Olen kohdannut hengellisessä työssä veteraanin, joka painiskeli omassatunnossaan niiden asioidan kanssa, joita oli tapahtunut pitkinä sotavuosina. Hän sanoi minulle, että heitä on paljon. Jäin miettimään sitä, että onko seurakunnissa paneuduttu tähän asiaan ollenkaan? Luin jonkin seurakunnan veteraanityöstä seuraavaa: Diakoni keittää kahvit ja pitää veteraaneille pienen hartaushetken ja sitten jättää heidät keskustelemaan keskenään. Sitäkin he ovat varmasti tarvinneet, mutta varmaan kysymys olisi ollut myös tervetullut: Tarvitseeko joku kahdenkeskistä keskustelua?
Olimme todella vanhainkodissa, jossa henkiö kyselee miten on laita sodanajan todennäköisten tappamisten laita. Vastasin mitä sillä hetkellä ymmärsin. Esivallan kutsun vastaanottaminen ja sillä paikalla seisominen mihin laitettiin oli oikea teko. Jos kumminkin on tapahtunut jotain sellaista, joka ei ollut väistämätöntä ja se on alkanut vaivata, niin senkin asian puolesta Jeesus oli ristillä ja kaikki annetaan anteeksi ristinveren tähden. Sanat ovat voineet olla toiset, mutta ajatus oli tämä.
Hän kysyi vielä vakuudeksi: Onko se varmasti totta? Minä sanoin, että kyllä se on. Hän sanoi: No hyvä on ja mekättelimme miehekkäästi. Rauha kaikkien sotureiden sieluille ja muistolle ja jos vielä on veteraaneja keskudessa, niin kysymys kahdenkeskisestä keskustelusta i ei olisi huono idea.
Nuo muutamat lähes satavuotiset veteraanit on parasta jättää rauhaan. Melkein kaikilla on haavoja sotaajoilta joita nuoret hyvin toimeentulevat eivät voi ymmärtää. Elo rintamalla oli kaikkea muuta kuin siivoa. Asemasodan kahtena ja puolena vuotena moraali luhistui enemmän tai vähemmän . Mannerheimin viinoista kesäkuussa-42 lähtien laukesi varsinainen viina kulttuuri. Keitettiin pontikkaa juotiin kiljua lomilta tultiin maksimi annos viinaa mukana. Asuttiin korsuissa joissa ei ollut kunnon valaistusta hygienia niin ja näin . Koko ajan piti olla varuillaan vihollisen tarkka.-ampujien suhteen. Säätyero sotilaiden ja upseerien välillä.
Olematon hoito psyykkisesti romahtaneille. Se miten huonosti asiat olivat tuli näkyviin kesällä-44 kun peräännyttiin. Valtava määrä hiippailijoita linjoilta. Upseerit menettivät hermonsa a ampuivat omiaan . Sota avioliittoja jotka hajosivat.
Stokorvaukset ja jälleenrakentaminen toimi työterapiana joka pelasti monet . Sodan jälkeen paha alkoholistikasautuma ja itsemurhia.
En oikein usko että diakoni- raukat voi tarjota muuta kuin hetkellistä huolenpitoa kirkkokahvien muodossa.En oikein usko että he kestäisivät kaikkea sitä mitä miehet pitävät sisällään. Aina valitetaan siitä että miehet ovat vaiteliaita sotatapahtumista. Niin ovat ja hyvistä syistä.
Olen 1980-1990 luvuilla jutellut pitkään kahden kesken useamman veteraanin kanssa. Sitä ennen olin ehkä veteraaneille liian nuori.
Joillekin painajaiset tulivat unen lisäksi jo valveille kiusaamaan. Esim. kk-ampuja, joka niitti karmeaa luokoa. Nyt kyseli itse ja kuuli uhrien kysyvän, miksi heidät kaikki ammuit. Lisäksi painajainen, että pahimmassa paikassa tulee syöttöhäiriö tai vakavampi vika aseeseen.
Jos veteraanit ovat halunneet ja osanneet itse ottaa yhteyttä, apua on saanut. Olen kertonut avun lähteistä, muistakin kuin seurakunnan. Ei seurakunta voi summamutikassa käydä jokaiselta kysymään, olisiko sielunhoito tarpeen.
Nyt on porukka niin iäkästä, että tapaamiset hyvin harvassa. Narvan marssin sanoin ”siunattu olkoon muistonne.”
Jos summanmutikka on metodi, niin hyvä ettei kysellä. Ei se olisi paljon maksanut eikä ketään loukannut, jos olisi joskus ilmoitettu, että on mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun. Toisaalta ollaanko juurilta jo niin kaukana, että rippi on kokonaan unohdettu, se olisi sitä oikeaa sielunhoitoa, vapauttaa menneisyytensä vankeja Jumalan armolupauksilla.
Kyllä sodan koettelemuksista pitää ja saa puhua.
Melkoinen on inkrediteetti asiassa yhdellä päiväkäskyllä tavallisesta suomalaisesta miehestä tehdä tappaja ja toisella määrätä Hänet tavalliseksi rakastavaksi Isäksi, tai kumppania katsovaksi mieheksi.
Tämä sotasairaitten kohtelu on ollut ala·arvoista ja syystä asiasta ei haluta puhua.
Onko rauhanturvaamistehtävissä olleiden vammojen katsomisesta huolehdittu asian mukaisesti on yksi kysymys.
Papallani on Mannerheimin myöntämä 2.n luokan ansiopaperi. Siitä huolimatta Hän hyvin huoli perheensä. Kaikilla ei käynyt näin hyvin.
Nyt olemme hankkimassa uusia hävittäjiä puolustuksemme totena pitämiseen. Katsotaan löytyykö nuoria niskansa ja selkänsä vaurioitumisen arvalla mukaan tulevia nuoria koneittemme ohjaajiksi.
Muutaman koneen vähentämisellä vuositasolla vanhustenhoitoon löytyisi rahaa helposti kun koneet osamaksuna vuosittain maksettaisiin.
Poliitikkomme ovat kuitenkin umpipäisiä, ilman reaaliymmärrystä, toimivia politrukkeja kansammme demokratiassa, jotka eivät kykene ajattelemaan kuin valmiiksi purtua ja siitä todistettua. Ei hyvältä näytä.
Ketä vastaan puolustaudutaan, Venäjääkö?
Rajamiinojen puolusteleminen on esimerkki intohimoista ilman perustetta. Kuusi lentokonetta kyntöpommeilla tekee hyvää miinoista vapaata tilaa 400·500 metriä leveältä alueelta, ja etukäteenhän ei tiedetä missä tietöihin aletaan. Tämän jälkeen siirtona tutka·alusta tai useampi sekä näitä puolustavat ohjusasemat helikoptereilla.
Meillä näin puolustushallinto pelaa omaa peliään intohimoissa enemmän kuin realiteeteissa.
Itämereltä iskut Suomen etelään ovat vajaat kolme minuuttia, keskiseen Suomeen seitsemän minuuttia. Venäjän puolelta eteläinen Suomi on kuuden minuutin päässä, eikä Suomella ole asiaan puolustusta. Niin, mistä siis puhutaan.
Eikö Rauhan ja Yhteiselon asiat olisi tärkeämpiä kuin vaalia perinteisempää omassa saunassa politiikkaa.
Nythän on ollut puhetta koneittemme kyvystä elektronisiin vastatoimiin. Asia tarkoittaa suoraan koneesta toiseen ulottuvaa toiminttaa, mutta asiaa hoitavat myös koneen lähellä syttyvät räjähteet ilman suoraa osumaa. Näin vaikutukset konetyypissä voivat aiheuttaa pitkäkestoisen maassaolojakson järjestelmien oikaisemiseksi. Helposti päiviä, kun ei viikkoja kun takaisin laskeutumiseen päästään.
F35.n on kone mikä yhdessä useamman saman tyypin kanssa ymmärretään hallitsevan ilmatilan jokasuuntaan ja jakavan informatiota keskenään.
Kun tämmönen onnistutaan elektronisella räjähteellä, lähellä pasahteneella, tekemään toimintakyvyttömäksi, onkin näillä koneilla täysi työ päästä yhdenlaisina pommittajina takaisi huollettaviksi. 35.han ei siivissä ole ripustimia.
Olipa erikoista suhtautumista. Kun keskustelin hetken erään veteraanin kanssa, josta kerroin, tulin siihen tulokseen, että keskustelu avulle olisi ollut tarvetta. Vain ei tainnut olla tarjolla. Hän sanoi juuri näillä sanoilla: Meitä on paljon. Tosin enää ei ole, kun tapahtumasta on yli kymmenen vuotta.
Lauri Lahtinen:”. Esivallan kutsun vastaanottaminen ja sillä paikalla seisominen mihin laitettiin oli oikea teko. Jos kumminkin on tapahtunut jotain sellaista, joka ei ollut väistämätöntä ja se on alkanut vaivata, niin senkin asian puolesta Jeesus oli ristillä ja kaikki annetaan anteeksi ristinveren tähden.””
Tuota en allekirjoita, onko esivallan ”valta” yli Jumalan Sanan, ei ole.
Kuten jokainen hyvin voi lukea historiasta että on ollut monenlaista esivaltaa joka on miekalla tehnyt töitä, niin ns ”kristilliset” kuin muutkin. Toisen ihmisen tappaminen on minun mielestä aina kiellettyä Jumalan Sanan mukaan ja enemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.
Esivalta on aina Herralta Raamatun mukaan ja alamaisuus sille on raamatullista. Tuomion hetkellä Jeesus todisti siitä vastaamalla Pilatuksen väitteeseen. Jeesus sanoi: Joh 19: 11 Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.
Lauri Lahtinen blogisi sai ajattelemaan mikä on esivallan rooli ja asema suhteessa Jumalaan.
Ajatteleppa nyt esivaltaa joka rankaisee kuolemalla esim aviorikoksesta tai homoudesta, mitä tämä kertoo esivallasta?
Entä kun puhutaan sodasta niin kun esivalta käskee hyökätä toisen maan puolelle eli käskee tappamaan vihollisia, mitä tämä kertoo?
Nyt tuleekin ajatus voiko kristitty kuulua esivaltaan eli hallita toisia ihmisiä ja käskeä mitä nämä saavat tehdä ja rangaista siitä mikä on kiellettyä?
Ei ole terveellistä kyseenalaistaa Raamattua, jos sitä pitää Jumalan sanana.
Lauri Lahtinen missä kohden ”kyseenalaistan” Raamattua jos minua tarkoitat edellä?
Pasanen! Kyseenalaistat Esivallan oikeutuksen, vaikka kaikki esivalta on jumalalta, hyvä ja huono. Kapina on aina kapinaa olipa syy mikä tahansa ja se on lihan käsivarsien tekoja.
Lauri Lahtinen siis esivalta on Jumalalta, tämän voin lukea Raamatusta, ok, mutta onko esivalta uudestisyntyneitä ihmisiä eli elävätkö Jumalan tahdossa, mielestäni eivät?
Voiko uudestisyntynyt hallita toisia ihmisiä eli olla esivallan edustajana, mielestäni ei voi.
25 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
26 Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne,
27 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne;
28 niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”(Matt.20)
Älä Pasanen lisää Raamatun sanaan se on vaarallista. Luetaan niinkuin on kirjoitettu ja uskotaan se.
Lauri Lahtinen sanoppa nyt mitä lisään, ihan konkreettista pyydän?
Minä siis ymmärrän että esivaltaa ei ole ilman Jumalaa, siis kaikki esivalta on Jumalan sallimaa, tästä ollaan varmaankin samaa mieltä vai kuinka?
Minä uskon vielä ettei esivaltaa voi käyttää uskovat eli eivät he voi herroina hallita toisia siis määrätä mitä toiset saa tehdä ja mitä eivät. Tämän minulle Sanoo selkeästi Jeesus, oletko tästä samaa mieltä?
Konkreettinen esimerkki on jos esivalta käskisi tarttumaan aseeseen ja tappamaan vihollisia niin en tätä tekisi, sillä tottelen Jumalaa enemmin eli Hänen käskyä ”älä tapa” ja Jeesuksen Sanoja ”rakasta vihollisiakin”.
Minusta Lauri on oikeassa. Kannattaa muistaa, että esivallan tehtävä on pitää kurittomia kurissa. Sisäisen turvallisuuden osalta esivaltaa edustavat poliisi ja ulkoisen turvallisuuden osalta rajavartiolaitos ja puolustusvoimat.
Ari voisi alkaa vaikkapa lukemalla entisen Lapuan piispan Yrjö Sariolan etiikankirjan. Käsitykseni mukaan on hyvin kiistatonta, että ns. uudesti syntyneellä kristityllä on sanoisinko lähes velvollisuus osallistua maansa puolustamiseen, vähintäänkin käydä siviilipalvelus, jotta voi olla hyödyksi ja avuksi mahdollisessa poikkeustilanteessa. Älä tapa tarkoittaa tappamista omavaltaisesti omankäden oikeudella. Jos kristitty on toimii sotilaana (kuten esimerkiksi Jeesuksen kohtaama sadanpäämies, jonka uskoa Jeesus ihmetteli, on kristityllä velvollisuus suojella siviilejä, ovat ne sitten omia tai vihollisen puolella olevia, sama koskee vankeja. Sotilaana hän ei enää edusta itseään, vaan virkaa, johon hänet on asetettu. Sotilaan tehtävä on suorittaa ja olla tekemässä niitä sotilasoperaatioita, mitä laillinen esivalta hänet panee tekemään. Sodassa tarkoituksena on estää vihollisjoukkojen toimet laillista yhteiskuntajärjestystä, hallistusta ja kansaa vastaan. Sodassa siis laillinen valtio-/esivalta käyttää väkivaltaa laillisesti laitonta väkivallan tekemistä tekevää toista valtaa vasten.
Sota on aina huono asia. Mutta joskus ei ole olemassa kuin huonoja vaihtoehtoja. Kristitty ei voi toimia vastuuttomasti ja jättää muita kansalaisia (kanssa sisariaan, veljiään ja perheitään alttiiksi laittomien operaatioiden kohteeksi. Hyökkäyssodan tapauksessa etiikka on kimurantimpaa, mutta ei kuitenkaan niissäkään niin, että se olisi yksiselitteisesti aina 100% aina väärin.
Myös blogisti ja kenttäpiispa Pekka Särkiö voisi vaikka opettaa kuinka me luterilaiset kristityt näemme velvollisuutemme rauhanturvaamisessa ja kurittomien kurissa pitämisessä, niin sodan, kuin rauhan olosuhteissa. Ajattelisin, että ehkä joidenkin vapaiden suuntien kristittyjen olisi syytä hieman lukea uudelleen rukouksessa Uutta ja Vanhaa Testamenttia ja kysellä Herralta, mitenkä se niinkun oikein menikään.
Ei herroina halliten! Mitä tähän liittyy Jeesus sanoi opetuslapsilleen eli se koskee hengellisiä johtajia ei hän puhunut maallisista silloin mitään.
Pasanen! Jos ajatuksesi olisi raamatullinen ei kukaan kristitty voisi pitää yhtään työntekijää, koska firmaa on kuitenkin hallittava ja alaisille annettava ohjeita.
Ymmärsitkö Lauri tahallasi väärin vai etkö lukenut kommenttiani, johon vastasit näin:
”Ei se olisi paljon maksanut eikä ketään loukannut, jos olisi joskus ilmoitettu, että on mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun. Toisaalta ollaanko juurilta jo niin kaukana, että rippi on kokonaan unohdettu, se olisi sitä oikeaa sielunhoitoa, vapauttaa menneisyytensä vankeja Jumalan armolupauksilla.”
Juuri tuosta mahdollisuudesta olin kertonut ja kerroin myös hyvin näkyvästi kommentissani.
Se summanmutikka kuulosti pahalta enkä osaa sitä pyytää anteeksi. Ei olisi ollut kovin vaikeaa, jos olisi vaikka laitettu ilmoitukseen veteraanitapaamisessa: Mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun vaikkapa papin kanssa. Kyllä ihminen tarpeensa tunnistaa ja hakeutuu yhteyteen, jos annetaan sellainen mahdollisuus.