Vertaus miehestä ja vertaus naisesta

Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.

Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa  täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.

Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani.   Teksti Luuk. 15:1-10.

Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.

  1. Seppo

    Kuvitelmasi Paavalin merimatkasta mukama ofiittisena riittinä on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Se sivuuttaa kokonaan sen sanoman mikä Apostolien tekoihin sisältyy ja panee sen sijaan fantasian virvatulten juttuja.

    Jotta lukijoillemme tulisi selväksi kuinka kaukaa haettu on viittaus l
    ofiitteihin on voi vain lukea miten kummallisia kuvitelmia heidän oppinsa ovat esimerkiksi osoitteesta

    https://en.wikipedia.org/wiki/Ophites

    En ehtinyt enkä jaksanut tarkistaa viitteen kaikkia väitteitä, mutta mielestäni tästä saa edes jonkinlaisen käsityksen siitä miten mielikuvituksellisia kuvitelmia heidän systeeminsä sisälsi.

  2. Mitä tarkoitat ilmauksella mala jad?

    Tiibetiläisellä jade mala on jotakin aivan tämän keskustelun yhteyteen sopimatonta.

    Heprealaisella papin virkaan vihkimisen ajatuksella puolestaan pitäisi olla temppelin yhteydessä suoritettu yhteisen kansan kanssa julkisesti vietetty toimitus.

    Vanhassa testamentissahan kerrotaan esim. 2.Moos. 28:41 Aaronin ja hänen poikiensa virkaan vihkimisestä ilmausta:

    ūmillêṯā ’äṯ jāḏām , וּמִלֵּאתָ֧ אֶת־יָדָ֛ם ,

    mikä osoittaa että jo tuolloin oli käytössä kätten päälle paneminen virkaan vihkimisessä.

    Mutta Paavalin reissulla haaksirikon keskellä ei suinkaan ollut kysymys mistään julkisesta pyhään virkaan vihkimisestä tarkoitukseen pyhitetyssä temppelissä tai muussa pyhäkössä, vaan paikalla oli ainoastaan henkensä edestä vedestä turvaan pääsevien ihmisten räpiköintiä meren tyrskyjen keskellä.

    On siis tarkoin huomattava että kaikenlainen salatietoon perustuvat menot ja opit ovat pyhän kansan eli kirkon opetuksen kannalta täysin vieraita. Ne eivät kuulu siihen totuuden ilmapiiriin missä pelataan avoimin kortein julkisen evankeliumin julistamisessa avoimesti ja rohkeastai kokonaisille kansoille.

    (Jos vainojen aikana on tarvinnut piiloutua ja tehdä toimitukset salassa niin tämä ei suinkaan poista evankeliumin julkisuusperiaatetta vaan se on ainoastaan tiettyjen erityisolosuhteiden sanelemaan poikkeuskäytäntöä.)

  3. Mala Jad on hepreaa ja tarkoitta kirjaimellisesti ’täyttää käsi’ ja sanonta liittyi mysteeriomenoihin joissa initioitavan käsi täytettiin vallalla, esim. parantajan vallalla.
    Heprealainen ilmaus mile jad, joka on usein käännetty vastineella ”vihkiä”(initioida), merkitsee sanamukaisesti ’täyttää käsi’, ja sitä käytetään annettaessa valtaa esim. papiksi vihittäville. Leeviläisiä pappeja sanottiinkin käärmeen pojiksi ja viisauden pojiksi. Papit eli viisauden käärmeet tiesivät tiedon ja olivat tiedon käärmeitä. Mooseksen vaskikäärmeen parantava voima selittyy edellä sanotun kautta.

    Käärmeen nimitys annettiin siis muinaisaikain vihityille, heidän oppejaan söivät ja sulattivat heidän seuraajansa. Kirkkoisä Epifaniuksen mukaan käärme opetti ensimmäisille ihmisille mysteeriot.
    ”Käärme” oli tässä mielessä myös Herra Jumala itse, joka Ofiksena eli Logoksena (Järki, ymmärrys, viisaus, viisauden käärme, Nachas; Fibonacci-sarja 3:5.8) eli jumalallisen luovan viisauden haltijana opetti ihmiskuntaa tulemaan vuorostaan luoviksi.

    Merkittävästi sana nachas eli käärme kuvaa myös myönteisessä mielessä ”salaisuuksien avaamista”, mikä käy ilmi Genesis 44:15:sta: Nachas oli mies, jolla oli tiedon avain!. Vrt 1 Kn. 22:23, missä verbiä nachas käytetään ”hyvän merkin ottamisessa!” Muista myös Jeesuksen viittaus tiedon avaimiin! ”Voi teitä te lainoppineet kun te olette kadottaneet gnosiksen avaimen…” Genesiksessä käärmelle (nachas) käännetty atribuutti ’kavala’ on väärä käännös sillä sana arum merkitsee pikemminkin valaistu viisas!
    Käärmeen alkuperäinen symboli merkitsi siis jumalallista viisautta ja täydellisyyttä: Sananlaskuissa 1:9, 4:9 puhutaan päähän viisauden symbolina painettavasta kruunusta tai ornamentista. Kysymyksessä on käärmekruunu, koska sanasta tulee myös käsite Leviathan eli ’suuri käärme’. (Jesaja 27:1: xrb sxn ntyvl Leviathan, nopea käärme! Vrt: Mooses, parantava vaskikäärme, ja Jeesus: ”Olkaa siis viisaat – fronimos, viisas, ymmärtäväinen, Raamatussa manipuloiva käännös ”viekas”- kuin käärmeet ja lempeät kuin kyyhkyset!”)

    Lohikäärme tähtikuviona vastasi egyptiläisillä ja gnostikoilla myös Logosta eli järkeä, koska käärmeessä kuvastuivat (ja aivan oikein) maailmankaikkeuden spiraalimaiset rakenteet. Vertauskuvaa käyttivät mm. ofiitit, jotka olivat eräs ryhmä alkukristittyjä gnostilaisia, joille käärme (ofis kr.) oli monipuolinen hyvän – ei pahan – edustaja.
    Ofiitit olivat itse asiassa aleksandrialaisia therapeutteja, jotka toimivat myös Maltan eli Meliten saarella. Paavalia purrut ”käärme” oli ofiittiadepti, joka lisäkoulutti Paavalia parantamisen jalossa taidossa ja loi tälle p a r a n t a v a n k ä d e n, jonka kautta samassa kertomuksessa tämä sitten paransi saaren kuvernöörin isän. Paavalin merimiesten luku 276 vahvistaa kertomuksen vertauskuvallisuuden, sillä luku on gnostikkojen ja essealaisten kolmioluku 23, joka on kreikan Poseidonin sauvaa kuvaava kirjain 23. kirjain y. Merimatka alkaa lisäksi 14 päivänä ja luku 14 vastaa heprean sanaa dy eli ”käsi”. Heprealaista tietoon vihkimistä kutsuttiinkin siis juuri ”käden täyttämikseksi!” Paavalia käteen ’purrut’ ”käärme” oli täyttänyt Paavalin käden ja vihkinyt hänet siis terapeuttiseen tietoon.

    • Valitettavasti tässä sinun tekstissäsi seurataan jotain sellaista tekstiä missä valtava määrä historiallisia yksityiskohtia kytketään virheellisen kokonaisuuden palvelukseen. Näin koko kertomus vääristyy täysin mielikuvituksen tuotteeksi.

      Esimerkiksi Kirkkoisä Epifanius opetti harhaoppeja vastaan eikä suinkaan mennyt heidän opetustensa mukaan.

      Ofiittien seremonioita Epifanius sanoo saatanallisiksi menoiksi:

      Since the cave is open it comes out. It is a cunning beast and, knowing their foolish ways, it crawls up on the table and rolls in the loaves; this they say is the perfect sacrifice. Wherefore, as I have been told, they not only break the bread in which the snake has rolled and administer it to those present, but each one kisses the snake on the mouth, for the snake has been tamed by a spell, or has been made gentle for their fraud by some other diabolical method.

    • 1

      Kuten yllä jo totesin niin alkuperäisessä heprealaisessa merkityksessä kätten päälle panemisella vihittiin papit virkaansa. Jos sitten lahkot ovat ottaneet saman käytännön niin tämä ei suinkaan muuta alkuperäisen käytön merkitystä tai toimintatapoja. Esityksessäsi siis ilmiöiden alkuperäinen järjestys ja merkityksien kehityskulku tullut väärin painotetuksi.

      2

      Väitteesi leeviläisistä käärmeen poikina on asioiden vääristelyä.

      He ovat Leevin jälkeläisiä.

      Suosittelisin tutkimaan sanakirjasta alkaen sivulta http://biblehub.com/hebrew/3878.htm
      eli numerosta 3878 alkaen, missä puhutaan Leevistä järjestään kaikki sanat: Leevin jälkeläiset 3879, seppele 3880, toinen sana Leevin jälkeläisiä 3881 sekä vielä käärme, krokotiili tai meripeto 3882. Toivon mukaan käsitteet tulevat selviksi kun huomaat mitä näistä sanoista sanotaan niin ettei niitä sekoteta toisiinsa. Vain Leean pojan Leevin jälkeläiset kuuluvat Leevi -sanan kanssa samaan ryhmään.

    • MInulla on Geseniuksen sanakirjan 17 painos.

      Siinä sana liwjāṯān — לִוְיָתָן

      kerrotaan johdetun sanasta liwjaṯ — לִוְיַת

      Seppele sanasta siis on kehitetty mytologisen olennon nimitys, joka sitten realisoituu käärmeeksi ja krokotiiliksi joissakin yhteyksissä.

      Seppele -sana puolestaan on johdettu sanasta lavah – לָוָה

      kääntää, pyörittää, kierittää jne

      Lukija voi katsoa sanaa esimerkiksi osoitteesta http://biblehub.com/hebrew/3867.htm

      Tälle sanalle löytyy etymologia seemiläisissä kielissä, esimerkiksi assyrian sana lamû.

      Tämä lavah -juurinen sanaryhmä on etymologialtaan eri juurta kuin VT:n ylipappia ja pappissukua tarkoittava Leevi -nimi.

  4. MInulla on Geseniuksen sanakirjan 17 painos.

    Siinä sana liwjāṯān — לִוְיָתָן

    Pakko oikaista: Muta minä nyt en van viitannut v a i n tuohon sanaan, vaan Gezeniuksen
    sanan 3878, joloe annetan mm merkitys ’garland’ ja ’crown’ ja joka on pr nimi Leevi ja jonka juurekesi anneta nimen oman lavah. ja sanaan 3880 (mm. garland) joka saa myös merkityksen ’käärme’,josta siis myäös tuo yo. לִוְיָתָן
    Sanojen yhteys on ilmeinen, sillä seppele (garland) kiemurtuu yhteen samoin kuin käärme.

  5. Gerhard von Rad sanoo kommentaarissaan Das erste Buch Mose, jakeen 29:34 selityksessään ettei Leevi -sana mahdollisesti ole alkuperäisesti heprealainen.

    Mikäli tämä pitää paikkansa niin Leevi -sanaa ei pidä yhdistää mihinkään toiseen heprealaiseen sanaan. Tämä olisi linjassa sen kanssa miten saksankielinen Geseniuksen sanakirja tekee.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25