Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.
Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.
Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani. Teksti Luuk. 15:1-10.
Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.
3) Kolmannen kohdan otan esille erikseen koska siinä tulee esille niin merkittävä pelastuksen vastaanottoon liittyvä kysymys että se on mielekästä esitellä perusteellisemmin.
Valkea vaate on Ilmestyskirjassa kastepuvun ilmaus. Aina kun valkeasta vaatteesta puhutaan, niin Ilmestyskirja puhuu kasteen lahjasta. Valkea vaate on ollut pyhä asu jo paljon ennen Jeesuksen aikaa. Sitä myös käytettiin kasteissa aivan kirkon alusta alkaen. Pakanuuden epäjumalanpalveluksen likaamat roikaleet heitettiin menemään ja Kristuksen puhtauden puku otettiin vastaan kasteen välityksellä.
Kasteessa pukeudumme Kristukseen, kuten Paavali sanoo:
Galatalaiskirje:
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Raamatussa kerrotaan että kaste pelastaa. 1 Pietarin kirjeessä tämä sanotaan selkeästi:
Vanha käännös 1938 vuodelta sanoo aivan oikein kasteesta, että vesi pelastaa. Jae puhuu nimittäin kasteen vedestä.
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Uusi käännös sanoo vielä selkeämmin sen että _ k a s t e _ pelastaa.
21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, 22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.
Vuoden 1776 käännöksessä sanotaan sama asia sanoin ”päästetyksi tulivat” ja ”autuaaksi tekee”, ja kaikki tämä ”veden kautta”, ”kasteessa”. Tämä kasteen vesi antaa ”hyvän omantunnon liiton Jumalan tykönä”.
20 Jotka ei muinen uskoneet, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti ja kärsiväinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta päästetyksi tulivat.
21 Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,
Kiitos tuosta hyvästä kaste opetuksesta Matias.
”Valkea vaate on ollut pyhä asu jo paljon ennen Jeesuksen aikaa.”
Totta, jo Egyptin papit sitä käyttivät ja erityisesti essealaset (Josefuksen mukaan )parantajat, joilla tämä khiton oli puhtauden symbolina. Valkoinen alba tulee alkukristittyjen upotuskasteissa käyttämistä valkoisista vaatteista (Kastemekko on yhä tänään siis valkoinen) ja tämä tapa saattaa aivan hyvin periytyä qumranilaisten mikve-altaitten seremonioista, sillä Josefus Flaviuksen todistuksen mukaan juuri Qumranin pappismunkit ja muutkin essealaiset käyttivät valkoisia vaatteita. Merkittävästi Jeesuksen haudalla olleet nuorukaiset kantoivat sitä. Olennaista on tässä se, että hakiessamme analogioita Jeesuksen ja Qumranin välillä annamme ajatuksen ja assosisaatiokyvyvyn suurten neuvonantajien kanssa esim. merkitystä sille, miksi evankeliumin kirjoittajat katsovat tärkeäksi mainita,että sotilaat heittivät arpaa Jeesuksen nimen omaan saumattomasta ihokkasta. Tässä yhteydessä käytetään termiä khiton, jonka heprealainen vastine ketonat tarkoittaa polvien alapuolelle -joskus nilkkoihin saakka- saumattomasti valkoisista puuvillalangoista kudottua ihokasta, juuri sellaista, jota esim. ylipappi Aaronin tuli kantaa lähinnä ihoaan mennessään Herran eteen.(Lev.16:4). Ut:ssa tiettyjen ’loistavien’ vaatteiden korostamisella on keskeinen merkitys. Haudalla ovet ’enkelit’ (lue essealaiset lähetit) olivat valkoisissa vaatteissa ja valkoisia vaatteita korostetaan myös Ilmestyskirjassa.
Valkoinen oli puhtauden symboli jonka merkitys oli keskeinen Qumranissa. Kun puvut ’loistavat kuin lumi’ voi tarkkaavainen lukija huomata sanaleikin, sillä ihokas khiton ja lumi khion ovat samaa sanajuurta, khiton on tällöin nimen omaan lumenvalkoinen vaate. (valkoisista pellavalangoista kudottu) Nyt on huomattava, että juutalaisten perimätiedon mukaan ylipapin ja kuninkaan virasta heitettiin arpaa, jos ko henkilö kuoli ilman perillistä. Virkaa edusti virkapuku, joka ylipapilla oli siis valkoista langoista kudottu saumaton ihokas.
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi. Kertomasi kuvastaa miten tärkeää valkoinen puku on ollut juutalaisuudessa.
Seuraavia täsmennyksiä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.
1) Viittaat Aaronin pukuun. Valkean vaatteen perinne ulottuu sinne asti. Myös kuningas Daavidilla oli valkea vaate eli alba päällään kun hän tanssi liitonarkin ympärillä.
2) Koska Qumranin liike oli osa juutalaista perinnettä niin valkean vaatteen vertauskuva oli heillekin tunnettu aivan luonnollisena ikivanhana perintönä. Kyseessä siis ei ollut liikkeen oma keksintö, vaan osallisuutta juutalaisten yleiseen perintöön.
3) Mikve -kaste on juutalaisten puhdistautumisseremonioiden kaste. Toistuvana kasteena se on sisällöltään eri kuin kertakaikkisena suoritettava kristillinen kaste.
On huomattava että juutalaisuuden historian aikana on ollut useita erilaisia peseytymisriittejä, joilla jokaisella on oma käyttöalansa ja tuohon liittyvä erityismerkityksensä.
4) Juudeassa vaikuttaneet essealaiset ovat eri liike kuin Egyptissä vaikuttanut terapeuttien liike. Paitsi paikkakunntaltaan liikkeet eroavat toisistaan myös sisällöltään.
5) Haudalla ilmestyneet Jumalan enkelit, näkymättömään maailmaan kuuluvat, ovat luonnollisesti valkoiseen albaan pukeutuneita, vanhurskauden vaatteeseen sonnustautuneet.
Keskiaikaisessa taiteessa enkeleillä oli myös stolat ristissä alban päällä, kuten papistolla koko läntisessä perinteessä. Enkelivallatkin voittivat taistelun saatanaa vastaan Jeesuksen ristin kuoleman voimassa, kuten Ilmestyskirjan 12 luvussa sanotaan: ”12:11 Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta.”
6) Lumi ja valkea vaate eivät nouse samoista sanajuurista, vaan niiden tausta on täysin erilainen. Ainoa yhdistävä tekijä on että molempien sanojen sisältönä on värikuutiossa valkean puolella oleva aines.
Valkea vaate on kreikaksi
χιτὼν χιτών, -ῶνος, ὁ
Se on vierasperäinen laina seemiläisistä kielistä, esimerkiksi hepreaksi sana on
ḵuttonäṯ כֻּתֹּ֫נֶת .
Sen sijaan lumi on kreikaksi khiōn , χιών χιών, -όνος, ἡ .
Sana on alkuaan indoeurooppalaista sanajuurta. Samaa juurta on esimerkiksi sanskritin sana himám, lumi sekä himás ja hemantás, talvi.
Khiōn -sanaa vastaa heprealaisessa raamatussa sana
šāläḡ שָׁ֫לֶג .
Nämä kaksi kreikkalaista sanaa eivät ole mitenkään sukua toisilleen.
Ismo Malinen toteat seuraavasti:”Hengen yhteys ei ole erimielisyyttä ja riitaa, vaan vanhurskautta, Iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.”
Tässä on juuri se mitä yritän sanoa, tuo on totta , MUTTA ketkä vaeltavat pimeydessä, ne jotka eivät näe mitä OMASSA kirkossa on tapahtunut ja tapahtuu, siis kun sieltä puuttuvat juuri nuo tuntomerkit ?
Jeesus selkeästi varoittaa juuri huonoa hedelmää tuottavista, siis missä on väkivaltaa, sotia, vainoja niin sieltä ei löydä iankaikkisen elämän Sanoja.
Ari
Tekstisi on juuri tekstissä esiintyvän fariseusten kritiikin tasolla. Sen sijaan että puhuisit Jeesuksen hyvyydestä ja hänen seurassaan elämisestä alatkin syyttelemään toisten ihmisten elämää.
Jeesuksen asenne itsessään syntisten mutta Kristuksessa armahdettujen puolustamisessa taistelee toisten tuomitsemista vastaan.
Suosittelen sinulle että luovut tekstin fariseusten linjauksesta eli siis lopetat toisten kristittyjen tuomitsemisen.
Muista että kirkko on Jumalan kansa. Vain kirkon yhteydessä eli Jumalan kansan yhteydessä eli siis Jeesuksen seurassa on ikuisen elämän osallisuus ja sekin sulasta armosta ilman pienintäkään omaa ansiota tai myötävaikuttamista. Pelastus on yksistään Kristuksen työ.
Matias Roto mistä nyt liität Luuk.15 ehtoollisen, eihän sitä ollut edes asetettu siihen aikaan, siis otat jostain evankeliumin ulkopuolelta asian ja yrität sillä todistaa jotain omaa.
Ari
1) Jo Vanhan testamentin uhriaterioiden liturgia oli sellainen että se jatkuu ehtoollisen liturgiassa. Puhtaasti liturgisesti siis ehtoollisen asetuksen erityispiirre oli siinä että Jeesus on liturgian varsinainen sisältö. Hän on Jumalan Karitsa joka ristillä on sovittanut meidän syntimme.
Tämä Kristus -keskeinen sanoma on asetussanojen suurin anti vanhoihin Vanhan testamentin aikaisiin liturgioihin nähden.
Kristuskeskeisyys on siinä että ehtoollisessa leipä _ o n _ Kristuksen ruumis ja viini _ o n _ Kristuksen veri. Ehtoollisessa Kristus antaa itsensä syötäväksi ja juotavaksi ja näin pääsemme osallisiksi iankaikkisesta elämästä.
2) Koska Kristuksen läsnäolo on ehtoollisen varsinainen sisältö, niin jokainen ateria, missä Jeesus on läsnä on samalla pyhä ateria. Luuk. 15 ateriassa Jeesus oli läsnä, siksi siinä toteutui ehtoollisen oleellisin ja ratkaisevin tuntomerkki.
Sama elämän todellisuus toteutuu jokaisessa Herran pyhässä ehtoollisessa: Jeesus on reaalisesti läsnä kansansa kanssa pyhässä ateriassa.
3) Koska tekstin syntiset söivät Jeesuksen seurassa, niin he olivat saaneet syntinsä anteeksi puhtaasta armosta, niin että he Jeesuksen omina olivat iankaikkisen elämän osallisia.
Joh. 6 luvussa Jeesus sanoo että Herran pyhä ehtoollinen on iankaikkisen elämän osallisuuteen pääseminen.
6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”
6:53 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joten Ari
Huomaa miten Vapahtajamme puhuu siitä että Kristuksen ruumiin syöminen ja hänen verensä juominen ovat iankaikkisen elämän osallisuuteen pääseminen ja Kristuksen yhteydessä elämisen varsinainen tuntomerkki.
Myöhemmin tässä keskustelussa Merja Ruuska tuo esiin vielä yhden erinomaisen viittauksen Vanhan testamentin ehtoollisoppia varten.
Ari, kun sanoin ettei meidän tulisi tuntea toisiamme lihan mukaan, niin tarkoittaa se myös sitä, että emme lihan mukaan vaella, vaan uskon.
Jos siis näen kirkossa epäuskoa ja epäjumalan palvontaa, niin lähdenkö pois ja perustan uuden ja paremman yhteisön, jossa ei olisi mitään lihallisia tekoja? Eikö lahkot ole juuri näin syntyneet? Jos maanpäälle olisi mahdollista muodostaa näkyvä, lihasta vapaa seurakunta, niin siellä ei olisi yhtään ihmistä.
Kristuksen seurakunta on uskon yhteisö ja valtakunta, emmekä voi arvioida ihmisiä näön mukaan vaan uskon, sillä ne jotka yhdessä tunnustavat uskonsa, pysyvät sanassa ja laittavat toivonsa Jumalan armoon Kristuksessa, ovat Jumalan perhekuntaa ja olemme kaikki veljiä ja sisaria Kristuksessa.
1.Joh. Kirj. 2 kannattaa lukea huolellisesti. (1938 käännös)
Poistin yhden kommentin.
Toisten syyttelyllä ei omaa asiaa edistetä.
Matias, sanaleikit jotka perustuvat sanojen toisian muistuttavuuteen eivät edellytä välttämättä sukulaisuutta eivät etenkään jos sanoissa on samoja ominaisuussisältöjä kuten tässä esim. valkoisuus. Sanaleikki lumenvalkoisesat khitoniusta on selvä, sanat khi on ja khi ton ovat samassa lauseessa.
Haudalla oli kaksi valkopukuista n u o r u k a i s t a, joista ei mainita että he olisivat olleet henkiolentoja. Sana ’enkeli’ eli angelos tarkoitti lähettiä, kuriiria jne ja sitä käytettiin
m y ö s aivan tavallisista ihmistä. Sanonta *Herran enkeli’ esim. saattoi yksinkertaisesti tarkoittaa Jeesuksen lähetti, koskapa myös Jeesusta kutsuttiin herraksi.
Mariotis-järven therapeutit olivat suurella todennäköisyydellä samantyyppinen lahko kuin essealaiset, toki myös essealaisuudessa oli omaleimasiaan osastoja kuten esim. kristinuskossa on nykyäänkin kaiketi 30 000 hieman erilaista ryhmää…
Seppo
1) Yksittäiset sanaleikit eivät vielä liitä sanoja yhteen vaan kuvastavat ainoastaan tuon yksittäisen lauseen taituruutta.
On huomattava että seemiläinen kerrontatekniikka ei niinkään kiinnitä huomiota kahden erillisen sanan samankaltaisuuteen vaan ennemminkin samaa juurta olevien sanojen eri muotojen rikkaaseen ilmaisujen valikoimaan.
2) Jo edellisen keskustelumme aikana tutkin angelos -sanaa perusteellisesti, yhdessäkin kirjassa kymmenkunta sivua pätevää huippututkijoitten tekstiä. Tulos on yksiselitteisen selvä siitä että klassisen kreikan sana joka monessa yhteydessä voi merkitä inhimillistä sanansaattajaa oli jo vanhassa kreikkalaisessa kirjallisuudessa erityisesti jumalallisten viestien viejä. Uudessa testamentissa se merkitsee enkeliä. Niinpä kaikki vähääkään järkevät tutkijat ovat yksimielisiä siitä että haudalla mainitut enkelit olivat taivaallista väkeä.
3) Essealaiset olivat selkeästi yksi suurimpia juutalaisia liikkeitä farisealaisuuden ja saddukealaisuuden rinnalla.
Aivan eri tyyppinen liikehdintä olivat terapeutit.
Ero essealaisten ja terapeuttien välillä oli kuin planeetta jupiterin ja pluton välillä. Molemmat kylläkin kuuluivat juutalaisuuteen mutta selkeästi keskeisemmän essealaisten rinnalla terapeutit olivat kaukana perinteisten juutalaisten asuma-alueilta ja muutoinkin etääntyneet perussuuntauksista hyvin etäälle omaan suuntaansa.
Nykyajan ihminen ei ehkä tiedosta vanhan ajan kreikankielisissä teksteissä eroa joka tuohon aikaan meni aivan ihmisenä olemisen perusteisiin asti. Tuo ratkaiseva vastakkainasettelu essealaisten ja terapeuttien välillä oli siinä että terapeutit olivat mietiskelevä ryhmä, kun taas essealaisete olivat käytännön elämässä aktiivisesti toimiva ryhmä. Tämä kuilu on niin suuri ettei ryhmiä missään mielessä voi pitää millään tavalla samantapaisina ryhminä, vaan ne kuuluivat erotteluakselin ääripäihin toinen toiseen ja toinen toiseen päähän.
Matias! Angelos sanaa käytetään Uudesa testamentissa myös tavallista ihmistä tarkoittaen mm. Ilmestyskirjassa ja on täysin mahdollista että Jeesuksenkin oma enkeli Ilmestyskirjan lopussa oli hänen henkilökohtainen kuriirinsa. Huomioi tämä:
”Minä lähetän enkelini sinun edelläsi valmistamaan tietä”, sanottiin Johannes Kastajasta. Uudessa raamattukäännöksessä jo puhutaankin oikein ”sanansaattajasta”. Ja Ilmestyskirjassa siis on: ”Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille..”. Tässä tarkoitetaan enkelillä seurakunnan johtajaa tai ’sihteeriä’.
Ero essealaisuuden ja terapeutien välillä ei ole niin suuri kuin Matias annat ymmärtää, kun lukee Filonin kuvauksen essealaisista ja terapeuteista. Kuten sanoin ns. village-essealaisten parissa oli myös naisia kuten tneraåeuttienkin ja Jeesus oli salliavainen naisille. Kirkkoisä Eusebios sanoo terapeuttien olevan ’meikäläisä’ eli krisitittyjä,jotka siis alusta alkaen tunnettiin m y ö s fyysisesti sairaiden parantajina. Kirjassa Ristin Salaisuus (Michael Baigent) kerrotaan yksityiskohtia therapeuteista ja yhteneväisyys joisiain eroista huolimatta essealaisiin ja Uuten testamenttiin ilmenee, terapeutit ja essealaiset käytivät molemmat mm. aurinkokalneteria kuten on ilmeisesti tehnyt Johanneskin ja Jeesus. Ja molemmatryhmät pukeutuivta valkoisiin vaateisiin ja alusivat tervehdykset auringolle. Terapeuteilla on viitteitä myös pythagoralaisuuteen,josta on numeraalisia viiteitä myös Ut:ssa. Pietarin vertaus sydämen syttyvästä Venus tähdestä saattaa olla terapeuteilta lähtöisin sekin.
Seppo
Viittaat Michael Baigentin kirjaan Ristin Salaisuus.
Suoraan sanoen kirja ei vakuuta. Se on täynään perusteettomia väitteitä.
Ongelma on jo perusasenteessa. Sen sijaan että hän katsoisi mitä vanhat historialliset lähteet sanovat aiheesta ja toisi esille niistä löytämäänsä asiaa, hän lähteekin liikkeelle täysin ilmasta temmatulle väitteelle että perinteinen kirkko muka olisi vääristellyt historiaa.
Tuon perusväitteensä tuoksi hän muuntaa historiaa heittäen ilmaan lähteisiin perustumattomia teorioita. Hänen tyylinsä on toimia perusteettomilla oman mielikuvituksensa kehitelmillä.
Palasia joistakin todellisista lähteistä otetaan mukaan yhteyksistään irrallisina palasina niin että niiden varsinainen alkuperäinen sanoma häviää.
Otetaanpa esimerkkinä hänen väitteensä siitä ettei Jeesus mukama kuollut ristillä. Tämä teoria on osa Muhammedin oppia. Muhammedin psykologinen ongelma oli se että jos joku kuolee, niin hän on hävinnyt. Se joka on tappanut on selvinnyt taistelussa voittajana.
Muhammedin logiikan mukaan väite, että juutalaiset tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan, sisälsi sanoman, että juutalaiset ovat voittaneet Jeesuksen ja Jeesus oli hävinnyt.
Koska Jeesus oli Muhammedille niin tärkeä, niin tällainen häväistys ei voinut mitenkään tulla kuuloonkaan. Niinpä oli ehdottomasti torjuttava tällainen väite pyhäinhäväistyksenä. Hänelle oli tärkeää että Jeesusta ei kukaan voinut tappaa, jotenka hän siis ei ole voinut kuolla ristillä.
Michael Baigentin kirja lämmittää uudelleen tämän sopan ja heittää joukkoon muutaman oman aineksensa, jotta historiaa tuntemattomat lukijat eivät huomaisi mistä soppakattillasta tämä yksittäinen väite on ammennettu ja uudelleenlämmittelty.
Puheet kointähdestä eli aamutähdestä eivät kerro, että joku teksti olisi minkään erityisen juutalaisen liikkeen yksinomaisuutta. Tämä johtuu siitä että ajatus esiintyy jo paljon aikaisemmin Vanhassa testamentissa. Pietarin kirjeen ja Ilmestyskirjan esikuvana eli myönteisessä mielessä Jobin kirjassa:
Job:
38:7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat? ”
Matias, Vt ja Ut ovat täynnä satoja jopa tuhansia sanaleikkejä sekä sanojen ulkoasuan että sisältöön perustuvia.
Enkeli merkitsee myös Ut:ssa eim. ilmestyskirjasa selvästi tavallisat ihmistä. Ei ole mitään estettä etteivätkö haudan nuoruklaiset olisessealsia parantajia.
Therapeuteja ja essealaisia yhdisti mm. molempiin liitetty parantamistaito. Kreikan verbi asija merkitseekinparantaa siinä kuin threpionkin. Qumranin essealaiset myös mietiskelivät, kyläläisessealaiset olivat erikseen.
Seppo
1) Sanaleikkejä on runsaasti mutta ne ovat täysin erilaisia kuin mitä seuraisi lumen ja alban sekottamisesta.
2) Haudalla olevat enkelit ovat enkeleitä. Tähän on moniakin perusteita.
Uudessa testamentissa läheteistä käytettiin nimitystä apostolos eikä sanaa angelos.
Essealaiset ovat täysin eri liike kuin kristinusko. Puheet essealaisista Jeesuksen haudalla ovat samaa tasoa kuin väittää että kommunistit olisivat olleet ratkaisevissa asemissa kokoomuksen viimeaikaisten puoluekokousten päätöksissä.
3) Samaten terapeuttien ja essealaisten sekottaminen on samaa tasoa kuin jos joku savimajan asukki jostain savannilta tulisi armaaseen kotomaahamme ja sanoisi että hänen mielestään _ k a i k k i _ suomalaiset rakennukset ovat täysin samanlaisia.
Moiseen samaistamiseen on voinut päätyä vain täysin asiaa ymmärtämätön ihminen. Ainoastakaan historiallisesta lähteestä ei sellaiseen johtopäätökseen voi päätyä.
Minusta Vanhassa Testamentissa on selvä yhteys ehtoolliseen siinä, kun Melkisedek tuli Aabrahamia vastaan ja antoi hänelle leipää ja viiniä. Kristus on pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Merja
Kiitos tästä huomiostasi.
Tässä todellakin on kyseessä samaan perinteeseen liittyvä tapauskertomus.
1.Mooseksen kirja:
14:18 Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi.
Yksi esimerkki siitä miten muutamat liturgian osat ovat säilyneet vuosituhansia näkyy Jesajan kutsumusnäyn aikaisesta aterialiturgiasta, Jesajan kirjan luvussa kuusi.
Temppelissä kaikui ylistyslaulu ”Pyhä, pyhä, pyhä”, joka yhä edelleenkin lauletaan aterialiturgian eli Herran pyhän ehtoollisen yhteydessä.
Jesaja:
6:3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.”
Samausessa liturgiassa suitsutus oli niin voimakasta että se täytti koko pyhäkön.
Liturgiassa myös alttarilta jaettu ruoka annettiin pyhäkössä kävijän suuhun. Kun tuo suupala kosketti huulia niin vastaanottajan synnit julistettiin anteeksi annetuiksi.
Kyseessä siis oli liturgisesti vietetty pyhä ateria, ehtoollisen vieton varhaisempi muoto, joka jo tuolloin julisti syntien anteeksi antoa pyhän aterian nauttimisessa.
Tässä erikseen terapeutti -sanasta terapeuttien liikkeen nimityksessä.
Nykyajan suomalaisille terapeutti -sana tuo mieleen lähinnä mielen parantamiseen erikoistunutta ihmistä.
Vanhan kreikan sana therapeúō θεραπεύω
merkitsee kuitenkin ensi sijaisesti jostakin asiasta huolehtimista, palvelemista, jne., mistä sitten johdettuna on kehittynyt sairaista huolehtimisen merkitys ja tästä edelleen parantamisen merkitys.
Lääkäri nimitys vanhassa kreikassa oli iatros ἰατρός, -οῦ, ὁ .
Philonin nimiin pantu meille tuntemattoman kirjailijan teoksessa De vita contemplativa , missä terapeuttien liikkeen paras klassisen ajan esittely esiintyy, terapeutti sana ymmärretään lähinnä huolenpitona ja jumalanpalveluksena.
Latinankielisissä teksteissä heistä käytetään nimitystä ” cultores ”, mikä yhdellä sanalla kääntäen olisi jotain sellaista kuin ”jumalanpalvelustajat” eli siis sellaiset jotka alati pitivät jumalanpalveluksiaan ja osallistuivat niihin säännöllisesti.