Koulujen alkamisella on vankka paikkansa vuoden vakiouutisten joukossa. Tänä vuonna poikkeuksellisen paljon huomiota saivat teologian opinnot.
Heinäkuussa Yle Uutiset teki pääuutislähetykseensä pitkän kokonaisuuden kirkollisista asioista. Ensin haastattelussa oli arkkipiispa Kari Mäkinen ja hänen jälkeensä käsittelyssä Kirkon tiedotuskeskuksen tuore tutkimus teologian opiskelijoista. Helsingin Sanomat puolestaan julkaisi elokuussa laajan haastattelun teologiseen päässeistä muusikko Kari Peitsamosta ja Keskustan puoluesihteeri ja Kotimaan kolumnisti Timo Laanisesta.
Hahmottelen uutisten keskustelua kahdesta näkökulmasta, teologisen osaamisen monipuolisuuden ja toisaalta henkilökohtaisen vetoavuuden osalta.
Ensimmäinen näkökulma on kuva teologeista monipuolisina osaajina ja asiantuntijoina. Ylen uutisessa todettiin moneen kertaan tuttua väitettä, jonka mukaan teologit työllistyvät monipuolisesti eri alueille.
Kun opinnot alkavat olla yli puolen välin, olen alkanut miettiä työllistymistä. Yritin ottaa hiukan selvää teologien työllisyystilanteesta. Lyhyellä haulla löysin vain Opintoluotsin esittelyn, jossa todetaan teologien työllistyvän papeiksi ja opettajiksi, mutta myös monille muille aloille asiantuntijatehtäviin.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tietojen mukaan teologeja työllistyy pääasiassa kirkkoon ja kouluihin. Loput ovat kulttuurialalla ja asiantuntijatehtävissä eri järjestöissä ja organisaatioissa.
Maisterit työelämässä 2011 –tutkimukseen vastanneet 85 teologia työskentelivät kaikkiaan reilun viidenkymmenen eri työnimikkeen alla. Joukossa oli runsaasti perinteisiä seurakuntanimikkeitä, mutta myös muita. Varsinaista tilastoa työllisyysasteesta en nopealla etsinnällä löytänyt.
Toinen näkökulma on teologian houkuttelevuus henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Oman kokemukseni mukaan ihmiset suhtautuvat teologiin useasti, kuin tällä olisi aina ketunhäntä kainalossa.
Tosiasia on, että teologien joukossa on sekä niitä, jotka tähtäävät papin uralle sisäisen kutsumuksen ajamina ja niitä jotka eivät ole uskonnosta kiinnostuneita muuten ilmiönä. Teologia ei siinä mielessä ole sen kummempi tiedekunta kuin muutkaan. Yliopiston opetusta ei esimerkiksi oikeustieteellisessä tiedekunnassa järjestetä sen mukaan, millainen metatason eksistentiaalinen suhde jollain opiskelijaryhmällä on oikeusfilosofiaan.
Ulkopuolisten, ja ehkä joidenkin teologienkin, ennakkoluuloja kuvaa hyvin tapaus uusien opiskelijakavereitteni kanssa. Aloittelen uutta oppinaitetta valtiotieteellisessä teologisen rinnalla. Eräs viestintää yhtä aikaa kanssani aloitteleva kysyi minulta, eikö teologiakin periaatteessa ole viestintää. Naurahdin ja vastasin, että kai se on siinä missä kaikki inhimillinen toiminta. Uusi opiskelijakaverini totesi ajatelleensa enemmän ylös suuntautuvaa viestintää.
Olin hiukan hämmentynyt. En osannut vastata mitään. Siinä tilanteessa en kuitenkaan ihmetellyt hirveästi, miksi jotkut vaativat teologista tiedekuntaa pois yliopistosta.
Teologian ja kirkon saamassa julkisuudessa on suuri ero. Kirkosta erotaan ja evankelis-luterilaisuus ei kiinnosta. Teologia kiinnostaa, ainakin tiedotusvälineitä.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin uutisointi kirkosta ja uusista teologian opiskelijoista mediassa tulevaisuudessa kehittyy.
Teen tämän viimeisenä blogikirjoituksenani tänä kesänä Kotimaan kesätoimittajana. Opinnot kutsuvat taas talveksi, mutta blogi jatkuu entisen epäsäännöllisellä syklillään. Mukavaa syksyä kaikille lukijoille!
Kiitos Joona hyvästä/tärkeästä uutisoinnistasi ja blogeistasi. Oli tosi mielenkiintoinen tämä nyt kirjoittamasi, sillä olen itse aikoinaan tehnyt gradun liittyen naispappeuteen, siitä uutisointiin ym. En siis ole teologi vaan yhteiskuntatieteisiin tein sen, mutta kyllähän siinä sai/joutui paneutumaan paljon teologiaan ja ev.lut.kirkkoon ym. ja toisaalta minuakin kiehtoo se viestintä ja jopa lingvistinen analyysi. Sulla on mielenkiintoiset opiskelun kohteet ja tulet varmasti nauttimaan valtsikan opinnoista.
Tuo opiskelukaverisi kommentti on kyllä myös mielenkiintoinen. Ja itse ajattelen, että kyllä teologin/papin on osattava viestiä, että sulla tulee riittämään töitä. Kun kirkolla ei oikein tunnu se olevan hanskassa. Tarvitaan uutta sukupolvea sinnekin. Menestystä opinnoillesi ja kiva, että vielä bloggailet!
Ajattelin, että kommentoin kun vissiin omaa työtäsi lopettelet ja siirryt uusin haasteisiin. Kiva kun blokkaat. Blokeissani on mielestäni ollut asiaa. Kouluissa on tosiaan teologeja. Viime vuonna minulla oli herttainen nainen työkaverina. Hän oli pappi, mutta uskonnon lisäksi hän opetti psykologiaa. Vinkiksi vaan jos mietit vielä jotain kursseja.
Nyt on uusi psykologian ja uskonnon opettaja. En tiedä onko teologinen koulutus vai kenties joku muu. Mutta kävi hauska tilanne. Minulla on useammat yhteystunnukset ja yksi on oppilaan, jotta näen oppilaille tulevat viestit. Uusi opettaja tajusi, että ei ole oikea oppilas, mutta tuli epävarmaksi ja laittoi poissaolevaksi varmuuden vuoksi. Ihmettelin, kun sain leikkisiä huomautuksia, että ”ai Eija on paikalla”. Sitten minulle kerrottiin, että hän oli vahingossa laittanut minut poissaolevaksi.
Menin Wilmaan ja minulla on tämän lisäksi huoltajatunnukset sekä henkilökunta tunnukset. Niitä plärätessä menin oppilastunnukseen tulleita viestejä lukemaan. Unohdin missä olin ja luulin olevani poikani tiedoissa. Mietin kauhuissani, että sillä on luvattomia poissaoloja. Oikosulussani menin niin pitkälle, että jo harkitsin mitä kirjoitan. Olisi sillä uudella opettajilla ollut ihmettelemistä, jos olisi tullut ilmoitus oppilastunnuksista, että luvaton pois olo. Miten lie olisi juttu jatkunut.
Kävellessäni eilen kaupungilla tuli vastaan ensin Timo Laaninen ja vähän myöhemmin Kari Peitsamo. Sen täytyi olla merkki! Minunkin pitään lähteä lukemaan teologiaa. No, hyvinhän siihen nyt aikaa jääkin, kun juuri pääsin eläkkeelle matikan maikan virastani.
Kiitos tähänastisista blogeistasi, Joona ja menestystä jatko-opintoihin! Ehkä tapaamme teologisessa.
Kiitos lukijoille ja kommentoijille.
Katsotaan kuinka paljon opintojen ohella kirjoitusharrastuksille jää aikaa.