Paavalin seurakuntaneuvosto vetosi 4.10.2016 piispainkokoukseen ja kirkolliskokousedustajiin sellaisten konkreettisten muutosten ja toimintaohjeiden tekemiseksi, jotka mahdollistavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien vihkiä kaikki ne parit, jotka Suomen lain mukaan voidaan vihkiä avioliittoon. Samalla seurakuntaneuvosto päätti, että Paavalinkirkko ja muut seurakuntamme tilat ovat käytettävissä kaikkien parien vihkimisiin ja hääjuhliin. Tänään toteamme, että päätös tiloista on edelleen voimassa, mutta pyydettyjä muutoksia ei ole tehty.
Iloitsemme siitä, että lukuisia samaa sukupuolta olevia pareja on Suomessa jo vihitty kirkollisesti avioliittoon ja siitä, että Korkeimman hallinto-oikeuden 18.9. tekemän päätöksen jälkeenkin suuri joukko pappeja on ilmoittanut jatkavansa vihkimisiä. Haluamme kiittää niitä pappeja, jotka ovat kyseiset parit vihkineet sekä niitä seurakuntia, joiden kirkot ovat olleet heille auki. Kiitämme myös piispaamme Teemu Laajasaloa ja Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulia siitä, että tässä hiippakunnassa pappeja ei rangaista näistä vihkimisistä. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo perustuvat kirkossa lähimmäisenrakkauteen sekä siihen, että jokainen ihminen on Jumalan kuva. Nämä molemmat ovat luovuttamattomia kristillisiä arvoja, joita myös oma seurakuntamme ja hiippakuntamme ryhdikkäästi edustavat.
Nykyinen tilanne, jossa kirkon jäsenten enemmistön ja päätöksentekijöiden avioliittokäsitysten välillä vallitsee syvä ristiriita, on ongelmallinen. Lisäksi on kestämätöntä, jos eri hiippakunnissa suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiin eri tavoin. Moni seurakuntalainen kokee, että keskustelu on jo käyty ja nyt pitäisi päästä eteenpäin. Koska prosessit kirkolliskokouksessa ovat hitaita ja päätöksiä voidaan joutua odottamaan vuosia, Paavalin seurakuntaneuvosto vetoaa
- piispainkokoukseen, että piispat ryhtyvät johtamaan prosessia niin, että yhdenvertaisuus jakaikkien seurakuntalaisten kirkkojärjestyksessä määritellyt oikeudet toteutuvat tasapuolisestikaikissa hiippakunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pappien rangaistuksista pidättäydytään, vaikka ne lain mukaan olisivatkin mahdollisia. Ne eivät kuitenkaan olerakentava tapa toimia epäselvässä tilanteessa – varsinkaan, kun ne asettavat niin papit kuinseurakuntalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen.
- tuomiokapitulien jäseniin, ettei samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja vastaankäynnistetä prosesseja, eikä heitä rangaista. Jokainen prosessi on raskas kyseiselle papille, jokakuitenkin on vain toteuttanut pappiskutsumustaan ja toiminut avioliittolaissa hänelle annetunvihkimisoikeuden mukaisesti. Lisäksi repivästä keskustelusta ja rangaistusten jakamisesta tuleepidättäytyä, koska ne loukkaavat ja satuttavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviasekä heidän perheitään ja kaikkia läheisiään, eli suurta joukkoa kirkkomme jäseniä.
- muiden seurakuntien kirkkovaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin, että nekin yhdessäpaikallisen kirkkoherran kanssa päättävät seurakuntiensa kirkkojen ja muiden tilojen olevanavoinna kaikkien parien vihkimisille ja hääjuhlille. Näin luottamushenkilöt osoittavat omanseurakuntansa olevan olemassa tasapuolisesti kaikkia jäseniään varten.
Helisngin Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvosto
Paavalin seurakunnassa ollaan kaikkein kauimpana Apostoli Paavalin opetuksista.
Yksi seurakunta pystyisi vihkimään kaikki Helsingin samansukupuoliparit. Jos ne kansanedustajat jotka ovat vihkimisen luvanneet. Seta, Tulkaa Kaikkiliike. Prideideologia liike ja asian kannattajat yhdistäisivät voimansa. Sellainen olisi helppo perustaa. Turha tuhlata kaikkien voimia.
Tällä menolla varmaan kohta Paavalin kirkko tulee myyntiin. Ehkä se voitaisiin myydä tälle herätysliikkeelle?
Alttarin sakramentti tunnustuskirjoissa ja tämän päivän kirkossa
https://youtu.be/S8LxvNCxIjQ
Kirkko elää omassa kuplassaan ja Paavalin seurakunnalla on vielä ihan omansa.
Siellä ilmeisesti kuvitellaan, että koko maassa hyväksytään heidän ajatuksensa ilman muuta.
Moni muu seurakunta on tehnyt vastaavan päätöksen avata kaikki tilansa sateenkaariparien hääjuhlalle, esimerkiksi oma seurakuntani Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta jo kaksi vuotta sitten.
No mutta teillähän on fiksu seurakunta. Antaa valoa ahdasmielisyyden pimeyteen.
”avata kaikki tilansa sateenkaariparien hääjuhlalle,”
-Sen vain kysyisin, että onko sinusta avioliittoon vihkiminen ja hääjuhla sama asia? Siis vaikka toki on erotettu aina vihkiminen ja sitä seuraava juhla. Mutta onko kyse siis sinusta _häistä juhlana_ ,johon ei liity mitään teologista sisältöä?
> Sen vain kysyisin, että onko sinusta avioliittoon vihkiminen ja hääjuhla sama asia?
Sen vain kysyisin, että mitä iloa on trollaamisesta ja saivartelemisesta. Hentilä ei missään vaiheessa sanonut, ettei vihkimisellä olisi teologista sisältöä, joten tarpeetonta lähteä tekemään tikusta asiaa.
”Sen vain kysyisin, että mitä iloa on trollaamisesta ja saivartelemisesta.”
-Voisitko olla puuttumatta?
Kysyn aivan vakavissani tätä, koska moni aivan oikeasti ajattelee, että naimisiin meneminen on yhtä kuin hääjuhla. Siksi kysyin.
Älä nyt hyvä ihminen pilaa elämääsi sillä että kysyn jotakin kun en edes kysy sinulta.
Mutta kun kerran halusit ilmoittautua, niin mitä itse ajattelet? Kirkollisesta vihkimisestä?
Juurikin siitä mitä teologista sisältöä on avioliittoon vihkimisellä, tulisi nähdäkseni keskustella. Ei siitä kuka ”pääsee naimisiin kirkossa”.
Kirkollinen vihkiminen ja siitä puhuminen on muuttunut valtavasti esim. siitä ajasta kun itse kävin rippikoulun. Silloin kysyttiin: miksi pitäisi mennä naimisiin? Miksi julkinen avioliittoon vihkiminen?
Ei sitä kenellä on oikeus (halutessaan) mennä (kirkossa) naimisiin.
Nyt kirkollisesta vihkimisestä puhutaan ”oikeutena” ja ”mahdollisuutena” ja pidetään kuin itsestäänselvyytenä että tottakai se on täysin vapaaehtoista ja jokaisen parin oma asia haluaako kirkollisen vihkimisen vai ei.
”Hentilä ei missään vaiheessa sanonut, ettei vihkimisellä olisi teologista sisältöä,”
-Tähän vielä nyt varmuuden vuoksi selvennys: en koskaan, käytännössä koskaan, piilota väitettä retoriseen kysymykseen, vaan kun kysyn jotain, niin toivon saavani siihen vastauksen. Enkä oleta (tai pyrin ainakin olemaan olettamatta) mitään etukäteen.
En siis väittänyt kysymykselläni ettei Jorma Hentilän mielestä vihkimisellä olisi teologista sisältöä. Mutta siitä teologisesta sisällöstä on puhuttu minimaalisen vähän. Lähinnä siitä on puhuttu, että pari haluaa saada liitolleen Jumalan siunauksen, eli nähdäkseni tällöin siinä ei ole varsinaista _teologista_ sisältöä.
Vain osapuolten omaan uskonelämään ja hengellisyyteen liittyvää sisältöä.
Pahoittelut Jorma H:lle töksähtävästä kysymyksenasettelusta.
> Mutta kun kerran halusit ilmoittautua, niin mitä itse ajattelet? Kirkollisesta vihkimisestä?
Minä jaan sen Lutherin ajatuksen, että avioliitto on Jumalan tahdon mukainen järjestys, useimmille välttämätön kutsumus ja vain harvat voivat noudattaa naimattomuuden kutsumusta. Mielestäni tämä saa tukea luomiskertomuksesta, jossa Jumala luo ihmiselle kumppaniksi nimenomaan toisen ihmisen (kokeiltuaan ensin kumppaniksi karjaeläimiä, lintuja ja villieläimiä).
Ajattelen, että ”kumppanihakuisuus” on Jumalan luoma ominaisuus ihmisessä, tai kuten Luther asian ajatteli, selibaatti rikkoo luomisessa annettua kutsumusta. Toki kristilliset kirkot ovat jo vuosisatoja tunnustaneet, ettei avioliitto ole aivan kaikkia varten. Tai kuten Jeesus puhuu äidin kohdusta asti avioliittoon kelpaamattomista. Ajattelen, että tällä viitataan ihmisiin, jotka eivät luonteenpiirteidensä johdosta pysty sitoutumaan parisuhteeseen. Mielestäni naimattomuus on ihmiselle epätyypillistä, mutta ei kuitenkaan Raamatun tekstien tai Jumalan tahdon vastaista vaikka ei olekaan useimmille luontainen valinta.
Ajattelen, että luotuisuus elää kumppanin kanssa ei ole rajattu heteroseksuaalisesti suuntautuneisiin ihmisiin vaan se koskee aivan yhtä lailla myös homoseksuaaleja. Ja mitä sitten itse vihkimiseen tulee, mielestäni se on jumalanpalvelus, jossa pyydetään Jumalan siunausta sille kumppanuudelle, joka toteuttaa edellä kuvaamaani Jumalan luomistyötä.
Eli tiivistettynä: Jumala on luonut ihmiselle sisäisen halun jakaa elämänsä kumppanin kanssa. Avioliittoon vihkimisessä tämä luomistyön tulos konkretisoituu julkisesti seurakunnan edessä ja sille pyydetään Jumalan siunausta.
”tottakai se on täysin vapaaehtoista ja jokaisen parin oma asia haluaako kirkollisen vihkimisen vai ei”
Niinhän se on ja niinhän se on vaikket asianlaidasta tykkäisikään.
Helsingin Tuomiorkirkkoseurakunnan päätös tarkoittaa sitä, ettäzseurakunnan kaikki tilat, sakraaleja tiloja myöten, ovat käytettävissä sateenkaariparien vihkimiseen ja sen juhlistamiseen.
Ajattelin ensin, etten vastaa Sari W:n viisasteluun, mutta koske se on aiheuttanut kommentointia, täsmennys oheisena niin selvästi, ettei jää varaa tyhjänpäiväisyyteen.
Mitäs tiloja Seta ja Pride tarjoavat samansukupuolisten hääjuhliin?
> Mitäs tiloja Seta ja Pride tarjoavat samansukupuolisten hääjuhliin?
No mikset soita ja kysy, jos asia sinua niin kovasti kiinnostaa. Miksi muiden pitäisi lähteä selvittämään asioita sinun puolestasi?
Nieminen. ” Jumala on luonut ihmiselle sisäisen halun jakaa elämänsä kumppanin kanssa. Avioliittoon vihkimisessä tämä luomistyön tulos konkretisoituu julkisesti seurakunnan edessä ja sille pyydetään Jumalan siunausta”.
Tässä on varmasti paljonkin perää. Daavidin ja Joonatanin keskenäinen liitto oli kahden ystävän liitto, jota Jumala siunasi ja jolle he yhdessä hakivat siunausta. Tässä oli kyse ystävyydestä samalla tavalla kuin Jeesuksen ja hänen apostoliensa ystävyydessä.
Avioliitto taas on eri asia, ja miehen ja naisen avioelämän hedelmänä saamme lapsia. Missään Ramatussa ei kehoiteta kahta miestä ”lisääntymään ja täyttämään maa”. Päinvastoin, Raamatun sanoma homiseksistä on johdonmukaisen kielteinen.
> Tässä on varmasti paljonkin perää. Daavidin ja Joonatanin keskenäinen liitto oli…
En tiedä huomasitko, mutta viittaamasi keskustelu koski avioliittoa. Ei edes erityisesti samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoa vaan avioliittoa yleisesti. Daavidin ja Joonatanin ystävyys ei liity tähän aiheeseen oikein mitenkään.
Menisi tämä keskustelu sujuvammin eteenpäin, jos pysyttäisiin aiheessa.
Ovet aukeavat blogin kommenttien perusteella(”Jorma Hentilä 14.10.2020 14:15”)? Piispat sulkivat ovet perinteisen pappeuden käsityksen omaavilta papeilta; Piispat kaitsivat ja pappisviran pois ottivat. Ovet aukesivat uusille tuulille?
Terveiset ryhdikkäille, vanhoille kirkoille! Teitä eivät ”uudet tuulet taivuta”?
Uusi aika on koittamassa? Vanhoilliset väistykööt!?
Helsingin hiippakunnan Paavalin seurakunta linjasi kantansa jo vuonna 2016 ja välissä käydyt kirkollisvaalit eivät siis ole kantaa muuttanut.
Paavalin seurakunta vetoaa siis kirkkomme piispoihin ja tuomiokapituleihin , ettei samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja rangaistaisi, vaikka se lain mukaan onkin mahdollista. Paavalin seurakuntaneuvoston aiemmin ottama kanta huomioon ottaen vetoomus on odotettu ja ymmärrettävä.
Olennaista ei kuitenkaan ole se, jaetaanko tuomiokapituleissa jotain rangaistuksia. Paljon olennaisempaa on se, että piispat ja tuomiokapitulit tekevät tehtävänsä ja ohjaavat kirkkomme pappeja kohti oikeaa menettelyä. Kirkossamme ei voi olla epäselvää, mitkä ovat papistomme virkavelvollisuudet, mikä on niiden vastaista ja minkälaisissa asioissa papistollamme on valat käyttää omaa harkintaansa.
Nykytilassa samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen menee selkeästi pappisviran virkavelvollisuuksien ulkopuolelle. Asiantilaa ei voida muuttaa, muuttamatta ensin kirkolliskokouksessa kirkon avioliittokäsitystä. Seikka kuinka hyväksyttävää papin on omien virkavelvollisuuksiensa ulkopuolella vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja jää itse kunkin omantunnon asiaksi.
Tilanteessa jossa papin oman harkinnan intentiona on ilmiselvästi ollut irrottautua kirkon opista ja opetuksesta, kyse on paljon muustakin kuin yksittäisestä vihkitoimituksesta. Kyse on myös luterilaisen kirkkomme ykseydestä ja koossa pysymisestä. Omille teilleen lähtenyt pappi tulee ohjata takaisin siihen oppiin, mitä kirkko yhteisesti opettaa.
Jukka Kivimäki, eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun muutos lähtee alhaalta. Tunnetuin tapaus on eronneiden vihkiminen.
Kuten toisaalla kirjoitetaan, Oulun hiippakunnan piista Jukka Keskitalo esittää toisille piispoille, ettei sateenkaaripareja vihkiviä pappeja enää rangaistaisi. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi luvan antamista vihkimisille.
Kiinnostavaa nähdä, miten piispat vastaavat. Keskitalon facebook-päivityksestä käy ilmi, että piispat kokoontuvat ensi viikolla.
Piispainkokous lausui johtopäätöksensä:
”Edellä esitetyn perusteella piispainkokous toteaa, että tuomiokapituleilla on oikeus määrätä seuraamuksia papeille, jotka ovat vastoin kirkon avioliittokäsitystä ja annettuja ohjeita vihkineet avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Esille tulleita vihkimisiä käsitellään tapauskohtaisesti. On syytä harkita pidättyväisyyttä seuraamusten määräämisessä.”
https://evl.fi/documents/1327140/78368905/piispainkokouksen-paatos-kho-ratkaisusta.pdf
Tässä taitaa nyt käydä niin, että hiippakunnat jakaantuvat kahteen leiriin, varoituksia jakaviin ja niistä pidättäytyviin.
” Lisäksi on kestämätöntä, jos eri hiippakunnissa suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiin eri tavoin”.
Kirkon historia käsittää pari tuhatta vuotta. En ymmärrä ollenkaan, että näin keskeisessä kysymyksessä joidenkin mielestä kaikkien pitäisi muuttaa näkemyksensä vain siksi, että jotkut muut ovat niin tehneet tai vaativat sitä. Koko kapinapappien toimintatapa on epämiellyttävä, eikä erityisestri lisää sympatiaa heidän ajamaansa uudistusta kohtaan. Se että tällaista alhaalta tapahtuvaa vaikuttamista perustellaan sillä, että ennenkin on tehty niin, ei kerro minusta muusta kuin siitä, että samassa hengessä toimitaan.
Täällä missä minä asun puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Kärsijänä tässä ovat lapset, vaikka vanhemmat saavat toki toteuttaa vapaasti erilaisia mielihalujaan. Kuvio on siksi erityisen vastenmielinen.
Yhteiskunnallisesta laista käsite aviorikos on poistettu, mutta ei Raamatusta. Toisaalta itse uskon, että erityisesti Ruotsissa tullaan lopulta peukaloimaan itse Raamatun sanomaakin vapauksiaan vaaliville nykysvenssoneille sopivaksi.Tämä olisi johdonmukaisin seuraus kaikesta siitä, mitä nyt näemme. Onneksi meillä Suomessa asiat eivät ole ihan yhtä huonolla tolalla.
> Kirkon historia käsittää pari tuhatta vuotta.
Tässä on hyvin harhaanjohtavaa vedota _tuhansien vuosien_ historiaan. Kirkothan ylipäätään alkoivat vihkimään ihmisiä vasta keskiajalla. Esimerkiksi Suomessa kirkollinen vihkiminen oli avioliiton pakollinen sinetti vuodesta 1734 vuoteen 1917, jolloin siviiliavioliitto jälleen laillistettiin.
Faktantarkistuksessa pari tuhatta vuotta kutistuu pariin sataan vuoteen…
Onko kommenttiketjusta poistettu osia keskustelusta koskien maistraatissa vihkimisen statusta?
Anteeksi, tässä tuliminulle pieni virhe, maistraatissa suoritetuista vihkimisistä puhumme toisen blogin yhteydessä.