”Viemme varmasti kaikki oikeusasteet eteenpäin”
Siinä se pätkä nuoruutta, Juhana Pohjolalla ja koko vanhuus, Päivi Räsäsellä, sitten meneekin.
On kysymys oikean asian puolustamisesta ja se on uskovien tehtävä. Toisaalta Jeesus neuvoo:
Matt. 5:39, Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
Oikeassa oleminen ei ole Jumalan Seurakunnan tehtävä, koskien ajallisia asioita, etuja. Meidän tehtävä, tekeminen perustuu Jeesuksen viimeisiin sanoihin ajassa:
Apt.1:8, ”vaan, kun Pyhä Henki tulee päällenne (Pyhän Hengen kaste), niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.
Ihminen luonnostaan saa sanotuksi tuon otsikossa olevan uhon ilmaisun. Tämä LHPK:n johtajan julistuksen henki ei halua lukea Kirjoituksien ohjeita taistelussa pahaa vastaan. Edellä oleva Jeesuksen neuvo on osa yleistä Jumalan Seurakunnan tehtävää, taistelua jota ei käydä näkyvin, inhimillisin asein.
Tämä hengellisen sodankäynnin strategia on toteutunut vain olosuhteitten pakosta, pakon edessä. Menestys on ollut huima. Ajankohtaisia esimerkkejä ovat mm. Kiina ja Iran. Näissä kummassakin esimerkkimaassa nk. maanalainen seurakunta kasvaa ja uskovia tuomitaan vankilaan vain, koska he ovat päättäneet seurata Jeesusta joka päivä. Jo sitten ensimmäisen ihmisten suosion, vt. Apt. 2:47, “.. ja ollen kaiken kansan suosiossa..”, kun se loppui silloisen kirkon vastustukseen, niin siitä alkoi “helluntalaisuus” ja maailmanlaajuiseksi levinnyt evankeliointi.
Julkinen, laillinen vastustus on ollut pimeyden voimien toiminta, jota vastaan sotii Herra, eli strategia on Ylhäältä. Tämän sotataidon olemus on näkymätön ja kuulumaton. Eli ihmisen kansalaisrohkeus ei saa kiitosta Jumalalta, ei ole koskaan saanut, kun taivaallisten, hengellisten tulosten valossa asioita punnitaan.
Jumalan sodankäynti etenee valmiissa teoissa, tasoitettua tietä. Silloin kun tuntuu, että on iskettävä oitis Psalmi 37 ei istu tilanteeseen. Daavid tässä psalmissa paljastaa koko menestymisensä salaisuuden 5. jae “Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.”
Tämä Psalmi on riittävä ohje, miten toimia, kun peruspylväitä hajotetaan. Jo ensimmäisen taistelun uhatessa, Jumala ilmoitti Moosekselle 2.Moos.14:14 Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.”
Jusu Vihervaara kannanotot oli yksi pisimmälle menevistä hömpötyksistä. Oli toinen järjestäytyneen ”rikollisuuden” vedätyksistä, tällä foorumilla.
Juuri näin kuten Reijo Mänttäri sanoo, Jussu Vihervaaran agenda oli yksinomaan homoagendan levittäminen valheen kaikella kieroudella, kunnes hän jäin kiinni.
Jäikö hän ’kiinni’ vai väsyikö häneen kohdistuneeseen ilkeilyyn? Liian moni heittämänne kivi osui kai kipeästi.
Vaikuttaa siltä, että myös piispa Laajasalo on huolissaan sananvapaudesta, kun hän twitterissä toteaa olevansa kyllä eri mieltä Päivi Räsäsen kanssa, mutta toteaa, että ”sivistysmaissa vääristä sanoista ja ajatuksista rankaisemisen kynnys pitää olla todella korkea. Ilman uskonnon ja sananvapautta ei ole vapautta ollenkaan.” Tämä kannanotto on myös seurakuntalainen.fi sivustolla, jossa arkkipiispa Luoma pidättäytyy kannanotosta ( ymmärrettävästi) ja puhuu asiasta ns. ”yleisellä tasolla.” Olen Mänttärin kanssa eri mieltä siitä, että jos tuomio tulee se on vietävä niin pitkälle kuin on tarpeen. Se ei ole mielestäni millään tavalla uhoamista. Sananvapaudesta on ollut moni muukin huolissaan.
”Ongelma on käsittääkseni kyllä se, että valtakunnansyyttäjä avustavine virkahenkilöineen lukee Päivi Räsäsen tekstiä irrallaan kristillisen uskon kontekstista.”
Tämä Markon ajatus on hyvä ja asia voi olla juuri näin. En sitten tiedä, onko se mitenkään lieventävä asia, että me kristityt elämme tässä omassa kuplassamme ja meitä ei oikein aina ymmärretä.
Tässä tapauksessa ovat syyttäjätaholta menneet regimentit sekaisin. Tuskin oikeusoppineiden tehtävänä on määritellä mikä on syntiä. Vai pitääkö yhteiskunnan alkaa määrittelemään kirkon puolesta, mikä on syntiä? Naurettava ajatus.
Kosti ja Kari R,
Ei synnistä keskustelu kuulu Raamatun ulkopuolelle ja ulkopuolisille. Ulkopuoliset kyllä voivat rangaista Raamatun käskyjen ja kieltojen noudattamisesta, eikä siihen ole mitään nk. vedenjakajaa. Raamatun opetus soveltuu ajalliseen, ei hengelliseenkin tutkiskeluun ja on soveltunutkin, mm. v. -71 asti, kunnes luonnoton sukupuolinen harrastus, harjoittaminen katsottiin ”jokamiehen ja -naisen oikeudeksi”.
En kyllä ole mitenkään varma siitä, että meidän kristittyjenkään tehtävä olisi määritellä syntejä ja puhua niistä koko ajan. Rakastakaa ja armahtakaa, kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain.
Sukupuolisuudessa on itse kullekin luonnollista se, mikä on juuri hänen luonnolleen sopivaa. Kun määritellään tiukasti kaikille yhteiset ’luonnollisuuden’ normit, pakotetaan suuntauksiltaan poikkeavat sellaiseen, mikä on heille luonnotonta.
Piispa Hintikan valtakunnassa Espoossa on ”luonnollista” se, minkä hän määritteli kirkolliskokouksessa 14.8.2020.
Katsokaapa Reijo Mänttäri ja kumppanit tänään telkusta TV 5: stä elokuva nimeltä Boy Ereased. Tämä klo 21.00 alkava tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo mm. eheytyshoidoista, joiden kohteena on pastorin Jared-niminen poika. Leffa on saanut hienot arvostelut.
Joopa joo, piispa Hintikan valtakunnassa kyllä neuvotaan, miten toisinajattelijat eheytetään.
Kosti kosti.
Seppo H.,
kun olet katsonut leffan niin siitä voit ottaa sanoman ulos. Tai kertoa saman Kirjoituksiin perustuen.
Mika Walarilta kysyttiin, mitä hän halusi teoksellaan Sinuhe egyptiläinen sanoa. Hän vastasi, että lue kirja. Ei taideteoksesta voi ’ottaa sanomaa ulos’.
Martti martti. Kalajoen käräjilläkin esivalta syytti körttiläisiä ”liiallisesta herätyksestä” Nyt valtakunnansyyttäjä ”konventikkeliplakaatilla” yrittää syöttää esivallan arvoliberalismia, ettei ainakaan pidä ”toisinajatella.”
Ketään ei syytetä ajattelemisesta, ei näin tai toisin. Rikkeen nimike on ’kehotus vastaan’. Vastustaminen on enemmän ja muuta kuin ajatteleminen. Se on toimintaan johtavaa asennoitumista. Mitä konventikkeliplakaattiin tulee, se koski kokoontumisia sinänsä, ei niiden luonnetta herätyskokouksina. Taustalla oli toki huoli kansan heräämisestä, varsinkin yhteiskunnallisesta havahtumisesta.
Päivi Räsänen on toistuvasti muistuttanut, Raamattu kuvaa vain homoseksuaalisuuden harjoittamisen synniksi. Näin ollen hän käyttää samoja käsitteitä, joilla tätä asiaa on kirkoissa (eikä vain evlut.kirkossa) ollut tapana arvioida. Kun piispat julkisivat kirjan Kasvamaan yhdessä (1984) siinä ilmenee samoin opetus, että homoseksuaalinen taipumus ei ole syntiä, mutta teot ovat.
Mikäli ollaan johdonmukaisia, niin nyt olisi koottava kaikki kirjat, joissa näin opetetaan valtakunnansyyttäjän pöydälle arvioitavaksi.
”Tanskassa on keskusteltu valmisteilla olevasta laista, jonka mukaan uskonnollisia yhteisöjä velvoitettaisiin kääntämään kaikki saarnat ja puheet tanskaksi ja lataamaan ne nettisivuilleen.”(K&K). Mitä hulluutta!!! – Mielenkiintoista, ketkä kohta istuvat saarnoistaan käräjillä. Luulisin, etteivät körttiläiset ainakaan ensimmäisinä tällä kertaa, vaikka tunnekin suurta sympatiaa Malmbergiin, Lagukseen ja muihin senajan herännäisjohtajiin aina Jukka Malmivaaraan asti. 2010-luvulla meno on muuttunut ja varsinkin viimeisinä vuosina.
En huomannut tuota enimmäistä lausettasi; ”Ketään ei syytetä ajattelemisesta, ei näin tai toisin.”
Ei ole todellista. ”Ketään ei syytetä ajattelemisesta”. Pohjois-Koreassa syytetään siitäkin. Kohta täälläkin ovat virat auki ”ajatuspoliiseille.”
Vielä pienenä huomiona tuosta kirjasta Kasvamaan Yhdessä (1984), että sen yhtenä vastaavana kirjoittajana on ollut arkkipiispa emeritus John Vikström.
Emme asu Pohjois- emmekä Etelä-Koreassa.
Sama kaiku on askelten.
Kuunnelkaamme omien askeleittemme kaikua. Vastustaessamme kuviteltua äärivasemmistolaisuutta turvaudumme liian helposti todelliseen äärioikeistolaisuuteen. Marssivien saappaiden ääni lähtee mahdollisesti omista jaloistamme käydessämme päin sen heijastusta.
Yllät varsin runolliseen ilmaisuun tuossa tekstisi lopussa”….käydessämme päin sen heijastusta.” Myös sanapari ”kuviteltu äärivasemmistolaisuus – todellinen äärioikeistolaisuus”, menee ohi aiheen ja on sinun yksityisajatteluasi. ”LWF General Secretary joins appeal to government to drop draft law requiring sermons to be translated into Danish.” Mikäli tämä ei huoleta, että ”valtakunnansyyttäjä näyttää, kuinka sanan- ja uskonnonvapaus murennetaan,” niin mikäpä siinä sitten.
Aiheena on ymmärtääkseni käräjöinnin epäkristillisyys. Siihen liittyen halusin lausua – kenties liian lennokkaasti – että hyökkäämme usein sellaista vastaan, joka on ominaista itsellemme.. Jollei ole, se saattaa kiistellessä tulla omaksemme.
Epäkristilliseksi käräjoimistä tässä asiassa voidaan hyvinkin kutsua. Timo Eskolan viimeinen blogi sen osoittaa selkeästi. Siinä tulee selkeät askelmerkit, mikä tässä kaikessa on taustalla.
Käräjille tarvitaan kaksi osapuolta. Kuinka kumpikaan välttäisi ’epäkristillisyydet’?
Kari R.
Ei meidän tarvi määritellä syntejä, koska sen hedelmät on jo määritelty Raamatussa. Raamattua täytyy vain lukea, jotta pääsisi ymmärtämään että teko on synnin, eli ero Jumalasta, seuraamus, eli hedelmä, mikä tämän tuo julki.
Kyllä uskovien keskenään on kehotettu toisiamme rohkaista, valvoa pelastukseen. Ei ole kysymys syynäämisestä, vaan ilmeisen esiintymisestä ja sen hoidosta.
Jaak. 5:14-20 selventää, että ao. aina itse tuo syntinsä valkeuteen, mistä hän haluaa nousta, tehdä parannus.
Syntisyys on ihmiskunnan ”ominaisuus” ja ne moninaiset teot, joita tekosynneiksi kutsutaan, ovat siis seurausta siitä. Ei meidän ole syytä miettiä toistemme tekosyntejä vaan keskittyä siihen alkusyyhyn. Siihen on antanut Jumala itse vastauksensa eli Jeesuksen Kristuksen, joka pois ottaa maailman synnin. Joka Häneen uskoo, pelastuu, oli sitten homo tai hetero tai joku muu syntinen.
Tämä ominaisuus-käsite sopii, tai on syntynyt luterilaisuudesta, ei Raamatusta. Lutherin koko opetus ikäänkuin perustuu painotukselle ”olemme kaikki syntisiä siis lankeamme jokatapauksessa, eikä sille minkään voi”.
Muotoilin näin ja halusin tuoda esiin asenteen ”rakkaudellisuuden”, mistä ääri-ilmiönä pidän kehoitusta ystävälleen Melantchotille, ”tee rohkeasti syntiä ja rukoile ….”.
Sallitaan samalla kaksimielinen tila, mikä olisi olemassa uskovaksi kastetuilla, siis sakramentti oppi.
Ilmaisisin ”perussyyn” eli synnin, niinkuin se tuodaan esille Raamatussa, eli se on ero, Jumalasta, kapina Jumalaa vastaan. Kun ihminen tulee uskoon, hänestä tulee Jumalalle kuuliainen työtoveri. Synti kehotetaan panna pois, eli ihminen ei tuota synnin hedelmiä, koska ei ole Jumalasta erottavaa ”puuta”, mikä kasvaisi tekoja. Liha, meidän katoava ihminen nauttii synnistä, siksi se täytyy alistaa uudestisyntyneelle hengellemme, eli kuolettaa, sensijaan että lihasta, mm. ajatuksissamme silittelisimme homoutta. Tämä ”silittely” ei ole yhteistyötä Jumalan kanssa.
Eli ihminen on täydellisesti oman onnensa, autuutuksensa ”seppä”. Jumala haluaa, että kaikki ihmiset kaikkialla tekisivät parannuksen, tulisivat uskoon. Ihminen vain tässä asiassa on täysin päätösvaltainen ottaako hän vastaan valmiin pelastuksen, mitä Jumala ei kehenkään väkisin tunge.
Lutherin Sidottu Ratkaisuvalta-kirja on teologinen tarpeeton taidonnäyte. Se piirtää vähintään kolmenlaisen ”tiekartan” tulla uskoon, mutta ilman kastetta se ei aktivoidu ei mikään vaihtoehto.
Minä ehkä esitän luterilaisesti suuntautuneen kannan ja sinä helluntailaisesti suuntautuneen kannan. Aina me olemme jonkin -laisia. Synnitöntä ihmistä ei ainakaan Paavalin mukaan ole, joten kai Paavalikin sitten oli ”luterilainen”. Ihmisen osa on uskoa tai olla uskomatta. Se ei ole teko vaan usko. Jumalan Henki vaikuttaa meissä uskon kautta.
Kaikki kannat on käytävä ’testityökalun, eli Raamatun läpi. Luterilaisuuden kannat, jotka esitit, eivät löydy Raamatusta. Siihen tähtään ja sinä tähtäät muualle.
Uskova ei elä synnissä. Luterilaisuudessa se ”onnistuu”, koska olemmehan kaikki syntisiä ja teemme syntiä joka päivä. Eli perussyy, jota haikailit, on ero Jumalasta, mutta nyt haluaisit puhua jotain luterilaisempaa.
Kristuksessa uskova on vanhurskas, täydellisesti otollinen, Jumalan edessä täydellinen, ei yhtäaikaa syntinen ja synnitön. Lihan synnittömyydestä ei ole kysymys, koska parhaimmillaankin se on vain aikaan sidottu kotelo sille todelliselle minällemme, mikä taivaan perii. Siksi lihaa ei pidä hoitaa, vaikka Luther näin opettaa. Uskova hoitaa suhdettaan Jumalaan, mikä hoitaa meitä kokonaisuudessa, eli asettaa alistaa lihankin omalle paikalle. Tämä alistus ei ole oma ponnistelu vaan alistumista Jumalan työlle meissä.
” Luterilaisuuden kannat, jotka esitit, eivät löydy Raamatusta. Siihen tähtään ja sinä tähtäät muualle.”
Tämä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa. Kannattaa lukea ja miettiä vähän syvällisemmin. Minulle on ihan sama, mikä -lainen joku näkemys on. Totuus on olennaista. Olemme viimeisen 2000 vuoden aikana nähneet, että Jumalan totuudesta on käännetty ja väännetty jos jonkinlaisia versioita. Myös minä, kuten varmaan kaikki muutkin Jeesukseen uskovat, pyrin löytämään sen alkuperäisen perustotuuden enkä jotain valmiiksi pureskeltua versiota. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä…” Ei siitä tarvitse yrittää tehdä mitään ”jalostetumpaa” versiota, minkään -laista.
Jos ei tämä ole ”raamatullista”, niin mikä sitten?
Raamatusta kyllä löytyy varmasti jonkinlaiset perusteet ihan mihin tahansa, jos sitä niin haluaa lukea ja tulkita. Siksi tulkinnat ovat niin loputtoman moninaisia. Kukaan ei lopulta taida tietää kaikkia Jumalan ”salaisuuksia”. Meidän on vain mentävä oman ymmärryksemme mukaan ja uskoa, että Henki auttaa ymmärrystämme.
Minusta on mielenkiintoinen käsitys tuo , ettei uskova ole syntinen , mutta uskovan liha silti voi saada lankeamaan syntiin. Ikään kuin lihan teot eivät olisikaan enää uskovaisen henkilökohtaisia syntejä.
Reijo kirjoitti : ” Lihan synnittömyydestä ei ole kysymys, koska parhaimmillaankin se on vain aikaan sidottu kotelo sille todelliselle minällemme, mikä taivaan perii. ”
En näe mitään eroa näiden kahden asian välillä. Tässä eri opit antavat vain erilaisia nimityksiä. Kyse on kuitenkin ihan samasta asiasta.
Toinen puhuu perisynnistä, josta vain kuolema voi uskovan vapauttaa. Toinen antaa samalle asialle Raamatullisen nimen : ”liha”. Siitäkään uskova ei pääse eroon, ennen kuolemaansa.
Asia taitaa vain olla niin, että puhutaan aivan samasta asiasta, mutta eri ”kielellä”. Jolloin yhteisymmärrystä ei voi löytyä.
Pekka Veli,
Ikäänkuin-sana on johdatus erilaiseen ymmärtämiseen tai paremminkin haluun tulkita se mikä on luettavissa.
Liha ja perisynti tuntuu parilta, jossa toinen”tarvii” toista,” menestyäkseen”. Toinen on Raamatussa mutta toista ei sieltä löydy. Tulee alakoulun laskennonopetuksen loruntapainen sääntö, ”ei voi ottaa, täytyy lainata. Eli ollaan lainattu, pakon edessä, käsite perisynti. Opit on vain Raamatussa, tulkinnat ja traditiot ovat lainatavaraa.
Viimeinen kappaleesi on vain sinun ymmärrettävissä. Raamatun totuudet ovat ison kuvan paloja, ei rihmoituksia Kuvan ulkopuolelle. Pala loksahtaa paikalleen rihma on kuin liisteriä.
Pakanoiden apostoli Paavalilta ”onnistui” myös sama, mikä ”onnistuu” luterilaiselta kristityltä, olla samanaikaisesti syntinen ja Jeesuksessa Kristuksessa vanhurskas.
”…mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room. 7:23-25
Edellä kirjeessään roomalaisille Paavali myös totesi tekevänsä sitä pahaa, mitä ei tahdo. Helluntailaiset eivät tätä Raamatun opetusta hyväksy.
Kari P.
Olet tässä Pekka Velin puolesta naseva, sanoessasi;
”Pakanoiden apostoli Paavalilta ”onnistui” myös sama, mikä ”onnistuu” luterilaiselta kristityltä, olla samanaikaisesti syntinen ja Jeesuksessa Kristuksessa vanhurskas.”
Hieman ontuu, luvallasi tai ilman lupaasi, sanottuna.
Liha ei pelastu, mutta kiusaa juuri niin paljon kuin sitä hoidetaan, pidetään ”huolta”. Kun tätä Paavalin neuvoa, koskien lihan huomioon-ottamista, päinvastoin kuin Luther, noudatetaan, niin liha on uudestisyntyneelle hengellemme alistetussa asemassa. On opetusta ja sakramentalismiin johdattelevaa opetusta, että jos vaimo on fyysiseen hellyyteen haluton, antamaan tai vastaanottamaan, niin piikakin käy. (suora lainaus Lutheri ohjeista). Mielestäni tämä jo kirkastaa, miksi liha on kuoletettava, hengelle. Tietysti jos ei ole elävää henkeä, ei ole millä kuolettaa.
Liha on joka tapauksessa sielunvihollisen ”tartuntapinta” ja siksi sen kunnossapito on hengellinen tuho.
Reijo Mänttäri. En minä yritä olla naseva kenenkään puolesta. Olen usein törmännyt tähän helluntailaiseen oppiin, jossa ollaan sitä mieltä, että ”henki on lihaa vahvempi”. Uskoon tullut helluntailainen on aina kiusauksissa voittaja hengen avulla, niin kuin edellä kirjoitat: ”uskova alistaa lihankin omalle paikalle. Tämä alistus ei ole oma ponnistelu, vaan alistumista Jumalan työlle meissä.”
Ei luterilaisen ole vaikea tätä tunnustaa ja tunnistaa. Paavali on samaa mieltä. Näin tulisikin toimia. Tämä on lihan ja hengen välistä taistelua. Helluntailainen usein esittelee itsensä voittajana tässä painissa, tappioista ei juuri kerrota. Jotkut väsyvät näihin todistus puheenvuoroihin, kun eivät voi omalla kohdallaan samanlaisia lihaksia esitellä. Vanhemmiten myös ikääntymisen johdosta voiman kokemukset vähenevät. Paavalilla oli Jeesuksen ilmestyminen ja kääntyminen lähihistoriaa, silti hän tunnusti tekevänsä sitä pahaa, mitä ei tahdo, ja kerskasi Herrasta Jeesuksesta.
Esittämäsi Martti-tohtorin ohjeet voi romuttaa, niitä en ole lukenut. En ymmärrä mitä tarkoitat lihan huoltamisesta? Sakramenttien, renkien, piikojen, vaimojen ja jalkavaimojen sotkeminen tämän asian yhteyteen on myös täysin tarpeetonta.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että liha ei pelastu. Minä en ole lihan huoltamisesta maininnut mitään. Raamattu kehottaa vahvistumaan Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Reijo, totesit, että ”ihminen on täydellisesti oman onnensa, autuutuksensa ”seppä”
Mitä ajattelet sitten tästä. Ja Herra (yeh-ho-vaw’, יְהוָֹה ) sanoi Rebekalle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa. (1Mo25:23)”
Tuossa tulee ilmi selvästi se, että valinta on armosta. Ei ollut Jaakob yhtä vähän kuin Eesaukaan oman onnensa seppiä. Valinta tapahtui, ennen Jaakobin ja Eesaun tekoja tai tekemättä jättämisiä. Lutherin sidottu ratkaisuvalta toteaa vain yksinkertaisesti sen, esimerkkinä Exodus, että faaraon tahto on pahan vallassa. Hän ei voi tahtoaan miksikään muuttaa, johtuen perisynnistä, vaikka Jumala ulkonaisesti faaraon tahtoa sanallaan ahdistaa ja poistaa vitsaukset toinen toisensa jälkeen faaraon sitä pyytäessä.
Jumala ei kuitenkaan anna faaraolle sisäisesti henkeään, jolloin faaraon sydän paatumistaan paatuu, eikä se voisi toisin ollakaan. Hebrealaisen tekstin רָעָה raʿa ”paha” on egyptiläinen pääjumala, auringonjumala Ra, johon faarao luotti loppuun asti, koska hän ei omasta tahdostaan muuta voinut. Suuremmassa kokonaisuudessa Exodus vain todistaa sen, että ihmisen tekemät ja kuvittelemat epäjumalat ovat yhtä tyhjän kanssa. Valinta on armovalinta Jeesuksenkin sanan mukaan. Armo on siten löydettävissä sanassa ja sakramenteissa, joiden ulkopuolelta Jumalaa ei tule etsiä.
Vaikeaa ja vääntelehtivää. Hebreankieliset ilmaisut eivät ole mitään tässä yhteydessä, eli eivät tuo mitään esiin, mitä sitten haluatkin ilmaista.
Vanhassa Testamentissa Jumala toistamalla toistaa, että “minä laitan eteesi oikean ja väärän, elämän ja kuoleman, valitse siis oikea, valitse Elämä. Lutherin perustelut on yleisesti tunnettuja ja kaiken perustus on kasteen autuuttava vaikutus. Sen “voimavaikutusta” sitten tulkitaan ainakin kolmella eri asteella ja kuin tyhjästä putoaa armo (ei Armo) jonka yllätyksellistä vaikka yleisesti “tiedettyä” tulkinnallista vaikutusta selitetään sillä tavalla ihmisestä riippumattomaksi, ettei sille minkään voi, kunhan, tai jos on kastettu. Kehoitin edellä, viesteissäni tutustumaan Apt. 2. lukuun. Tähän kehotukseen ei yksikään, ei koskaan tällä palstalla ole sanonut sanaakaan, vaikka se on toistuvasti vastaukseni ja evankelisuuden/helluntalaisuuden vastaus kaikkeen ikuiseen, taivaalliseen. Jumala/Jehova hebreaksi ei tuo mitään painotusta, viestiä, mikä liittyisi Pietarin alottamaan parannussaarna- jatkumoon. Tämä saarna oli Jeesuksen asettama ja evankelioinnin alotus, ei lasten eikä aikuisten kastaminen uskoviksi. Kaste oli ensimmäinen etappi uskoontulleille.
Jumala on kohdellut kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti, reilusti, jo Kain-Abel tapauksesta lähtien. Olen tämänkin sinulle selittänyt, ei tunnu sinua kiinnostavan. Samanlainen on tilanne Jaakob-Eesau asiassakin. Näihin tulkintoihisi, eli ennaltamääräysoppiin, vaikka Sidotun Ratkaisuvallan ohjaamana, liittyy hengellisesti katsoen väärä ja vastenmielinen “johdonmukaisuus”. Tällä tarkoitan, että ei haluta ymmärtää, että koko Raamattu alusta loppuun, tuo esille pahan vallan ketjuuntuman katkaisun. Se tiivistyy kaikkialla Raamatussa, mm. Jooel 2:13,14, …reväiskää rikki sydämenne, eli katukaa, kääntykää Herran tykö, koska Hän on armahtavainen ja laupias …”. Luther ja hänen mieleisensä seuraajat pikkuhiljaa hioivat opinmuodon, missä ihmisessä oleva paha, synti roikkuu kiinni ja on tasavertainen uudsestisyntyneen henkemme, alkuisin Jumalasta, kanssa. Liha on maasta luotu muoto, kotelo missä varsinainen olemuksemme matkustaa. Liha on langennut ja “toimii” niissä puitteissa ja määrissä kuin me, uskovina, uudestisyntyneinä sallimme. Uskomattomalla ei ole taivaan perivää “hillintävälinettä”. Hän korkeintaan hoidattaa itseään mm. freudilaisilla sessioilla ja ystävyydessä tämän maailman kanssa.
Otin vaan esimerkin, mitä Herra sanoi Rebekalle, eikä siinä tietenkään tarvita hebreaa. Se vaan nyt tuli lainatuksi tässä yhteydessä. Voinet todeta Raamatusta pitikö tuo (1Mo25:23) myöhemmin paikkansa. Jaakobista tuli Israel, Eesausta ei.
Toteat, että ”Vanhassa Testamentissa Jumala toistamalla toistaa, että “minä laitan eteesi oikean ja väärän, elämän ja kuoleman, valitse siis oikea, valitse Elämä.” Näinhän siellä sanotaan (5Mo30:19) Jeesus kuitenkin toteaa: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh15:16). Toisaalta todetaan, että valitse oikea valitse elämä, mutta Jeesus sanoo toisin.
Asiaan ei ole muuta ratkaisua mielestäni kuin se, että vaikka mitä kehoitetaan valitsemaan, Jeesuksen mukaan meiltä kuitenkin puuttuu kyky siihen. Se ei voi tarkoittaa muuta kuin, että meidät on syntiin sidottu ja siksi valintakin on armosta. Tämä tarkoittanee sitä, että meidät kaikki on valittu armosta uskossa Kristuksen lunastustyöhön meidän edestämme ilman edeltäviä tai jäljessä tulevia tekoja.
Otat esille tuon (Apt2.) Näinhän asia on kuinka siinä kerrotaan. Ei tuo ole mikään ongelma. Sen sijaan valinta tulee esille Paavalin kohdalla. Etsikö hän matkalla Damaskokseen Jumalaa? Ei vaan pahan vallassa vainosi kristittyjä, (kuten faarao israelilaisia). Siinä oli hänen tekonsa ja ansionsa. Ja sitten kuului taivaasta ääni: Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Näin häntä kohtasi valinta armosta, hänen pahoista teoistaan huolimatta.
Kun Paavali pääsi tästä selville vesille, hän toteaa: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia ”(Ro7:24-25). Hän on siten yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen, uskossa Jumalan hengellä pitäen lihan himoja kurissa. Näin asian ymmärrän, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan jos ymmärrät asian toisin. Tämä ei ole siten mikään kiistakirjoitus.
Jumala on valintansa tehnyt, eikä kutsumistansa kadu. Jumalan valitsemat eivät ole olleet täydellisiä, vaan monella tavalla vajavaisia kun katsoo pelastushistorian keskeisiä henkilöitä Aabrahamista Daavidiin jne. Jossain elämänsä vaiheessa nämä Raamatun sankarit ovat kuitenkin uskonsa osoittaneet ja pahuuttansa katuneet. Jumala on myös etukäteen nähnyt, ketkä hän on tulevaisuudessa kirkkauteen vienyt omalla voimallaan. Joku voi pinnoja laskea itselleen tässä ajassa. Kuvittelen, että perillä näemme omat teot aika köykäisinä. Valinta on armovalinta. Kaikki ovat pois poikenneet ja tyynni kelvottomiksi käyneet. Mitä se tulessa puhdistettu kulta olikaan?
Jooel 2:13,14, …reväiskää rikki sydämenne, eli katukaa, kääntykää Herran tykö, koska Hän on armahtavainen ja laupias.
Jumala on vienyt kaikki oikeusasteet loppuun asti Jeesuksen Kristuksen sovintoverellä. Synnit on sovitettu.
Kari Roos 09.05.2021 14:01
”Raamatusta kyllä löytyy varmasti jonkinlaiset perusteet ihan mihin tahansa, jos sitä niin haluaa lukea ja tulkita. Siksi tulkinnat ovat niin loputtoman moninaisia. Kukaan ei lopulta taida tietää kaikkia Jumalan ”salaisuuksia”. Meidän on vain mentävä oman ymmärryksemme mukaan ja uskoa, että Henki auttaa ymmärrystämme.”
Puhut löysästi, eikä tällainen huiteleva tyyli mielestäni sovellu vakavaan asiaan, en minä ainakaan haluasi montaa tällaista kommenttia näissä yhteyksissä säilyttää.
Ei ole kysymys siitä, että ”mihin tahansa löytyy tukea ja tulkintaa Raamatusta”.
En löydä päätä enkä häntää :” Meidän on vain mentävä oman ymmärryksemme mukaan ja uskoa, että Henki auttaa ymmärrystämme”.
Omaan ymmärrykseen luottaen ei Taivaaseen mennä, vaikka kirkkojen, jopa dogmana, on ”itseymmärrys”. Käytän tätä alailmaisua ”päätä eikä häntää”, koska samalla kun viittaat ja jopa vetoat Raamattuun käytät Raamattua, niinkuin et olisi sitä juuri lukenut, etenkään tutkinut.
” Kukaan ei lopulta taida tietää kaikkia Jumalan ”salaisuuksia”. ” lause nielestäni tukee tuota juuri edellä olevaa alailmaisua. Jumalan salaisuudet on uskovien tiedossa, ei ymmärryksessä, ei etenkään itseymmärryksessä.
Jeesus nimenomaan painottaa, että hän on ilmoittanut omilleen, seuraajilleen kaiken sen minkä Isä on hänelle ilmoittanut. Se ”salaisuus” on uskon, uskoontulon salaisuus. Se on ihmisen ja Jumalan yhteistyön toteutus, vaikka se on Jumalalalta. Ihmisen yhteistyö on vain ottaa se vastaan ja matka salaisuuksiin on alkanut.
On suuri harha käsittää, ”että meidän on vain mentävä oman ymmärryksemme mukaan jne”. Henki ei auta meidän ymmärrystämme. Se pitää jättää ja pyytää Jumalalta todellista TIETOA asioista, mitkä ovat ikuisia, näkymättömiä.
Arvasinkin, ettet hyväksy tuota omaa ymmärrystä. Mutta niin se vain on. Kyllä me uskovatkin hyvin pitkälle oman ymmärryksemme mukaan Raamattua tulkitsemme, vaikka kuinka ”pyhiksi” itsemme ajattelisimme. Ymmärryskin on Jumalan antamaa.
Mistähän saat sitä ”todellista tietoa” ja miten? Onko sinulla jotain ”salaista” tietoa kuten gnostilaisilla?
Jos emme käyttäisi sitä ymmärrystä, jota olemme Jumalalta saaneet, tulkintamme olisivat varsin mielikuvituksellisia.
Ei toki omalla ymmärryksellä taivaaseen mennä, mutta ei siitä nyt ollut kyse.
https://timoeskola.wordpress.com/2021/05/11/pride-kulkue-kirkon-sisaisen-kiistan-keskipisteena-case-rasanen/#more-676
Todennäköisesti pastori Juhana Pohjola on myös perehtynyt dosentti Eskolan esittämiin tosiasioihin. Pohjola on oikeassa asiassa liikkeellä. En näe tässä uhoa.