Jyväskylään neuvottelupäiville kokoontuneet kirkon kasvattajat aikovat painottaa työssään seuraavat kaksi vuotta vieraanvaraisuutta. Teemaan käytiin käsiksi monilla tasoilla tänään iltatilaisuudessa, jossa puhui Kirkon Ulkomaanavun johtava teologinen asiantuntija Petri Merenlahti. Musiikista ja raflaavistakin spiikeistä vastasi Lauri Tähkä.
Merenlahden mukaan kysymys vieraanvaraisuudesta on sekä kristillisen elämäntavan että Jeesuksen opetusten ydintä. Yhä uudelleen Jeesus heittää eri muodoissa ilmaan kysymyksen: Entä jos olisimme vieraanvaraisia kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, loppuun saakka?
Merenlahti painotti, että Raamatussa on läpi vanhan ja uuden testamentin kestoteemana huolenpito erityisen haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä. Raamattu vaatii meitä toistuvasti pitämään huolta leskistä, orvoista ja muukalaisista. Se vaatii meitä rakastamaan jopa vihollista.
Merenlahden mukaan vieraanvaraisuus ei ole vain tehtävä vaan myös lahja. Sitä noudattamalla ja todeksi elämällä saamme suojan yksinäisyyttä ja kyynisyyttä vastaan. Olemalla vieraanvaraisia saamme kokea, että asioilla ja ihmisillä on väliä, elämällä on mieltä ja merkitystä.
Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivien koko ohjelma on rakennettu tänä vuonna Entä jos? -kysymysten varaan. Merenlahden mielestä uskossa on pohjimmiltaan kyse juuri tästä kysymyksestä. Usko on mielen ja sydämen avoimuutta ja vieraanvaraisuutta, valmiutta ottaa vastaan uusia ajatuksia, tulevaisuudenkuvia ja ihmisiä.
– Entä jos -kysymykset ruokkivat ennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä, kykyä ajatella toisin. Ne ruokkivat mielikuvitusta ja luovuutta ja auttavat näkemään sellaista, mitä emme ole ennen nähneet. Ne mahdollistavat kääntymyksen ja uudelleenajattelun. Ne kasvattavat vastuuseen, pohtimaan seurauksia. Ne viestivät siitä, että ihminen ja maailma voivat kehittyä. Entä jos -kysymykset antavat valmiutta katsoa ennakkoluulojen taakse, Merenlahti sanoi.
’Entä jos’ on aina vaihtoehto jollekin. Vieraanvaraisuus on Merenlahden mukaan vaihtoehto itsekkyydelle, itsekeskeisyydelle ja pelolle. Pelko saa ihmisen ajattelemaan, että vieraat ja muukalaiset ovat vihollisia, joilta pitää suojautua. Pelko saa ihmisen varastoimaan omaisuutta muista piittaamatta vain itselleen. Pelko saa turvautumaan väkivaltaan ja vahvimman oikeuteen. Jos vaihdamme pelon vieraanvaraisuuteen, voimme rakentaa luottamusta, oikeudenmukaisuutta ja todellista rauhaa.
Maailman erityinen vieraanvaraisuushaaste on se, että aliravitsemuksesta kärsii tälläkin hetkellä noin 842 miljoonaa ihmistä. Valoa tilanteeseen tuo, että aliravittujen määrä on kuitenkin vähentynyt viime vuodesta. Merenlahden mukaan tutkijat ovat sitä mieltä, että poliittinen tahto voisi poistaa nälän maailmasta kokonaan.
Merenlahti uskoo, että vieraanvaraisiksi heittäytymällä voimme saada aikaan huolenpidon ja lähimmäisenrakkauden lumivyöryn. Otetaanko haaste vastaan ja aiheutetaan kunnon vyöry? Suomen lumitilanteessa muunlaisista lumenvyöryistä ei liene tänä talvena pelkoa.
Minusta on sympaattista, että joku uskaltaa ja kehtaa vielä nykyäänkin maalata eteemme idealistisia kuvia paremmasta maailmasta.
Laurin Tähkän haastattelun ja konserttitunnelmat voitte lukea huomisaamuna Kotimaa24:n uutisvirrasta.
Hyviä ajatuksia Merenlahdelta.
Sitä olen viime aikoina miettinyt, että minkä takia esimerkiksi minulla pitäisi olla vielä paremmin asiat kuin ne jo ovat, kun moni maapalloni sisko ja veli elää niin kovassa puutteessa, jollekin jopa puhdas juomavesi on iso ja iloinen asia, ruoasta, vaatteista ja hyvästä asunnosta puhumattakaan.
Raamatussa kehotetaan tyytymään onneensa, ainakin näin muistelen. Ajatuksessa on viisautta kerrakseen. Olen tyytyväinen elämääni. Juuri tähän, millaisena se nyt minulle esittäytyy. Yritän päästä pois ajatuksesta, että ”sitten kun” asiani ovat sillä, tuolla ja tällä tavalla, voin olla täydellisen onnellinen.
Vuosia sitten Hesarin kuukausiliitteessä oli kirjoitus, jossa oli oivallettu jotain tosi keskeltä. Kirjoituksen mukaan maapallolle saataisiin monella tapaa paremmat olot, jos hyvinvointivaltioiden ihmsten liikakilot ja ylimääräiset vaatteet ja roippeet voitaisiin siirtää köyhien maiden ihmisille. Noh, miten se tapahtuisi? Tietty vähentämällä täällä syömistä ja roippeitten ostelua ja laittamalla ylimääräiset rahat köyhien maiden ihmisille.