Ågrens Boktryckeri Aktiebolag. 48 sivua
Häpeäkseni on tunnustettava, etten ole lukenut mitään näistä 🙁
——————
Kautokeino vai Koutokeino vai…
Wikipedia kertoo: ”Kunnan suomenkielinen nimi Koutokeino tulee pohjoissaamenkielisestä nimestä Guovdageaidnu. Kunnan norjankielinen nimi Kautokeino puolestaan pohjautuu suomenkieliseen nimeen. Guovdageaidnu tarkoittaa suomeksi keskitie. Nimi saattaa tulla siitä, että Koutokeinosta on yhtä pitkä matka Alattioon (vanha markkinapaikka), Karesuvantoon, Raisiin ja Kaarasjoelle.”
Googlasin eri nimiversioita ja sain osumia seuraavasti: Kautokeino 382 000, Koutokeino 8160, Kautakeino 1650, Koutakeino 130.
Siis tuo norjankielinen versio ”Kautokeino” on ylivoimaisesti yleisin. Luulen, että ”virallista” suomenkielistä muotoa ”Koutokeino” eivät suomalaisetkaan juuri käytä.
Myös ”Kautakeino” on yllättävän yleinen. Käyttävätkö saamelaiset sitä? ”Koutakeino” taitaa olla myös saamelaisten käyttämä? Nämä nimiversiot voivat olla myös sukunimiä.
Päädyin siihen, että jatkossa puhun vain ”Kautokeinon kapinasta”.
Vuokko Ilola, Raamatussa sanotaan UT:n puolella, että **Ilman verenvuodatusta ei ole yhtään syntien anteeksiantamusta. Tämä on kai ehkä jonku apostolin, tais olla Paavalin sanomaa
Kun Jouko Talonen luetteli 18 suurinta lestadiolaisryhmää maailmassa 2001, sai hän kokonaiskannatusluvuksi n. 180000. Mukaan oli otettu varsin pieniäkin ryhmiä (esim. steniläiset, 20).
Vuonna 2012 tein päivitystä tähän listaan (muistaakseni Talosen antamien uusien tietojen perusteella). Tällöin 9 kärjessä näyttää seuraavalta:
– 1. vanhoillislestadiolaisuus 115000
– 2. esikoislestadiolaisuus 24000
– 3. rauhansanalaisuus 21000
– 4. töröläläisyys 4000
– 5. uusheräys 3000
– 6. vanhaerikiinit 1200
– 7. uuserikiinit 800
– 8. riitinmattilaiset pollarilaiset 600
– 9. auneslaiset 550
Yhteensä saadaan tästä 170150 henkeä. Pienet sirpaleryhmät eivät tätä lukua paljonkaan korota.
Voidaan siis varsin turvallisesti sanoa, että lestadiolaisuuden maailmanlaajuinen kannatus kaikki suunnat huomioiden on n. 170 – 180 tuhatta henkeä.
Nuo arviot aktiivisten kannattajien suhteen lienevät uskottavia. Laskutapoja kai voi olla erilaisia niinkuin hengellisten kesäjuhlien väkimäärien suhteen. Ja kun tarkkoja ollaan niin lestadiolaisen määrittely voi tuottaa hankaluutta samalla tavoin kuin se; kuka on saamelainen. Riittääkö, että esivanhemmissa on arkistoihin aikanaan määriteltyjä saamelaisia vai onko ratkaisevaa, puhuuko itse saamea, haluaako olla saamelainen – onko siis saamelainen identiteetti.
Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansaksi määritelty ja tutkimustulokset genetiikassa ja kielitieteessä ovat viitanneet länsi-eurooppalaiseen lähtöalueeseen yli 10 000 vuoden taakse. – Laestadiuksen kaukaisemmissa esivanhemmissa mainitaan olleen saamelaisia molemmin puolin, hän puhui piitimen saamea ja pohjoissaamea, hallitsi niin saamelaisen elämäntavan kuin perinteen, niin että kyllä kai hän vähintään yhtä saamelainen oli kuin ruottalainenkin 🙂 Karesuvanto oli ihan keskeistä Tornion Lapin saamelaisaluetta. Varmaan tavallisina pyhinä ja varsinkin kesällä pääosa kirkkovieraista oli uudisasukkaita, mutta talviaikaan erityisesti juhlapyhinä ja markkina-aikaan valtaosa kuulijoista ja seurakunnasta lienee ollut saamelaisia.
Jotain uutta alheräyksestä lienee saatavissa irti kytkemällä tapahtumiin lapinkylien ja kotakuntien muuttoreitit Norjan rannikon ja Ruotsin Karesuvannon ja Suomen Enontekiön välillä, em. markkinatapahtumat ja juhlapyhien kokoontumiset. Ehkä norjalaiset tutkijat ovat sen jo tehneetkin. Minun häätyy lukea myös Jorman kirja. – Osa Tornion Lapin uudisasukkaista oli tietysti lantalaistuneita lappalaisia, Vettaisia ym. Mikä oli heidän merkityksensä ja roolinsa isoesikoisuudessa, saarnaajainsituutiossa ja vaikkapa esikoisuuden rigoristisessa yksinkertaisuuden ihannoinnissa – tuliko se Lestadiuksen ohella kotahaikujen maailmasta… Tornion Lapissa ei kai ollut tapahtunut sellaista lappalaisväestön jyrkkää ja perusteellista käännytystä aiemmin kuin esim. 1600-luvun Kemin Lapissa. – Ernst Manker muuten kartoitti 1960-luvulla metsälappalaisten lapinkylien rippeitä vielä niinkin ”etelästä” Tornionlaaksossa kuin Övertorneålta.
Laestadius muutti Pajalaan 1849 ja alkuheräyksen saamelaiskausi päättynee viimeistään siis Kautokeinon kapinaan 1852. Vaikka Lestadius vapautettiin juridisesta ja moraalisesta vastuusta, on selvää että historiallinen kausaliteetti eli syy-yhetys oli olemassa. Ilman herätystä ei olisi tapahtunut myöskään kansannousua 1852.
Tämä meni taas blogin punaisen langan ulkopuolelle, mutta toivokaamme, että Vuokko on meille armollinen 🙂
Kautokeino
Se, että Laestadiuksen juurissa oli saamelaista, ei minun mielestäni saa tehdä heräyksestä ihan just saamelaista.
Muistaakseni Lars Levin isoäiti oli saamelainen. Sitten hänen oma äitinsä oli saamelaista juurta, vaikka olemukseltaan vaalea ja sinisilmäinen…. (ei siis täysin)
Huomaan, että Korteniemen mukaan (geenitutkimus) sijoittaa lappalaisten alkukodin läntiseen Eurooppaan.
No, ovatko nyt sitten mannerjään reunaa myöten edenneet Ruijan rannoille, kuten joskus protolappalaisista on uumoiltu.
Mielestäni me olemme samaa porukkaa (ehkä geenit kieltävät), jotka ovat vain vasarakirveskulttuurin myötä indoeurooppalaistuneet. Prof Wiik aikoinaan maalaili suomalaisten olevan Euroopan alkuperäiskansaa.
No. ehkä näistä spekulaatioista johtuen ei voida puhua lapinmaiden suoranaisesta ryöstämisestä, vaikka radikaali tulkinta näin väittääkin.
Myönnän, ettei minulla tässä ole Enontekiön seurakunnan asutushistoriaa…
No, seurakunnassa oli 1826 7-800 asukasta, joista 600 kuului vaelteleviin lappalaisiin.
Alkuherätys
Vuonna 1847 LLL lähetti ensimmäiset lähettinsä, joulukuussa 1847 tehokkaimman, eli Pekka Raattamaan
Jukkasjärvelle (Nyk Kiirunaa)
Vuoden 1849 kesällä hän astui Pajalan virkaan.
Mielestäni alkuherätys voidaan ulottaa LLL:n kuolemaan saakka
Työ laajeni vasta Karesuannosta lähdön jälkeen, kun tuli uusia koulumiehiä, jotka alkoivat pitää lähetyskoulua.. keväällä 1850 Juhani Raattamaa alkaa pitämään lähetyskoulua Tärännön suurkylässä Pajalassa.
1848
Kautokeinon kontaktit Laestadiukseen olivat vähäiset. Pääsiäisenä Anders Pedersen Baer kävi parin toverinsa kanssa Karesuannossa. Parannuksen tarpeellisuutta hän mietti vielä kotimatkalla….
12.3.1852
LLL vastaa Tromsön piispan syytöksiin:
Kautokeinon lappalaisten hurmahenkinen harhaoppi olisi ollut vältettävissä, ”jos nämä Israelin huoneesta karanneet lampaat olisivat saaneet paimenen, jonka ääni olisi painunut heidän sydämeensä”…
Norjalaiset eivät ole tainneet vieläkään myöntää, kuinka hävytön esimerkiksi kirkkoherra Vibe Stockfleth lappalaisia kohtaan oli. Hakkasi, veti turpaan jne. – vaikka olikin Elias Lönnrotin ystävä kieliasioissa. Kulki muuten Kristianiasta Suomen kautta asemapaikalleen. Kautokeinossa ei ollut näet vakinaista pappia. Sekin vaikutti kapinaan.
Nürnbergin rotulakien mukaan henkilö, jolla oli neljä saksalaista isovanhempaa, olivat ”saksalaista verta” ja oikeutettuja Saksan kansalaisuuteen. Jos yksikin neljästä isovanhemmasta oli muu kuin ”arjalainen” (kristilliseen seurakuntaan syntynyt), seurasi ongelmia. Varmasti ongelmia seurasi, jos tämä yksi oli juutalainen. Ongelma oli Hitlerillä itselläänkin, koska hän ei varmasti voinut todistaa, kuka hänen isänsä biologinen isä oli. Oliko Hitler mahdollisesti neljännesjuutalainen?
Systeemi oli varsin monimutkainen. Miten määriteltiin isovanhemman juutalaisuus? Ehkä hänkin oli vain neljännesjuutalainen. Asia kai määräytyi sen mukaan, kuuluiko hän juutalaiseen seurakuntaan. Entä jos hän oli kääntynyt myöhemmin kristityksi?
Hiukan samanlaisiin vaikeuksiin joudutaan, kun yritetään määritellä ”etninen” lestadiolaisuus. Isäni äiti oli viimeisinä vuosinaan (ainakin ”teknisesti”) esikoislestadiolainen. Olenko siis ”neljänneslestadiolainen”? Pidänkö itseäni ”etnisenä lestadiolaisena”. En pidä, vaikka perusteluja kai olisi enemmän kuin Laestadiuksen ”saamelaisuudelle” 😉
Etnisen lestadiolaisuuden käsitteen voisi ehkä järkevästi rajata niihin, jotka ovat syntyneet lestadiolaiseen kotiin. Vanhemmat ovat ehkä myöhemmin irtautuneet liikkeestä, mutta tätä ei määrittelyssä huomioitaisi, kuten ei myöskään isovanhempien herätysliiketaustaa.
Kovin aukoton ei tämäkään etnisyyden määritelmä olisi. Voihan olla, että vanhemmat ovat eronneet liikkeestä jo varhain, eivätkä lapset oli tästä taustasta juuri mitään kuulleet eivätkä ole kiinnostuneitakaan. Voihan olla myös, että isovanhempien vaikutus on suurempi kuin vanhempien, ja lapset näkevät juurensa siellä ja kokevat itsensä ”etnisiksi”…
Nuo Talosen luvut tarkoittavat varmasti liikkeeseen kuuluvia. Siis sellaisia, jotka muut liikkeen jäsenet tunnustavat uskonveljikseen/-sisarikseen. Tämä jättää pois ne, jotka on erotettu mutta silti pitävät itseään liikkeen jäsenenä.
Etnisiksi kutsuin niitä, jotka ovat syntyneet lestadiolaiseen kotiin. Käännynnäiset eivät ole etnisiä. Eronnut/erotettu voi olla tai olla olematta etninen.
Etnisten joukko E ja liikkeeseen kuuluvien joukko A leikkaavat toisiaan. Koska joukko A ei ole vuosien mittaan kasvanut ja syntyvyys on suuri, voidaan karkeasti päätellä että joukko E on noin kaksinkertainen A:han nähden (?). Irtautuneita etnisiä olisi siis suunnilleen saman verran kuin liikkeessä pysyneitä etnisiä ja käännynnäisiä yhteensä. Eronneet/erotetut käännynnäiset eivät kuulu kumpaankaan joukoista A ja B, mutta heitä lienee niin vähän, ettei kokonaiskuva muutu.
Markku arveli, että 300 000 – 400 000 henkeä voisi olla löyhä arvio globaalista kannattajamäärästä “etniset” lestadiolaiset mukaan lukien. Saatat olla hyvinkin oikeassa, Markku!
Nyt pelkään minäkin, että Vuokon mitta alkaa tästä joukko-opista täyttyä… 😉
>>>Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansaksi määritelty >>>>
Mehän tiedämme kaikki, että tämä on politiikkaa aivan kuin palestiinalaisten kysymys YK:ssa.
Sanon tämän vain sellaisen kansan jäsenenä, joka oli kokea Irlannin kohtalon ja menettää kokonaan
identiteettinsä.
Suomalaisten tulisi myös olla alkuperäiskansa – ja myös kveenien.
(Pankaas muuten lukien se Ottarin matkakertomus Bjarmiaan)
Pohjoinen Venäjäkin on täynnä alkuperäiskansoja, slaavit saapuivat heidän tontilleen vasta 1200-luvulla.