Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.
Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.
Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani. Teksti Luuk. 15:1-10.
Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.
Matias, teoksen syntyajankohta ei merkitse mitään vaan teoksen sisältö. Vai ovatko esim. Lutherin kirjoitukset mitättömiä koskien kristinuskoa koska ne ovat syntynet vasta 1500 luvulla?
Seppo
Kysymys ei ole ainoastaan Zoharin tyylistä ja kirjoitusajankohdasta, vaan myöskin sisällöstä. Sekin heijastaa oman aikansa käsityskantoja. Uutta teoksessa on kirjoittajansa/kirjoittajiensa esittämä aineisto, jota hän/he tuovat esiin muka ikivanhoina salassa pidettyinä oppeina. Tämäkin sopii hyvin juuri tuohon ajankohtaan. Olihan Espanja tuohon aikaan eurooppalaisen korkeakulttuurin johtava maa, jota kautta arabialainen kulttuurivaikutus levisi maanosaamme. Vaikka kyseessä oli vain uuden tiedon luonnollinen leviäminen, niin nuo uudet vaikutteet tulivat tavalliselle ihmiselle useinkin niin outoina, ikään kuin ne olisivat olleet aikaisemmin salassa olleen tiedon esiintuloa. Tähän saumaan tuollaiselle ”salatiedon” syöttämiselle oli oiva markkinarako.
Siis Lutherin kirjoitukset eivät pidä paikkaansa koske ne heijastavat myös oman aikansa käityskantoja….
Zoharissa on 1600 sivua ja se sisältää valtaisasti äärimmäisen mielenkiintosia havaintoja ja tulkintoja Vanhan testamentin teksteistä.
Heprealainen kirkkoa piiloon mm. Arabiaan painunut salainen perimätieto alkoi todellakin rantautua Eurooppaan myös Espanjan kautta, missä hermeettistä kirjallisuutta alettiin erityisesoi Toledossa kääntää. Tässä käännöstyössä oli sittemmin myös Euroopan sivistyksen ja tieteellisen kehityksen siemenet. Hermeettisen kirjallisuuden juuret palautuvat Egyptin ja Mesopotamian mm. astronomisiin tietoihin.
Että nämä tiedot olisivat vain keskiajan rabbien keksintöjä on Matias vanhoillisten märkä uni. Esim. Maimonides ei olis voinut mitenkään keksiä omasta päästään kuukauden pituuden keksiarvoa 7 desimalin tarkkuudella!
”The 12th century sage Maimonides had been aware of the connection between science and spirituality when he stated that, ”One must study physics and metaphysics in order to understand the Torah, creation, and Kabbalah.” He emphasized that we would have to wait until the time when the collective knowledge of the scientific community and the peoples ability to integrate this knowledge would be achieved before we could even begin to deal with these subjects.”
Seppo
Tuo käsite ”salainen” on kaiken ongelman ydin. Sinä lähdet siitä että olisi ollut tuollainen laajempikin ”salainen” perimätieto. Minä puolestani lähden siitä, että tavanomaista kansan suussa kulkevaa kirjoihin kulkeutumatonta ajattelun perintöä lukuun ottamatta ei ole ollut olemassa mitään laajamittaista ”salatiedon” suullista perinnettä.
Koska Talmud ja lukemattomat juutalaisten oppineitten kirjoitukset sisältävät valtaisan määrän juutalaista kansanperinnettä, Suullista Lakia, erilaisia oikeaan käyttäytymiseen liittyviä ohjeita jne., niin on kutakuinkin selvää, että mikäli väitettyjä muinaisia ”salaoppeja” olisi ollut, niin näistä kirjoituksista löytyisi ainakin jossain määrin viittauksia sellaiseen mistä myöhemmin kirjoittaa selkeämmin asiaa pohtien. Mikäli siis Zohar olisi ollut muinaisen juutalaisen oppineen tuote, kuten jotkut väittävät, tai jos sen taustalla olisi ollut joku suurempi kokoelma jotain ”salaista tietoa”, niin siitä olisi tullut iso määrä viittauksia esille ”teoksen aukikirjoittamista” edeltäneiltä vuosisadoilta, mutta tällaista ei ole löytynyt.
Sen sijaan on aatehistoriallisesti selvästi osoitettavista että Zoharin kirjoittaja elää ristiretkien jälkeistä aikaa. Hänen tuotannossaan esiintyy muslimeja, joita ei ollut vanhana aikana. Hän ottaa ajatuksia Talmudista, lainaussuunta on nimenomaan näin päin. Hän ottaa ajatuksia Maimonidekselta. Hän elää aikana, jolloin portugalin kieli on jo eriytynyt ja ottanut oman nimityksen synagogalle jne. jne. jne., hyvin pitkä lista, missä Zoharin sisällön aatehistoriallinen tilanne tulee selkeästi paljastetuksi.
Tottakai salaista perimätietoa on aina ollut ja monessa paikassa. Esim. pienille piireille
tarkoitettu sanonta koskien Vt.n tekstejä: ’Älä lue näin vaan näin’. Viittaahan Jeesuskin tähän puhuessaan helmistä, joita ei saa sioile heittää. Helmi/margaritha oli salaisen tiedon vertauskuva, jota mystikko/esoteerikko Topeliuskin mieluusti käytti.
Toistat Matias yhä uudellen ja uudelleen Leonin koosteiden ajoitukset, ajoitus ei ole asiassa ratkaiseva vaan -toistan minäkin- vaan sisällöt. Zoharia arvosti mm. Isac Newton, jolla oli siitä oma laitos ja Einstein.
Zoharista saivat vaikutteita lähes kaikki uuden ajan vapaamuuraritiedemiehet.
http://laitman.com/2008/03/isaac-newton-and-kabbalah/
http://www.kabbalah.info/engkab/the-zohar/download-the-zohar#.V1bW2pGLTcs
Seppo
Keskustelu on tullut inttämisvaiheeseen ”eipäs – juupas”.
Koska historiallista näyttöä ei ole sille, että monille Leonin sepittämille opeille olisi mitään historiallisten lähteiden osoittamaa pohjaa, niin aivan historian perusteiden mukaisesti pidän noita väitteitä vuosisataisesta ”salatiedoista” epätodennäköisinä.
Niissä kohdin missä Leonin ja hänen oppilaittensa teksti viittaa muuallakin tunnettuihin lähteisiin, ei ole mitään tuohon ”salatietoon” viittaavaa, vaan ainoastaan sellaisen esille nostamiseen, mikä muutoinkin on historiasta tunnettua.
Tiedät Matias aivan hyvin,että kaikkia lähteitä ei aina mainita teoksissa -nykyäänkään.
Tunnetko Origeneen maininnat Raamattuun liittyvistä salatuista lukutavoista, jotka oli tarkoitettu vain ’huoneessa olijoille’?
Origenes teki eksegeettistä työtä. Hän vertaili eri käsikirjoituksia. Niistä hän valitsi edelleen kopioitavaksi sellaisia lukutapoja, jotka hänen mielestään näyttivät aidoimmilta. Hän ei kuitenkaan lähtenyt sensuroimaan noita toisia lukutapoja sisältäviä kappaleitakaan vaan antoi noiden käsikirjoitusten olla sellaisenaan.
Hänen erilaisten tekstikriittisten merkkiensä käytöstään on paljonkin tehty todella päteviä tutkimuksia. Niihin ei todellakaan sisälly mitään ”salatietoa”, vaan aivan terveen kriittisen asenteen mukaisesti työskentelyä. Siltä osin kuin hänen tekstejään on säilynyt meidän aikaamme, niitä edelleenkin käytetään hyväksi tieteellisessä tutkimuksessa.
Paitsi erinomainen raamatuntutkija Origenes oli myös ahkera saarnamies. Useita hänen saarnojaan on säilynyt. Todella järkevää julistusta ja keskeisesti Kristuksen läsnäoloa messussa korostava teologinen painotus tekevät hänen saarnoistaan edelleenkin hyvän mallin sellaiselle joka haluaa kehittyä eteväksi julistajaksi.
Åbo Academin dogmatiikan professori Gunnar af Hällström on tutkinut Origenesta erittäin ansioituneesti.
Esoteerinen kristinusko:
Sana esoteerinen on sanan eksoteerinen vastakohta. Ja kun eksoteerinen tarkoittaa jotain ulkokohtaista tai yleistä, niin esoteerinen tarkoittaisi jotain sisäistä tai erityistä. Ja näin sanakirjat käsitteen yleensä selittävätkin täsmentäen vielä, että esoteerinen on oppi tai esitys, joka on tarkoitettu vain rajoitetulle ja suljetulle oppilaspiirille. Sana tuli pian merkitsemään yleensä salattuja tietoja tai asioita, jotka vielä oli muistiinpantu kielellä, jota vai asianvihkiytyneet ymmärsivät. Näin tulkittuna monet valtiolliset salakieliset asiakirjat, joihin on painettu leima top secret ja joita saavat lukea vain muutamat valtion luottohenkilöt, ovat siis mitä esoteerisimpia papereita.
Uskonnollis-filosofisessa kielenkäytössä esoteria viittaa myös ihmisen sisäiseen vain hänelle itselleen aukeavaan elämykseen, oivallukseen tai kokemukseen, jonka aiheuttajaa hänen on vaikea mahduttaa arkitodellisuutensa maailmaan. Näitä elämyksiä hän saattoi kokea juutalaiskristillisessä viitekehyksessä kabbalististen ja Uuden testamentin maailmassa gnostisten rituaalien kautta. Rituaalit pidettiin suljetuissa huoneissa, joihin vain harvoilla uskotuilla oli avaimet. Pian ovesta ja avaimesta tuli myös noiden ovien takana avautuneitten salaisuuksien symboli ja Jeesus sanoikin toisaalta olevansa ovi, ja moitti fariseuksia ja saddukeuksia siitä, että he olivat kadottanet mysteerien avaimen:
Voi teitä te lainoppineet, kun te olette kadottaneet tiedon (gnosis)
avaimen, itse ette ole menneet sisälle ja muita olette sisälle menemästä estäneet. (Lk. 11:52)
Jeesus ei selvästikään tarkoita avaimella vain konkreettisia vihkimyskammioitten avaimia vaan myös niitä peite- ja salakieliavaimia, joiden avulla avautuisi ”toinen Toora” eli vanhan testamentin kätketyt sisällöt ja merkitykset, joita kirjanoppineet eivät enää tunteneet tai joiden olemassaolon he halusivat kieltää. Niin kuin heidän jälkeensäkin ovat tuhannet ja taas tuhannet uskonoppineet ovat heidän jälkeensäkin halunneet tehdä. Kuitenkin pyhien kirjoitusten ja alkukristillisyyden esoteerisesta luonteesta todistavat paitsi Jeesus ja Paavali myös monet alkuseurakuntien auktoriteetit, varhaiset apostoliset isät, näin ainakin, mikäli meidän on uskominen esimerkiksi kirkkoisä Origeneen todistusta, kun hän kirjoituksessaan Celsosta vastaan kristinuskon tiettyjen oppien salaamista puolustaessaan lausuu:
”Mutta ei ole yksinomaan kristinuskolle ominaista, että on olemassa tiettyjä oppeja, joita ei ilmoiteta suurelle joukolle ennen kuin vasta sitten, kun julkiset ovat opitut, vaan myös filosofisissa järjestelmissä muutamat totuudet ovat julkisia, toiset salaisia…
Toisille opetettiin salaisuudessa niitä asioita, joita ei pidetty sopivina epäpyhille ja kypsymättömille annettaviksi. Sitä paitsi, vaikka mysteereitä toimitettiin kaikkialla pitkin Kreikkaa ja barbaarimaita ja ne pidettiin aina salassa, ne eivät tulleet huonoon maineeseen, niin että turhaan hän (Celsos) koettaa panetella kristinuskon salaisia oppeja, kun hän ei oikein ymmärrä sen luontoa” (Contra Celsos I, 7)
Origenes ilmaisee selvästi, että pyhä, jota Jeesuksenkaan mukaan ei saanut heittää koirille eli epäpyhille, kuului Mestarin salaisiin opetuksiin, joita hän vertaa antiikin mysteerioitten sisältöihin.
Vaikea onkin ohittaa sitä tosiasiaa, että varhaiset kirkon johtajat näyttävät paitsi hyvin tienneen kristinuskoon rinnastamiensa mysteerioiden olemassaolon myös epäilyttävän hyvin tunteneen jopa niiden sisältöjä aina mysteeripappien käyttämiä käsitteitä myöten. Paavalin Roomalaiskirje on mysteerien termistöä täynnä ja pyhä Jerome on tuntenut niin mithralaisuuden initaatiot kuin niitä toimittaneitten vihkijöittenkin hierofantti nimitykset. Hieronymus tiesi kaikki mithraismin riitin seitsemän astetta ja on kutsuu seitsemättä astetta siis ”isäksi”, jonka kautta – kuten taivaan sfäärienkin – ihmisen sielu saavuttaa viimeinen autuuden. Pyhä isä George Nassalainen puhuu riitissä käytetyistä vesi ja tulikasteista ja Tertullianus mainitsee Mihras– riitin merkistä, joka painetaan kandidaatin otsaan
Klemens Aleksandrialainen puhuu kristinuskon alkajasta ja täyttäjästä Jeesus Nasaretilaisesta myös ja nimenomaan hierofanttina.
Klemensin nimi on lisäksi tullut viime vuosina esiin varsin dramaattisen tekstilöydön yhteydessä. Professori Morton Smithin muutama vuosi sitten Mar Shabasta löytämän 1700-luvulta olleen kirjan takakannessa olleessa katkelmassa on nähtävissä osa Klemens Aleksandrialaisen kirjeestä eräälle Theodoralle. Kirjeestä käy ilmi, että Carpokraattien kristillinen lahko on Klemensin mielestä väärinkäsittänyt Markuksen salaisen evankeliumin ja sen kertomuksen erityisesti Jeesuksen öisin alastomille nuorukaisille pitämien seremonioiden luonteen. Klemens puhuu nimenomaan Markuksen salaisesta evankeliumista ja myös asioista joita ei saisi vihkimättömille paljastaa.
Klemens Aleksandrialainen lisäksi salaisten oppien olemassa-olon myöntää ja hierofantti-nimitystä käyttää varhaiskatolisen kirkon isä Ignatios Antiokialainen, sillä kirjeessään Filadelphian seurakunnalle, hän puhuu ylimmäisestä papista hierofantina, jolle on uskottu ”kaikkein pyhin ja Jumalan mysteeriot”.
Esoteerinen kristinusko jatkuu:
Raamatun esoteerinen merkitys on kätketty milloin numeroihin, milloin sanoihin, jotka on valittu kätketyn koodin mukaan, toisinaan sanaleikkeihin, milloin vertauskuviin. Raamatullisen esoterian harrastajat ja tutkijat vetoavat paitsi heprealaiseen perimätietoon myös alkukirkon oppineisiin kirkkoisiin kuten Origeneeseen, jonka mukaan Raamatun ruumis oli rakennettu ulkonaisista kertomuksista ja tarinoista ja kertomuksissa käytetyt sanat olivat vain vaatteita, joiden tarkoitus oli kätkeä kirjoitusten todellinen sielu ja henki. Origenes jopa toteaa, että teksteissä oli myös tahallisia virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, joiden tarkoitus oli vain ohjata lukija tekstin sielun jäljille. Sielu oli tekstin ydin eli sen syvin informaatio. Kirjoitusten henki taas aukeasi vain hengellisesti valistuneille ja tarkoitti kirjoitusten kokonaisvaltaista merkitystä vihityn elämässä.
Kirkkoisä Hieronymuksen mukaan varhaiset kristityt pitivät esim. oppia sielunvaelluksesta traditionaalisena ja esoteerisena ja sitä opetettiin vain harvoille ja valituille. Näin voi päätellä Jeromen apologisesta kirjeestä Rufinukselle, vanhalle ystävälleen, jonka kanssa hän käy katkeraa kiistaa oikeudestaan kääntää ja tulkita Origenesta ilman, että joutuu itse tuomituksi harhaoppiseksi.
Aleksandrialaisen koulukunnan teologeja, jotka suhtautuivat suopeasti ajatukseen reinkarnaatiosta, olivat jo ennen Origenesta ainakin Klemens Aleksandrialainen, Justinius Marttyyri ja George Nassalainen. Monet olivat opiskelleet Platonin kuuluisassa akatemiassa Ateenassa tai Aleksandrian yliopistossa Egyptissä. Merkittävimmäksi heistä nousi Origenes.
Origenes keskusteli Aleksandrian juutalaisen älymystön kanssa ja tällä asialla on mitä tärkein merkitys arvioitaessa Origeneen pätevyyttä allegorisiin raamatuntulkintoihinsa ja oikeutta alla olevaan huokaukseensa:
”Voi ihmistä, joka ei näe kuin yksinkertaisia sanoja tai tarinoita Raamatussa. Sillä Raamatun kertomukset ovat kuin vaatteet, jotka kätkevät kirjoitusten todelliset tarkoitukset, se on niiden sielun ja hengen.”
Origeneen sanotaan tuottaneen noin 2000 otsikoitua kirjoitusta. Teoksessa Contra Celsus Origenes merkittävästi viittaa usein joihinkin kristinuskon salaisiin opetuksiin.
Origeneen mukaan monet kristinuskon opit ovat luonteeltaan hyvin mystisiä ja salaisia. Hän rinnastaa niitä mielellään pakanamaailman mysteereihin ja sanoo, että
”Kaikki evankeliumit sisältävät sellaista, mitä on vaikea
ymmärtää, ei vain rahvaan älykkäimmänkin.”
Origenus myös toteaa dogman selityksen olevan varattu niille, jotka pääsevät Jeesuksen asuntoon. Juuri siksi toisia sanottiin ulkopuolisiksi ja toisia huoneessa olijoiksi.
Origeneen mielestä ”on hyvä pitää kuninkaan salaisuus tarkasti vartioituna”, jotta ei ilmeisesti esitettäisi kysymystä sielun asettumisesta ruumiisiin keskinkertaisille ja heitettäisi siten – kuten Jeesus! sanoo ”helmiä sioille”. (Jeesus). Helmi oli juutalaisille esoteerisen tiedon symboli.
Origenes puhuu Paavalinkin panneen järjestykseen ensin viisauden sanan, sitten tiedon sanan ja sitten uskon sanan. Kaikki viittasi kolmiportaiseen vihkimyksen, joka tietyissä esoteerisissa järjestöissä on yhä tänään.
Hän viittaa myös vihkimyksen vuoreen, jossa tapahtuviin mysteereihin henkilö voitiin ottaa mukaan edistyksen ja puhdistautumisen jälkeen. Täällä puhuttiin, kuten Paavali sanoo ”salattua mysteeriviisautta täydellisten seurassa!”
Sanan täydellinen, kreikaksi teleios, esiintyminen on Paavalilla ja Origeneella huomattavaa siksi, että se oli tyypillisesti mysteeriuskonnoissa käytetty sana ja että heprealaiset mystikot, joille reinkarnaatio oli todellisuutta, uskoivat nimenomaan epätäydellisten sielujen palaavan maan päälle. Tavoitteena jälleensyntymissä olikin sielujen vähittäinen eheytyminen eli täydellistyminen.
Myös Jeesus käytti sanaa täydellinen, kreikaksi teleios, paljonpuhuvasti:
”Jos tahdot olla täydellinen, mene ja myy kaikki,
mitä sinulla on. Olkaa siis täydelliset, niin kuin
teidän taivaallinen isännekin täydellinen on.”
Ihmisen tulikin oppia viisaus ja tulla täydelliseksi Kristhoksessa. Paavali kertoi puhuvansa Jumalan salattua (esoeerista) viisautta täydellisten seurassa.
Kun Paavali rukoilee, että Jumala avaisi hänelle oven, jotta hän voisi puhua Kristuksen salaisuuksista, tarkoittaa hän myös kirkkoisä Klemes Aleksandrialaisen mukaan sisäpiireille tarkoitettuja ja avautuvia esoteerisia salaisuuksia, jotka sisälsivät vihkimyksen eli täydellistymisen Tien. Erityisesti Roomalaiskirjeessä Paavalilla on runsaasti mysteeriuskontojen termistöä. Kohti esoteerista uudestisyntymää johdattaa myös sanan Kristus etymologia eli sanahistoria, sillä kreikkalaisesta sanajuuresta khrao johtuu sanat välttämätön, hyvä, voideltu, vihitty, mutta myös käyttää hyväksi ja sukupuoliyhteys! Sanskritin samanjuurinen kri merkitsee tehdä! Sanasta johtuu edelleen kreikan kyro: saattaa, tehdä, raskaaksi, josta sitten kyrious: herra, jonka vaimo on tehty raskaaksi. Vihkimyksessä tapahtui unio mystica, ihmisen henkinen yhtyminen omaan alkuperäiseen itseensä. Tämän yhtymisen hedelmä oli uudestisyntynyt kristhos, voideltu. Vihkimyksen toimeenpanija oli hierofantti, mysteeriopappi.
Esoteerinen kristinusko heijastuu myös. Ignatiuksesta, joka mm. toteaa kirjeessään efesolaisille olevansa vihitty evankeliumeiden mysteereihin,:
You are initiated into the mysteries of the Gospel with Paul, the holy, the martyred, the deservedly most happy, at whose feet may I be found, when I shall attain to God; who in all his Epistles makes mention of you in Christ Jesus.