Miten vanhoillislestadiolaisuudessa voitaisiin helpottaa liikkeen jäsenten ja liikkeestä erkaantuneiden kohtaamisia? Onko siihen liikkeen sisällä edes mitään halua?
Puhuttelut, pelottelut, halveksunnat ja mitätöinnit ovat silkkaa hengellistä väkivaltaa, joka on myös samalla henkistä väkivaltaa eli kiusaamista. Tasaväkiset keskustelut asioista ovat ihan OK ja jopa suotavia, mutta ah niin harvinaista herkkua näissä yhteyksissä.
Tervehtimiskäytäntö, jossa jopa lasten läsnä ollessa erotellaan vuohiin ja lampaisiin, kun jommankumman tai molempien vanhempien irtaantuessa liikkeestä, perheen lapsia tervehditään edelleenkin Jumalan terveellä. Tämä aiheuttaa lapsillekin ahdistusta. Miksi, oi miksi on näin järkyttävää ja älytöntä käytöstä? Ei mitään käytöstapoja!
Sukutapaamisissa epäsuorat pelottelut ja puhuttelut elämänkohtaloiden ja kuolematapauskertomusten avulla ovat ikävän aliarvioivia liikkeestä lähteneitä kohtaan ja tuntuvat suorastaan lapsellisen hömelöiltä. Rakkaus, ilo ja vapaus houkuttelevat, ei pelottelu ja vaatimukset!
Liikkeen toiminnasta ja tavoista puhuminen liikkeen ulkopuolisten kuullen on epäkohteliasta, koska se ei ole yhteinen puheenaihe (ellei kaikki osapuolet juuri halua sitä!). Sitä paitsi se kuulostaa sisäpiiriläisten touhulta niin pahasti, että voi aiheuttaa ulkopuolisissa lieviä pahoinvointiaaltoja. Tiedän, että tämäkin on yksi konsti yrittää puhutella liikkeestä lähtenyttä, mutta sillä ei oikeasti ole sellaista toivottua vaikutusta. Ihan samalla tavalla kuin ei liikkeestä lähteneenkään kannata puhua puhumasta päästyäänkin elokuvissa käynneistään, jos sellaista harrastaa. Tässäkin kannattaa pitää mielessä ihan yleiset käyttäytymissäännöt, jotta kaikilla osapuolilla on mukavaa.
Jos ja kun kotiisi on tulossa liikkeestä lähteneitä, älä please laita kuulumaan Siionin lauluja stereoista. Monilla tulee niistä vain pahoja muistoja mieleen ja jos tarkoituksesi on saada lähtenyt jopa takaisin yhteisöön, tuo homma ei auta yhtään. Se on vain kiusallista ja muistuttaa vaan siitä, kuinka eriarvoinen vieras on sinuun verrattuna. Voi olla, että vieras harkitsee jättävänsä seuraavat vierailut väliin. Mutta jos se onkin tarkoituksesi, niin siitä vaan.
Sekään ei ole kohteliasta, että lähdet silloin seuroihin, kun sinulla on vieraita. Eikö nyt yhden kerran voisi jättää väliin ja nauttia vieraista?
Sellaisia sanontoja kuten ”tulisit sinäkin takaisin ”Jumalan valtakuntaan” kannattaa välttää, koska niin monella ihmisellä on täysin erilainen käsitys siitä, mitä Jumalan valtakunta tarkoittaa. Taas tällainen lausahdus tuntuu yleensä liikkeen ulkopuolisesta lähinnä lahkolaiselta ja epäterveeltä sisäpiiriläisen puheelta.
On todella loukkaavaa ja huonoa käytöstä huomauttaa liikkeen ulkopuolisille heidän henkilökohtaisista asioistaan, esimerkiksi ulkonäköön liittyvistä. Jos katsotaan oikeudeksi huomauttaa vaikkapa korvakoruista halveksivaan sävyyn ”mitkä killuttimet sulla on korvissa?”, niin enpä ääliömäisempää käytöstä äkkiä tähän hätään keksi. Juuri eilen itselleni sanottiin niin ja vieläpä ei ihan pienen porukan kuullen, eikä kukaan noussut puolustamaan minua tuossa kiusaamistilanteessa. Vastasin korujen merkitsevän minulle ”irti kahleesta” ja vaikka en kokenut tilannetta pelottavana, niin todella loukkaavana kylläkin.
Tiedän, että tämä kirjoitus on ihan turha. Ihan mitään vaikutusta tällä ei ole. Vl-liikkeen syvät rivit ovat niin vaikeita polkuja tallattavaksi, ettei siihen ole mitään halua. Eniten ihmettelen sitä, että itse olen ollut joskus just samanlainen ja pahempikin ja luullut typeryyksissäni olevani kovastikkin fiksu ja puhdasoppinen uskovainen.
Taas mietin sitä, pitääkö mun oikeasti välttää kaikkia tilanteita ja tilaisuuksia, joissa on vaarana kohdata vanhoillislestadiolaisia. Ne kun vaan ovat pääsääntöisesti niin ikäviä tilanteita, enkä usko niiden olevan kummallekaan osapuolelle myönteinen saati mukava kokemus. Rentous, vapaus, aito ilo ja hyväksyntä loistavat niissä kirkkaalla poissaolollaan ja tilalla on puolihalvaantuneisuus.
Tietenkin minun kohdallani on kyse hieman, eikä niin hiemankaan vaikeammasta tilanteesta kirjoitteluni ja kirjani takia ja suuttumusta ja puolihalvaantumista läsnä ollessani on pahastikin havaittavissa, mutta näitä samoja asioita tapahtuu kaikenaikaa muillekin, eikä heillä ole samanlaisia raskauttavia asianhaaroja kontollaan. Yksinkertaisesti liikkeen ihmiset eivät tiedä ja tiedosta miltä heidän puheensa ja toimintansa ulkopuolisista tuntuu. Siksi yritän taas vedota kirjoituksellani heihin, vaikka epäilen vahvasti että täysin turhaan.
Ei varmaan ole muita vaihtoehtoja kuin koettaa kärsiä tai sitten katkaista vaan reilusti välit entisen yhteisönsä kaikkiin jäseniin. Ei tämmöistä ole helppoa kestää, ei totisesti!
Toivon, että Sinä vanhoillislestadiolainen kommentoisit tätä kirjoitusta ja laittaisit omia toivomuksiasi näihin kipeisiin ja vaikeisiin kohtaamistilanteisiin. Ymmärrän jo sen, että meikkejä voi vähentää, joka niitä harrastaa tai jättää ne kokonaan pois, mutta minä ainakin luovun mieluummin sukulaisistani kuin korviksistani (puolivitsi!), ne kun ovat minulle niin ”mun juttu”; haaveilin niistä jo pikkutyttönä. Lisäksi haluan olla mahdollisimman oma itseni kaikkialla missä kuljen.
Tietty ehkä minunkin kannattaa vl-vierailuilla laittaa mahdollisimman pienet korvikset, etten aiheuta niin paljon tuskaa ja ahdistusta kenessäkään. Mutta nyt en oikeasti edes tajunnut mitä niistä saattaa seurata, kun menin vapaana ja iloisena kuin Ellun kana killuttimet korvissani synttärijuhlille.
Ehkä mun kohdalla ei ole enää mitään tehtävissä, jotta olisin vl-ihmisten silmissä ihmisarvoinen. Killuttimilla tai ilman, niin paha olen heidän mielestään luultavasti aina. Liikkeen epäkohdista ei olisi saanut koskaan puhua eikä varsinkaan kirjoittaa kirjaa kärsivistä ihmisistä.
Noh, se siitä ja loput siansankkoon.
Olen niin murheellinen.
Hienoa. Rauhalan Taivaslaulu-kirja on todella kulunut lukijain käsissä, sillä siinä on jotain ainutlaatuista.
”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”
Oikeastaan ei tarvitse muuta ymmärtää eikä tarvitsekaan, koska ihmiset tuomitaan tekojen mukaan. Apostoli ei tue nyky uskovien omaraideoppia, koska kerran tietää joutuvansa tuomioistuimen eteen:
”Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki MEIDÄT asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.”
Pakanat, jotka ilman Raamattua osaavat rakastaa lähimmäisiään, ei suullaan, vaan teoillaan, ovat tuomioksi kovasydämisille oikeauskovaisille:
”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki.
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.”
Jakeet ovat sopusoinnussa Jeesuksen lupauksen kanssa:
”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.
Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”
Kun lampaat ja vuohet erotellaan Tuomarin toimesta, ratkaisee se, kuka on oikeamielisesti kohdellut lähimmäisiään. Ei kysytä kirkon jäsenyyttä, vesikasteita, oppia…
Vinkkinä voin kertoa, että vuohet ovat reviiriuskollisia, ne viihtyvät keskenään ja puskevat mieluusti lampaita. Mitä tiiviimpi uskonnollinen lahko, sen selvemmin se viittaa vuohiyhteisöön.
En unohtanut pelastusta, joten heitän kyssärin.
Missä vaiheessa Raamatun tarkoittama pelastus toteutuu? Eikö niin, että pelastus on tapahtunut Jeesuksen tullessa takaisin? Miksi sitten lampaiden ja vuohien erotus tapahtuu vasta pelastuksen jälkeen? Eikä nyky opin mukaan lampaat pelastu tempaamalla, Jeesuksen paluun yhteydessä?
Sydämeni yhtyy täysin Vuokko Ilolan kirjoitukseen. Surullisena seuraan vl-kirjoittelua ja kohdaltani pyrin oikomaan vääriä tapoja ja käsityksiä uskovista.
Mikään ulkoinen ei ole este pelastumiselle. Jollekin voi korvakorut olla syntiä, toiselle ei.
Pelastuminen eli uskoon tulo tapahtuu, kun Jeesus tulee sydämen Herraksi. Silloin henkilö saa Pyhän hengen ja entinen meno muuttuu, hengelliset asiat alkavat kiinnostaa, uskosta todistetaan jne. Ilman sitä henkeä ei ole pelastunut. Se ei tarkoita ylihengellisyyttä, vaan sydämen halua totella Jeesuksen opetuksia. Tulee suuri halu tutkia Raamattua ja tutustua toisiin uskoviin.
Pelastuminen pienelle joukolle on Jeesuksen paluun aikaan. Siihen mennessä kuolleet herätetään ja uskossa eläneet menevät Jeesuksen mukana, muut jäävät tuonelaan. Valinta tehdään ennen Herran tuloa. Minkään ”lauman” jäsenyys ei pelasta, vain henkilökohtainen usko ja sen mukainen elämä, mikä siitä seuraa. Teot kertovat, onko ihminen uskossa vai ei.
Vuokon kertoma on juuri sitä. Hän on surullinen, kun käsitys uskosta on vääristynyt vl-väellä väärän opetuksen vuoksi.
Löytyneekö uskoa, sanoi Jeesus, kun Hän palaa? Nöyrtymistä se edellyttää kaikilta. Ylpeys käy lankeemuksen edeltä.
Vuokko hyvä, tuo kirjoituksesi tulee aika vyörymällä päälle eli vaikuttaa kuin olisi seurausta jostakin hetkellisestä ahdistuksesta. No, itse tiedät paremmin. Pyysit meitä vanhoillislestadiolaisia vastaamaan, mutta kirjoituksesi ei oikein rohkaise siihen, koska koen sen tulevan niin ylhäältä päin.
En halua puolustaa epäasiallista käytöstä. Minusta riittää ohjeeksi se, että yritetään olla ihmisiksi. Vaikea varmaan kummankaan tahon on pyyhkiä elämäntapojaan silmistä, kun kohdataan, mutta tahdikkuus on paikallaan. Minua häiritsee, kun eräässä läheiseni perheessä tuntuu aina soivan jokin viihdemusiikki taustalla. Olen kuitenkin pystynyt pidättäytymään sanomasta mitään.
Nuo killutinhuomautukset eivät varmaan ketään saa palaamaan takaisin. Tahdikkuustaidoissa on varmasti vaihtelua kovasti. Ajattelisin, että jos on hyvää tahtoa, tullaan toimeen. Ehkä kannattaa myös yrittää olla ottamasta ihan vähästä hernettä nenään.
Älä tykkää huonoa Vuokko hyvä, mutta minusta tuntuisi tämän juttusi perusteella ehkä aristuttavalta kutsua sinua kylään, kun tunnut olevan niin herkkänä. Mutta edelleen, asiattomuuksia en halua puolustaa.
Varmasti kirjoituksestani paistoi ahdistus, koska olin ahdistunut sitä kirjoittaessani. Alan olla siinä pisteessä, että mietin ratkaisua irrottautua kokonaan joistakin vl-ihmissuhteista. En ala olemaan loppuelämäni joidenkin kynnysmattona. Jos tuollaisissa ”killutinjutuissa” alkaa puolustautua, saa katkeran leiman otsaansa ja en sellaistakaan hyväksy. Kertomassani tilanteessa oli tarkoitus tahallisesti loukata, eikä sellainen ole ensinkään oiken eikä tunnu mukavalta kenestäkään, liioin sellaista ei tarvitse kenenkään sietää kohdallensa. Asiallinen keskustelu korvakoruista olisi ollut ihan eri juttu ja olisin mielellänni osallistunut siihen.
Nuo muut mainitsemani asiat, joissa epäsuorasti ilmaistaan ”Jumalan valtakunnan” raja ja joidenka tarkoitus on herätellä pois poikennut takaisin taivastielle, eivät minua haittaa, mutta niillä on harvoin jos koskaan toivottua tulosta. Eli pois poikennut näkee helposti homman läpi ja tietää varsin hyvin mistä siinä on kyse, joten lähinnä siinä tulee sellainen olo, että pidetäänkö minua noin tyhmänä, etten tajua piiloviestejä.
Itse hiffaan nuo piilomerkitykset niin hyvin, koska olen itsekin sitä harrastanut 😀
Nuo muut esimerkit laitoin tuohon sen takia, koska tiedän niin monien ihmisten kärsivän niistä tosissaan ja aiheuttavan valtavasti liikkeen ihmisten ja pois poikenneitten kesken jähmeyttä ja vaikuttavan kauaksi ajautumista ja joidenkin kohdalla jopa vihamielisyyttä.
Lisäksi tuollainen piiloviestintä on jonkinasteista painostamista ja joskus myös pelottelua, ainakin nuo kuoleman tapauksista kertovat esimerkit. Tietty riippuu siitä, miten niitä kerrotaan.
Totta kai mua aristellaan pyytää kylään, koska olen puhunut/kirjoittanut niin paljon näistä asioista, mitä en hyväksy. Liikkeessä oltaisiin iloisia, jos siellä ei tiedettäisi liikkeestä lähteneiden todellisia ajatuksia ja heitä voitaisiin kohdella entisvanhasesti miten lystää kölin alta vieden mennen, tullen ja palatessa. Nyt lähteneet eivät enää hyväksy sitä mallia ja se ei tunnu luonnollisestikkaan kivalta. Olisi kiva sanella ja toimia niskan päällä istuen, toisen vierittäessä kyynelen tai pari puhuttelujen päätteeksi, nöyränä ja köyhänä. Sellaisilla katsottaisiin olevan edes jonkinmoinen toivo palata takaisin ”isän kotiin”. Monelle olisi yllätys tietää tuollaisen kyynelehtijän todelliset ajatukset.
Ja tuokaan Siionin laulujen soiminen taustalla ei varmaan useinkaan häiritse, jos se soi siellä vaan soidakseen ilman kummempia tarkoitusperiä. Mutta jos se laitetaan varta vasten vieraiden läsnä ollessa, se voi tuntua tarkoitushakuiselta.
Siiis periaatteessa talossa talon tavalla, mutta onko vierailun aikana järkevää laittaa minkäänmoista musiikkia kuulumaan, koska sehän häiritsee helposti juttelemista. Sitten on eri asia, jos/kun vierailu kestää pidempään, että perheväki saa toimia totutulla tavallaan, tietty kunnioitus vieraita kohtaan mielessä pitäen. Käydä seuroissa, kuunnella nettiseurat, katsoa teeveestä mieliohjelman ja kuunnella välillä mielimusiikkia.
Se on se tarkoitushakuisuus, mikä häiritsee Heikki. Piiloviestit, jotka koetaan painostamisena. Ei ne asiat sinällään. Jatkuva muistutus eri leireissä olemisesta. Ei semmoinen tee kanssakäymistä helpoksi, mutta ehken se ei ole tarkoitettukaan sellaiseksi.
Tietty kaikki pohjautuu pelkoon. Liikkeestä irtaantuneet ja liikkeen ulkopuoliset on niin vahvasti demonisoituja, että sillä on vaikutuksensa. Mutta se olisi oma lukunsa pohdiskelun aiheeksi. Just eilen tyttäreni luki jotain SRK:n julkaisemaa kirjaa kouluesitelmäänsä varten ja ihmetteli tuota vahvaa demonisointia, mikä ilmeni kirjassa tosi vahvasti. Hän ei ole pitkään aikaan käynyt enää seuroissa, joten monet asiat ovat hänellä jo unholan peitossa.
Mutta edelleenkin. Asialliseen keskusteluun olen valmis vierailuillakin, mutta en suostu nielemään silkkaa sontaa.
Heikki Honkala: ”Älä tykkää huonoa ***** hyvä, mutta minusta tuntuisi tämän juttusi perusteella ehkä aristuttavalta kutsua sinua kylään,”
Manipulointia kirjoittajan kannattaisi kehittää, koska ulkopuolinen näkee sen uhkailuna. Ehkä piilotettu uhkailu kuuluu määrätyn toimintatavan omaksuneiden syyllistämisen retoriikkaan, mikä on aika kuvaavaa blogin aiheeseen liittyen.
Heikin tavoin minäkin koen tämän kirjoituksesi, Vuokko, aika ylhäältä päin tulevaksi. Suoraan sanottuna jopa alistavaksi ja nöyryyttämään pyrkiväksi.
Koen, että tässä kirjoituksessasi käytät ex-vl:n uhrin asemaa eräänlaisena valta-asemana, josta käsin lyöt käteeni sääntölistan siitä, miten asioiden on kodissani oltava, kun ex-vl tulee kylään. Jos asiat eivät ole juuri niin, lätkäiset otsaani Pahan Lahkolaisen leiman. Sellainen ei tunnu reilulta eikä hyväntahtoiselta.
Talossa talon tavalla. Minulle ei ole ongelma käydä kylässä ex-vl:n, muslimin, ateistin, kommunistin tai homoparin luona. En koe ongelmaksi myöskään sitä, jos isäntäväen vakaumus ja arvomaailma tulevat esille kylästelyn aikana. Jos se herättääkin minussa pahaa mieltä, koen, että on enemmän minun velvollisuuteni sietää ne harmin tunteet kuin isäntäväen velvollisuus kätkeä arvomaailmansa.
Koen, että minulla vanhoillislestadiolaisena on oikeus odottaa samaa. Voin aivan mainiosti kutsua luokseni kylään ex-vl:n, muslimin, ateistin, kommunistin tai homon. Vierailun aikana taustalla voivat kuitenkin soida vaimeasti Siionin laulut. Jos minulta kysyy kuulumisia, saatan kertoa olleeni edellisellä viikolla opettamassa rippikoululeirillä Maitoisten leirikeskuksessa. Jos sattuu olemaan sunnuntai-iltapäivä, vierailu saattaa päättyä siihen, että sanon: ”Olipa mukava, kun pääsit käymään, sydämellisesti tervetuloa toistekin. Minä taidan tästä lähteä nyt rauhanyhdistykselle seuroihin.”
Jos nämä yksityiskohdat herättäisivätkin vieraassa ”pahoinvoinnin aaltoja”, on mielestäni enemmän hänen velvollisuutensa sietää ne kuin minun velvollisuuteni kätkeä uskoni omassa kodissani. Meidän vl:sten tulee kyetä nöyryyteen ja itsekritiikkiin, kuten muidenkin ihmisten, se on totta. Meillä ei ole kuitenkaan velvollisuutta hävetä itseämme eikä pyydellä anteeksi olemassaoloamme.
Huono ja typerä käytös on tietysti asia erikseen. Sitä en yritä puolustaa enkä oikeuttaa. Toisaalta, kuten Heikki jo totesi, ihan hirveän suurta numeroa sellaisestakaan ei yleensä kannata tehdä. Usein huumori auttaa.
Käsitit kyllä väärin kirjoitukseni. Tarkoitukseni on saada ymmärtämisen kautta helpotusta näihin kohtaamistilanteisiin. Jos vl-ihmiset ymmärtävät miltä monet jutut tuntuvat lähteneistä, he eivät ehken toimisi sillä tavalla. Ainakaan silloin, jos aidosti haluavat olla jatkossakin heidän kanssaan tekemisissä.
Vai onko Joona sillä mitään merkitystä, että yhteydenpitoa jatketaan sukulaisten ja ystävien kesken senkin jälkeen, kun joku lähtee liikkeestä?
Vielä Joonalle. En tietenkään lyö sääntölistaa kenenkään käteen, mutta jos halutaan jouhevaa kanssakäymistä jähmeyden sijaan tai ylipäätään kanssakäymistä, on hyvä tietää toisensa ajatukset puheiden ja toiminnan osalta. Olethan sinäkin käynyt meillä, enkä minä ainakaan kokenut mitään sellaista, mistä puhuin tuossa aiemmin. Meillä soi rummut yläkerrassa teinimme huoneessa ja se asia varmasti häiritsi niin sinua kuin minuakin. Murrosikään vaan liittyy vähän kaikenlaista ja se vaatii venymistä ympäristöltä.
Kattos usein kuulee myös niinpäin harmiteltavan, että miksi joku liikkeestä lähtenyt ei pidä mitään yhteyttä enää. Vastaus voi löytyä tuosta kirjoituksestani.
Kyse on siis edelleenkin homman tarkoitushakuisuudessa ja sen kyllä aistii aika helposti. En usko että sinä Joona ja myöskään Heikki sorrutte sellaiseen. Ette ehkä edes kunnolla tajua, mitä tarkoitan.
Okei, ehkä en tajunnut, mitä ajat kirjoituksellasi takaa. Olen huomannut blogistina itsekin, että viestintä on todella vaikea laji. Harvoin, jos koskaan, saa välitettyä lukijalle juuri sen viestin, jonka haluaisi, kun jokainen lukee tekstiä omasta kokemusmaailmastaan käsin.
Totta kai minusta on tärkeää, että yhteydenpitoa jatketaan vl ja ex-vl sukulaisten ja ystävien kesken. Ehdottomasti.
Oli tosiaan mukava käydä teillä kylässä silloin loppukesästä. Koin vastaanoton rennoksi ja lämpimäksi, ei mitään sellaisia ongelmia kuin tässä kirjoituksessa. Ei ole jäänyt mieleen, että minua olisi häirinnyt teidän teinin rummutkaan. 🙂 Lapset ja nuoret ovat lapsia ja nuoria ja heidän kuuluu saada olla lapsia ja nuoria. Ainoastaan mukava ja lämmin muisto jäi siitä.
Järkevä, asiallinen ja maltillinen kommentti Joonalta.
Vuokko kirjoittaa: ” Nuo muut mainitsemani asiat, joissa epäsuorasti ilmaistaan ”Jumalan valtakunnan” raja ja joidenka tarkoitus on herätellä pois poikennut takaisin taivastielle, eivät minua haittaa, mutta niillä on harvoin jos koskaan toivottua tulosta.”
Eipä niinkään. Mitä olen sieltä täältä hiukan paneutunut lestadiolaisuutta ja vanhoillislestadiolaisuutta koskevaan kirjallisuuteen, niin aika moni sellainen, joka on ”jättänyt” liikkeen ja jonka tiimalasi alkaa olla riittävän täynnä(>70v), kokee kotiin palaamisen armon. Erityisesti, jos on jalka jäänyt oven väliin:-)
Heikki: ”Vuokko hyvä, tuo kirjoituksesi tulee aika vyörymällä päälle.” Luulen, että sinä Heikki tunnet syyllisyyttä, eli olet itse syyllistynyt syrjintää, meitä entisiä ry:n uskovia kohtaan.
Kun luin Joonan kirjoitusta, petyin ja tunsin säälin tunteita, kun Joona ei yhtään huomaa itsessään samoja piirteitä, kuin Jeesuksen vertauksessa kahdesta erilaisesta rukoilijasta. Toinen heistä kiitti Jumalaa, että hän ole niin kuin nuo muut…
Minut on erotettu ry:stä 36 vuotta sitten. Kukaan ry:n uskovista ei ole tänä aikana kutsunut minua ja vaimoani kylään, entiset ystävämme ovat meidät täysin hylänneet, joten emme ole heidän luonaan vierailleet.
Jaa nyt muistankin! Kävi yhtenä syksyisenä päivänä Haapavedellä lapsuuteni ystävän perheen luona, vein sinne ohrajyväsäkin. Oli tullut oikein komeita kullankeltaisia jyviä ja ajattelin, että vien heille jyväsäkin, saisivat uutispuuroa ja rieskaa. Ystäväni Antin vaimo Arja on kotitalousteknikko, joten puurot ja rieskat tulevat valmistumaan ammattitaidolla.
Ajoin autollani pihaan ja soitin ovikelloa. Arja tuli avaamaan oven. Kun hän tunnisti minut, hän valahti lakananvalkoiseksi ja nosti kummankin kätensä eteeni torjuen minun tuloni heille. Kauhistuneen ilmeensä lisäksi hän toisteli hätääntyneesti; et sinä voi tulla meille! Seuroissa on saarnattu, että väärä henki voi tarttua, ei tarvitse olla kuin lähellä väärähenkistä ja keskustella, niin saastuu.
Lapsuuteni ystäväni Antti tuli myös ovelle, joten kysyin heiltä: Toin ohranjyväsäkin, tarttuuko se saastainen henki jyvistä. Voin viedä säkin takaisinkin, jos tarttuu? Antti tuli kiireesti autoni luo ja sanoi, että ei se tartu jyvistä. Otti jyväsäkin ja kantoi autotalliinsa.
Minulla on sisko, joka kuuluu ry:n uskoviin. He ovat joskus vierailleet, mutta silloin kun he ovat käymässä, emme katso tv:stä uutisia, emme mitään semmoista, joka heille on ry:n säännöissä kiellettyä. Uskonasioista emme juuri puhu, koska he loukkaantuvat, jos oikaisen heidän käsityksiään jotka he ovat omaksuneet ry:n saarnoista.
Minua ei ole kukaan vl uskova lähestynyt kutsuvana, sovittelevana, vaan kaikki ovat osoitelleet sormellaan ja miettineet, mistä minua voitaisiin syyttää. Aivan samoin tekevät Heikki ja Joona Vuokkoa kohti. Oikea usko ilmenee rakkautena! On niin kuin Paavali kirjoittaa: Gal. 5:6 ”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”
Kerron tapahtuman vuosikymmenten takaa. Äitini ei ollut päässyt pitkään aikaan seuroihin (suuri lapsilauma) sitten tuli tilaisuus ja hänelle järjestyi kotimies. Hän pääsi Myllylään seuroihin. Hän ajatteli; mitähän uskovat ajattelevat, kun en ole käynyt pitkään aikaan seuroissa. Huolivatko enää joukkoonsa?
Äitini istui arkana penkinpäähän. Lahen vaari tuli hänen luokseen ja taputti häntä olkapäälle, sanoi: ”Lyytikin on päässyt seuroihin!” Äitini kertoi, että häntä alkoi niin itkettää, tuo uskovien sydämellinen hyvyys, että hän itki. Niinpä Lahen vaari kysyi: ”Mitä sinä Lyyti itket? Älä itke enää.”
Jotta päästäisiin eteenpäin ja tulisi ymmärrys siitä, miksi lestadiolaisuus on sitä, mitä se on, niin avain on oppi.
Joona Korteniemi: ”Meidän vl:sten tulee kyetä nöyryyteen ja itsekritiikkiin, kuten muidenkin ihmisten,”
Laitoin tarkoituksella esiin jakeet, jotta lestadiolaiset voisivat osoittaa itsekritiikkiä ja itsekritiikin kautta nöyryyttä, mikä tarkoittaa alistumista kirjoituksille eikä asettumista niiden yläpuolelle, pikkupaaveiksi.
“Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”
Voisiko joku selittää jakeet lestadiolaisopilla?
Kukaan konservatiivinen uskovainen ei ole vielä uskaltanut kommentoida.
Jos laittamiini jakeisiin ei löydy selkeää vastausta, niin lestadiolaisoppi on heti kättelyssä kuin tienviitta, joka johtaa… pitäisi johtaa ainakin itsekriittiseen tutkintaan.
Ei sinulla Vuokko ole mitään velvollisuutta tavata ihmisiä jotka eivät hyväksy sinua juuri sellaisena kuin olet. Olivatpa vaikka kuinka sukulaisia tai vanhoja ystäviä! Jos koet, että joudut valitsemaan sukulaisten tai esim. korvakorujen välillä, kehoitan valitsemaan korvakorut. Tätä valintaa sinun ei nimittäin tarvitsisi tehdä jos nämä sukulaisesi / ystäväsi (?) aidosti hyväksyisivät sinut. Sama koskee lestadiolaisten tervehtimiskäytäntöä joka on kuin jehovantodistajien karttamiskäytännön lievempi versio. Jos se aiheuttaa ahdistusta kannattaa välttää näitä tilanteita. Syy on lestadiolaisten, ei sen joka – syystäkin – ahdistuu.
Ei kannata tuhlata omaa elämää pikkumaisten ja suvaitsemattomien ihmisten moralistisien vaatimusten tyydyttämiseen. Se on loputon suo joka aiheuttaa vain ahdistusta eikä edes johda mihikään. Varsinkin kun on olemassa tavallisia ihmisiä joille on ihan sama käytätkö korvakoruja vai et ja jotka tervehtiviä kaikkia ihmisiä samoin sanoin, luokittelematta.
Omassa elämässäni on ihmisiä joita näen harvemmin juuri sen takia koska a) he ovat lestadiolaisia ja b) en ole itse lestadiolainen. Toisaalta näistä johtuen näen todennäköisesti enemmän muita ihmisiä. Valintojen maailma, kaikkea ei voi saada.
Kiitos Pentti; ymmärsit tasan keskeltä ajatukseni <3
Eniten mua surettaa se, että jos teen täydet bänät osan sukulaisteni kanssa, siitä kärsivät myös lapseni suhteessa serkkuihinsa ja rakkaat kummilapseni; he ovat syyttömiä kaikki tyynni aikuisten ongelmiin. Siksi ehkä olen yrittänyt edes jonkinmoisia siteitä pitää yllä.