Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.
Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.
Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani. Teksti Luuk. 15:1-10.
Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.
Seppo
Mitä tulee väitteeseesi että naga muka olisi sukua heprean käärme -sanalle voinemme todeta, että sanskritissa sana on johdettu sanasta a-ga अग . Tähän sanaan on liitetty kielteinen etuliite.
Miksi siis käärme voisi olla tällainen ”ei-liikkuva”. Vastaus on siinä että käärme ei voi _ kävellä _.
Sen sijaan suomalaisenkin on mahdollista kuvitella että vuori ei liiku. Myös vuori on ”ei-liikkuva”, ”naga”.
Sanskritissa on myös muita vuori -sanoja. Englannin mountain -sanalle löytyy 1023 eri vastinetta.
”Ofiittien lahkolla ei mitään osuutta kirkollisen sanoman keskeisten käsitteiden kanssa,”
1) Tätähän sinä et voi tietää. Jeesus käskee opetuslapsiaan oleman viekkaat kuin käärmeet ja ofis merkitse juuri käärme ja ofiitit toimivat jo Jeesuksen aikaan.
2) Minä en väittänyt van pidin vain mahdollisena että naga ja nachas ovat samaa lähtöä. Mahabharatan nagat ja Raamatun erään jumalanpojat muistutavat paljon toisiaan.
3) Raamattu käytää käsitettä käärme myös positiivisissa merkityksissä.
Jo muinaiset egyptiläiset palvoivat käärmettä, joka oli viisauden metafora. Ja Intiassa kunnioitettiin samoihin aikoihin Naagoja , jotka olivat myös sekä viisauden että vihittyjen symboleja. Käärmekansa eli vihittyjen viisaiden ja pappien kanssa. Heprealaisilla oli Mooseksen lentävät eli ”tuliset käärmeet” erämaassa ja aleksandrialaisilla nämä tulivat Ofio-Khristokseksi, gnostikkojen Logokseksi.
Seppo
1) Vanhassa itämaisessa kulttuurissa käärmeellä oli myös viisauden vertauskuvan merkitys. Tähän vanhaan orientaaliseen tapaan liittyy tuo Jeesuksen sana.
On kuitenkin huomattava että Raamatussa tuo käärmeen taito liittyi käärmeen viekkauteen. Niinpä se tuli saatanan ilmaukseksi: ”The serpent narrated to have deceived Eve (see Gen. —) was regarded by the later Jews as the devil.” (3789)
Saatanan seuraaminen ei kuulu ihmisen hyveisiin vaan ihmisen lankeemukseen. Septuagintassa käärme -sana ofis, on käytetty pääasiassa heprealaisen käärme -sanan vastineena. ”Sept. mostly for נָחָשׁ; a snake, serpent.”
Ofiitti -liikkeen syntyaikaan tuo vanha itämainen perinne ei mitenkään liity, mutta kylläkin kreikkalaisen lääketieteen isän historiaan.
1 A) Ofiittien esiintyminen maailmanhistoriassa alkaa vasta kolmannen vuosituhannen alkupuolella.
Vanhan heistä kertova teksti on noin vuodelta 220 j.Kr. Kirjoittaja on meille tuntematon Tertullianuksen nimeä käyttävä kirjoittaja.
”Pseudo-Tertullian (probably the Latin translation of the lost work Syntagma of Hippolytus, written c. 220) is the earliest source to mention Ophites, and the first source to discuss the connection with serpents. ”
Liikkeen harhaoppi on tyypillinen gnostilainen opetus siitä että Kristus ei koskaan muka olisi tullut lihaan. Saman perusopin mukainen eli Kristuksen lihaan tulon kieltävä opetus oli ollut jo toisen vuosisadan aikana. Parhaiten tunnettu näistä toisen vuosisadan harhaopettajista on Valentinus eli Valentinius, noin 100 – noin 160 AD: ” — was the best known and for a time most successful early Christian gnostic theologian.” (Häntä ei pidä sotkea pyhään Valentiniin!)
Gnostilainen harhaoppi oli yksi aikansa vaarallisimpia harhoja, missä koko kristinuskon sanomaa vastaan hyökättiin. Eri yhteyksissä ja eri vuosisatoina se vain nosti päätään eri muodoissaan, ofilaiset tulivat historiassa esiin kolmannen vuosisadan puolella.
2) Edelleenkään ei ole mitään mieltä viitata lähes kaksi miljoonaa sanaa käsittävään teokseen ilman että kertoo missä yhteydessä jokin käsite esiintyy.
Vaikuttaa siltä että lähteesi on jonkin lahkon opetusta, koska naga -sanan tähän yhteyteen sopiva perusmerkitys on ” kobra, hai, käärme, julman väkivaltainen mies”. Tästä antavat eri sanakirjat hyvin samansuuntaisen informaation. Täysin toisiin yhteyksiin kuuluvat sellaiset sanan merkitykset kuin ”aurinko, vuori, pilvi, puu, elefantti, numero 7″ tms..
Tässä ote eräästä sanakirjasta jonka onnistuin liimaamaan tähän ruutuun.
नग
(H3) न–ग a [p= 523,1] [L=102630] m. » न्/अग.
(H1) न-ग b [p= 525,1] [L=103014] m. ” not moving ” (cf. /अ-ग) , a mountain (ifc. f(आ). ; cf. स-नग) AV. &c &c
[L=103015] the number 7 (because of the 7 principal mountains ; cf. कुल-गिरि) Su1ryas.
[L=103016] any tree or plant MBh. Ka1v. &c
[L=103017] a serpent L.
[L=103018] the sun L.
3)
Lentävä käärme käsite esiintyy Jesajan kirjassa. Siinä se on saatanallisen voiman ilmaus. Saatana kuitenkin voitetaan ja Jumalan valtakunta on oleva kaikki kaikessa.
Siitä miten Jumala voittaa saatanallisen vallan kertovat mm seuraavat jakeet:
Jesaja:
14:29 Älä iloitse, Filistea kaikkinesi, siitä että sauva, joka sinua löi, on murtunut. Sillä käärmeen juuresta kasvaa myrkkylisko, ja sen hedelmä on lentävä käärme.
27:1 Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.
30:6 Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki naarasleijonan ja jalopeuran maan, kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa ja kamelien kyttyrällä aarteensa kansan tykö, josta ei hyötyä ole.
34:15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.
51:9 Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
Mutta sitten kun saatana on kukistettu eikä se enää pääse Jumalan kansaa viettelemään, niin silloin myös tuo luomakunnan olento pääsee kertomaan että viha on poissa, rauha vallitsee ja kaikki ovat onnellisia yhteisen sovun tultua valtaan. Siitä onnesta kertovat seuraavat Jesajan kirjan kohdat:
Jesaja:
11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
65:25 Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.
Tämä on se tulevaisuuden lupaus mikä Jumalan kansalle on annettu Jeesuksessa Kristuksessa. Kun saatana on lopullisesti kukistettu niin mitään pahaa ei enää ole.
KÄÄRMEISTÄ:
Käärme on eräs Raamattumme merkittävimmistä vertauskuvana käytetyistä elävistä. Paratiisikertomuksen alussa se matelee esiin Edenin ruohikosta jäädäkseen Eevan ja tunnetun omenan kautta vuosituhansiksi ihmis-adamin mieleen synnin kavalana ja kauhistuttavana ruumiillistumana. Heprean käärme eli nachas tarkoittaa siis sanamukaisesti sihisevää ja kuiskaavaa, mistä myös merkitys ennaltatietäjä joka sihisi eli kuiski salaisuuksia kuulijoitten korviin. Samaa ovat intialaiset nagat, joilla tarkoitettiin oppineita luolissa eläviä tietäjiä. Ko käärme oli siis tietynlaisen ihmisen metafora. Eläinten käyttäminen ihmisten metaforina oli tuolloin varsin yleistä. Vrt. Henochin (Qumran) eläin apokalypsi!
Heprean käärme on sekotetu alastomuuteen epiteettinsa arum (väärin kavala, oikein valistunu) kautta, koska se muistuttaa mihenen ’häpyä’ eli kiveksiä tarkoittavaa sanaa arat ja koska käärme on saanut myös pfallisen merkityksen, mitä nachas käsitteellä ei sinänällään ole ollut.
VE.HA-NACHASH HAAJAA AARUUM MI-KCIOL CHAJAT HA-SAADEE
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä (1 Ms.3:1)
Käärme oli lankeemuksen syy. Mutta synnin syynä se on myös isä PerkeIe, itse Saatana, Jumalasta luopunut Henki, valosta luopunut Lucifer, Pimeyden ruhtinas.
Näin käärme joka on Se, personoituu Paholaiseksi, joka on Hän.
Ja Paholaisen luonne on meille uskonopin valossa selvä.
Miksi siis kysyä: Mikä on käärmeen luonto?
Koska ihmisen poika (bar anash aram.), Jeesus Kristus, käyttää kuvakielessään nimitystä käärme (nachash hepr.) varsin merkityksellisin ja perinteisistä käsityksistä poikkeavin tavoin:
Katso, minä 1ähetän teidät, niin kuin lampaat susien
keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja
viattomat kuin kyyhkyset,. (Matt. 1o:16)
Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa
pitää Ihmisen poika ylennettämän. (Joh. 3:14)
Kun jo ensimmäinenkin Raamatun käärmeelle antama laatu, joka on meille käännetty muodossa kavala (aruum hebr.), antaa tarkaavaiselle lukijalle alkukielen suoman oikeuden nimittää käärmettä myöskin taitavaksi, viisaaksi, valistuneeksi ja älykkääksi olennoksi, voimme ilman suurtakaan loogista akrobatiaa huomata, että kaikissa yhteyksissään ei Raamatun käärme kykenekään purematta nielemään perinteellisen puhdasoppisuuden sille valmistamaa vain yksikuvioista häntää! Sillä käärme näyttäytyy myös opettavan ja viisaan ihmisen vertauskuvana ja
sen äly on uuden tiedon (gnosis kr,) laadullinen vaade.
Näin on ymmärrettävissä, että käärme Edenissä kiemurteli hyvän ja pahan tiedon puun ympärille.
Koska Jeesus Kristus kuitenkin toisaalla (Matt 3:7) nimittää fariseuksia ja saddukeuksia sangen epäkunnioittavasti kyykäärmeitten sikiöiksi ja antaa käärmeelle kielteisen merkityksen ja toisaalla vertaa itseään Ihmisen poikana ylennettyyn käärmeeseen, niin eikö tässä johdonmukaisuuden nimissä o1e nähtävissä eräs Raamatun paljon kiistellyistä eksegeettisistä ongelmista?
Ei välttämättä, sillä niin kuin eroavat tarhakäärme ja kyykäärme, niin eroavat toisistaan Raamatun hyvän tiedon ja pahan tiedon käärmeet.
Sillä milloin alkukieli tarkoittaa pahan tiedon käärmettä, on sillä käytössään eri sana
(tannim hepr. tai dragon kr. ) kuin silloin, kun kyseessä on ihmiselle oikeata tietoa tarjoava hyvän hedelmän puu:
Heidän hedelmistään te tunnette heidät (Mt. 7:16)
Totuus on valkeuden hedelmä (Ef. 5:9)
Puu tunnetaan hedelmästään ( Lk. 6: 44 )
Hedelmä on opetus, puu opettaja, ja hedelmän antaja on valkeuden tuoja.
Mutta valkeuden luo vain totuus. Ja vain totuuden opettaja on hyvän tiedon käärme.
Näin avautuu osa käärmeen luonnosta dualistisesti hyvänä ja pahana sen mukaan millaisen puun ympärille se on kietoutunut, mitä suuntaa se opettajana edustaa.
Fariseukset ja saddukeukset olivat kyykäärmeinä pahan tiedon jakajia:
Voi teitä te Iainoppineet, kun te olette
vieneet tiedon avaimen! Itse ette ole
meneet sisälle, ja muita olett,e sisä1le
menemästä estäneet. (Lk. 11:52)
Jeesus ei Paavalin Iailla kavahda vaan kaipaa tietoa, oikeaa vaIkeuden hedelmää. Se kasvoi aikanaan Edenissä, muta onko se enää tämänpäivän poimijan otetavissa?
Millaista käärmettä on kuunneltava, miten Raamattu avattavissa, jotta toteutuisi Danielille annettu kehotus
Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi
tämä kirja lopun aikaan asti. Monet, matkustavat
edestakaisin ja tieto kasvaa. (Dan 12:4)
Käärmeen ideogrammit ja käsitteen käyttötapa ovat olennainen osa Raamatun gematristista järjestelmää, ja avaimen tähän tarjoaa jo aiemmin mainittu ylennetty käärme:
Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen poika ylennettämän. (Joh. 3:14)
Gematrisesti on jae murrettavissa siten, että Mooseksen, käärmeen, Ihmisen pojan ja ihmisen lukuarvot, jotka ovat 345, 355, 355 ja 113 ylennetään eIi korotetaan evankeliumin luvun ja jakeen arvoilIa 3 ja 3,14. Tällöin Ihmisen poika, Messias ja käärme kasvavat gematriseksi ykseydeksi, ihminen Mooses Jumalan kuvana tulee Kristukseksi ja näiden kolminaisuus (Jh 3) on jumaluus: tetragrammatonin luku.
Mutta ihminen ja käärme on ilmestyksen Peto.
Näin käärme syö häntäänsä ja tulee ensimmäiseksi ja viimeiseksi, A:ksi ja 0:ksi, ykköseksi ja ympyräksi ja täyttää sitten kierroksen yhdestä nollaan.
Ihmisen ( ajsh hebr. 113 ) ympyröimisen kautta laajenee kehä molempiin suuntiin, mikrokosmokseen ja makrokosmokseen. Näissä Iuvuissa ovat tiedon valkeuden avaimet. ( DAT. Hepr. 7×7)
Ole ylistetty Jumalani, joka avaat palvelijasi
sydämen tiedolle. Tietonsa 1ähteestä hän toi
esiin valkeutensa ja minun silmäni näki
hänen ihmeelliset tekonsa.
Seppo
Olen yllä yrittänyt osoittaa mikä asema käärmeillä on suhteessa terveeseen uskoon. Käärme on saatanallisten voimien ilmaus suurimmassa osassa raamatullista julistusta.
Otanpa tähän sitten alkuaikojen apologeetoista Justinus Marttyyrin teksteistä yhden: Ensimmäinen apologia ELI PYHÄN JUSTINOKSEN APOLOGIA KRISTITTYJEN PUOLESTA ANTONINUS PIUKSELLE
Käännös Matti Myllykoski
Panen sen rinnalle Matti Myllykosken kommentaarin noihin kohtiin. Niissä näkyy se mitä olen aikaisemmin useampaankin kertaan vanhojen lähteiden pohjalta osoittanut. Tämä kommentaari on osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/hyel_vanha/opiskelu/justinosmarttyyri/apologiakommentaari.htm
12.11. Justinuksen teksti:
(11) Voimme lopettaa tähän ja olla lisäämättä mitään, koska olemme tehneet selväksi, että vaatimuksemme ovat oikeamielisiä ja totuudenmukaisia. Koska kuitenkin tiedämme, ettei tietämättömyyden kahlehtimia sieluja ole helppo saada yhtäkkiä muuttamaan mieltään, haluamme lisätä vielä jotakin suostutellaksemme niitä, jotka rakastavat totuutta. Tiedämme, ettei tietämättömyys ole kyvytön pakenemaan sitä vastaan asetettua totuutta.
Myllykosken kommentaari
(11) Myös Irenaeus oli piinallisen tietoinen tietämättömyydessä vaeltavien sielujen ohjaamisesta oikealle tielle. Harhaoppisten opetuksia hän vertaa käärmeisiin, jotka kiemurtelevat joka puolelle, kun niitä vastaan yrittää taistella. Hän ei kuitenkaan pidä mahdottomana ohjata joitakin hairahtuneita pois erehdyksen tieltä (Adv. haer. 3.2.3).
Toisena näytteenä teoksen jae 27.4. sekä lisäselvitykseksi sen viereiset jakeet.
Justinuksen teksti
(3) Se, joka käyttää näitä ihmisiä jumalattomaan, epäpyhään ja hillittömään yhdyntään, saattaa sattumalta sekaantua lapseensa, sukulaiseensa tai veljeensä. (4) Jotkut jopa ajavat lapsensa ja puolisonsa prostituoiduiksi. Toiset on julkisesti kuohittu sodomiaa varten jumalten äidin mysteerien nimissä, ja jokaisen teidän jumalana pitämänne yhteyteen liitetään käärme, suuri symboli ja mysteeri. (5) Te syytätte meitä juuri niistä asioista, joita te itse teette julkisesti ja ylistäen, ikään kuin jumalallinen valo olisi käännetty nurin ja sammutettu teidän keskuudessanne. Tämä ei kuitenkaan vahingoita meitä, jotka kaihdamme tekemästä mitään tällaista, vaan niitä, jotka näitä tekoja tekevät sekä lausuvat vääriä todistuksia.
Myllykosken kommentaari
(4) Justinos viittaa todennäköisimmin Isikseen, suosituimpaan äitijumalattareen, jota pidettiin “monien nimien jumalattarena”. Isis sulautui helposti Magna Materiin Vähä-Aasiassa, Kreikassa ja Roomassa kuin myös egyptiläisiin jumalattariin. – Käärmeen palvonta liittyi useissa pakanallisissa kulteissa jumalan hengen esiin manaamiseen. Etenkin Isiksen kultissa käärme liitettiin seksuaaliseen ja mystiseen yhteyteen jumalan kanssa.
Kolmantena ja viimeisenä jottei liian pitkäksi veny Justinuksen teksti 28.1. :
28 Meidän keskuudessamme pahojen henkien johtajaa kutsutaan käärmeeksi, Saatanaksi ja Paholaiseksi, kuten te meidän kirjoituksiamme tutkimalla voitte saada selville. Kristus on ennalta ilmoittanut, että Saatana lähetetään tuleen yhdessä sotajoukkojensa ja häntä seuranneiden ihmisten kanssa, ja siellä heitä rangaistaan ikuisesti.
Tässä sitten Myllykosken kommentaari:
28 (1) Paholainen = käärme: Ilm. 12:9; 20:2. Kirjoituksilla, joista lukijat voivat saada lisää tietoa paholaisesta, Justinos tarkoittanee käytössään olleita evankeliumeja. – Perkeleelle, hänen enkeleilleen ja seuraajilleen valmistetusta ikuisesta tulesta puhutaan Matteuksen evankeliumissa (25:41).
Nämä kolme kohtaa riittänevät osoittamaan, mikä asema käärmeen käytöllä on raamatullisessa julistuksessa.
Kun siis katsomme mitä tuo apostoleja seuranneen aikakauden suuri kristitty oppinut kirjoittaa käärmeestä tai siihen liittyvistä aiheista oman aikansa henkisessä ilmapiirissä, niin huomaamme että
1) Käärme kuvaa harhaoppeja.
2) Käärmeen käyttö kuuluu pakanallisiin menoihin eikä siis millään tavoin kristilliseen jumalanpalvelukseen.
Pakanallisissa menoissa käärmeen käyttö myös liittyy epäsiveelliseen elämäntapaan.
3) Käärme on saatana eli paholainen raamatullisessa julistuksessa.
Saatanan loppu on joutua ikuiseen tuleen, missä se saa rangaistuksensa kaikesta pahuudestaan. (On siis huomattava että kansanomainen käsitys helvetistä pirun hallitsemana paikkana on tasan tarkkaan päälaelleen pantu vääristymä. Raamatun julistuksessa helvetti hallitsee saatanaa. Saatanan valta eli kaiken pahan valta lopetetaan, kun pahuuden valta loppuu ikuisen tulen välityksellä. )
Kun siis puhutaan raamatullisista käsitteistä niin pitää nähdä mikä sanoma mihinkin käsitteeseen sisältyy. Ei riitä yksistään se että mainitaan jonkin ilmiön kuvauksen esiintyvän Raamatussa, vaan pitää myös nähdä mikä sanoma noihin kuvattuihin ilmiöihin sisältyy.
Seppo
Tässä kopioit parisen vuotta sitten blogimetsässä julkaisemasi tekstin: http://www.blogimetsa.fi/item/1238-lankeemusjaerjestys
Ei ole mielekästä keskustella uralleen juuttuneen gramofonilevyn kanssa. Järkevä keskustelu syntyy vain kun jokaisessa tilanteessa puheenvuorot jalkautuvat juuri tuon tilanteen kysymyksenasetteluun.
Yllä vastasin tavalla joka selkeästi kuvaa sen mikä on raamatullisen sanoman yleislinjaus kun Raamatun teksteissä puhutaan käärmeestä.
Tämä palsta Matias ei ole blogimetsä ja ko esseeni liittyy mitä tarkiminjuuri aiheeseemme täsä ja nyt. Ja edelleen ohitat tietoisesti nämä:
”Niinkuin Mooses YLENSI käärmeen erämaassa on ihmisen poika ylennettämän.”
”Olkaa ä l y k k ä ä t kuin ofikset ja viattomat kuin kyyhkyset.”
Keitä olivat nämä Jeesuksen tarkoitamat älykkäät käärmeet?
Vanhan itämaisen puheenparren valossa tuo puhe älykkäistä käärmeistä ei ole vastaus kysymykseen: ”Keitä ovat?”
Kyseessä on vanhaan puheentapaan liittyvä kuvaannollinen ilmaus ei mitään sen kummempaa.
Onhan meillä suomen kielessäkin ilmauksia: viisas kuin pöllö, viekas kuin kettu, juoksee kuin hevonen, vikkelä kuin kärppä, tyhmä kuin aasi.
Esim. WSOY:n julkaisema Suuri Teotokirja, Joka kodin tietolukemisto, pitää tunnuksenaan pöllön kuvaa. Eka osa painettu 1959.
Kenellekään vähänkään järkevälle ei tule mieleen ruveta tekemään pöllöjen älykkyysosamäärää ihmisten laatimien Mensan testien avulla. Eläinten oppimiskykyä tutkitaan kyllä ihan eri menetelmillä. Delfiinien älykkyystutkimus on kylläkin mielenkiintoista, mutta se ei liity mitenkään sanontaan ”viisas kuin pöllö”.
Kukaan ei myöskään rupea mittaamaan hevosen juoksuvauhtia saadakseen tietoonsa paljonko Myrskylän Lasse -poika juoksi kymppitonnilla.
Yhtä lailla menee täysin asian vierestä, jos ruvetaan kyselemään keitä nuo älykkäät käärmeet oikein olivat voineet olla.
Seppo
Viittaat yllä Eenokin kirjaan. Puhut eläinten käytöstä vertauskuvissa. Siellä kuvataan eläimiä erilaisissa näyissä. On kuitenkin nähtävä näiden näkyjen kokonaissanoma jottei harhaannu joidenkin yksityiskohtien takia omiin tekstistä poikkeaviin kuvitelmiin.
Esimerkiksi aikaisemmin mainittu Leviatan on Eenokin kirjassa kuvattu seuraavasti:
Ja tuona päivänä erotettiin kaksi hirviötä, naarashirviö nimeltään Leviathan, kulkemaan meren syvyyksiin, vesien lähteiden ylle. Mutta uros on nimeltään Behemoth, joka asutti autiota erämaata nimeltä Duidain, — Ja minä pyysin toista enkeliä, että hän näyttäisi minulle näiden hirviöiden mahtavuuden, ja kuinka ne erotettiin yhtenä päivänä ja heitettiin, yksi meren syvyyksiin ja toinen erämaan kuivuuteen. (Eenok 60)
Nuo hirviöt siis heitettiin erilleen Jumalan kansasta. Niiden kohtalo oli joutua eristyksiin.
Muutoinkin Eenokin kirja on johdonmukainen kuvauksessaan siitä että synti vie tuomioon, mutta vanhurskaus vie elämään. Epäjumalanpalvelus tuo turmion, mutta Elävän Jumalan palvelus siunauksen.
Eenokin kirja on ollut kristikunnan käytössä jo ennen Qumranin löytöjä. Qumranin löydöt vain ovat tuoneet kirjan tekstiin muutaman käsikirjoituksen lisää. Aikaisemmin kirja tunnettiin vain muinaisen etiopian eli ge’esin kielellä. Se on ollut Etiopian kansankirkon pyhä kirja aivan alusta lähtien. Se siis on ollut osa kristikunnan pyhää Raamattua erään sisarkirkkomme keskuudessa koko ajan.
Mainittakoon että tuosta Eenokin kirjasta on epäsuorat lainaukset mukaan lukien noin sata sitaattia Uudessa testamentissa.
Kirjassa on upea kuvaus Jumalan kansan jäsenten, Jumalassa vanhurskaiden suuresta tulevaisuudesta esim seuraavin sanoin:
Siunattuja olette te, vanhurskaat ja valitut,
sillä loistelias tulee olemaan kohtalonne!
Ja vanhurskaat tulevat olemaan kuin auringon valo.
Ja valitut ikuisen elämän valossa:
Heidän elinpäivänsä ovat loputtomat,
ja pyhien päivät lukemattomat.
Ja he etsivät valoa ja löytävät vanhurskauden Herran kanssa:
Vanhurskaille on rauha Ikuisen Herran nimessä.
Ja tämän jälkeen se sanotaan pyhille taivaassa,
että he etsisivät vanhurskauden salaisuuksia, uskon perintöä:
sillä se on tullut kirkkaaksi kuin aurinko maan yllä,
ja pimeys on menneisyyttä.
Ja tulee olemaan valo, joka ei pääty milloinkaan,
ja päivien rajaa ei heille tule,
sillä ensin on tuhottu pimeys,
ja valo vahvistettu Herran edessä,
ja oikeamielisyyden valo vahvistettu ikuisiksi ajoiksi Herran edessä.
(Eenok 58)
Jeesuksen keskustelu Nikodemuksen kanssa illan klo 18 vesperissä (juutalaisen puheenparren mukaan yöllä), jossa päivän teksti oli 1. Moos. 1 alusta muutama jae, puhuu pelastuksen perusteista. (Joh. 3: 1-21) Siinä puhutaan kasteesta pelastuksen antajana, Jeesuksen pelastustyöstä ja uskosta Jeesukseen.
Puhe käärmeen ylentämisestä julistaa Jeesuksen ylentämistä Golgatan ristille. Johanneksen evankeliumin teologiassa Jeesuksen ristin työ on Vapahtajamme pelastustyön suurin ylennyskohta.
Viittaus Vanhaan testamenttiin kertoo Mooseksen ajan vaskikäärmeestä. Vaskikäärme ylennettiin autiomaassa, jotta ihmiset siihen katsomalla paranivat myrkkykäärmeiden puremista.
4.Mooseksen kirja:
21:9 Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.
Alussa tuo vaskikäärme oli Jumalan antama merkki Elävän Jumalan parantavasta työstä. Tuo vaskinen käärme toimi kuin ikoni. Se antoi ikkunan taivaaseen, siihen katsomalla ihminen katsoi Jumalaa, suurta parantajaa. Se siis toimi uskon vahvistajana.
Myöhemmin asennoituminen tuohon muinaiseen reliikkiin eli pyhäinjäännökseen oli muuttunut epäjumalanpalvelukseksi. Sen sijaan että ajatukset olisivat keskittyneet elämän antajaan ja suureen parantajaamme Jumalaan, ajatuksissa tuo esine oli erotettu Jumalan kunnioituksesta ja muuttunutkin epäjumalanpalveluksen käyttöön. Tarkoitus ja sanoma olivat muuttuneet. Silloin se piti hävittää, koska viesti oli vaihtunut:
2.Kuningasten kirja:
18:4 Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.
Kun Jeesus iltasaarnassaan ja siihen liittyneessä keskustelussa puhui vaskikäärmeestä, niin hänen lähtökohtansa oli tuo elävän Jumalan, suuren Parantajan, merkitys. Käärmeen ylennys paransi kansan, pelasti sen kuolemalta. Samalla tavoin Jeesuksen kuolema ristin puulla on pelastanut koko ihmiskunnan kuoleman vallasta.
Niin kuin Mooseksen aikana vaskikäärme toi pelastuksen myrkkykäärmeen valtaan joutuneelle ja teki tyhjäksi kuoleman vallan,
niin Golgatan ristille ripustettu kukisti myrkkykäärmeen vallan, saatanan vallan. Saatanan myrkky ei enää voi tuhota Jumalan kansaa. Kuolema on kukistettu ja ikuinen elämä odottaa Jumalan omia, pyhän kasteen kautta Jeesuksen pelastustekoon yhdistettyjä ja uskossaan häneen turvautuvia.