Oletko pysähtynyt ajattelemaan sellaisia yhdyssanoja kuin verikosto, verenvuodatus ja verivelka? Huolimatta siitä, että ne sisältävät veri-sanan, kyse ei ole välttämättä tuolla punaisella nesteellä lotraamisesta. Verityön jäljiltä ei aina jää minkäänlaista verilätäkköä, ja verilöylykin voi olla kuivahko lopputulokseltaan.
Meidän ja muidenkin kielien ilmaisuissa veri edustaa oikeastaan elämää. Veren vuodattaminen merkitsee usein tämän meidän henkiriepumme pois ottamista.
Raamatussa on pitkälti sama symboliikka. Kun puhutaan Kristuksen verestä, huomio kiinnitetään siihen kuinka Vapahtajamme antoi henkensä ja elämänsä meidän puolestamme. Kirjaimellisesti ottaen Golgatalla ei niin kovin paljon elämännestettä vuodatettu, verenhukkaan Jeesus ei kuollut.
Heprealaiskirjeessä verrataan Kristuksen verta ja eläinten verta toisiinsa, ja se tehdään melkoisen mielenkiintoisella tavalla: ”Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä.”(Hepr9:12) Tässä lauseessa on tiivistetty pitkälti se, mikä Raamatun mukaan on veren ainoa oikea käyttötarkoitus: Se on varattu vain ja ainoastaan uhraamiseen. Eläinten veren rinnastamisella Raamattu viittaa Mooseksen lain eläinuhreihin, jotka kasvattivat Jumalan omaisuuskansaa ottamaan vastaan Messiaan.
Raamattu kertoo, että ihmiskunnan alkuvaiheessa tultiin toimeen kasviravinnolla. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen kuvaan astui eläimistä valmistetut ateriat. Kaikkea Nooalle ei kuitenkaan käyttöön annettu, Kaikkivaltias nimittäin pidätti itsellään eläimen veren: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.”(1.Mo9:4) Alkutekstissä ”elämänvoima” on heprean sana ”nefes”, joka tavallisesti kääntyy sanaksi sielu. Käännös KR92:ssa on varsin oivaltava.
Mooseksen laki astui voimaan noin tuhat vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, ja tämäkin Luojamme lainsäädäntö sääteli veren käyttöä. Tahallisesta veren nauttimisesta seurasi kuolemantuomio: ”Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta.” Kielto myös perusteltiin: ”Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.”(3.Mo17:10,11)
Kristillisen ajan saavuttua Mooseksen lain velvoitteet olivat olleet voimassa puolentoista tuhatta vuotta. Jeesus ja kaikki hänen ensimmäiset opetuslapsensa olivat tottuneet ehdottomaan veren nauttimiskieltoon. Myöhemmin ei-juutalaisten tultua kristillisen seurakunnan yhteyteen Mooseksen lain velvoitteet joutuivat kuitenkin tarkempaan syyniin. Varhaiskristityt alkoivat keskustella ympärileikkauksen välttämättömyydestä ja asiasta ”käytiin kiivasta väittelyä”. Aihepiiri imaisi sisälleen myös veren käytön: Kuinka vereen, ”elämänvoiman” sisältävään nesteeseen tulisi nyt kristittyjen suhtautua. Olisiko Jehova Jumalalta nyt tulossa lisenssi ottaa veri ihmisten hyödynnettäväksi? Siis jotakin sellaista, joka ihmiskunnan aiemmassa historiassa oli ankarasti kiellettyä?
Apostolien tekojen 15. luvussa tehtiin asiassa linjaus, joka jatkoi veren pyhyyden kunnioituksen koskemaan myös kristillistä seurakuntaa. Näin päätöslauselman Raamattu muotoilee: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet.” Ja yksi näistä harvalukuisista ”välttämättömistä ohjeista” oli, että ”karttakaa …verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu”(Apt15:29) Tässä yhteydessä ”veren karttaminen” asetettiin samalle viivalle kuin ”haureuden karttaminen”.
Kyse ei ollut mistään paikallisesta, yhtä seurakuntaa koskevasta ennakkopäätöksestä. Seuraavassa Raamatun luvussa kerrotaan, että ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä.” Yksimielisyys antoi ilmeisesti siunauksia, koska kerrotaan, että ”seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Apt16:4,5)
Joskus kuulee sanottavan, että Apostolien tekojen 15. luvun kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Tähän sisältyy helposti se ajatus, että myöhemmät kokoontumiset voisivat repiä auki Raamatun sivuilla annetut ohjeet ja päätökset. On kuitenkin otettava huomioon, että myöhemmin pidetyt kirkolliskokoukset olivat paitsi vauhdikkaampia myös pidetty aikana, jolloin kristillinen opetus on ollut jo enemmän tai vähemmän repaleisena. Voitaisiinko niissä kumota apostolien johdolla ja Jumalan hengellä ohjatun kokoontumisen päätös? Itse en voi uskoa sellaiseen, voitko sinä?
Käytännön linjauksissa apostolinen määräys ”veren karttamisesta” siinä missä ”haureuden karttamisesta” on saanut ihan omat tulkintalinjansa. Mutta onko menty Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan meidän ihmisten päätöksillä?
Miten sinä suhtaudut Raamatun antamaan kuvaan verestä pyhänä, erilleen asetettuna, materiaalina? Vuodatatko sen maahan, kuten Iso Kirja kannesta kanteen määrää? Vai teetkö verestä esimerkiksi verilettuja, joiden aiemmin uskottiin kovastikin korjaavan anemiaa potevan veriarvoja? Eikö semmoinen ole veridopingia? Ja ihan sieltä epäraamatullisimmasta päästä?
P.S. 15.4.2020
Tämä artikkeli on ollut todella suosittu ja sitä on luettu paljon, kiitän mielenkiinnosta. Jotta varsinainen aihe (”veri Raamatussa”) pääsee paremmin esille, tiivistin kommenttiketjua poistamalla sivuraiteille ajautuneita ketjuja.
En tunne asiaa tarkkaan mutta eikö ole niin että tapetun eläinen veri pitää vuodattaa koska lihaa ei muuten voi syödä? Ainahan teuurastuksessa menetellään näin.
Jos jiydun sairaalaan ja tarvitsen verta, Otan tietysti kiitollisuudella vastaan sen veren jonka joku on luovuttanut toisia varten. Oken itsekin luovuttanut verta.
En ole minäkään mikään liha-alan asiantuntija, mutta kyllähän meillä päinkin nuo tutut hirvimiehet ensimmäisenä saaliinsa veren maahan laskevat. Eivät ehkä niinkään Raamatun ohjeista johtuen vaan todellakin lihan syötävyyden takaamiseksi.
Tosin kuulemma sitäkin tapahtuu, että pieni annos saaliin verestä nielaistaan rituaalinomaisena toimenpiteenä. Ja sille ei tietenkään Raamatusta lupaa kysytä.
Juhani: ”Otan tietysti kiitollisuudella vastaan sen veren jonka joku on luovuttanut toisia varten. Oken itsekin luovuttanut verta.”
Samma här. Nyt tosin säännöllinen verenluovutus osaltani loppuu, kun seitsemänkymppiä on tullut ikää täyteen.
Rauli: ”kyllähän meillä päinkin nuo tutut hirvimiehet ensimmäisenä saaliinsa veren maahan laskevat.”
Siellä teilläpäin tunnutaan harrastavan suurta tuhlausta. Hirven ja peuranveriletut ovat mitä mainiointa ruokaa. (Veri voidaan myös mainiosti pakastaa pieniksi kerralla käytettäviksi annoksiksi).
Tässä eräs mainio resepti:
http://ruoka.fi/reseptit/syksyiset-veriletut
Kimmo. Sinun ruokareseptisi varmasti on asiallinen ja sopii niille hirvestäjille , jotka eivät Luojan mielipiteistä ihan hirveesti välitä. Kyseessä on valinta, jonka sinä ja minä voimme tehdä ihan oman harkintamme mukaan.
Toiset perustavat elämässä tehtävät valintansa Raamattuun, suurin osa ei. Kunnioitan sinun elämänkäyttöreseptiäsi kaikilta osin, vaikka en samanlaista itse noudata.
Odottelen tässä perusteltuja mielipiteitä myös niiltä, jotka katsovat Raamatun antavan vapaat kädet veren käytölle kaikkeen tarpeelliseen. Siis myös noihin ruokaresepteihin. Sellaisen perusteleminen olisi varsin mielenkiintoista kuultavaa korvilleni.
Minua taas kiinnostaa minkä vuoksi JT:t eivät hyväksy verensiirtoja. Karmeaa on se että saatatte kieltää sellaisen tekemisen omalle lapselle vaikka hän saattaa kuolla ilman verensiirtoa..
En tiedä miten sairaaloissa menetellään käytännössä mutta jos olisin lääkäri ja joutuisin päättämään asiasta, viittaisin kintaalla vanhempien kiellolle.
Juhani: ”Minua taas kiinnostaa minkä vuoksi JT:t eivät hyväksy verensiirtoja. Karmeaa on se että saatatte kieltää sellaisen tekemisen omalle lapselle vaikka hän saattaa kuolla ilman verensiirtoa.”
Nyt täytyy taas kerran tunnustaa Juhanille, että samaa asiaa ihmetellään.
”jos olisin lääkäri ja joutuisin päättämään asiasta, viittaisin kintaalla vanhempien kiellolle.”
Sama täällä. Onhan se sulaa hulluutta, että ihmishenkeä ei pelasteta, jos se on niin tänä päivänä tavallisesta toimenpiteestä kiinni kuin verensiirto. Suorastaan karmeaa, kuten sanot.
Kuten tuossa plogissani kerroin, Raamattu ei puolella sanalla anna meille kristityille oikeutta käyttää verta oikeastaan yhtään mihinkään. Sen paikka on maan kamara, ja tahdon ilmaisee Hän, joka elämän on meille antanut.
Henkilökohtaisesti en näe mitään mahdollisuutta rikkoa selkeää kieltoa, en edes oman elämäni päättymisen uhalla. Tämä on kuitenkin vain kolikon se toinen puoli, josta sensaatiolehdet ja muu media on kiitettävästi ihmisiä informoinut. Niin, että sekä Kimmo että Juhanikin asiaa täällä kauhistelevat.
Meillä Jehovan todistajilla ei ole mitään hinkua kokea jonkinlaista marttyyriyttä ja hakeutua varmaan kuolemaan, kunhan vain ei verta elimistöömme laiteta. Ei toki, me etsiydymme hoitoon, jossa raamatullista vakaumustamme kunioittaen meitä hoidetaan. Ja sellaista hoitoa on oikein mukavasti tarjolla nykyään.
Aika harva taitaa tietää, että esimerkiksi monelaisia sisäelinoperaatioita ja ortopedisiä leikkauksia taitavat ekspertit tekevät ilman minkäänlaista lisäveren tarvetta. Vaatii kenties joitakin erityisjärjestelyjä, mutta lopputulokset ovat usein aivan loistavia. Lienee kovin vaikea löytää nykyään sellaista toimenpidettä, jota ei voida suorittaa ilman verensiirtoa esimerkiksi meillä Suomessa. Amerikkalaisista ”bloodless surgery”- sairaaloista puhumattakaan.
Alaikäisten lasten kyseessä ollen hoitohenkilökunnalla on Suomessa juridinen oikeus antaa verensiirto lapselle hänen vanhempiensa tahdosta huolimatta. Vanhemmilla taas on oikeus valita sellainen hoitohenkilökunta, joka tekee operaation ”verettömästi” ja usein myös alaikäisen omaa tahtoa kunnioittaen. Onnettomuustapauksissa neuvottelun varaa on vähemmän, toki sellaisissakin korkeatasoinen asiantuntemus on tuonut kaikkien kannalta hyviä tuloksia.
Rauli -> ”Kuten tuossa plogissani kerroin, Raamattu ei puolella sanalla anna meille kristityille oikeutta käyttää verta oikeastaan yhtään mihinkään.”
Mitä mieltä sitten olet Rauli siitä, että Jehovan todistajat voivat kuitenkin käyttää verestä sen pienempiä osia, kuten albumiinia, immunoglobuliinia ja hyytymistekijöitä, jotka on peräisin ihan oikeasta ihmisverestä eli verenluovuttajilta? Jos kristityillä ei ole oikeutta käyttää verta ”yhtään mihinkään”, miksi Jehovan todistajilla on kuitenkin oikeus käyttää verenluovutuksen kautta tehtyjä verivalmisteita?
Rauli -> ”Aika harva taitaa tietää, että esimerkiksi monelaisia sisäelinoperaatioita ja ortopedisiä leikkauksia taitavat ekspertit tekevät ilman minkäänlaista lisäveren tarvetta. Vaatii kenties joitakin erityisjärjestelyjä, mutta lopputulokset ovat usein aivan loistavia.”
Verettömät hoidot kehittyvät jatkuvasti ja valtaavat todennäköisesti alan joskus kokonaan, viimeistään synteettisen veren muodossa. Miten muuten suhtaudutte siihen?
Oleellinen ongelma kohdallanne on kuitenkin silloin kun kyse on massiivisesta verenvuodosta. Onnettomuuksien lisäksi Jehovan todistajien riski kuolla synnytyksissä on melko korkea.
Kielto ottaa vastaan elämää pelastavaa hotiomuotoa edes silloin kun muita mahdollisuuksia ei ole, on todella hengenvaarallinen.
Tässä 28-vuotias nuori nainen, Michelle, joka oli odottanut pitkään tullakseen äidiksi, sai lopulta terveen tyttölapsen. Michelle kuitenkin menetti paljon verta ja olisi tarvinnut verensiirtoa, josta Michelle kieltäytyi. Tämän tuloksena Michelle kuoli ja jätti jälkeensä äidittömän lapsen.
http://www.patheos.com/blogs/friendlyatheist/2015/03/24/new-mother-chooses-death-over-life-saving-blood-transfusion-fellow-jehovahs-witnesses-praise-her-faith/
Tässä taas tapaus Denniksestä, jolla todettiin leukemia 14-vuotiaana. Dennis oli Jehovan todistaja ja kieltäytyi verensiirrosta, jonka johdosta Dennis kuoli kolmen viikon päästä diagnoosista. Tapaus herätti myös keskustelua siitä, onko 14-vuotias kypsä päättämään tämänkaltaisista asioista.
http://kuow.org/post/when-14-year-old-chooses-die-because-religion-can-anyone-stop-him
Kolmantena ihan äskettäin tapahtunut traaginen kuolema, jossa 27-vuotiaalle naiselle tehtiin hätäkeisarileikkaus ja tämän kohtu jouduttiin poistamaan. Koska nainen oli Jehovan todistaja eikä hyväksynyt verensiirtoa, nainen lopulta menehtyi ja jätti jälkeensä äidittömän lapsen.
http://montreal.ctvnews.ca/mother-s-religion-comes-under-examination-after-dying-following-childbirth-1.3116847
Ovatko Jehovan todistajat todella valmiita ottamaan vastuun verivelasta, jonka verensiirrosta kieltäytyminen aiheuttaa, mikäli se onkin vain virheellinen tulkinta? Ennen kuin vastaat, Rauli, muistutettakoon että aikaisemmin myös veren pienemmät osat, jotka ovat siis nyt sallittuja, olivat kiellettyjä, ja niistäkin kieltäytyminen on aiheuttanut aikoinaan turhia kuolemia.
Saattaa olla että sellaista hoitoa on saatavilla mutta ei sen käyttöön ole perusteita jos se vaatii erityisjärjestelyitä tai viivästyttää leikkausta jolloin muut joutuvat odottamaan. Ei sitä ainakaan kovin kauaa ole ollut edes saatavissa.
Jos veren korvaaminen olisi kovin helppoa tai halvempaa ainahan sitä käytettäisiin.
On taas tiukkaa ja taitamatonta. Rauli syö satavarmasti verta. Jos käy paikallisessa kaupassa. Joten Paavalin neuvo syökää kaikkea mitä lihakaupassa myydään on totta. Alkukristity soivät hyvällä halulla myös epäjumallille uhrattua lihaa jossa oli verta mukana.
Koska saamme Rauli, hengellisestä elämästä jotakin neuvoja, kun aina on näitä moraaliopetuksia? Lakia lain päälle, ovelta ovelle pisteiden kera.
MUUTEN Jehovan todistajien mukaan JEESUS ELI ARKKIENKELI MIIKAELIN VERI TOI SOVITUKSEN. Kristilliset kirkot ajattelevat toisin. Heille Jeesus on Jumala joka kuolee ja sovittaa kansan synnit ( Hebr 1).
Kiitos Sami, että otit Raamatun näkökulmaa esille kommentissasi. Sen näen aina positiivisena piirteenä. Mainitsemastasi tekstini ”tiukkuudesta ja taitamattomuudesta” taidan olla kovasti jäävi sanomaan yhtään mitään. Ja tuosta Mikaelin ja Jeesuksen identiteettien samankaltaisuudesta keskustelimme aikanaan osoitteessa https://www.kotimaa.fi/blogit/onko-jeesuksen-taivaallinen-nimi-mikael/ Antaa sen olla rauhassa tällä erää.
Kommenttisi ”Rauli syö satavarmasti verta” on sikäli totta, että kaikessa lihassa on jonkin verran sitä jäljellä. Hiussuonista sitä ei tomerimmallakaan riiputuksella saa poistettua viimeistä pisaraa myöten. Maksasta ja muista sisäelimistä puhumattakaan.
Raamattu ei kuitenkaan ole lakihenkinen teos, jossa detaljit ohittaisivat periaatteet. Kun Luojamme Jehova antoi Nooalle luvan syödä ”veretöntä” lihaa, Hän tiesi myös ”satavarmasti”, että mikään liha ei ole täysin veretöntä. Kyse oli periaatteesta: sekä Nooan, juutalaisten ja sittemmin kristittyjen tuli ”vuodattaa” veri maahan sen tunnustamiseksi, että veressä on ”elämänvoima”, kuten KR92 asian muotoilee.
Jeesus syntyi lakiliiton alaisuuteen ja ”täytti lain”. Voisiko olla mahdollista, että hän olisi voinut siis syödä ensimmäistäkään pala sellaista lihaa, josta veri ei oikeaoppisesti ollut laskettu? Ilmankos Vapahtajamme puhe ”veren juomisesta ja lihan syömisestä” sai hätäisimmät seuraajansa kompastelemaan.(Joh7:53) ”Satavarmasti” Jumalan Poika puhui tässä symbolein ilman konkreettista kannibalismia. Eikös vain, Sami?
Korinttilaisille Paavali opetti todellakin, että ”Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.”(1.Ko10:25) Jos otat tämän vapaudenkirjaimellisesti ilman reunaehtoja, oletko Sami sitä mieltä, että myös pari jaetta aiemmin esitetty on rajoituksitta sovellettavaa: ”Kaikki on luvallista — mutta kaikki ei ole hyödyksi.”(jae23). Selllaista vapautta Raamattu ei todellakaan opeta kokonaisuutena? Vai mikä on sinun mileipiteesi?
Paavali puhuu tässä epäjumalille uhratusta lihasta, ei siis varsinaisesti verestä. Sanoman idea on se, että lihakauppaan kulkeutunut liha ei mennyt pilalle, vaikka se jossakin vaiheessa olisi ollut epäjumalalle uhraajan paketissa, mutta sittemmin päätynyt lihakaupan tiskille.
Lienemme samaa mieltä myös siitä, ettei tuohon aikaan lihakauppiaan tuotevalikoimaan kuulunut veri – ainakaan tuoretuotteena. Verimakkarat historia kyllä tuntee jo noilta ajoilta. Tertullianus kirjoittaa varhaiskrisityistä, tosin toisen ja kolmannen vuosisadan kristityistä, että eivät ”syöneet edes eläinten verta yksinkertaisista ja luonnollisista ruoka-aineista koostuvilla aterioillaan; he pidättyivät kuristamalla tapetuista ja itsestään kuolleista”( Tertullianus, The Apology, I osa, 9. luku)
Ut.n 27 kirjaan on saatu Pieksämäen Raamattutalossa aikanaan 360 sivua ja Vt.n 1056. Huomaatko ,että 1056 (1o56 = JHV) jaettuna vuorokauden 24 tunnilla (Jeesus 888=8+8+8=24) tekee 44 minuuttia. Ne ovat juuri ne 44 minuuttia ja tämä minuuttiluku 44 on myös sovittaja sillä luku 44 vastaa Raamatun gematriassa sanaa DAM eli veri.
4×4=16 ja 16 on hapen atomipaino ja kaikki kolme heprean sielu-sanaa saa lukaurvon 16! Ei sattuma.
Jeesus oli uusia a-dam:
Selvennys: sideerinen kuukalenteri menee jatkuvasti edelle aurinkokalenterista. Mutta niin kuu kuin aurinkokin voittavat Tuonelan joka päivä ja kuun uhraus voidaan lunastaa jokavuotisena sovituspäivänä, jolloin kadotettu aika lunastetaan takaisin uhrieläinten ”verellä”, sillä heprean veri dam md on lukuarvoltaan 44, ja 12 x 44 = 528, joka muodossa 52.8 vastaa tunteina Herra Jeesus Kristus-luvun 3168 minuuttia eli aikaa, joka synodiselle kalenterille kuukaudessa uhrataan ja lunastetaan sitten vuosittain 12 kertaisena takaisin. Näin ymmärrämme, miksi 528 eli 1056/2 saa merkityksen avain! Se on aikalaskelmien avain. Suotta ei Tetragramatonin hvyh´n arvoa 1056, kaksoisavainta, ole nimitetty ”taivaan mittakepiksi.”
Veri on siis pyhä sana siksi, että se on hapetukselle tärkeää ja se sovittaa Jumalan määräämät juhlapyhät kohdalleen.
Aika paljon tekstiä veren pyhyyden osoittamiseksi!
Suomalaista ja selkeää tekstiä Raamatusta lukemalla päätyy samaan lopputulokseen paljon, paljon helpommin.
Tehdäkseni edellä sanomani vielä vaikeammaksi tai kenties jollekin asian vähänkinperehtynelle helpommaksi totean vielä, että vereenkin sisältyvä rauta oli heprealaisille maailmansyntykuvaukselle tärkeä tietysti paitsi maailmankaikkeuden yleisimpänä raskasmeallina myös välttämättömänä kasvien happea tuottavalle fotosynteesille. Rauta on monien fotosynteesiin osallistuvien entsyymien ja fotosynteesissä valoenergiaa siirtävien yhdisteiden aineosa, eli sillä on tärkeä merkitys lehtivihreän syntyprosessissa..Siksipä Tanachin ensimmäinen rauta-sana BERZEL sisältyy koodattuna Genesiksen alkuun nimen omaan lauseeseen
”tekivät s i e m e n t ä lajiensa mukaan”,
sillä rauta sisältyy yhteyttämisessä ja hengityksessä toimiviin hapetus-pelkistys-entsyymeihin. Rautaa tarvitaan myös lehtivihreän muodostukseen. Rauta-sanan eli berzelin kaksi keskimmäistä kirjainta muodostavat sanan zer eli siemen antaen hyvän näytön siitä, miten nerokkaasti heprean tärkeät käsitteet ovat syntyneet. Huomaa,että zer käänteisenä rez merkitsee ’salaisuus’.
Heprealaiset ovatkin myös ihmisen nimeen kätkeneet sana veri eli a-dam (dam on veri) ja berzel sanan gematrian 239 numeroinen tulo onkin juuri sama kuin adamin eli 45.
Näin he ovat olleet hyvn tietoisia veren merkityksesta hapen kuljettajana sanoessaan ihmisen elämän olevan juuri veressä, sillä veren rauta eli hemimolekyyli sitoo hengityksessä olevan hapen ja kuljettaa sen verenkierossa ihmis-adamin elimistöön.
Rauta BRZL on nelikirjain kuten ’luoja’ JHVH:kin ja rautahilan malli on kuutio
ja sitä voi aivan olenaisesti kuvata JHVH:n luvulla 26 joka on kuution osien summa (6+8+12 = 26) ja lisäksi raudan järjestysluku. 2+6 = 8, joka on raudan ryhmäluku. ja raudan ja Jahven 4-kirjaimina itse sisältä jaksoluvun 4.
Konteksti on selvä ja aikaan sopiva: Tuolloin kuvattiin makro-kosmosta ja mikrokosmosta yhteytenä: niin ylhäällä kuin alhaalla ja jättiläiskuutio makrokosmoksena saa vastineen rautahilassa mikrokosmoksena. Ajattelua kuvaa hyvin myös se, että Ilmestyskirjassa ’uusi maa’ on kuvattu jättimäisenä kuutiona
Näin heprealainen kosmologia on siis ollut varsin lehittynyttä niin makro- kuin mikrokosmosta kuvatessaan, sillä ei ole sattuma sekään, että heprean elämän synnyttäjää tarkoitava sana HVH on nelikirjain J HVH:n loppusoa ja sisältää numerot 565. Siis nelikirjain synnyttää elämään komikirjainten kautta, jossa on numerot 565. Aivan kuten nelikirjain ACGT synnyttää DNA:n triplettikodoneja, ,jotka järjestäytyvät 565 atomisiin ryhmiin.
.
Veremme hemoglobiinin rauta (hepreaksi berzel) ei siis ole sattumalta koodattu heprean käsitteeseen siemen , joka merkitsee myös salaisuutta, sillä siemenistä kasvavat happea tuottavat yhteyttävät kasvit. Genesis-koodi tuntee asian. Genesis- konteksti onkin paljonpuhuva, sillä rauta liittyy hemissä elämän ylläpitämiseen. Elämänpuun symboliksi heprealaisuudesa on tullut vehnä ’chatah’ (vehnä) ja sen lukaurvo 22 liittyy juuri vehnän sytokromi C:n rakenteeseen, sillä ko. sytocromi C on ns. pieni hemoproteiiini, missä juuri 22:n aminohappo nimeltään Cys (mistä C) sitoo kovalenttisesti proteiiniin raudan, joka siis on olennainen veren kyvyssä kuljettaa happea esim. ihmisen keuhkoihin. Vehnän Cyt. C:n aminohappojen kokonaismäärä 112 vastaa vielä luojanimen Jehovah elohjim lukuarvoa siis 112. Nyt 112 on 2 x 56 ja 56 on raudan atomipaino. Jhvh:sa ovat numerot 10 5 6 5 vierekkäin ja niiden summa oli siis 26. Peräkkäiset 156 antavat raudan atomisäteen nanometreissä. Paljon ’sattumia’.
Korjaus: Raudan eli heprean sana BERZ EL la: 396 numerotekijöiden tulo on 64, mikä vastaa siis adamin ja Eevan yhteistä arvoa: 45+19=64. tekstiä oli kopioidessa ja lyhentäessä pyyhkiytynyt väärin. Luku 64 lukien toisen suuntaan 46 vastaa ihmisen kromosomien määrää ja on myös adam sanan kaikkien ääntyvien kirjainten lukuarvo.
Luku 64 liittyy myös aminohappoihin ollen DNA:n mahdolistamien aminohappojen korkein määrä. (Vaikka luonto valmistaakin niitä vain 22,: ”Eliöiden tuottamissa proteiineissa, joissa aminohappoja saattaa olla satoja, esiintyy vain 22 erilaista aminohappoa.”
Wanha hajamieleilee, korjauksen korjaus: Berzel = 239 ja 2x3x9 on tietysti 54 ja sen käänteisluku on siis adamin 45! Mutta 64 on siis adamin ja eevan yhteinen luku ja mitä siitä sanotan pätee edelleen… 🙂
Rauli -> “Kuten tuossa plogissani kerroin, Raamattu ei puolella sanalla anna meille kristityille oikeutta käyttää verta oikeastaan yhtään mihinkään.”
Mitä mieltä sitten olet Rauli siitä, että Jehovan todistajat voivat kuitenkin käyttää verestä sen pienempiä osia, kuten albumiinia, immunoglobuliinia ja hyytymistekijöitä, jotka on peräisin ihan oikeasta ihmisverestä eli verenluovuttajilta? Jos kristityillä ei ole oikeutta käyttää verta “yhtään mihinkään”, miksi Jehovan todistajilla on kuitenkin oikeus käyttää verenluovutuksen kautta tehtyjä verivalmisteita?
Rauli -> “Aika harva taitaa tietää, että esimerkiksi monelaisia sisäelinoperaatioita ja ortopedisiä leikkauksia taitavat ekspertit tekevät ilman minkäänlaista lisäveren tarvetta. Vaatii kenties joitakin erityisjärjestelyjä, mutta lopputulokset ovat usein aivan loistavia.”
Verettömät hoidot kehittyvät jatkuvasti ja valtaavat todennäköisesti alan joskus kokonaan, viimeistään synteettisen veren muodossa. Miten muuten suhtaudutte siihen?
Oleellinen ongelma kohdallanne on kuitenkin silloin kun kyse on massiivisesta verenvuodosta. Onnettomuuksien lisäksi Jehovan todistajien riski kuolla synnytyksissä on melko korkea.
Kielto ottaa vastaan elämää pelastavaa hotiomuotoa edes silloin kun muita mahdollisuuksia ei ole, on todella hengenvaarallinen.
Tässä 28-vuotias nuori nainen, Michelle, joka oli odottanut pitkään tullakseen äidiksi, sai lopulta terveen tyttölapsen. Michelle kuitenkin menetti paljon verta ja olisi tarvinnut verensiirtoa, josta Michelle kieltäytyi. Tämän tuloksena Michelle kuoli ja jätti jälkeensä äidittömän lapsen.
http://www.patheos.com/blogs/friendlyatheist/2015/03/24/new-mother-chooses-death-over-life-saving-blood-transfusion-fellow-jehovahs-witnesses-praise-her-faith/
Tässä taas tapaus Denniksestä, jolla todettiin leukemia 14-vuotiaana. Dennis oli Jehovan todistaja ja kieltäytyi verensiirrosta, jonka johdosta Dennis kuoli kolmen viikon päästä diagnoosista. Tapaus herätti myös keskustelua siitä, onko 14-vuotias kypsä päättämään tämänkaltaisista asioista.
http://kuow.org/post/when-14-year-old-chooses-die-because-religion-can-anyone-stop-him
Kolmantena ihan äskettäin tapahtunut traaginen kuolema, jossa 27-vuotiaalle naiselle tehtiin hätäkeisarileikkaus ja tämän kohtu jouduttiin poistamaan. Koska nainen oli Jehovan todistaja eikä hyväksynyt verensiirtoa, nainen lopulta menehtyi ja jätti jälkeensä äidittömän lapsen.
http://montreal.ctvnews.ca/mother-s-religion-comes-under-examination-after-dying-following-childbirth-1.3116847
Ovatko Jehovan todistajat todella valmiita ottamaan vastuun verivelasta, jonka verensiirrosta kieltäytyminen aiheuttaa, mikäli se onkin vain virheellinen tulkinta? Ennen kuin vastaat, Rauli, muistutettakoon että aikaisemmin myös veren pienemmät osat, jotka ovat siis nyt sallittuja, olivat kiellettyjä, ja niistäkin kieltäytyminen on aiheuttanut aikoinaan turhia kuolemia.
Minä olen missä asioissa täysi maallikko enkätiennyt tuota mitä kirjoitat vern osista. Tavalliselle JT:lle riittänee että joku ylempi on sen hyväksynyt. Karmeita esimerkkejä nuo mitä kerroit. Ei niistä varmaan kukaanvastuuta ota.
Jos veren syömisen väittämistä perustellaan Raamatulla niin sen voi jotenkin ymmärtää mutta eihän siihen aikasn verensiirtoja tiedetty mitään.
Marjaana. Sinun kysymyksesi ovat kovasti kaukana varsinaisesta otsikostani, joka käsittelee Raamatun kertomaa siitä punaisesta meissä virtaavasta. Uutisten kommentoinnin sivuutan kokonaan, koska tietämykseni niistä on varsin mitätön. Tuskin sinäkään niistä loppujen lopuksi paljonkaan yksityiskohtia tunnet, varsinkaan sen osapuolen kannalta, jota otsikoissa syytetään. Olisi mielenkiintoista ja ehkä jopa oikeudenmukaistakin kuulla se kuuluisa puolustuksen puheenvuoro. Eikö sinustakin?
Toivon, että jatkokeskustelussa keskitytään vähemmän sensaatiohakuisiin lähdeviitteisiin. Lähdekritiikki on oiva työkalu näissä asioissa. Viittaukset lääketieteellisiin julkaisuihin ovat sitten ihan eri juttu, ja niillä on yhtä ja toista myönteistä sanottavaa nimenomaan ”verettömästä kirurgiasta”.
Olet epäilemättä oikeassa todetessasi, että ”oleellinen ongelma kohdallanne on kuitenkin silloin kun kyse on massiivisesta verenvuodosta.” Ei taida olla ihan pikku juttu kyllä verituotteet hyväksyvällekään?
Väität, että ”Jehovan todistajien riski kuolla synnytyksissä on melko korkea” En tiedä, millainen riski on sinun mielestäsi korkea, mutta asian voi ilmaista toisinkin.
Osoitteessa
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo70114&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
kerrotaan hiukan tilastoa siitä, mihin synnytyksissä menehdytään(MMR-luvut). Ehkä lukemia ja kuolinsyitä tarkastellessasi voit olla kanssani jopa samaa mieltä siitä, ettei se riski nyt verituotteiden käyttämättömyydestä niin oleellisesti kasva.
Veren mukana kiertää elimistössämme kaikenlaista, myös pieniä määriä useita proteiineja, joista mainitsit albumiinin ja immunoglobuliinin. Kysyit mielipidettäni aiheesta, ja sellaisen mielelläni sinulle myös annan.
Olen mielestäni asiaan perehtynyt riittävästi ja sen perusteella ilmoitan sinulle sen, minkä minua mahdollisesti hoitavatkin saavat tietää: hyväksyn plasmaproteiinien käytön. Joku toinen voi omantuntonsa perusteella päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Kyse ei ole ihan yksinkertaisesta problematiikasta, jonka yhdellä raamatunjakeella voisi sementoida.
Mielestäni jokainen aikuinen kantaa vastuun ratkaisuistaan itse. Olen vankasti sitä mieltä omalta kohdaltani, ja eikös sellainen sinunkin mielestäsi ole ihan ok?
Palataan vielä Paavalin kehoitukseen välttää verta, ja nimenomaan veren syömistä, koska se oli pakanoille hyvin yleinen tapa. Tuota tapaa Paavali kehoittikin välttämään Juutalaisten tähden, koska heille veren syöminen oli epäpyhää ja tuo oli kulttuuriin sidottua ja siksi aiheutti pahennusta. Messiaaniset Kristityt eivät syö verta mielellään vieläkään.
Olisiko meidän vältettävä nykyisin sianlihan syöntiä muslimista Kristityksi kääntyneiden veljien ja siskojen vuoksi?
Tunnen Kristittyjä, joiden toinen vanhempi on muslimi ja sianlihaa ei heillä kotona syödä, mutta kylässä syövät kaikkea mitä eteen laitetaan. Verta on syöty lähes kaikissa pakanakulttuureissa ja sen ravintoarvoja on osattu arvostaa korkealle.
Eihän veren syöminen mitenkään välttämätöntä ole, jos joku siitä loukkaantuu niin jätän syömättä.
Ismo. Otat oikein asiallisesti esille sen raamatullisen periaatteen, että kannattaa jättää jotakin tekemättä, jos se kompastuttaa toisen kristityn. Kiitos tämän periaatteen alleviivaamisesta.
Mutta se minulle jää nyt epäselväksi, milloin Paavali olisi antanut ymmärtää veren karttamisen olevan juutalaisten vuoksi? Mitä raamatunkohtaa tällä tarkoitat?
Rauli -> ”Marjaana. Sinun kysymyksesi ovat kovasti kaukana varsinaisesta otsikostani, joka käsittelee Raamatun kertomaa siitä punaisesta meissä virtaavasta.”
Kysymykseni juontavat omista kommenteistasi, jolloin niiden esittäminen lienee sallittua?
Rauli -> ”Uutisten kommentoinnin sivuutan kokonaan, koska tietämykseni niistä on varsin mitätön. Tuskin sinäkään niistä loppujen lopuksi paljonkaan yksityiskohtia tunnet, varsinkaan sen osapuolen kannalta, jota otsikoissa syytetään.”
Uutiset lukemalla tietämyksesi kasvaa radikaalisti. Otsikoissahan ei varsinaisesti syytetä, vaan todetaan tapahtunut.
Rauli -> ”Olisi mielenkiintoista ja ehkä jopa oikeudenmukaistakin kuulla se kuuluisa puolustuksen puheenvuoro. Eikö sinustakin?”
Vaikuttaisiko se lopputulokseen eli siihen, että nuoria ihmisiä kuoli, ja kuolee, koska eivät hyväksy elämää pelastavaa hoitomuotoa?
Rauli -> ”Toivon, että jatkokeskustelussa keskitytään vähemmän sensaatiohakuisiin lähdeviitteisiin. Lähdekritiikki on oiva työkalu näissä asioissa.”
Itse voisin toivoa, että jos esittää kritiikkiä keskustelijoiden esittämistä lähteistä, olisi itse edes tutustunut niihin ennen kuin leimaa ne esimerkiksi ”sensaatiohakuisiksi”. On kai täysin luonnollista, että lehdistö on kiinnostunut tällaisista tapauksista, joissa nuoret ihmiset valitsevat kuoleman?
Rauli -> ”Osoitteessa http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo70114&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth= kerrotaan hiukan tilastoa siitä, mihin synnytyksissä menehdytään(MMR-luvut). Ehkä lukemia ja kuolinsyitä tarkastellessasi voit olla kanssani jopa samaa mieltä siitä, ettei se riski nyt verituotteiden käyttämättömyydestä niin oleellisesti kasva.”
Kuten linkkisi osoittaa: ”vuosina 1970–94 Suomessa esiintyi sata äitikuolemaa (Erkkola 1994, 1996). Tavallisin syy on ollut synnytykseen liittyvä verenvuoto”. Verenvuoto on siis tavallisin syy jopa riippumatta verituotteiden käytöstä. Olet varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että mikäli kaikki tapaukset kieltäytyisivät verensiirrosta tai muista verituotteista, verenvuotoon liittyvät kuolemat olisivat moninkertaiset.
Toisaalta on myös virheellistä vedota synnytyskuolemien kokonaistilastoihin, kun tarkasteltavana on tietyn ihmisryhmän lisääntynyt kuolemanriski synnytyksissä. Samalla logiikalla juhannuksena voisi heilua hyvillä mielin vesillä humalassa, koska juhannuksena hukkuneiden määrä ei oleellisesti nosta hukkuneiden kokonaistilastoja.
Asiasta on onneksi dataakin. Yhdysvalloissa on tehty aiheesta muutamakin tutkimus, ja niiden mukaan Jehovan todistajien riski kuolla synnytykseen on monikymmenkertainen, tässä tutkimuksessa 65 kertainen, muihin verrattuna.
http://contemporaryobgyn.modernmedicine.com/contemporary-obgyn/news/modernmedicine/modern-medicine-now/management-pregnancy-jehovahs-witness?page=full
Rauli -> ”Olen mielestäni asiaan perehtynyt riittävästi ja sen perusteella ilmoitan sinulle sen, minkä minua mahdollisesti hoitavatkin saavat tietää: hyväksyn plasmaproteiinien käytön.”
Tämä ei mielestäni kohtaa esitystäsi siitä, että ”Raamattu ei puolella sanalla anna meille kristityille oikeutta käyttää verta oikeastaan yhtään mihinkään”. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten omatuntosi on päätynyt tällaiseen ratkaisuun?
Kiitos siitä, että et enää copypastannut linkkejä noihin sensaatiohakuisiin artikkeleihin, joiden autenttisiin tietolähteisiin ei ole mitään mahdollisuutta tutustua. Voi tietysti olla, että ainakin minun ymmärrykseni ja tietämykseni loppuisi alkumetreille lääketieteellisten termien paiskautuessa päälleni.
Annetaan muiden tiedotusvälineiden hoitaa kohuartikkeleiden julkaisemiset ja rahanteko tragedioilla. Keskustellaan me vain tästä aiheesta ”veri ja Raamattu”, jookos?
Kommentissasi ainoa piirre, johon tunnen tarvetta vastata, on tuo oma ratkaisuni albumiinin ja kumppaneiden suhteen. Tässä lyhyt selostus aiheesta.
”Veri toimii pääasiallisesti kuljettimena. Se kuljettaa kaasuja, ravintoaineita, metabolian jätetuotteita, soluja ja hormoneja kautta elimistön. Verinäyte ei siis sisällä ainoastaan soluja ja molekyylejä, jotka osallistuvat kuljetusprosessiin vaan myös molekyylejä, joita kuljetetaan.” Näin kertoo eräs opiskelijoidenkin käyttämä kohtalaisen varteenotettava tietolähde veren funktiosta elimistössämme.
( http://www.solunetti.fi/fi/histologia/verisolut/)
Edelleen saamani informaatio, tälläkin kertaa tästä helposti siteerattavasta tietolähteestä, sanoo, että ”Plasmaproteiineista suurin osa on albumiineja. Ne sitoutuvat suhteellisen helposti liukenemattomiin metaboliitteihin kuten rasvahappoihin ja toimivat siten kuljetusproteiineina.”
Koska albumiinien tuotanto tapahtuu maksassa, olen antanut itselleni opettaa niiden olevan siis vain veren ”kyytipoikana”, ei sen varsinaisena osana. Ja verestähän Raamattu käskee meidän pysyä visusti erossa, ei sen kuljettamasta materiaalista.
Veren varsinaisista komponenteista sanotaan, että ”Verisolut jaetaan kolmeen ryhmään: punasolut (erytrosyytit), valkosolut (leukosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit). Kaikki niistä muodostuvat luuytimessä, prosessissa, joka tunnetaan hematopoieesina.” Ja näitä komponentteja en salli itseeni pumpata missään tilanteessa.
Tiivistävänä esimerkkinä seuraava fiktiivinen tilanne.
Tarvitsen jostakin kummallisesta syystä hiilidioksidia enkä sitä mistään muualta saa kuin omasta verestäni. Ilman mitään omantunnon pistoksia voisin kenties ryhtyä kemistikoulutukseni antamien taitojen myötä eristämään koeputkellisesta verta siihen liuenneen häviävän pienen määrän CO2:a. Loput verinäytteestä tietenkin sitten hävitettäisiin sillä tavoin kuin mitä Raamattu käskee.
Ymmärrän toisaalta oikein hyvin myös sen näkemyksen, että jos valmiste on tehty luovutusverta käyttäen, se ei mene täysin Raamatun antaman ohjeistuksen mukaan. Veren karttamiskäsky ja sen periaate on Raamatussa varsin selkeä, kun sitä sovelletaan suolensisäiseen käyttöön. Tämä suonensisäinen on paljon komplisoituneempi, vaikka erona on yksi ainoa kirjain.