Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.
Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.
Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani. Teksti Luuk. 15:1-10.
Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.
Seppo
Toisin kuin harhaanjohtavan härskisti vihjailet kunnianarvoisaa Milikiä halventaen, niin hänen pappeudestaan luopumiselleen oli täysin inhimillinen ja mielekäs syy: vuonna 1969 hän avioitui Jolanta Zaluskan kanssa. Tuon mielitietyn puolattaren takia hän oli valmis jättämään katolisen pappeuden, mutta tämä ei keskeyttänyt hänen runsasta tuotantoaan eikä vaikeuttanut hänen tutkijanuraansa.
Hänen suunnatonta ja suuremmoista tutkijan uraansa kuvaa toisten tutkijoitten antama tunnustus, että hän on julkaissut enemmän kuin kukaan toinen alkuperäisen julkaisutoimikunnan jäsen. Tämä on todella valtava saavutus, kun otetaan huomioon hänen lähtökohtansa maanviljelijän poikana sittemmin saksalaisten miehittämästä Puolasta.
Hän syntyi Seroczynissä 24.3.1922, päivää ennen Marian ilmestypäivää, ja kymmenen vuotta sitten hän kuoli Pariiissa epifania -juhlana eli loppiaisena 6.1.2006.
Totesin vain Matias pari tosiasiaa ja nekin ehdollistaen. Mitään härskiä en siis esittänyt.
Joka tapauksessa vähättelit hänen toimintaansa siinä määrin ettei sinun tekstistäsi olisi voinut ymmärtää häntä yhdeksi aikamme kaikkein tuotteliaimmaksi Qumran tutkimuksen tietämyksen levittäjäksi, joka käytti koko tarmonsa että ihmiset voisivat saada luotettavaa tietoa Qumranin löydöistä.
Koska hän on itse ollut tonkimassa linnunlannan keskeltä luolia, kääröjä löytääkseen, niin myöhemmin julkaisuissaan hän myös pystyi käyttämään hyödykseen myös kaiken sen, mitä löytöjen historiaan kuului. Hänellä oli taju erilaisten irrallisten kääröistä pudonneitten tai irronneitten palastenkin merkityksestä tekstien kokonaisuuden kokoamisessa.
Sen sijaan sellaiset ”city-sissit”, jotka täyttävät sanomalehtien yleisönosastot puistoihin pudonneita koirankakkoja kauhistellen, eivät aina ole osanneet ymmärtää, että näennäisesti irrallisetkin palaset ovat kuuluneet jonkun paketin yhteyteen, vaikka löytöhetkellä ovatkin olleet sivuun lentäneet, lintujen tms. takia. Kun tällaiset sitten ovat ottaneet irtopalasten julkaisun ohjelmaansa ilman riittävän tarkkaa, kokonaista ja avaruusgeometrista tilannekuvausta, niin todella iso määrä tärkeää tekstimateriaalia on joutunut yhteyksistään irralleen.
”Joka tapauksessa vähättelit hänen toimintaansa siinä määrin…”
Minä en ’vähätellyt’ hänen toimintaansa vähääkään, vaan yhdyin häntä kritsoineisiin tiedemiehiin tiettyjen fragmenttien pihtaamisesta ja pyrkimyksestä jarruttaa tekstien saamisata myös muiden tiedemiesten käyttöön. Tällä asialla ei ole Matia niin m i t ä ä n tekrmistä hänen muun tuotantonsa ja kompetenssinsa kanssa. Ei please välttäisit noita ns. olkinukkeja.
Seppo
Käytät sanaa ”olkinukke” silloin kun kannanottoasi ei hyväksytä. Kovin on musta-valkoinen sinun tapasi reagoida.
Olisi hedelmällisempää huomata että näissä keskustelemissamme tapauksissa on useampia vaihtoehtoja, joista joku on lähempänä oikeaa kuin toinen ja joku kolmas lähempänä epätodennäköistä kuin täysin mahdottomat vaihtoehdot.
”Suuntaat mielettömän ja päättömän hyökkäyksesi …”
Pari faktan ehdollistettu esittäminen ei tietenkään ole ’mieletön eikä päätön hyökkäys’, joten Matias tunnetko arkumentatiossa semmoisen käsitteen kuin hyperbola!
Mietipä miten itse olet hyökkäillyt esim. HP Blavatskyn kimppuun?
Sekä Per Wallendorfin ao vaitöskirjassa että Raija Sollamon toimittamassa sinänsä varmaankin ansiokkaassa Qumran – tekstien käännöksessä nähdään suuri vaiva sen todistamiseksi, että teksteissä usein toistuva sana bhr (valita) muodossa bhrv ei tarkoittaisi yksikköä valittu vaan monikkoa valitut. Sollamo antaa kuitenkin todeta huomautuksessa, että yksiköllinen käännöskin on mahdollinen. Kirjaimellisesti bhrv on kuitenkin kieliopillinen yksikkö, silla suffiksia vav eli hänen, ei edellä verbin monikkotunnus jod. Miksi siis ei yksikkö?
Tämä johtunee siitä teologisesta tuskasta, että käsite bhr esiintyy sangen usein yhteydessä, missä puhutaan vanhurskauden opettajasta. Jos bhrv käännettaisiin hänen valittunsa ja tarkoitettaisiin Vanhurskauden opettajaa, tulisi tästä aivan ilmiselvä Messias-hahmo, sama josta
Luukas kirjoittaa puhuessaan Kristuksesta: ”Tämä on minun poikani, se v a l i t t u” (Lk. 9:35. Valittu oli siis juutalaisen kuninkaan ja Messiaan epiteetti ja termi bhr omistetaan vielä käsitteen ainoa (ahd) yhteydessä kuninkaista Salomolle, joka merkittävästi oli kuninkaista suurimman ja tärkeimmän, Daavidin, poika. Daavidin pojaksi sanottiin myös Jeesusta. ja ainoaksi pojaksi ja nimen omaan myös valituksi.
En oikein voi ymmärtää, että teologian tohtori Per Wallendorf ohittaa termiä BHR kastellessaan viittauksen Ut:n ja Vt.n kohtaan, missä BHR nimenomaan omistetaan Jumalan valitulle, juutalaiselle Daavidin jälkeläiselle, siis poliittiselle Messiaalle.
1
Heprealainen sana bāḥar בָּחַר esiintyy Vanhassa testamentissa 152 kertaa.
Sen esittelyä voi lukea osoitteesta
http://biblehub.com/hebrew/977.htm
Mikäli siis aloitettaisiin järjestelmällinen vertailu tämän sanan eri käyttöihin niin nuo viittaamasi teokset ajautuisivat niiden päälinjauksen kannalta sivuraiteille.
2
En ymmärrä mitä kumman teologisia ”esteitä” olisi sillä että joku ryhmä olisi sanonut oman ryhmänsä opettajaa Messiaaksi. Kun historiallisia lähteitä tutkitaan niin tuollaisilla kannanotoilla kuin: ”Onko se sopivaa?” ei ole mitään tekemistä jonkun tekstin tulkinnan kannalta. Se tulkitaan niin kuin se on kirjoitettu ja niin kuin se itsessään on ymärrettävä.
Sen sijaan merkittävää on se onko jokin tulkinta todennäköinen. Jokainen lauselma on nähtävä omassa yhteydessään. Kielioppi ja sanakirja on otettava todesta. Yhtä todesta on otettava myös se missä yhteydessä mitäkin sanotaan, koska vasta yhteydessään sanat ja kielioppimuodot saavat oman mielekkyytensä ja tarkan merkityksensä.
Esimerkiksi samaa asiaa tarkoittavista sanoista sana ”tukka” on yksikkö, mutta sana ”hiukset” on monikko.
On huomattava että joku kuningas voi sanoa jossakin päätöksessään: ”Me kuningas —.” Kuitenkin maassa on vain yksi kuningas. Monikollisuus merkitsee tuolloin että tuo päätös on annettu koko kansan nimissä, yksi henkilö koko kansan edustajana, kansa kuninkaassa personoituna.
Kunkin tekstin yhteydessä on siis ensi sijassa keskusteltava, mitä kukin tarkastelun alainen teksti sanoo itse asiasta.
Matias, hämärtävä viittauksesi duaaliin ei toimi, sillä bahar ei ole duaali eikä sen pääte hepreasa ole vav vaan -im.
Tekstiyhteydessä ei ole edelleen mitään, mikä estäisi kääntämästä sanan kieliopillisesti oikein, minkä Raija Sollamokin huomaa.
Syy on selvästi teologinen, yksiköksi kääntäminen tekee sanasta siis messiaanisen ja
sisällöltään s a m a n kuin mitä juuri Luukas – jonka teksteissä on muutenkin lähes täydellisiä analogioita Qumranin teksteihin – käyttää Jeesuksesta eli tuo Jeesuksen kohti ihmis-Messiasta. Ja sehän ei sovi.
Seppo
Olen seurannut tutkija -seminaareja vuodesta 1971 alkaen aina tähän vuosikymmeneen saakka, välillä taukoja pitäen ja taas mukana ollen, toisinaan Helsingin yliopistossa, toisinaan Åbo Academissa,
ja koko tuona aikana
esittämäsi veruke:
”Ja sehän ei sovi”,
on esiintynyt vain ja ainoastaan
Seppo Heinolan tuotannossa.
Mutta täytyypä myöntää etten häntä myöskään ole tavannut kertaakaan noissa palavereissa sen paremmin Turussa kuin Helsingissäkään.
Joten päätelmänä voitaneen pitää että tuo hänen tuotannossaan oleva väite: ”Ja sehän ei sovi” on hänen omaa keksintöään eikä sillä ole pienintäkään kosketuskohtaa suomalaiseen eksegetiikan tutkimiseen sellaisena kuin se esiintyy arkitodellisuudessaan.
Oletko Matias koskaan kuullut ns. hiljaisuuden todistuksesta? Tai itsesensuurista? Jopa aikanaan pappisvala edellytti pappia vaikekenemaan asioista, jotka saattaisivat herättää seurakuntalaisessa ’hengellistä hämmennystä’…
Seppo
Tulkitset pappisvalaa kuin piru raamattua. Käännät sen ajatuksen nurinniskoin.
Pappisvala nimenomaan velvoittaa totuuden puhumiseen. Sen sijaan se kieltää puhumasta puppua. Päättömien höpinöitten puhuminen sekottaa, mutta totuuden puhuminen vapauttaa.
Jeesus sanoo että totuus tekee meistä vapaita.
Vain todella suuresta omahyväisyydestä synyty käsitys että joku omaa asiassa ikuisen totuuden. Papinvala ei velvoita puhumaan totuutta vaan kirkon oppia, joka on kautta historiansa olliut kiistelty ja muuttuva suure.
Kirkon oppi on totuus, koska Kristus on Totuus
ja koska Pyhä Henki on Totuuden Henki.
Sen sijaan kaikki raamatunvastaiset opit vievät harhaan, koska ne vievät Jumalasta poispäin.
Tässä on muutama raamatunkohta joissa kerrotaan, mitä totuus on:
Johanneksen evankeliumi:
1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
2.Korinttolaiskirje:
11:10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.
Galatalaiskirje:
2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
Efesolaiskirje:
4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
5:9 – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä –
1.Johanneksen kirje:
2:4 Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
Matias, sana totuus ei kerro mitää totuudesta. Totuus-sanan mantramainen hokeminen ei kerro mitään. Pitä aina tietää mikä totuus on mistä totuus jne.
Kirkollisokokoukset ovat joutuneet äänestämän näistä totuuksista ja äänestyksiä on edeltänyt vaiheet jotka eivät oleaina kunniaksi kirkolle. Toisinajattelevia piispoja mm. murhattiin. (Procopius)
Totuus on jakamaton, koska Jumala on yksi.
Yksittäiset väärinkäytökset eivät poista aidon totuuden olemusta.
Mutta kun ajatellaan maailmanhistorian kahta suurinta omien kansalaisten murhaajaa Maoa ja Stalinia, niin huomataan minkälaisiin hedelmiin ateistinen uskomusten järjestelmä eli siis ateistinen uskonto on johtanut. Punaiset khmerit kuvaavat myös tuota samaa satoa mitä ateismi on kylvänyt ympärilleen.