Oletko pysähtynyt ajattelemaan sellaisia yhdyssanoja kuin verikosto, verenvuodatus ja verivelka? Huolimatta siitä, että ne sisältävät veri-sanan, kyse ei ole välttämättä tuolla punaisella nesteellä lotraamisesta. Verityön jäljiltä ei aina jää minkäänlaista verilätäkköä, ja verilöylykin voi olla kuivahko lopputulokseltaan.
Meidän ja muidenkin kielien ilmaisuissa veri edustaa oikeastaan elämää. Veren vuodattaminen merkitsee usein tämän meidän henkiriepumme pois ottamista.
Raamatussa on pitkälti sama symboliikka. Kun puhutaan Kristuksen verestä, huomio kiinnitetään siihen kuinka Vapahtajamme antoi henkensä ja elämänsä meidän puolestamme. Kirjaimellisesti ottaen Golgatalla ei niin kovin paljon elämännestettä vuodatettu, verenhukkaan Jeesus ei kuollut.
Heprealaiskirjeessä verrataan Kristuksen verta ja eläinten verta toisiinsa, ja se tehdään melkoisen mielenkiintoisella tavalla: ”Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä.”(Hepr9:12) Tässä lauseessa on tiivistetty pitkälti se, mikä Raamatun mukaan on veren ainoa oikea käyttötarkoitus: Se on varattu vain ja ainoastaan uhraamiseen. Eläinten veren rinnastamisella Raamattu viittaa Mooseksen lain eläinuhreihin, jotka kasvattivat Jumalan omaisuuskansaa ottamaan vastaan Messiaan.
Raamattu kertoo, että ihmiskunnan alkuvaiheessa tultiin toimeen kasviravinnolla. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen kuvaan astui eläimistä valmistetut ateriat. Kaikkea Nooalle ei kuitenkaan käyttöön annettu, Kaikkivaltias nimittäin pidätti itsellään eläimen veren: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.”(1.Mo9:4) Alkutekstissä ”elämänvoima” on heprean sana ”nefes”, joka tavallisesti kääntyy sanaksi sielu. Käännös KR92:ssa on varsin oivaltava.
Mooseksen laki astui voimaan noin tuhat vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, ja tämäkin Luojamme lainsäädäntö sääteli veren käyttöä. Tahallisesta veren nauttimisesta seurasi kuolemantuomio: ”Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta.” Kielto myös perusteltiin: ”Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.”(3.Mo17:10,11)
Kristillisen ajan saavuttua Mooseksen lain velvoitteet olivat olleet voimassa puolentoista tuhatta vuotta. Jeesus ja kaikki hänen ensimmäiset opetuslapsensa olivat tottuneet ehdottomaan veren nauttimiskieltoon. Myöhemmin ei-juutalaisten tultua kristillisen seurakunnan yhteyteen Mooseksen lain velvoitteet joutuivat kuitenkin tarkempaan syyniin. Varhaiskristityt alkoivat keskustella ympärileikkauksen välttämättömyydestä ja asiasta ”käytiin kiivasta väittelyä”. Aihepiiri imaisi sisälleen myös veren käytön: Kuinka vereen, ”elämänvoiman” sisältävään nesteeseen tulisi nyt kristittyjen suhtautua. Olisiko Jehova Jumalalta nyt tulossa lisenssi ottaa veri ihmisten hyödynnettäväksi? Siis jotakin sellaista, joka ihmiskunnan aiemmassa historiassa oli ankarasti kiellettyä?
Apostolien tekojen 15. luvussa tehtiin asiassa linjaus, joka jatkoi veren pyhyyden kunnioituksen koskemaan myös kristillistä seurakuntaa. Näin päätöslauselman Raamattu muotoilee: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet.” Ja yksi näistä harvalukuisista ”välttämättömistä ohjeista” oli, että ”karttakaa …verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu”(Apt15:29) Tässä yhteydessä ”veren karttaminen” asetettiin samalle viivalle kuin ”haureuden karttaminen”.
Kyse ei ollut mistään paikallisesta, yhtä seurakuntaa koskevasta ennakkopäätöksestä. Seuraavassa Raamatun luvussa kerrotaan, että ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä.” Yksimielisyys antoi ilmeisesti siunauksia, koska kerrotaan, että ”seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Apt16:4,5)
Joskus kuulee sanottavan, että Apostolien tekojen 15. luvun kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Tähän sisältyy helposti se ajatus, että myöhemmät kokoontumiset voisivat repiä auki Raamatun sivuilla annetut ohjeet ja päätökset. On kuitenkin otettava huomioon, että myöhemmin pidetyt kirkolliskokoukset olivat paitsi vauhdikkaampia myös pidetty aikana, jolloin kristillinen opetus on ollut jo enemmän tai vähemmän repaleisena. Voitaisiinko niissä kumota apostolien johdolla ja Jumalan hengellä ohjatun kokoontumisen päätös? Itse en voi uskoa sellaiseen, voitko sinä?
Käytännön linjauksissa apostolinen määräys ”veren karttamisesta” siinä missä ”haureuden karttamisesta” on saanut ihan omat tulkintalinjansa. Mutta onko menty Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan meidän ihmisten päätöksillä?
Miten sinä suhtaudut Raamatun antamaan kuvaan verestä pyhänä, erilleen asetettuna, materiaalina? Vuodatatko sen maahan, kuten Iso Kirja kannesta kanteen määrää? Vai teetkö verestä esimerkiksi verilettuja, joiden aiemmin uskottiin kovastikin korjaavan anemiaa potevan veriarvoja? Eikö semmoinen ole veridopingia? Ja ihan sieltä epäraamatullisimmasta päästä?
P.S. 15.4.2020
Tämä artikkeli on ollut todella suosittu ja sitä on luettu paljon, kiitän mielenkiinnosta. Jotta varsinainen aihe (”veri Raamatussa”) pääsee paremmin esille, tiivistin kommenttiketjua poistamalla sivuraiteille ajautuneita ketjuja.
Veren syömistä koskevat säädökset ovat periaatteeltaan varsin selviä Raamatussa, mutta kyse ei mielestäni ole tässä asiassa siitä. Jos puhutaan verensiirtoa tai verituotteita vaativista hätätilanteista, joissa on siis pelissä ihmisen elämä, on kysymys jostain ihan muusta kuin pelkästä ravintoon liittyvästä varsin ymmärrettävästä yleisestä säädöksestä. Verihän on helposti pilaantuvaakin. Sitä sisältävää lihaa ei ole edes järkevää syödä.
Mutta löytyykö Raamatusta sellaista ajatusta, että jos olet nääntymässä nälkään ja ainoa mitä löydät ravinnoksi on tuoreelta vaikuttava kuollut eläin, että et siitä huolimatta voisi syödä eläintä vaan sinun tulisi nääntyä ja kuolla jänis kainalossa?
Minusta on nimittäin jokseenkin, käytän taas Raulin lempisanaa, irvokasta, että verta ei voi käyttää koska se kuvaa elämää ja se kuuluu Jehovalle, vaikka se tarkoittaisi sitä että henkilö kuolee. Näin tulkitsemalla vertauskuvasta tulee tärkeämpää kuin siitä, mitä se kuvaa. Vähän niinkuin HJK:n logo olisi tärkeämpää kuin HJK joukkueena.
Voisimmeko saada jotain ajatuksia aiheeseen 3. Mooseksen kirjasta 17:15? Verta ei siis saa syödä, mutta jos joku sitä syö, siitä ei välttämättä revitä taivaallisia pelihousuja. Eikä tässä kohdassa edes puhuta tilanteesta jossa ollaan elämän ja kuoleman kysymyksissä.
3. Moos. 17:15 Jos joku, olipa hän israelilainen tai siirtolainen, syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka. Sitten hän on jälleen puhdas.
Mooseksen laissa oli sellainen mielenkiintoinen piirre veren pyhyyden suhteen, että kaikkea muukalaiskansaa se ei koskenut : ”Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle. Te olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa.”(5.Mo14:21)
Omaan ruokavalioon ei Jehovan kansa tietenkään sisällyttänyt mitään itsestään kuollutta. Ja säädös koski syntyperäisiä juutalaisia sekä myös niitä, jotka olivat liittyneet Jehovan palvojiksi muista kansoista. Epäraamatullisella ”veripalvelulla” oli sijansa myös Israelin keskuudessa.
Joskus sattui kuitenkin vahinkoja, tietämättömyydessä tehtyjä hairahduksia: ”Jos joku huomaamattaan koskettaa mitä tahansa saastaista, saastaisen villieläimen, saastaisen karjaeläimen tai muun saastaisen eläimen raatoa, hän tulee epäpuhtaaksi ja joutuu syynalaiseksi.”(3.Mo5:2)
Tähän vahinkokategoriaan mahtuu oikein hyvin tuo sinun esille ottamasi kohta, jossa todetaan, että ”Jos joku, olipa hän israelilainen tai siirtolainen, (ilmeisesti ”huomaamattaan”)syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka. Sitten hän on jälleen puhdas.”
Samasta rikkomuksesta ei voi olla kahta erilaista rangaistusta Mooseksen laissa. Mutta vahingossa tehty ei tietenkään ole samanarvoinen kuin tahallinen toiminta
Juutalisuudessa verensiirto oli sallittu ja on nykyyäänkin. Sen sijaan asia, joka koskee veren syöntiä, on juutalaisille tosi ehdoton laki; se oli kielletty ja on edelleen. Jehovan todistajat ovat meneet pitemmälle heillä on Mooseksen kirjoihin ja Raamattuun nähden yliluonnollisa tulkintoja. Tulkinnat ohjataan Amerikasta ja joka niistä poikeaa joutuu ulos yhteisöstä.
Niin, juutalaiset noudattavat todelakin Mooseksen lakia eivätkä syö verta. Kristittyjä sitovaa ”veren karttamista” he eivät luonnollisestikaan noudata.
Vastauksestasi päätellen Raamatusta ei siis löydy ajatusta, että verisäädöstä tulisi noudattaa henkensä kaupalla.
Itse olen ymmärtäntyt niin, että verellä on Raamatussa lähinnä sakraalinen ( uskonnollinen) merkitys. Näin on monissa Vt:n uhreissa ja Ut:n uhrin kohdalla ( Jeesuksen uhri ristillä). Jumala on määrännyt verelle sovittavan voiman. Tosin hän olisi voinut määrätä vaikka, että kun kannamme tietyn määrän kiviä pisteeseen A, sovitus oli tapahtunut.Se miksi verellä on Raamatussa sovittava voima, jää käsittääkseni lopulta salaisuudeksi. Samalla verellä on monia eri merkityksiä Raamatussa. Esim Paavalin teksteissä se tarkoittaa maalista ruumista vastakohtana ylösnousemusruumiille ( 1 Kr. 15:50).
Eipä taida löytyä Raamatusta sellaista ajatusta, että kuollut eläintä ei saisi syödä, vaan olisi itse kuoltava nälkään. Mutta jos kysyt Jehovan todistajilta, he kuolisivat jänis kainalossa, Raulista en ole varma, epäilen että Rauli olisi poikkeus, koska hän ei ole niin pilkun tarkka tosin minulla ei ole haaratoimiston kantaa asiaan.
Samille vielä tuosta ”syökää, mitä lihakaupassa on tarjolla” 1. Ko10. luvussa.
Jakeessa 19. Paavali toteaa jatkokäsittelyn kannalta jotakin oleellista: ”En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista.”
Jatkossa apostoli laajentaa sallittua elämänaluetta todella laajaksi: ”Kaikki on luvallista” — mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on luvallista” — mutta kaikki ei ole rakentavaa.”(Jae 23) Seuraavasta jakeesta ilmenee kuitenkin reunaehto: ”Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.”
Tämän jälkeen tulee sitten tuo Samin usein siteeraama jae: ”Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.”(jae25)
Paavali siis tässä yksinkertaisesti sanoo, että jos lihakaupassa myytävä liha on ollutkin epäjumalanpalvojien saatavilla ja sitten ”ehjänä” palautettu lihakauppaan myytäväksi, se ei ole tullut epäpuhtaaksi. Kuitenkin jonkun omatunto voi sanoa hiukan eri tavoin ja siksi Paavali neuvoo: ”Mutta jos joku sanoo teille: ’Tämä on uhrilihaa’, jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen.”
Veren syömisestähän tämä lihakauppajae ei puhu mitään, mutta kylläkin osoittaa, että kristittyjen omatunnot voivat olla toisilla hiukan herkemmin viritettyjä kuin toisilla.
Rauli, ”Paavali siis tässä yksinkertaisesti sanoo, että jos lihakaupassa myytävä liha on ollutkin epäjumalanpalvojien saatavilla ja sitten “ehjänä” palautettu lihakauppaan myytäväksi, se ei ole tullut epäpuhtaaksi. ”
Mitä tarkoittaa ehjänä???
Rauli, ” Veren syömisestähän tämä lihakauppajae ei puhu mitään,”
Lihakaupassa nyt vain myytiin lihaa jossa oli verta mukana. Vai oletko ostanut esim prismasta veretöntä jauhelihaa? Aika heppoista tulkintaa.
Ja vielä kerran Paavalin sanoin; “Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. ( 1 Kr 10:25).
”Vai oletko ostanut esim prismasta veretöntä jauhelihaa?”
Absoluuttisessa mielessä: en ole ostanut. Raamatullisessa merkityksessä: kaikki jauheliha on Suomessa veretöntä,koska siitä on laskettu teurastamolla se veri pois mikä pitikin. Tuskin Nooakaan sen viimeisen tipan vuodattamiseen kykeni, vaikka kuinka olisi pihvilihaa puristellut.
Ai niin, tuo ”ehjänä” palauttaminen.
Osa epäjumalille uhrattavaksi tarjotusta tavarasta palautui myyntiin, koska sitä ei rituaaleissa tarvittu. Sellainen ”ylijäämäliha” oli titysti kristitylle ihan yhtö sopivaa kuin mikä muu liha tahansa, josta veri oli laskettu.
Rauli, Absoluuttisessa mielessä: en ole ostanut. Raamatullisessa merkityksessä: kaikki jauheliha on Suomessa veretöntä,koska siitä on laskettu teurastamolla se veri pois mikä pitikin. Tuskin Nooakaan sen viimeisen tipan vuodattamiseen kykeni, vaikka kuinka olisi pihvilihaa puristellut.”
Tässä on enään ongelma Prisman lihatiskillä myytävät verilätyt. En tosin tiedä mitä mitä eroa on jauhelihassa jossa on verijäämiä, siis verta ja verilätyillä? Samaa ainetta kummassakin.
Ja vielä kerran Paavalin sanoin; “Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. ( 1 Kr 10:25).
Verilätyistä verta ei ole laskettu vaan niihin on tuo punainen ”elämänvoimaa” symboloiva neste lisätty. Siksi ostan vain sen jauhelihan.
Sinua ei toki minun käytänteeni tietenkään sido, en edes pyri sinun kantaasi muuttamaan. Jokainen vastaa näissä asioissa ihan itse Jumalan edessä.
Rauli, ”Mutta eikös vain Sami MV-lehti ja UUT näytä olevan sulassa sovussa nykyisiä Jehovan todistajia pommittamassa? ”
Marttyyrin kruunun hakeminen kuuluu osana vartitornin dynamiikkaan.
Mielestäni Jehovantodistajia tulisi pommittaa enemmänkin.
Tässä muutama linkki pommittamisessa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/25/jehovan-todistajien-johtajat-vaativat-kieltaytymaan-verensiirroista
http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s569.html
Rauli, ”Sinua ei toki minun käytänteeni tietenkään sido, en edes pyri sinun kantaasi muuttamaan. Jokainen vastaa näissä asioissa ihan itse Jumalan edessä.”
Jehovantodistajien oppien mukaan en joudu vastuuseen kun teen epäraamatullisen veren siirron, syön verta enkä käy valtakunnansalilla. Raukean tyhjiin kuoleman jälkeen, joten ei tässä mitään hätää. Luetrilaiset ajattelevat aivan toisin.
En ole todellakaan Sami sinun tuomarisi, sellaiseen ei Raamattu anna valtuuksia teitpä sitten veren kanssa mitä tahansa.
Raamattu sanoo ihan meille molemmille: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”(Ro6:23)
Ensimmäisen osan saamme tätä menoa molemmat ”palkaksi”. ”Armolahjaksi” kutsuttu ”Iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa” ei sitten lankea kuin manulle se tunnettu illallinen. Ikuisesta elämästä päättää Hän, joka tämän nykyisenkin on meille antanut.
Rauli -> ”Vastuun voi kantaa vain rajallisessa määrässä asioita. En voi nyt valitettavasti vastata kenenkään toisen puolesta, en Jehovan todistajien hallintoelimen enempää kuin haaratoimistonkaan.”
Ymmärräthän kuitenkin sen, että kun Jehovan todistajien hallintoelin _ylläpitää_ verensiirtokieltoa ja _vaatii_ (karttamisrangaistuksen uhalla) Jehovan todistajia toteuttamaan kieltoa vaikka henki menisi, että päävastuu koko kiellosta ja siitä johtuvista turhista kuolemista on uskonnollisella johdollanne, hallintoelimellä.
Rauli -> ”Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että myös elinsiirroissa tiivistyy Raamatun sanoma veren pyhyydessä. Samoin kuin syötävän eläinkudoksen myös siirrännäisen sisältämä viimeinen veripisara ei ole oleellinen. Periaate sanoo Raamatussa, että veri on vuodatettava maahan. Siitä toiseksi ja kolmanneksi viimeisestä pisarasta ei sanota sitten yhtään mitään.”
Tästä tulee mieleen juutalaisilla voimassa oleva kielto laittaa sähkövirtaa päälle tai pois sapattina. Juutalaiset eivät siis voi käyttää edes hissiä sapattina. Paitsi että ovat keksineet hissin, joka toimii ilman napin painamista. Juutalaisten Jumala lienee yhtä ylpeä kansansa kekseliäisyydestä kiertää kiellot, kuin Jehovan todistajien Jumala verensiirtoasiassa.
Mukava kuulla, että ymmärsit rajallisen mahdollisuuteni vastuiden kantamisessa toisten puolesta. Mehän taidamme olla menossa kohti yhteistyökumppanuutta!(Meniköhän tuo termi nyt oikein?)
Minä en tunne veriasiassa mitään muuta ”painostusta” kuin Raamatun antama informaatio. Ja sitten minua kohtaavat myös erilaiset ”kyytipoikapoikkeukset”, jotka kumpuavat anatomis-fysiologisesta tietämyksestä lääketieteellisten menetelmien kehittyessä.
Silloin kun on kyse niin vakavasta asiasta kuin veren käyttö, on ihan sama karttaako joku minua vai ei karta.
Tuo sinun rinnastuksesi joidenkin äärijuutalaisten hiusten halkomisiin osoittaa sinulta varsin vilkasta ajatuksenjuoksua. Mutta niinhän sinä sanoitkin, että ”tulee mieleen”. Tunnustan, että minunkin mieleeni pulpahtaa kaikenlaista. Ja meidän kaikkien suhteellisuudentaju joskus tekee tepposet.
Kimmo. Itselläni ei ole hallussani mitään numerotietoa eronneiden ja takaisin palanneiden lukumääristä. Kotimaa 24:n julkaisemassa artikkelissa asiasta faktat tietävä kertoo, että ”toista sataa ihmistä eroaa tai erotetaan vuosittain…noin puolet palaa takaisin.”
Tulkitsen tuon noin puolet = hiukan yli 50% ihan vain optimistisuuksissani. Ja sinunkin vapaasti kritisoitavaksesi.
Linkki http://www.hs.fi/kotimaa/a1441763291342
Keskustelumme aluksi Marjaana copypastasi muutamia linkkejä sensaatiohakuisiin artikkeleihin, joissa kerrottiin menehtymisistä ja että noissa tapauksissa jt-potilaat eivät hyväksyneet verensiirtoa. Kuinka kohtalokkaasti tuo kieltäytyminen vaikutti murheelliseen lopputulokseen, se jää vain arvailujen varaan.
Mielestäni on tasapuolisuuden vuoksi syytä esitellä nyt keskustelun loppuvaiheessa myös sellaisia uutistietoja, jotka kertovat verensiirrosta kieltäytymisen myönteisistä puolista. Näitä uutisia et koskaan näe iltapäivälehdissä. Eikä se MV-julkaisukaan seuraavanlaisia ulos anna. Tämänkaltainen positiivinen uutisointi kun ei myy.
Sinun kannattaa kuitenkin seuraavat linkit vilkaista, jos haluat tutustua kolikon toiseenkin puoleen. Osa seuraavista sisältää hyvinkin tuoretta aineistoa.
http://www.cbsnews.com/news/doctors-explore-potential-benefits-of-bloodless-surgery/
http://www.surgeryencyclopedia.com/A-Ce/Bloodless-Surgery.html
https://www.youtube.com/watch?v=JAWhRqCjT9w
https://www.youtube.com/watch?v=tpWkNLeU2Sk
https://www.youtube.com/watch?v=QDg69rJ36OA
Rauli -> ”Kuinka kohtalokkaasti tuo kieltäytyminen vaikutti murheelliseen lopputulokseen, se jää vain arvailujen varaan.”
Se jää arvailujen varaan ainoastaan silloin jos ei halua tutustua annettuihin linkkeihin.
Rauli -> ”Sinun kannattaa kuitenkin seuraavat linkit vilkaista…”
Rakentavassa ja kypsässä keskustelussa tutustutaan keskustelukumppanin antamiin linkkeihin ja lähteisiin, ei ylenkatsota niitä, eikä ainakaan oleteta että ainoastaan omat linkit ja lähteet olisivat varteenotettavia. Tästä seuraa siis periaatteellinen kysymys: miksi tutustuisin sinun antamiin linkkeihin ja lähteisiin sen jälkeen kun olet ylenkatsonut sinulle annettuja lähteitä?
Rauli -> ”Mielestäni on tasapuolisuuden vuoksi syytä esitellä nyt keskustelun loppuvaiheessa myös sellaisia uutistietoja, jotka kertovat verensiirrosta kieltäytymisen myönteisistä puolista.”
Aivan varmasti verensiirrosta kieltäytymisessä on myönteisiäkin puolia. Mutta niin on monissa muissakin asioissa, joiden pääasiallinen vaikutus on pitkälti negatiivinen. Sotien ohessa ihminen on keksinyt paljon teknologiaa, josta on apua sotien ulkopuolellakin. Sairauksien tutkiminen on antanut eväitä ymmärtää sairauksien luonnetta ja mistä ne johtuvat. Nälkä on saanut ihmisen kehittämään ja jalostamaan elintarvikkeita niin että sadot ovat runsaammat.
Kun eri ilmiöiden plussia ja miinuksia ynnäillään, niiden todelliset vaikutukset lasketaan objektiivisessa tarkastelussa viivan alla, ei halutun etumerkin kautta. Verensiirroista kieltäytyminen on aiheuttanut, ja tulee aiheuttamaan, monien ihmisten täysin turhan kuoleman ja se on yksinkertainen fakta. Lääketiede kun ei tunne tiettyjen tilanteiden hoitamiseksi toistaiseksi muuta luotettavaa hoitokeinoa kuin verensiirron. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi massiiviset verenvuodot ja useissa tapauksissa leukemia. Kun edes verensiirtokiellon raamatullisuutta ei kyetä perustelemaan varmuudella, eikä Raamatusta löydy tukea ajatukselle että verta sisältävää lihaa ei voisi syödä edes kuoleman uhalla, Jehovan todistajien verioppi lepää pelkkien arvauksien varassa. Arvauksien, jotka aiheuttavat arvailematta ennenaikaisia kuolemia.
”Rakentavassa ja kypsässä keskustelussa tutustutaan keskustelukumppanin antamiin linkkeihin ja lähteisiin, ei ylenkatsota niitä, eikä ainakaan oleteta että ainoastaan omat linkit ja lähteet olisivat varteenotettavia.”
Minä en tässä ”rakentavassa ja kypsässä keskustelussamme” todellakaan lukenut perinpohjaisesti antamiasi linkkejä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei yksikään tietolähteistäsi ole mikään vakavasti otettava tiedeartikkeli vaan kohu-uutisointia ihmisä kiinnostavista murheista ja tuskista. Ja kun jokaiseen saatiin liitettyä vielä kaikkialla maailmassa yleisesti karsastettu uskonnollinen ryhmä, klikkauksia riittää. Suomessakin samoja juttuja oli takavuosina esillä. Pääosaltaan iltapäivälehdissä.
Kun joku jt kuolee eikä sitä ennen ole ottanut verensiirtoa vastaan ”käypänä hoitona”, on tietysti jossakin määrin oikeutettua puhua ”turhasta kuolemasta”. Yksittäiset keissit eivät kuitenkaan ole välttämättä todisteita siitä, että verensiirrolla olisi henkiin jääty. Verrokkia kun ei ole.
En tietenkään omasta puolestani voi sanoa, etteikö joku jt olisi menehtynyt siksi, ettei halunnut rikkoa Raamatun periaatteita. Kuoleman turhuudesta voisi sellaisessa tapauksessa tietenkin keskustella Raamatun valossa.
Anteeksi vain, mutta väitän, että minun linkkini ovat aivan toisesta luotettavuustasosta kuin sinun artikkelisi, jotka ovat yksittäisiä tapahtumainkuvauksia. Linkki sinultakin johonkin hiukan tieteellisempään – ja luen linkistä jokaisen rivin.