Välimeren kaakkoiset rannat ja Lähi-itä pitävät myös Eurooppaa ja sen valtioita jollakin tavalla edelleen otteessaan. Alue luo jännitteitä vieläkin. Eivät ainoastaan eurooppalaiset valtiot ole kolonisoineet, vaan kolonialistinen oli myös idän osmaniturkkilainen imperiumi eli Ottomaanien valtakunta. Kohta vuosisadan on jatkunut tuon imperiumin alueiden uusjako. Islamilaiset valtiot oppivat Anatolian eli nykyisen Turkin alueen osalta, että länsimaat antavat lopulta periksi. Mustanmeren ja Välimeren ranta-alueen kreikkalaisen, kristityn väestön oli lähdettävä nykyiseen Kreikkaan. Kreikan alueilta taas siirtyi muslimiväestöä Turkkiin. Väestönsiirrot koskivat miljoonia. Kristikunta ei saanut alkuperäisiä pyhiä paikkojaan eikä Konstantinopolia, vaan nämä alueet jäivät Turkille ja on nyt pyritty islamilaistamaan, atatürkismi oli lopultakin vain väliaikaista.
Kreikan niemimaa, Kypros ja Balkan ovat vuorollaan olleet myrskyn silmässä. Jäljellä olevat rippeet Palestiinan mandaatista ovat olleet taistelun kohteena yli seitsemän vuosikymmentä. Pienelle alueelle riittää jakajia. Muinaisille paikoilleen uudelleensyntyneen juutalaisvaltion eli Israelin ja myös Palestiinan arabien lisäksi haluavat arabi-islamistit ja taustalla uhoonsa nouseva islamistinen Iran ottaa alueen komentoonsa. Viimeisin rauhansuunnitelma on vuosikymmenestä toiseen ollut kahden valtion malli. Ensimmäinen kahden valtion jako oli jako Cis- ja Trans-Jordaniaan 1920, arabivaltioksi syntyi Jordanjoen tuonpuoleinen Jordanian kuningaskunta. Se ei muslimivaltioille riittänyt. Jordanin (Cis) tämänpuoleiset alueet jaettiin 1948 YK:n päätöksellä jälleen Israelin ja arabiväestön alueisiin. Sekään ei arabivaltioille sopinut, vaan ne julistivat sodan Israelille. Tarkoitus oli pyyhkiä juutalaisväestö kokonaan pois.
Lukuisten sotien jälkeen Oslon sopimus yritti taas kahden valtion mallilla. Oslon sopimuksen ajauduttua Camp Davidissa vuonna 2000 umpikujaan paljastui syyksi Jerusalemin asema, arabikatu tai muslimimaailma ei voinut hyväksyä Temppelivuoren asemaa osana Israelia. On hyvä verrata, millainen tilanne syntyisi, jos Kreikka ja kristikunta vaatisi Konstantinopolia eli nykyistä Istanbulia ja Hagia Sofiaa omakseen, mihin muuten olisi toki perusteita. Kuitenkin Israelilla on historiallisesti ja arkeologisesti merkittävämmät siteet Temppelivuoreen ja Jerusalemiin kuin muslimeilla, jotka kaikesta huolimatta ovat saaneet käyttää Temppelivuoren pyhiä paikkoja kuten kristitytkin omiaan.
Israel jatkoi Lähi-idän rauhanprosessia USA:n presidentti Bushin Tiekarttana mainostetun suunnitelman puitteissa 2000-luvulla. Samalla arabien, palestiinalaisten ja iranilaisten muodostamat ja tukemat islamistijärjestöt lisäsivät vuosi vuodelta intifadoja sekä itsemurhaiskuja. Israel vastasi turvatoimilla ja myös turvamuureilla. Gaza tyhjennettiin vuonna 2006 juutalaisista ja se luovutettiin Palestiunalaishallinnolle, joka menetti sen vaaleissa ja sitä seuranneessa sisällissodassa Hamasille. Länsirannan palestiinalaisalueiden itsemääräämisoikeutta vahvistettiin Palestiinalaishallinnon puitteissa. Yhdessä yritettiin pärjätä levottomuuksista huolimatta.
Viime vuosina Israel on pyrkinyt ylläpitämään rauhaa alueluovutuksin ja kahden valtion malliin perustuen. On annettu maata rauhaa vastaan. Vain Syyria ei ole saanut Golanin strategista ylänköseutua takaisin itselleen; Gennesaretin laaksosta voi kuka tahansa nähdä, miksi ei. Aluetta ei voisi puollustaa, jos ylänkö olisi vihollisjoukoilla. Jatkuva sodankäynti Gazasta ja erityisesti uuteen holocaustiinkin verrattu, 7.10.23 tapahtunut silmittömien kidutusmurhien sarja, Iranin tukema Hamasin ja Islamilaisen Jihadin terrorihyökkäys on muuttanut strategiset asetelmat ja asenteet. Luultavasti Israel ei enää halua sitä, että näennäisten rauhanlupausten varjolla sen rajoilla Libanonissa, Syyriassa ja Gazassa valmistellaan sotilasteknologiaa, rakennetaan hyökkäystunnelaita ja ohjussiiloja.
Israelia ja sen olemassaoloa tunnutaan pitävän syynä Lähi-idän jatkuvaan sotatilaan. Tuo käsitys perustuu mielestäni arabien ja muslimimaiden näkökulmaa myötäilevään tiedonvälitykseen, jota länsimaiden progressiivinen sekä suvaitsevainen uutisointi toistaa uskollisesti. Tosiasia on, että Iran, arabimaat ja Turkki olisivat jonkinasteisessa sodassa, vaikka Israelia ei olisi olemassakaan. Nyt kuitenkin Israel on olemassa ja se voisi olla avain rauhaan ja kukoistukseen alueella, jos sille annetaan rauha. Ei kuitenkaan ole kysymys vain maallisista, sillä ilmeisesti kysymys on muslimeille islamin kunniasta. Jo varhaiseen islamiin, profeetan esimerkkiin ja Koraaniin, on sementoitu viha juutalaisia kohtaan, antisemitismi, jota arabiaksi huudetaan Euroopassakin Malmösta Berliiniin: ”Khaibar, Khaibar ja jahud!” Noilla huudoilla halutaan juhlia profeetta Muhammadin toimeenpanemaa Khaibarin juutalaisten joukkomurhaa Arabian niemimaalla.
Israel on pinta-alaltaan pieni valtio, jota ympäröivät laajat ja väkirikkaat arabimaat. Myös juutalainen väestö Israelissa on pakolaisia, monien isovanhemmat ovat paenneet Euroopasta, mutta noin 800 000 juutalaista joutui pakenemaan myös ympäröivistä arabimaista turvaan Israeliin. Siksi monet pitävät oikeutettuna, että ympäröivät arabimaat ottavat vastaan ja asuttavat vastavuoroisesti palestiinalaispakolaisia. Israelissa ja kiistellyllä Länsirannallakin on juutalaisryhmiä, joilla on monituhatvuotinen asutushistoria kotiseudullaan. Israelin valtion sisällä on toki myös arabiankielistä väestöä, joista osa on sitoutuneita Israelin kansalaisia. Israel on enemmistöltään juutalaisvaltio ja sellaiseksi tarkoitettu, mutta se on myös monietninen ja muun muassa arabia on maassa virallisissakin yhteyksissä käytetty nykyheprean lisäksi. Voi olla, että kahden valtion malli jää toteutumatta ja unohtuu historiaan, tai ehkäpä sen katsotaan lopulta toteutuneen jo vuoden 1920 jaossa, jossa Jordanian kuningaskunta syntyi.
Pentti Tepsa
Olisi kiva ja hyvä, jos Lähi-Idässä olisi kaikille turvallinen tila.
Nyt vain näyttää siltä, että vaatimus turvallisesta tilasta tuntuu äänekkäimmin olevan vain ”poliittisesti korrektin mielipiteen”mukaisesti koetun ihmisosan perusoikeus alueella.
Kahden valion ratkaisusta on tulut jonkinlainen ”mantra”, jota julistetaan ja kuvitellaan, että julistuksella saavutetaan kaikille turvallinen tila. Hiukan tulee mieleen täässä(kin) vanha ”Keisarin uudet vaatteet” (tai -aatteet?) -kertomus.
TIlanne tietenkin on huolestuttava ja murheellinen, jottain tarttis tehdä.
Kiitos lukemisesta, asian ajattelemisesta ja kommentoinnista.
Turvallinen tila olisikin parasta. Joskus tutkijana vieraillessani Jerusalemissa olen asunut Puutarhahaudan ja Damaskospirtin naapurissa olevassa luostarissa. Nukuin turvassa, siltä tuntui.
Ajattelu, muistaminen ja rukous. Siitä lähtee turvallinen muutos.
Vuodesta 1948 lähtien on Israeliin hyökätty ja aina hyökkävä on reilusti hävinnyt. Sen jälkeen hyökkääjä katsoo, että häntä olisi kohdeltava kuin voitajaa.
Israelin tila on hengellinen mitä sen jatkuvaan sotimiseen ”filifstealaisia” vastaan tulee. Hengellinen sillä perusteella, että Jumala käski karkoittamaan Kaanaassa silloin asuvat kansat. Tavallaan oli kysymyksessä suostuminen Jumalan karkoittamiseen. Ei suostuttu mihinkään ja kivi kengässä pysyy maailmantappiin asti.
Kun filistealaiset jäivät Kaanaaseen heidän valituksensa ja sotaisa kanssakäyminen Hebrealaisten kanssa alkoi.
Me voimme ihmetellä ja iloita kuinka hyökkääjä aina möhlii tavalla jos toisella.
Kiitos erinomaisesta blogista, Pentti Tepsa! Kysymys ”islamin kunniasta” on mielestäni hyvinkin avainasemassa samoin kuin Israelin turhautuminen toisen osapuolen puolinaisiin lupauksiin ”rauhasta” samalla kun ne valmistautuvat tuhoamissotaan. Tietysti voidaan kysyä, missä määrin siirtokuntien jatkuva rakentaminen ja palestiinalaisten pitäminen kuristusotteessa edesauttaa rauhan rakentamista. Mutta mikään myönnytys Israelin taholta tuskin riittää silloin, kun lopullisena tavoitteena on juutalaisten lopullinen poistaminen alueelta…
Marko, kiitos kommentoinnista. Samansuuntaisia ajatuksia on itselläni.
Olin Israelissa silloin kun ensimmäinen Jom Kibbur sota alkoi 1973. Olin tutustunut moniin Israelilaisiin ja työskennellyt heidän kanssaan. Sodan alkaminen oli valtava järkytys. Varsinkin kun molemmat rintamat murtuivat heti. .Näin miten sotilas tuli kertomaan naapurin perheenäidille tämän miehen kaatumisesta. Tuo näkymä on piirtynyt syvälle mieleeni.
7.10 hyökkäys nosti vanhat muistot mieleen elävästi. Hyökkäyksen käsittämätön brutaalius nosti ensi vihan, mutta sitten hyvin pian oivalsin, että juuri se oli Hamasin tarkoitus. He tekivät sen kaiken juuri siksi että saivat aikaan kansassa valtavan trauman. Kokonaisia monilapsisia perheitä poltettiin elävältä koteihinsa. Vauvoja ja taaperoikäisiä pienokaisia laitettiin häkkeihin, kuin eläimiä. Jokainen Israelilainen tuntee jonkun jota tapahtuma koskee henkilökohtaisesti.
Mietin miksi se tehtiin juuri niille ihmisille, jotka olivat pyrkineet monin tavoin helpottamaan ja auttamaan Gazan asukkaita. Kuljettivat lapsia sairaalahoitoon. Järjestivät työmahdollisuuksia ja kaiken kukkuraksi olivat Israelissa niitä, jotka eniten pyrkivät rauhaan Palestiinalaisten kanssa.
Sitten oivalsin syyn kaikkeen. Muutamilta alan asiantuntijoilta olen vahvistusta toivonut, mutta en ole sitä heiltä saanut. Sen sijaan Hamasin johdolta on median kautta tullut tietoja, jotka vavistavat omaan näkemystäni.
Jonka mukaan hyökkäyksen tavoite oli pakottaa Israel tuhoamaan Gazaa, Josta seuraa se mikä nyt onkin tapahtunut, että Israelin maine on romahtanut ja monet entiset ystävät ovat kääntyneet selkeästi Israelia vastaan.
Eli ovat jo saavuttaneet päämääränsä.
Hamas teki hyökkäyksen niin järkyttävällä tavalla, että se pakotti Israelin hyökkäämään. Sille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa. Hamas johto on ilmaisut selkeästi sen, että siviilien suuri kuolleisuus on tärkeä osa operaatiota.
Samoin kuin sen, että Israel hyökkää. ” Israel on nyt juuri siellä missä sen tuleekin olla”.
Koko alue on rakennettu niin, että päiväkotien sairaaloiden ja kotien ym. välittömässä läheisyydessä on Hamasin puolustusasemia, tunneleita ja sakettien laukaisuasemia. Joten siviilien kuolemia ei voi mitenkään estää. Lisäksi Hamasin media toimii tehokkaasti. Heiltä tulee heti syytökset Israelille, niistäkin asioista, jotka he itse ovat aiheuttaneet. Hamasilla ei ole armeijaa vaan vain taistelijoita. He ovat näin ollen siviilejä. Yli 10.000 uhrille ei ole olemassa mitään nimiä tai henkilötunnuksia. Joten on todennäköistä, että heidät on vain lisätty lukuun. Hämmästyttävää uutisissa on se että rikollisjärjetön antamia tietoja pidetään luotettavina. Israelin antamia tietoja vähätellään ,tai ei edes julkaista .
Uhrien määrä on silti suuri. Kukaan ei voi tietää kuinka moni siviili on taisteluihin osallistunut ja saanut niissä surmansa.
Hamas teki tutkimuksen Palestiinalaisten keskuudessa ja tuloksena oli että 70% vastanneista ei hyväksy vain Länsirannalle perustettavaa itsenäistä valtiota. Selväähän se on sillä tuolla alueella ei ole rakenteita, joita jotka
itsenäiseen elämään vaaditaan. Kaikki välttämätön on Israelin varassa. Vesijohtojärjestelmästä alkaen.
Mielenkiintoisia ja kiinnostavia ovat nuo silminnäkijähavaintosi, kiitos Pekka.
Näyttää siltä, että Israelin on taas taisteltava tiensä eteenpäin.
Moni länsimaalainen ei ymmärrä, miten tuhoisa Hamasin hallinto on gazalaisille itselleen.
Länsimaalaiset kyllä tukevat islamistisia joukkioita ihmisoikeuksien, kolonisaation vastustamisen ja ties minkä varjolla. Kun päädytään Afganistanin kaltaiseen hirmuhallintoon, alkaa uusi itku ja parku, että rahaa pitäisi taas saada loputtomaan ihmisoikeustyöhön.
Ei voi kuin ihmetellä sitä sinisilmäisyyttä, jolla kahden valtion mallia tunnutaan ”martkkinoitavan” – täällä lännessäkin. Toiseajattelua.
Jokin aika sitten syytettiin Israelia kymmenien telttaleirissä asuvien tappamisesta. Tuon leirin läheisyydestä oli ammuttu raketteja. Israel kohdisti iskun siihen asemaan ja jostain syystä räjähdyksiä alkoi tapahtua myös leirissä. Eihän siellä olisi pitänyt olla mitään räjähtävää. Aseita oli siis myös leirissä. Tästäkään meidän uutisissa ei mainittu mitään.
Kuvaavaa tiedotuksen yksipuolistamisesta oli se sodan alussa sairaalan piha-alueella tapahtunut onnettomuus, josta Hamas heti syytti Israelia. Väitettiin, että 500 siviiliä kuoli. Se tieto mikä ensin saadaan jää mieleen.
Jälkeenpäin on selvitetty, että kyseessä oli Hamasin itse ampuma ohjus, joka putosi sairaalan pihalle.
Israelia syytetään kansanmurhasta. Todellisuudessa Israel varoittaa siviilejä ensin siitä mihin aiotaan pian hyökätä, jotta siviileillä on aikaa paeta alueelta. Näin ei yksikään maa ole missään sodassa toiminut. Vihollinenhan saa samat tiedot heti käyttöönsä ja kykenee järjestämään puolustusta ja ansoja. Lentolehtisin ja puhelinviestein varoitetaan. Sekä myös pienellä räjähteellä sen talon katolle, joka aiotaan tuhota isolla pommilla. Jolloin asukkailla jää aikaa poistua talosta.
Kahdenvaltion malli on vain poliittista peliä. Sen pelin nappuloita ovat Palestiinalaiset.
Kyllä diplomaattipiireissä täytyy olla se tieto, ettei sellainen valtio ole mahdollinen, jolla olisi vuoden 1967 rajat.
Se merkitsisi Israelille myös sitä, että sen pääkaupunki Jerusalem jäisi pussin perälle.