Vierasperäiset sanat täytyy kääntää kullekin kielelle.

Kohdistukseni ovat:

Kristitty 

Kirkko

Teologia

Kreikankielisessä Antiokiassa Jeesuksen opetuslapsia/seuraajia (kr. mathetes) alettiin kustua Jeesuksen seuraajiksi (kr. ”Christianos”).  Se saattoi olla pakanain antama pilkkanimi, niinkuin ”hellari -hihhuli”.

Suomennos-väännös, kristitty, kertoo kaikista Herra, Herra- nimen kuuluttajista.

Jeesuksen opetuslapsi- nimi ei miellytä uskonnollista tai yleensä kirkkojen jäsenluetteloihin kuuluvia ja onhan se pitkähkökin. Sana, ”Uskova”,  selventää oitis ao. taivaallisen alkuperän. 

————————————- 

Kun Seurakunnan perustautuminen on selvitetty Apt. 2. luvussa, niin sen viimeisessä jakeessa, 47:

”Ja Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle (kr. ekklesia).” Biblia 1776

Kirkko-sana erikielisinä väännöksinä, on ”putkahtanut” jostain, muttei tiedetä mistä. Se mitä ”tiedetään” on pakanuuteen viittaavaa.

Ekklesian oikea käännös on ”Seurakunta”.

—————————————

Teologia on kreikkaa ”suomeksikin”. 

Sen alkuun pääsee Platonin-aikalaisten kirjoituksista, jotka ilmaisivat asiansa kreikaksi ja pysyivät erossa Kirjoituksista, eli ”Raamatullisuus” ei linkity Platoniin ja Areiopagiin.

Sanan merkitys on ollut ”oppi jumaluuksista”. Sitten ensimmäisten käännösten, siis Uusi Testamentti latinaksi, siirtää sanan sellaisenaan, eli nk. translitteroituna.

——————————-

Jokainen näistä kolmesta sanasta edustaa mystiikkaa, jota vain teologiaa? opiskelemalla voi avata uskonnollisille ja Jumalasta piittaamattomille. 

 Näin on perustautunut ”teologinen tiedekunta”, jossa opiskellaan Kirjoitusten arvon väheksymistä. Yksi keskeisimmistä asioista on Perustuksen poistuminen. Tällä viittaan mm.  Ef.2: 

”20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,”

Eli kaikki Kirjoitukset niin Vanhan kuin Uuden Testamentin puolella laskevat saman perustuksen. Sen huipentuma on Jeesuksen sovitustyö ja opetus. Sama oppi ja opetus alkaa 1. Mooseksen kirjan ensimmäisestä jakeesta ja viimeisin Alkuperäinen kirjaus on Ilmestyskirjan viimeinen jae. Kirjoituksista ei tule häviämään pieninkään piirto, Matt. 5:

17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

Ihminen, eli liha, on aina kapinoinut Jumalan hyviä suunnitelmia, aikeita vastaan, koska liha ei nöyrry kuin Jumalan ihmiseen laittaman hengen alistuksessa, kun se on ikäänkuin uudelleen syntynyt, herännyt eloon. Siis kaikki alkaa nöyrtymisellä, suostumisella, alistumisella Isän vetoon. Sen  jälkeen työ on Herran ja Jumalan Pojan usko uskovassa tekee työtä. Ei pidä pelätä, että helluntalaisetkaan saisivat jotain ikuista aikaan omin voimin.

————————————

Raamatun kielenkäytön vaalimisen tärkeyden sisäisti Gustaf Johansson, evlut piispa 1900 luvun vaihteessa. Hänen ulkolaisperäisten sanojen suomentamistyö pyyhittiin pois teologisen tiedekunnan opetuksessa. Kaikilla kolmella esilleottamallani sanalla on kaikien käsittämä sana. Siis:

Kristitty on Jeesuksen opetuslapsi, Jeesuksen seuraaja, eli USKOVA.

Kirkko on SEURAKUNTA.

Teologia on RAAMATULLISUUS

Suomeksi mikään näistä kolmesta sanasta ei ole käsittämätön jumalattomalle eikä Jumaliselle. 

Kun ilmaistaan ulkomaan kielisesti, niin siihen tarttuu ja tartutetaan opista jumaluuksien kautta väärää painotusta ja sekin ”pyhitetään” ja kutsutaan moniäänisyydeksi.

39 KOMMENTIT

  1. Raamattu
    Dramaattinen näytelmä, tragedia, Draama, lienee Raamattu sanan alkuperä.

    ”Näytelmän ja runouden laji, jossa toiminnan avulla, vuoropuhelun muodossa esitetään henkilöiden luonteista johtuvaa erityiseen päämäärään tähtäävää tahdon ilmaisua.
    Siinä on myös eepillisiä ja lyyrisiä aaineksia.
    Draamassa erotetaan päätoiminnot ja sivutoiminnot, eli episodit.
    Sanaa näytelmä käytetään sekä tekstistä, että sen esittämisestä. ”

    Lainauksia Wikipediasta, jossa ei kylläkään sanottu sitä Raamattu sanan alkuperäksi.

    Rama ja Krisna olivat Vihnun ilmentymiä.

    Ja lause Jeremiasta: ” Raamasta kuuluu itku, katkera valitus, Raakel itki lapsiansa”, sekin on dramaattinen ilmaus, vaikka kysymys on paikan nimestä.

    • ”Draama, lienee Raamattu sanan alkuperä.” Raamattu tulee kreikan sanasta grammata ja tarkoittaa kirjaimia tai kirjoituksia.

  2. Tarja,

    Ei ole helppo pysyä asiassa, vaikka sen käsittäisikin. Et jotenkin vakuuta, että tajuaisit mikä oli pointtini. Sanon kuitenkin: esilleottamani kolme semi-ulkomaista sanaa suomeksi käännettynä, niinkuin muukin teksti niiden yhteydessä, kertoo asian.

    Wikipediasta voi kaapia kasoja omiin sekoittamistarkoituksiin. Samaan auttaa kehällisten asioiden opiskelu.

    • Pointtisi lienee edelleen vakuuttaa muut keskustelijat siitä, että vain edustamallasi ’kastajaliikkeellä’ on hallussaan oikea totuus.

    • Martti,

      Totta puhut, kunhan otat vain-sanan pois, tai luet mitä Helluntaipäivän Kastajaliike tarkoittaa, eli, on.

    • Olen lukenut tarpeeksi ’kastajaliikettä’ käsitteleviä tekstejäsi ja muodostanut siitä oman käsitykseni.

  3. Raamatunkäännöstyössä joudutaan käännettäessä ’kullekin kielelle’ joskus valitsemaan alkuperäisestä sanasta poikkeaviakin ilmaisuja. Leipä ei ole kaikkialla tuttu ainakaan jokapäiväisenä; niinpä Herran rukoukseen se saatetaan vaihtaa riisiksi tai hirssipuuroksi. Uudessa Guineassa ei tunneta lampaita, joten karitsasta on siellä tehty kiharakarvainen porsas.

    • Lutherin syvällinen letkautus tuli mieleen. Hän sanoi, että taivaassa odottaa varmaankin kolme suurta yllätystä. Ensimmäinen olisi se, että kohtaamme siellä monta, joita emme odottaneet kohtaavamme. Toinen olisi se, että emme kohtaakaan sellaisia, joiden luulimme taatusti pääsevän taivaaseen. Suurin yllätys olisi se, että todellakin pääsisimme sinne itse. Kielten käännöskokeet eivät taida taivaan portilla paljoa painaa.

Reijo Mänttäri
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.