Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.
Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.
Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani. Teksti Luuk. 15:1-10.
Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.
Olisiko kaukaa haettua, jos sanoisimme: Mies merkitsee uskoa raamatussa ja nainen eli vaimo uskoa tukevaa tunne-elämää.
Lauri
Kiitos puheenvuorostasi.
Mielenkiintoinen näkökulma, jota en ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Olemme miehinä ja naisina joissakin kysymyksissä erilaisia, mutta yhdessä me täydennämme toisiamme niin perheinä kuin koko yhteiskuntamme kaikilla tasoilla. Myös uskonelämässä me elämme toinen toisiamme kannustaen, rohkaisten ja tukien yhteisessä kirkossamme.
Kun kirjoitin tekstiä, niin silloin ajattelin seuravia jakeita (vanhan käännöksen mukaisina):
Sananlaskut:
1:8-9 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta. sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
6:20-21 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
Paitsi kerronnan pari isä – äiti niissä ovat myös parit
seppele – käädyt ja päähäsi – kaulaasi toisaalla
sekä sydämellesi – kaulasi ympärille ja pidä sidottuna – kääri toisaalla.
Kiitos Lauri
Tässä teksti jonka varaan juttuni rakentuu.
4. sunnuntai helluntaista
Evankeliumi Luuk. 15: 1-10
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Ehkä olisi niin, että seurakunnan kokouksessa saisi puhua vain uskonhenkiset ihmiset., Tunteilla ohjautuva mies tai nainen voi olla yhdellä kertaa pilvissä ja toisella kertaa maanraossa. Masentunut julistaja, joka puhuu omasta tilanteestaan saattaa masentaa koko kuulolla olleen seurakunnan.
Lauri
Kiitos että nostat esille kysymyksen masentuneista.
Maassamme on monia masentuneita ihmisiä.
On todella suuri kysymys miten voisimme auttaa heitä.
Valmiita vastauksia minulla ei ole.
Matias Roto, otat sananlaskuista ”ohjeita” lapsille, siis onko ne vieläkin Jeesuksen ristin kuoleman jälkeen voimassa?
Siis ennen Jeesuksen ylösnousemusta oli todella Jumalan OMAN kansan kohdalla niin että lapset ympärileikattiin ja opetettiin pitämään käskyt (Jumalan laki), ne jotka eivät pitäneet rangaistiin Jumalan antamilla määräyksillä.
Entä nyt kun Jumalan tahto on että kuulemme Jeesusta ja Hänen kutsuaan ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, siis kun on selkeä ristiriita ihmis isien opetuksessa ja Jeesuksen kutsussa, niin kumpaa tulee uskoa, kummassa on iankaikkisen elämän Sanat?
Ari
Koko Raamattu on Jumalan sana.
Ota huomioon että kahden ensimmäisen vuosisadan aikana Vanha testamentti, apokryfikirjat mukaan lukien, oli käytännöllisesti katsoen kristikunnan ainoa Raamattu. Vasta myöhemmin alkoi Paavalin kirjeitä vähitellen tulla seurakuntiin ja vielä myöhemmin muitakin sen jälkeen, kun siellä täällä alettiin kopioida UT:n kirjoja. Ota huomioon että tuohon aikaan kaikki kopiot tehtiin käsin ja niiden valmistukseen kului paljon aikaa. Kirjoitusmateriaalikin oli tuohon aikaan vielä sangen kallista.
Näinpä on juuri ollut ja joku on sanonut, että Uusitestamentti on Vanhan testamentin selitysteoksia. Kristus löytyy kirkkaana Vanhasta testamentista, mutta se täytettiin vasta Kristuksessa, kun aika tuli täyteen.
Mitä tulee tuohon vertaukseen, niin siinä Jeesus ohjaa meidät syntisten luokse. Hän antaa ikäänkuin ymmärtää, kun fariseukset päivittelevät Jeesuksen ystäväpiiriä, jotka koostuivat ilmeisesti epäsosiaalisesta aineksesta ja fariseukset pitivät itseeän parempiarvoisina.
Kuka menee niiden luokse jotka ovat menettäneet kaiken ja asuvat kodittomien asuntoloissa, juoppojen ja luopioiden keskuudessa? Kristus meni heidän luokseen ja aterioitsi heidän kanssaan. Hän etsii, niitä, jotka ovat kadonneet.
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi.
Luvun 15 alussa juuri nämä syrjäytyneet ovat tulleet Jeesuksen luo. Kaikki kolme vertausta luvussa 15 kertovat samasta asiasta. Jeesuksen luo tulemalla nämä syrjäytyneet ovat tulleet osallisiksi Jumalan valtakunnan yhteisestä elämästä.
Luvun alku puhuu Herran pyhästä ehtoollisesta. Jeesuksen seurassa ateriointi on Jeesuksen kanssa elämisen suuri tuntomerkki. Siksi aito parannuksen teko aukeaa alttarin sakramentin osallisuuteen pääsemisestä. Jeesus on läsnä ja antaa itsensä syntisen ihmisen parantamiseksi.
Juuri näin Amen. Kristuksen ruumis ja veri on totista elämän leipää, oikea lääke syntiä vastaan. Kutsuttuna tuohon pöytään, me pääsemme Jumalan perhekuntaan ja Hän on vanhurskas ja pyhä, puhdistaen meidät kaikesta vääryydestä, lahjoittamansa uskon kautta.
Tässä ei ei katsota ihmisen säätyyn tai arvoon, vaan kaikki jotka käyvät Hänen eteensä uskossa ilman vaatteita, niin hän pukee heidän ylle valkeat vaatteet. (Ilm.3:3-5)
Todellakin näin on Ismo
Usko on Jumalan lahja.
Ismo Malinen:”Tässä ei ei katsota ihmisen säätyyn tai arvoon, vaan kaikki jotka käyvät Hänen eteensä uskossa ilman vaatteita, niin hän pukee heidän ylle valkeat vaatteet. (Ilm.3:3-5)”
Siis mitä tarkoittaa ”käyvät Hänen eteensä..” onko tässä TEON-sana käydä siis ihmisen oma teko? Ja vieläpä ”ilman vaatteita”, siis näin poistetaan lapsikasteen hapatus koska siinä on kastevaate päällä vauvalla?
Heittelette sanoja täysin ilmaan hosuen ymmärtämättä mitä kirjoitatte kuin sokeat ryntäilevät umpimähkään vailla suuntaa.
Ari
1) Ensinnäkin käytäpä kanssapuhujien mielipiteistä siistiä kielenkäyttöä silloinkin kun olet eri mieltä.
2) Pelastuksemme on alusta loppuun yksistään Jumalan teko.
Tähän tähtää koko Luuk. 15 -luku. Jeesuksen seurassa aterioineet eli siis ehtoollisen armon osalliset eivät voineet kerskua mistään pelastuksen omatekoiseen perustukseen, vaan kaikki oli pelkkää armoa.
Saman sanoo myös apostoli Paavali Roomalaiskirjeessä. Huomaa erityisesti sanonnat ” ei töitä tee ”, ” ilman tekoja ” jne.
Huomaa myös että vanhurskaus on _ J u m a l a n _ teko eikä pienimmässäkään määrin meidän omaa ansiotamme.
”Jumala
lukee
vanhurskauden
ilman tekoja.”
Roomalaiskirje:
4:2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”
4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
4:7 ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”
Ari, tiedän, että sinulla on eri käsitys teologisista käsitteistä ja pidät kiinni synergiasta kynsin hampain, etkä voi hyväksyä sitä, että Jumala vaikuttaa uskovissaan kaiken mitä Jumalisuuteen tarvitaan.
Itselleni on taas tullut selväksi se, mistä esim. Luther kirjoittaa, kun hän alkukielisiä tekstejä tutkien löysi mm. Paavalin kirjeistä.
Kaikki Pyhät ovat juoneet samasta lähteestä, joka on Kristus, eikä siinä ole mitään erotusta.
”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
” 1.Joh.1:6-10
Asia minkä yli eikä ohi voi kukaan päästä, on nimittäin se, että Jumala YKSIN vaikuttaa ihmisessä KAIKEN: Uskon, Vanhurskauden ja Pyhityksen.
Juuri sen tähden Jeesus sanoo: ”Pysykää Minussa, niin minä pysyn teissä” ja tämän hän sanoo niille, jotka ovat kuolleet omiin tekoihinsa.
”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta.” Tarkoittaa juuri sitä, että ne jotka uskovat, elävät siitä. Usko siis vaikuttaa tekojen mukana niin, ettei niitä voi erottaa toisistaan, ja siksi sanotaan: ”Usko ilman tekoja on kuollut, eli uskoa ei ole siellä missä ei rakenneta yhdessä Jumalan seurakuntaa ja vaelleta niissä teoissa, jotka Jumala on edeltä valmistanut niille, jotka ovat syntyneet Kristuksen kautta.
On siis turhaa tuntea enää ketään lihan mukaan, koska kaikki joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Kaikki ovat juoneet samaa hengellistä juomaa ja ovat saaneet saman Hengen kasteen, niin, että voivat yhdessä myös kulkea sama Tietä. Hengen yhteys ei ole erimielisyyttä ja riitaa, vaan vanhurskautta, Iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.