Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.
Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.
Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani. Teksti Luuk. 15:1-10.
Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.
Ebioniiteista tiedetään aivan hyvin se, että he eivät pitäneet Jeesusta Jumalana. Yksimielistä kristologiaa ei ole siis ollut aivan alussakaan.
Jeesuksen opetukseen sisältyy sanoma, että hän on Jumala. Tästä syystä hänet tuomittiin kuolemaan.
Jeesus tuomittiin kuolemaan Juutalaisena kuninkaana, ei Jumalana.
Juutalaiset ylipapit näkivät häenssä-ei välttämätä Jumalaa-vaan ylimäiseksi papiksi pyrkijän. ANI HU formelia kun saivat käyttää juuri ylimäiset papit.
Kuulestelijat tiedustelivat,josko Jeesus piti itseäänMessiaana, ei Jumala.
Ylistetyn poika oli Messias-kuningas- joka oli kuitenkin ihminen. Jumala sanoi pojaksen myös Daavidia: ”Totisesti sinä olet minun rnakas poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ja Daavid ei ollut Jumala.
Jeesuksen temppelipuhdistus oli väkivaltainen, skoihion ruoska ei ollut mikään narulelu.
Seppo
1
Jeesuksen aikana oli kymmeniä erilaisia liikkeitä juutalaisten keskuudessa. Useampi liike noista ei pitänyt Jeesusta Jumalana. Näiden joukossa ne liikkeet jotka muodostavat nykyisen synagoga -juutalaisuuden historiallisen taustan. Se mitä ebjoniiteista sanotaan kuvaa että he ovat yksi liike muiden joukossa, joskin sellainen josta eri lähteissä annetaan erilaisia kuvauksia.
Encyclopedia Britannica sanoo mm.
The Ebionites were one of several such sects that originated in and around Palestine in the first centuries ad and included the Nazarenes and Elkasites. The name of the sect is from the Hebrew ebyonim, or ebionim (“the poor”); —
Little information exists on the Ebionites, and the surviving accounts are subject to considerable debate, —
Ebioniitit olivat Jeeuksen ajan messianisia juutalaisia ja he pitivät Jeesusta Messiaana. Essealainen nazoraios-Jeesus epiteetti ei ole paikannimi vaan viitta nasariiteihin. Nazoraioksen lukuarvo 222 on sama kuin mm. sana ’esikoinen’ BKR
2
ANI HU oli lauselma joka kuuluu Jumalan itseilmoitukseen, kun Jumala puhutteli Moosesta palavasta pensaasta.
Se ei kuulunut ylipapin itseilmaisuun, vaan se puhui vain ja ainoastaan Jumalasta.
Kun Jeesus käytti ilmausta ego eimi, ANI HU, niin hän ilmaisi että hän on Jumala.
3
Suomen kielessä tehdään erotus kahden käsitteen välillä Jumalan Poika ja Jumalan lapsi. Jumalan Poika on Jeesus, olemukseltaan Jumala. Jumalan lapsi on pyhän kasteen kautta Jumalan yhteyteen otettu ihminen, uudesti synnytetty Jumalan perheeseen.
Hepreassa ilmaukset on erotettava toisistaan yhteyden perusteella.
4
On kaksi eri asiaa jos Jerusalemin temppelissä eli siis aikansa korkeimmassa juutalaisessa oppilaitoksessa opettanut palauttaa järjestystä liian metelöivälle joukolle, kuin että olisi perusteissaan tekemässä vallankumousta.
Voimme nimittäin todeta että Jeesuksen suhtautuminen aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin paremminkin sopii samoille linjoille kuin ylipappi Kaifaksen järjestämä passiivisen vastarinnan demonstraatio Pilatuksen aikana. Pilatus otti huomioon tuon rauhanomaisen ja väkivallattoman mielenosoituksen sanoman.
Jeesuksen sanat: “Autuaita ovat rauhantekijät”, kuvaa tätä linjausta.
Se ei kuulunut ylipapin itseilmaisuun, vaan se puhui vain ja ainoastaan Jumalasta.
En sanonut että ANI HU on ylipapin itseilmaisu vaan ilmaisu jota ylipappi sai Liitonarkin edessä liturgisesti käyttää. (Ethebel Stauffer)Sanontaa käyttivät myös essealaiset:
https://books.google.fi/books?d=eEu218TxvsoC&pg=PA76&lpg=PA76&dq=Ani+Hu+Stauffer&source=bl&ots=n_DVCkUAHT&sig=luhxj3fs3BgtivS7llzPJ7aZ9Dk&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwij94O1m63NAhXMFSwKHUe0D5cQ6AEIHjAB#v=onepage&q=Ani%20Hu%20Stauffer&f=false
Seppo
Viitteesi ei aukea ilman sisään kirjoittautumista.
Tarkoitatko teosta:
Tekijä(t): Stauffer, Ethelbert.
Nimeke: Jeesus historian valossa / Ethelbert Stauffer ; [suom. Esko Haapa].
Teos: [Jesus -Gestalt und Geschichte]
Aineisto: kirja
Julkaistu: [Helsinki] : Kirjayhtymä, 1960.
Lukaisin tuon teoksen 1960 -luvulla. Se kuuluu nykyiseen kotikirjastooni.
Suosittelen että luet uudelleen tuon kohdan missä käsitellään ego eimi eli ANI HU lauselmia Johanneksen evankeliumin teologiassa.
Mitä tulee ylimmäisen papin toimeen oli se että hän saattoi kerran vuodessa käyttää Jahwen nimeä pyhässä toimituksessa. Muilta se oli kielletty. Tässä seurasi että Herrasta käytettiin useita erilaisia kiertoilmauksia: Herra, (Pyhä) Nimi, Isä (Jeesuksen käytössä), Korkein jne.
Jeesuksen käyttämänä tuo ilmaus ego eimi eli ANI HU ilmaisi sen että hän on Jumala. Hän ei käyttänyt sitä yhteiskunnallisessa mielessä kapinallisesti syrjäyttääkseen juutalaisen temppelin palveluksessa olevan ylipapin.
The name of the sect is from the Hebrew ebyonim, or ebionim (“the poor”); —
Mitäs Jeesus sanoikaan: ”autuaita ovat hengessä köyhät…”
Pakkosiirtolaisuuden aikana kansan johtajat vietiin pois kotiseuduiltaan. Köyhä kansa sai jäädä paikoilleen. Tuolta ajalta on peräisin ajatus siitä että köyhät ovat onnellisia. Tämän ajattelutavan käyttö siis kuului koko juutalaisuuteen ei vain joidenkin harvojen liikkeiden yksinoikeudeksi.
Otetaanpa vertaus. Usko Pyhän Hengen toimintaan kirkossamme on erotuksetta kaikkien kirkkojen opin perustaan kuuluva opetus. Kun sitten yksi ääri-ilmiömäinen ryhmä on ottanut erityisnimekseen helluntailaiset, niin tuo nimitys ei voi millään tavalla kosketaa suurten kirkkojen maailmanlaajaa perinteistä opetusta Pyhän Hengen persoonallisesta työstä koko katolisen eli maailmanlaajuisen pyhän yhteisen ja apostolisen kirkon keskellä.
Samalla tavalla juutalaisuudessa yleisesti käytössä ollut opetus köyhistä Jumalan erityisen huolenpidon kohteena ei suinkaan ole millään tavalla rajoitettu vain ebjoniittien ryhmään. Mikään pikkuryhmä ei voi ryöstää kokonaisen Jumalan kansan yhteistä henkistä aarretta pelkästään oman puljunsa omaisuudeksi.
Mutta mitä tulee ebjoniitteihin erityisenä ryhmänä, niin tietomme heistä ovat todella vajavaisia. Käytössä olevat tiedon palasetkin ovat keskenään ristiriitaisia.
Matias , 1) Minun ei tarvitse lukea Stauffereitani uudestaan, ne kuuluvat myös minun kotikirjastooni ja Stauffer selvästi kertoo Jesus and historyn sivulla 179 ylipappien saanen käyttää liturgisesti ilmaisua ANI HU . Käyttäessään Ani Hu/ego eimi sanontaa vihjaavasti Jeesus suututti ylipapit tehdessään itsensä ei jumalaksi vaan ylipapiksi, mikä hän hepreölaiskirjenkin mukaan oli kutensitten hänen veljensä Jaakobkin .
Jumaluutensahan Jeesus evankeliumeissa selvästi kieltää: ”Miksi kutsut minua hyväksi YKSIN Jumala on hyvä!”
2) Tosiasia vaan nyt on se, että sekä essealaiset että ebioniitit kutsuivat itseään köyhiksi eikä ole sattuma, että vuorisaarnan köyhien autuuttamisjulistus tuossa sanamuodossa esiintyy evankeliumien lisäksi vain essealaisteksteissä…Moittiessaan kaikkia muita juutalaisia uskonnollisia ryhmiä Jeesus jättää ilmeisen essealaisena essealaiset rauhaan.
En pidä Jeesusta essealaiseen ryhmään kuuluvana. Hänen kysymyksenasettelunsa on huomattavasti enemmän farisealaisen koulukunnan kysymyksenasetteluja.
Huomattakoon että David Flusser pitää Jeesuksen moitteita fariseuksille liikkeen sisällä olevaksi itsekritiikiksi, missä kehotetaan liikkeen päämääränä olevan koko Raamatun kokonaisuuden ymmärtämiseen ei vain ulkonaisesti vaan myös sydämen syvimpiä sopukoita myöden.
Tuon vuorisaarnassa olevan köyhien autuaaksijulistamisen taustalla on selkeästikin Jesajan kirjan luvun 61 alku. Näin ollen itse ajatus on yleistä juutalaista julistusta. Siinä köyhille julistetaan hyvä sanoma eli siis heidät julistetaan autuaiksi.
Jesaja 61
Herran voideltu tuo ilosanoman
1 Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
2 julistamaan Herran riemuvuotta,
päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut
lohduttamaan kaikkia murheellisia,
3 antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.
Edelleen vastaavaan ajatukseen liittyvät
Psalmi 34:19
”19 Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”
Tässä tuo sana mieli on ruach eli henki.
Edelleen Sefanja 2:3
”
3 Mutta te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä.”
Tässä käytetään nimitystä ” anwe ha-aräts ”, ” maan köyhät ”.
Qumranin väki käytti itsestään nimitystä ” anwe ruach ”, ” hengen köyhät ”.
Qumranin väki käytti itsestään nimitystä ” anwe ruach “, ” hengen köyhät “.
Niinpä: ”Autuaat ovat hengen köyhät”, sanoi Jeesus
Se on aivan sama mistä yhteisestä juuresta sanonta on lähtöäisin, olenaista on että sanamuodot ovat lähes samat Jeesuksella ja Qumranilla.
Monet tutkijat katsovat erityisen todistusvoimaseksi juuisen,ettäJeesus ei tuomitse tai edes suoraan mainitse essealaisia vaikka nämä olivat erittäin tunnettuja.
Kun Qumranin alueen löydöt tehtiin niin syntyi mielenkiinto näitä löytöjä kohtaan. Tämä oli luonnollista ja tutkimuksen kannalta jopa asiaa edistävä muoti-ilmiö.
Tuolloin tuli myös ylilyöntejä, Muutamat tekivät oikosulkumaisia johtopäätöksiä Qumranin liikkeen ja Jeesuksen seuraajien välillä. Länsimaisina ihmisinä he eivät huomanneet omaa kulttuurisokeuttaan ja siitä johtuvia kuvitelmia Jeesuksen liikkeen ja Qumranin liikkeen samanlaisuudesta.
Tilannetta voi verrata kahteen ihmiseen. Toinen on suomalainen säveltäjä joka arabialaista musiikkia kuunnellessaan kuvitteli monien laulujen kulkevan samalla sävelmällä, kunnes hän vasta myöhemmin asiaan paneuduttuaan huomasi että kaikilla lauluilla on aivan erilaiset sävelmät, mutta hän ei vain ollut aikaisemmin erottanut noiden sävellysten erilaisuuden luonnetta. Niin voimakkaasti hän oli länsimaisen musiikkiperinteen vallassa.
Toinen on eräs afrikkalainen joka kävi Suomessa. Kun hän palasi Afrikkaan niin hän kertoi että Suomi on kummallinen maa kun kaikki talot täällä ovat samanlaisia. Koska hän oli tottunut afrikkalaiseen rakennustyyliin niin _ k a i k k i _ suomalaiset talot näyttivät saman kaavan mukaan rakennetuilta niin ettei meidän taloissamme hänen mukaansa ollut mitään eroja.
Sama kulttuurisokeus vaivasi joitakin länsimaisia tutkijoita kun he olivat ensimmäistä kertaa tekemisissä Qumranin tekstien kanssa. Tuolta ajalta ovat peräisin väitteet siitä että Jeesus olisi ollut essealainen.
Suomalaisessa tutkimuksessa oli jo lähtökohdissaan ennakkolähtökohtana kaksikin metodista perustaa.
Ensinnäkään ei otettu itsestään selvänä että Qumranin liike on sama kuin muista lähteistä tunnetut essealaiset. Lähdettiin siitä että todistustaakka on niillä jotka samaistavat nämä liikkeet. On huomattava että nykyisinkin on tutkijoita jotka samaistavat nämä liikkeet, mutta myös toisia, jotka lähtevät aivan toisenlaisesta tilanteen arvioinnista.
Toiseksi täällä on jo alusta lähtien tehty periaatteellinen ero Qumranin yhteisön ja Jeesuksen liikkeen välillä. Tässäkin lähdettiin siitä että todistustaakka on niillä jotka samaistavat nämä liikkeet. Tuota yhteyttä ei ole voitu todistaa. Vaikka yksittäisiä samanlaisuuksia muuutamissa lauselmissa esiintyykin niin nuo eivät riitä samaistamaan liikkeitä, vaan ne selittyvät paremmin yhteisistä juutalaisista juurista. Nämä juutalaiset juuret ovat myös kristinuskon lähtökohtina. Esim Tom Holménin väitöskirjassa on selvästi tullut esille, että historiallinen Jeesus oli juutalainen.
Nykyisin on yhä selvemmin tullut esille että historiallisen Jeesuksen aikaan juutalaisuus ei suinkaan ollut yhtenäinen erilaisissa uskonnollisissa käsityksissään. Päin vastoin. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli lukuisia erilaisia liikkeitä, jotka olivat paikoin hyvinkin kaukana toisistaan.
Tässä muutama näkökohta siihen miksi on erittäin todennäköistä, että historiallinen Jeesus ei ollut sen paremmin essealainen kuin Qumranin liikkeen jäsen.
1) Mikäli Jeesus olisi ollut noiden liikkeiden jäsen, niin sellaisen kansan liikehdinnän aiheuttanut henkilö, jota kuunneltiin suurin joukoin, olisi edes jotenkin tullut esille noiden liikkeiden teksteissä. Siitä huolimatta että esim. Qumranin tekstien kokonaismäärä on merkittävän suuri, niin noista ei löydy pienintäkään mainintaa Jeesuksesta. Ei myöskään niissä historiallisissa selonteoissa, missä puhutaan essealaisista, puhuta sanaakaan Jeesuksesta.
2) Kun Paavali oli juutalaisten kuulusteltavana niin hän sanoi olevansa fariseus. Ap,t, 23:6 ”Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ’Miehet, veljet, minä olen fariseus,—’ ”
3) Kun Jeesus puhui siitä mikä ryhmäkunta antaa oikean opetuksen hänen aikansa Raamatusta eli ketkä siis olivat Mooseksen istuimen oikeita perillisiä, niin siinä yhteydessä hän mainitsee fariseukset.
Matt. 23:2 ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.”
Samaan aikaan on huomattava että tämä periaatteellinen arvostus ei suinkaan ollut nöyristelyä, vaan hän pystyi myös antamaan tervettä kritiikkiä siitä, mikä ei toiminut niin kuin olisi pitänyt, vaan hän edellytti, että tähän periaatteelliseen oikeutukseen kuului myös ajatusten oikea toteutuminen käytännön elämässä.
4) Periaatteella ”kerro missä piireissä sinä liikut niin minä kerron minkälainen olet” voimme huomata, että valtaosa Jeesuksen lähipiirissä liikkuneista oli kirjanoppineita ja fariseuksia. Jonkin verran teksteissä kerrotaan myös saddukeuksista, herodilaisista tai ohimennen muutamasta muustakin.
Essealaisista ei puhuta Jeesuksesta kertovissa teksteissä mitään. Tämä antaa ymmärtää etteivät he liikkuneet samoissa paikoissa missä Jeesus kuljeskeli saarnaamassa tai opettamassa.
Ainoa missä heistä tai Qumranin liikkeen jäsenestä saattaa olla kysymys on kertomus vesiruukkua kantavasta miehestä. Kun veden haku yleensä oli naisten työ, niin tuo voi kertoa miehen kuuluneen johonkin sellaiseen liikkeeseen missä naiset eivät olleet mukana. Tämä voi myös kertoa siitä että miehen edustamalla liikkeellä oli tarjota sellaiset tilat, missä Jeesuksen seurue saattoi viettää juhlaa. Tämän takia tuo tilojen käyttöön antajan liike ei välttämättä kerro mitään Jeesuksen liikkeen suhteesta tilojen pitäjään. (Olinhan minäkin Kamerunissa monilla paikkakunnilla saarnamatkoillani yötä erilaisissa katolisissa majataloissa enkä tuon takia muuttunut katoliseksi pateriksi, sen paremmin kuin toisilla paikkakunnilla reformoitujen majataloissa yöpyessäni ei tehnyt minua reformoiduksi. )