Oletko pysähtynyt ajattelemaan sellaisia yhdyssanoja kuin verikosto, verenvuodatus ja verivelka? Huolimatta siitä, että ne sisältävät veri-sanan, kyse ei ole välttämättä tuolla punaisella nesteellä lotraamisesta. Verityön jäljiltä ei aina jää minkäänlaista verilätäkköä, ja verilöylykin voi olla kuivahko lopputulokseltaan.
Meidän ja muidenkin kielien ilmaisuissa veri edustaa oikeastaan elämää. Veren vuodattaminen merkitsee usein tämän meidän henkiriepumme pois ottamista.
Raamatussa on pitkälti sama symboliikka. Kun puhutaan Kristuksen verestä, huomio kiinnitetään siihen kuinka Vapahtajamme antoi henkensä ja elämänsä meidän puolestamme. Kirjaimellisesti ottaen Golgatalla ei niin kovin paljon elämännestettä vuodatettu, verenhukkaan Jeesus ei kuollut.
Heprealaiskirjeessä verrataan Kristuksen verta ja eläinten verta toisiinsa, ja se tehdään melkoisen mielenkiintoisella tavalla: ”Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä.”(Hepr9:12) Tässä lauseessa on tiivistetty pitkälti se, mikä Raamatun mukaan on veren ainoa oikea käyttötarkoitus: Se on varattu vain ja ainoastaan uhraamiseen. Eläinten veren rinnastamisella Raamattu viittaa Mooseksen lain eläinuhreihin, jotka kasvattivat Jumalan omaisuuskansaa ottamaan vastaan Messiaan.
Raamattu kertoo, että ihmiskunnan alkuvaiheessa tultiin toimeen kasviravinnolla. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen kuvaan astui eläimistä valmistetut ateriat. Kaikkea Nooalle ei kuitenkaan käyttöön annettu, Kaikkivaltias nimittäin pidätti itsellään eläimen veren: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.”(1.Mo9:4) Alkutekstissä ”elämänvoima” on heprean sana ”nefes”, joka tavallisesti kääntyy sanaksi sielu. Käännös KR92:ssa on varsin oivaltava.
Mooseksen laki astui voimaan noin tuhat vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, ja tämäkin Luojamme lainsäädäntö sääteli veren käyttöä. Tahallisesta veren nauttimisesta seurasi kuolemantuomio: ”Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta.” Kielto myös perusteltiin: ”Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.”(3.Mo17:10,11)
Kristillisen ajan saavuttua Mooseksen lain velvoitteet olivat olleet voimassa puolentoista tuhatta vuotta. Jeesus ja kaikki hänen ensimmäiset opetuslapsensa olivat tottuneet ehdottomaan veren nauttimiskieltoon. Myöhemmin ei-juutalaisten tultua kristillisen seurakunnan yhteyteen Mooseksen lain velvoitteet joutuivat kuitenkin tarkempaan syyniin. Varhaiskristityt alkoivat keskustella ympärileikkauksen välttämättömyydestä ja asiasta ”käytiin kiivasta väittelyä”. Aihepiiri imaisi sisälleen myös veren käytön: Kuinka vereen, ”elämänvoiman” sisältävään nesteeseen tulisi nyt kristittyjen suhtautua. Olisiko Jehova Jumalalta nyt tulossa lisenssi ottaa veri ihmisten hyödynnettäväksi? Siis jotakin sellaista, joka ihmiskunnan aiemmassa historiassa oli ankarasti kiellettyä?
Apostolien tekojen 15. luvussa tehtiin asiassa linjaus, joka jatkoi veren pyhyyden kunnioituksen koskemaan myös kristillistä seurakuntaa. Näin päätöslauselman Raamattu muotoilee: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet.” Ja yksi näistä harvalukuisista ”välttämättömistä ohjeista” oli, että ”karttakaa …verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu”(Apt15:29) Tässä yhteydessä ”veren karttaminen” asetettiin samalle viivalle kuin ”haureuden karttaminen”.
Kyse ei ollut mistään paikallisesta, yhtä seurakuntaa koskevasta ennakkopäätöksestä. Seuraavassa Raamatun luvussa kerrotaan, että ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä.” Yksimielisyys antoi ilmeisesti siunauksia, koska kerrotaan, että ”seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Apt16:4,5)
Joskus kuulee sanottavan, että Apostolien tekojen 15. luvun kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Tähän sisältyy helposti se ajatus, että myöhemmät kokoontumiset voisivat repiä auki Raamatun sivuilla annetut ohjeet ja päätökset. On kuitenkin otettava huomioon, että myöhemmin pidetyt kirkolliskokoukset olivat paitsi vauhdikkaampia myös pidetty aikana, jolloin kristillinen opetus on ollut jo enemmän tai vähemmän repaleisena. Voitaisiinko niissä kumota apostolien johdolla ja Jumalan hengellä ohjatun kokoontumisen päätös? Itse en voi uskoa sellaiseen, voitko sinä?
Käytännön linjauksissa apostolinen määräys ”veren karttamisesta” siinä missä ”haureuden karttamisesta” on saanut ihan omat tulkintalinjansa. Mutta onko menty Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan meidän ihmisten päätöksillä?
Miten sinä suhtaudut Raamatun antamaan kuvaan verestä pyhänä, erilleen asetettuna, materiaalina? Vuodatatko sen maahan, kuten Iso Kirja kannesta kanteen määrää? Vai teetkö verestä esimerkiksi verilettuja, joiden aiemmin uskottiin kovastikin korjaavan anemiaa potevan veriarvoja? Eikö semmoinen ole veridopingia? Ja ihan sieltä epäraamatullisimmasta päästä?
P.S. 15.4.2020
Tämä artikkeli on ollut todella suosittu ja sitä on luettu paljon, kiitän mielenkiinnosta. Jotta varsinainen aihe (”veri Raamatussa”) pääsee paremmin esille, tiivistin kommenttiketjua poistamalla sivuraiteille ajautuneita ketjuja.
Rauli, ” Jo heti aluksi ymmärsin, että olen oman plogini päätoimittaja, joka voi karsia kirjoittajia omien periaatteidensa mukaan. Jos niin ei olisi, olisin lopettanut juttuni heti alkumetrillä.”
Mielestäni Rauli, osoitat heikkouttasi. Haluaat salata jotakin. Täytyy sanoa, että haku meni toiminnastasi. Valitettavaa. Ehdotan sinulle, että lopetat blogisi.
Saanen esittää Raulille kysymyksen jehovien poppooseen kuulumattomana, siitä koskaan eronneena tai erotettuna:
Siinä raamatunkohdassa, missä käskettiin “karttamaan verta”, mainittiin myös haureuden karttaminen. Tarkoitan tätä kohtaa:
(Apostolien teot 15:28, 29) – – Sillä pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: 29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. – –
Vastaisitko minulle, miksi vanhimmat kohtelevat eri tavalla niitä, jotka ottavat verensiirron kuin niitä jotka “harjoittavat haureutta”?
Haureuden harjoittajat pääsevät oikeuskomiteassa usein kuin koira veräjästä, heitä ei eroteta eikä heidän KATSOTA ITSE ERONNEEN. Sen sijaan verensiirron ottanut katsotaan itse eronneeksi. Miksi? Miksi saman raamatunkohdan kaksi eri “syntiä” saavat erilaisen kohtelun?
Vanhinten salaisessa ohjekirjassa “Paimentakaa Jumalan laumaa” kerrotaan 9. luvussa sivuilla 110-112 näin:
Eroamisesta saattaa olla kyse seuraavissa tilanteissa:
Henkilö ottaa verta omasta tahdostaan eikä kadu sitä. Jos joku ottaa verta omasta tahdostaan, kenties toisten äärimmäisestä painostuksesta, komitean tulee ottaa selville tosiasiat ja arvioida, millainen on hänen asenteensa. Mikäli hän katuu, komitea antaa hengellistä apua Galatalaiskirjeen 6:1:n ja Juudaksen kirjeen 22, 23:n hengessä. Koska hän on hengellisesti heikko, hän ei olisi vähään aikaan pätevä saamaan erikoistehtäviä ja häneltä saattaisi myös olla syytä evätä joitakin julistajille tavallisesti kuuluvia etuoikeuksia. Olosuhteiden mukaan komitean voi olla myös tarpeellista järjestää niin, että seurakunnalle esitetään seuraava ilmoitus: “Vanhimmat ovat käsitelleet asiaa, joka koskee veli/sisar [henkilön nimi]. Teitä varmaankin ilahduttaa kuulla, että hengelliset paimenet pyrkivät auttamaan häntä.” Jos toisaalta komiteaan kuuluvat vanhimmat toteavat hänen olevan katumaton, tulisi ilmoittaa hänen eroamisestaan.
Yksinkertainen vastaus asialliseen kysymykseesi, Kimmo. Sinun roolisi ”kysymysbulvaanina” ei ole tässä mikään oleellinen este, ja kun vielä aiheemmekin on ”veri ja Raamattu”.
Jehovan todistajat erottavat katumattomat ja tahalliset synnin harjoittajat seurakunnasta. Tämä pääsääntö tulee oikein hyvin esille myös tuosta ”salaisesta ohjekirjasta”. Varmaan sinäkin Kimmo panit sen merkille?
Katumuksen ja muut asiaan liittyvät seikat ratkaisee Jehovan todistajien keskuudesta koottu kokeneiden todistajien muodostama oikeuskomitea perusteellisen harkinnan jälkeen. Nimestä huolimatta ei ole kyse mistään yksittäisestä oikeusistuimesta oikeusvaltiossa vaan hairahtuneiden todistajien auttamisjärjestelystä palaamaan Raamatun linjoille. Taisipa ministeritkin olla aheeseen tutustuttuaan tätä mieltä, kun erään valituksen puhdetöikseen vastaan ottivat.
Toki sellaista ei voida auttaa pysymään Kaikkivaltiaan joukoissa, joka kokee systeemin painostuksena ja haluaa poistua jt-rivistöstä. Hänellä on täysi vapaus niin menetellä. Vapaaehtoisuutta kannatamme, sinä ja minä.
Joissakin tilanteissa voidaan katsoa Jehovan todistajan askeltaneen siihen suuntaan, että hän on sulkenut seurakuntaan oven takanaan, ainakin toistaiseksi. Silloin hänen katsotaan itse eronneen.
Kysyt myös tuossa sitaatissasi, että ”Miksi vanhimmat kohtelevat eri tavalla niitä, jotka ottavat verensiirron kuin niitä jotka ’harjoittavat haureutta’?” Ja olet saanut jostakin sellaista tietoa, että ”haureuden harjoittajat pääsevät oikeuskomiteassa usein kuin koira veräjästä”.
Tiedätkö Kimmo kuinka paljon todistajista erotetaan veren epäraamatullisen käytön vuoksi verrattuna siihen joukkoon, joka on tullut erotetuksi seksin epäraamatullisesta käytöstä? Usko nyt tai älä: avioliiton ulkopuolisten suhteiden vuoksi erotetaan ”miljoona kertaa enemmän”. Ja tämä tieto tulee nyt ihan ikiomasta päättelygeneraattoristani, mutta olen varma, ettei kukaan voi olla asiasta muuta mieltä.
Kyllä Jehovan todistajista pääsee eroon sutjakkaasti myös ”haureuden takia”. Koira voi helposti mennä siitäkin veräjästä. Senkun vain jatkaa väärintekoaan tarmokkaasti ja antaa pitkät niille, jotka haluaisivat Raamatusta Kaikkivaltiaan tahtomisen jakeita näyttää. Vapaassa maassamme todistajat sallivat vapaasti sanoutua irti todistajaseurakunnasta.
Ymmärrän kyllä tämän ”koira verajästä” lauseen. Ehkä siihen tarvitsee antaa hiukan laimennusta.
Aika moni jt-nykynuori kamppailee kristillisten periaatteiden kanssa seksistisessä nykymaailmassa, jossa neitsyys on rasite ja irtosuhteet ovat yleisessä moraalissa suunnilleen sama kuin vessassa kävisi. Kun sitten jt-nuorella kontrolli pettää, olisi rakkaudetonta ja julmaa näyttää heti ulko-ovea sellaiselle, joka todella haluaa ottaa erehdyksetä opikseen. Eikös vain olisikin, Kimmo? Joskus tietysti ”koira voi päästä veräjästä” kerran, mutta epäraamatullisen elämäntavan tahallinen jatkaminen tulee kyllä myöhemmin ilmi. Ja veräjä menee kiinni.
Rauli: ”Kun sitten jt-nuorella kontrolli pettää, olisi rakkaudetonta ja julmaa näyttää heti ulko-ovea sellaiselle, joka todella haluaa ottaa erehdyksetä opikseen.”
Rakkaudetonta ja julmaa ei ole kuitenkaan ihmisen pois potkiminen porukasta sekä sukulaisistaan ja ystävistään erottaminen – karttaminen – jos hän ”hairahtuu” pelastamaan oman henkensä verensiirrolla.
Onneksi laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1993) antaa hoitohenkilökunnalle kuitenkin oikeuden kävellä vanhempien tahdon yli jos lapsi on vaarassa menehtyä esim. ilman verensiirtoa.
– alaikäisen potilaan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa.
Rauli, ” Rauli -> “Toki sellaista ei voida auttaa pysymään Kaikkivaltiaan joukoissa, joka kokee systeemin painostuksena ja haluaa poistua jt-rivistöstä. Hänellä on täysi vapaus niin menetellä. Vapaaehtoisuutta kannatamme, sinä ja minä.”
Jehovan todistajien vapaus on irvikuva vapaudesta. Jos olet jehovan todistaja ( joka on siis varsin nuori lahko) olet sidottu lahkoon ja sen synteihin. Koko elämäsi pyörii tämän lahkon ympärillä.
Rauii tuosta verensiirrosta olet kirjoittanut mitä olet. Toivon, että joudut elämässä selllaiseen vakavaan tilanteeseen, että joudut uudestaan kasvotusten verensiirron kanssa.
Kiitos Sami toivomuksestasi.
Minun toivomuslistani on jonkin verran vaatimattomampi: Toivotan sinulle vain hyvää talven odotusta. Seuraavaan plogiini asti.
Kiitän tässä vaiheessa kaikkia keskustelijoita erittäin aktiivisesta kannanotosta sekä plogini otsikkoon että sen aikaansaamiin sivujuonteisiin. Erityiskiitos Marjaanalle todella syvälle käyvistä kommenteista.
Näyttää sltä, että tämä aihepiiri oleelliselta osaltaan on käsitelty, joten on aika lopetella tämä keskustelu tähän.
Rauli: ”joten on aika lopetella tämä keskustelu tähän.”
Keskustelun lopettaminen on helppo keino pelastaa oma nahkansa kun ei enää löydä väitteilleen todellisuuteen perustuvia argumentteja vaan on pakko turvautua valheellisuuteen, kiertelyyn ja väistelyyn.
Kaikki niin perin tavanomaisia ominaisuuksia jehovien ”keskusteluille”.
Rauli kirjoitit, että sinulla on täysi oikeus määritellä kuka täällä saa kirjoittaa. Entiset Jehovan todistajat eivät saa kirjoittaa sinun blogissasi.
Mihkä tämä sinun oikeutesi perustuu? Mielestäni tämä täytyy selvittää, ennen kuin jatkamme kanssasi. Onko sinulla oikeus määritellä blogin säännöt.
Laitoin tänään Rauli sinun luomista säännöistä kyselyä eteenpäin päätoimittajalle.
Toimitko sääntöjen mukaan, kun poistat täältä entisten Jehovan todistajien kysymyksiä mielivaltaisesti. Lukijoiden on vaikea sellaista hyväksyä, että sensuroit maallisen opereettorin verkkotoimintoja ja luot itse säännöt.
Oletko kertonut missään Rauli, että ennen teillä oli siten että mitään veren osia ei saanut ottaa. Sitä vastoin tänäpäivänä tiettyjä verenosia saa ottaa omantunnon mukaan. Siinä ei taasen ole mitään johdonmukaisuutta mitä saa ottaa ja mitä ei.