Viestintävälineiden on annettava luotettavaa tietoa

Yhteiskunnan ratkaisuja muistellaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioiden kohdalla on toivottu päätösten selkeyttä.  Turvallisuuden kannalta on ajateltu, että hallitaan voitollisesti koronatilanne.

Päätösasioissa on pyritty toimimaan mietittyjen ohjelmien mukaan. Osallistujat ovat kokoontuneet erilaisiin turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin. Puhuttelevia musiikkikappaleita on kuunneltu ja laulettu. Seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on sisäistettävä. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset  hoidetaan. Asioiden kohdalla on toimittava mahdollisimman hyvin ja vastattava haasteisiin. Omaa ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Eduskunnalla on vastuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisesta.

Merkittävät konferenssit on hyvä palauttaa mieleen politiikan oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja.  Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun asioissa on selkeät tavoitteet, toiminnassa  onnistutaan.

Toiminnan on oltava ennustettavaa. Koronatilanne on vaikuttanut hyvinvointikysymysten hallintaan ja päätöksentekoon. Julkisuudessa on ollut esillä monenlaisia yhteiskunnan toimintoja. Niiden rahoittaminen on haasteellista. Kysytään esimerkiksi,  miten sosiaali- ja terveydenhuollon  ratkaisut toteutuvat käytännössä.

Yhteiskunnan palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.

Yhteiskunnan toiminnassa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päättäjien tekemisen laatua. Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.

Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen  luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti ”Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta”.

Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

Reservin upseeri

Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni

Kiuruntie 11

70340 Kuopio

 

  1. Todella surullista, jos ihmisiä painostetaan pois kirkon tiloista. Kysymyksessähän oli ihan tavallinen hartaus. Tulevissa tilaisuuksissa rohkeasti vain eteenpäin ja kirkot käyttöön! Tämmöinen salamyhkäinen painostustoiminta on todella röyhkeää vallankäyttöä, jota pitää saada kitkettyä pois.

    • Samaa olen ajatellut. Sateenkaariliike nauttii riemusaatosta samaan aikaan kun mielenterveysongelmaiset ja -kuntoutujat ovat jäämässä todella syrjityiksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ”homofobia” on pilkkaa siihen fobiaan nähden, mitä mielenterveysongelmia ja -ongelmaisia kohtaan tunnetaan.

    • Kukahan jaksaisi muistaa, että täällä on yhteisesti sovittu, että keskustelussa pysytään aiheessa.

      Mielenterveyspotilaat ovat tärkeä aihe. Samoin ovat abortti ja lähetysjärjestöille myönnetyt tuet. Mikään näistä ei kuitenkaan kuulu tämän uutisen aihepiiriin.

      Suvaitsevaisuus ei ole nollasummapeliä, jossa yhden vähemmistön suvaitseminen olisi pois joltain toiselta. Mielenterveyspotilaiden asema ei kohene sillä, että kielletään sateenkaarimessun järjestäminen kirkkorakennuksessa.

    • Jusu puhuu asiaa. Mutta toisaalta, täällä ujutetaan homoseksuaalisuusasiaa jatkuvasti uutisiin, joissa sitä ei käsitellä. Joten tasapuolisuutta näissä ujutuksissakin.

  2. Paljon puhutaan sateenkaarimessuista ja -hartauksista. Olisiko seurakunnissa mahdollinen myös sellainen homoseksuaaleille tarkoitettu hengellinen tilaisuus, jossa myös homoudesta vapautuneet/irti kamppailevat voisivat todistaa uskostaan ja kertoa tiestään. Voisiko esim. Andy Chambers tai Amadeus tulla luterilaiseen kirkkoonkin kertomaan ratkaisustaan ja elämästään?

    • Näyttää siltä, että valtakirkossa tämä eheytysajattelu ei ole oikein suosiossa. Käsitykseni mukaan esimerkiksi Aslan on järjestänyt jotain tilaisuuksia, joissa edellä mainittuja henkilöitä on ollut puhumassa.

      Olettaisin, että seurakunnat eivät yleensä koe homojen käännyttämistä ydintehtäväkseen.

    • Jusu, eikö sinunkin mielestäsi ole kuitenkin tärkeätä, että kuullaan erilaisia tapauksia. Jokainen ihminen on arvokas, ja jokaisella on oma elämäntarinansa. Mainitsemasi ”valtakirkon”, luterilaisen kirkon pappina kohtaan itse hyvin monenlaisia ihmisiä eri tilanteissa, ja tahdon kuunnella, mitä he kertovat.

      Mielestäni esim. sateenkaarimessuissa voisi olla mukana oman todistuksensa kanssa myös sellainen homoseksuaali, joka on kohdattuaan Kristuksen lähtenyt Hänen avullaan etsimään vapautusta synniksi kokemastaan asiasta. Suomestakin näitä ihmisiä todella löytyy. Jos ei tällainen todistus sitten mahdu sateenkaarimessuun, kirkossamme tulee olla mahdollisuus sellaisen todistuksen esittämiseen muussa tilaisuudessa. Mukaan tulevat sitten ne, jotka sellaista toivovat.

    • Käsitykseni mukaan Nuotta yritti tällaista mainitsemaasi todistusta Anni-videon kautta muutama vuosi sitten. Reaktio tähän tuntui olevan se, että tuhannet kirkon jäsenet pahoittivat mielensä ja erosivat kirkosta. Lisäksi arkkipiispa Mäkinen tuomitsi kampanjan ja totesi, ettei se edusta valtakirkon näkemystä asiaan.

      Oma havaintoni on se, että tällainen eheytysajattelu on ajautunut marginaaliin niin sekulaarissa yhteiskunnassa kuin valtakirkossakin. Seurakunnissa ei olla halukkaita homoseksuaalien käännyttämiseen. Mielestäni tällainen sanoma ei sovellu myöskään sateenkaarimessuun. Sateenkaarimessun tarkoitus on olla tilaisuus, johon osanottajat kokevat olevansa tervetulleita omana itsenään ilman tarvetta muuttua joksikin toiseksi.

    • Valitettavaa on se, että ”kansa” on helposti vietävissä kulloinkin vallalla olevan yleisen mielipiteen perässä. Lisäksi, kun kristillinen tietous on jatkuvasti vähenemässä ja synkretismi on todellisuutta, on selvää, että kansa seuraa sellaisia johtajia, joilla on arvovaltaa. Raamattunsa tuntevat kristityt seuraavat kuitenkin Mestariaan, kuten Luther aikoinaan silloisen valtakirkon hairahtuessa anekauppaan ym. paavin johdolla. Lutherista on sanottu: ”Kun aika murtui ryskein valtavin, hän Raamattuunsa tarttui lujemmin”.

    • Mirja,

      Maailmanhistoria on täynnä ryhmiä, jotka ovat kuvitelleet olevansa oikeassa ja katsoneet enemmistön olevan väärässä. Vasta tulevaisuus osoittaa, kummalle puolelle historiaa nämä ryhmät ovat itsensä asemoineet.

      Uskallan väittää, että nämä homovastaiset tahot ovat asemoineet itsensä väärälle puolelle historiaa.

    • Minusta yksi käsittämättömimpiä ahdasmielisyyden muotoja on ”ex-gay-vastaisuus”. Pakotetaan ihminen elämään homona vaikkei ole siinä onnellinen. Vaikka miten uskoisi, että homous on ”synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus” pitäisi antaa toiselle oikeus omiin tunteisiin, kokemuksiin ja valintaan, jos sellaisen pystyy tekemään.

      Ja tekopyhyyttä on mielestäni jotenkin ”sääliä” tai ”harmitella” näiden ihmisten puolesta. Kuten vaimon ja lapsen itselleen saaneen Amadeuksen puolesta. Tai ”Annin”, joka rukoilemalla, ilman ulkopuolista painostusta luopui entisestä lesboelämästään.

      Tai olettaa että heidät on ”aivopesty” tms. Tai väittää ”keksityksi henkilöksi”, kuten ”Annin” kohdalla.
      Jos joku kokee muutoksen itselleen tarpeelliseksi, ja itsensä sen jälkeen eheämmäksi, siihen täytyy olla oikeus, ja myös siitä puhumiseen. Jos se ei ole sallittua jossain paikassa ja tilassa, on mentävä muualle.

    • Sari,

      Sinulla, minulla, Amadeuksella, Andy Chambersilla tai kenellä tahansa on oikeus omiin tunteisiin ja oikeus elää juuri niin homona tai heterona, onnellisena tai onnettomana kuin haluaa.

      Minä en ole käsittääkseni puuttunut kenenkään elämään tai vaatinut heitä olemaan yhtään mitään. Minun mielestäni jokaisella on oikeus olla juuri mitä on, olipa se sitten onnellista tai onnetonta.

      Minun kommenttini Mirjalle oli se, että evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat eivät mielestäni koe homoseksuaalien eheyttämistä tehtäväkseen eivätkä käsittääkseni järjestä tällaista toimintaa.

    • APA (American Psychological Association) on antanut vihreää valoa näille eheytyksille, ennen se kielsi tälläiset, koska homot vetosivat siihen, että siitä voi olla traumaattisia vaikutuksia henkilölle. Näyttöä ei löytynyt, vaan pikemminkin toiset eheytyi, toiset osittain, toiset ei. Vanhempana se onkin pitkäaikainen prosessi, mutta murrosikäiselle voi olla helpompaa.

    • Jusu, totesit: ”Uskallan väittää, että nämä homovastaiset tahot ovat asemoineet itsensä väärälle puolelle historiaa.” Onko homovastaisuutta se, että pitää kristittynä esillä rukouksia kuulevaa Jumalaa myös homoasiassa? Nimenomaan monet uskoviksi tulleet homoseksuaalit eivät ole onnellisia olossaan, he etsivät vastausta siihen, voiko Jumala auttaa heitä sanansa mukaiseen elämään.

      Mitä tulee enemmistön oikeassa olemiseen, historiasta löytyy kyllä todella monenlaista. Karmea esimerkki on se, kun suuri väkijoukko ylipappien ja fariseusten johdattelemana huusi (Jeesuksesta): ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”.

    • Historiassa on ollut kaikennäköisiä enemmistöjä ja vähemmistöjä mielipiteineen. Tulevaisuus on aina näyttänyt, ketkä heistä ovat asemoineet itsensä oikealle puolelle historiaa.

      Homojen osalta toivon, ettei kovin monen elämää pilata uskonnollisella suvaitsemattomuudella.

    • Mitä tulee tuohon Anni-videon mustamaalaamiseen, niin sehän perustui täysin tahallaan tarkoitushakuisesti väärin tulkintaan eli Annin väitettiin sanovan sellaista, mitä hän ei sanonut. Siinä tapahtui yhdenlainen asiaa koskeva ”oikeusmurha”.
      Se osoittaa, että kaikki keinot ovat hyväksyttyjä meneillään olevassa ihmisten uudelleen koulutuksessa.

    • Meillä kristityillä on kyllä oppimista Jeesuksesta siinä, miten hän kohtasi synnin orjia. Hän asettui hyljeksityn rinnalle, kuunteli, ja johdatti rakastavasti ihmisen hänen kipeistä elämänkysymyksistään katsomaan syvemmälle, näkemään Hänet, Jumalan Pojan, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Esim. itseänsä ja elämäänsä häpeilevä samarialainen nainen sai näin uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden elämäänsä.

      Ikävää on se, että Jeesuksen malli kohdata syrjäytyneitä ihmisiä on usein unohdettu historiassa. Kristityiksi itseään nimittävätkin ovat sen valitettavasti liian usein unohtaneet. Osittain siitä syystä nyt kristittyjäkin syytetään homovastaisuudesta. Jokaisen itseään kristityksi, Jeesuksen seuraajaksi nimittävän, olisi sen tähden mietittävä, millainen on oma tapa kohdata ihmisiä, onko se Jumalan rakkauden ohjaama synnin eri tavoin riepottamia ihmisiä kohtaan.

      Jeesus ei lyönyt syntistä, vaikka kertoi esim. samarialaiselle naiselle hänen syntinsä, jota hän piilotteli.

    • Mirja Rautkoski, en ymmärrä yhtään jatkuvaa puhettasi eheytymisen tarpeesta ja homouden synnillisyydestä. Jos nyt sateenkaarimessut saisivat olla rauhassa ihmisille järjestettyjä messuja, joihin ihmiset saavat osallistua kukin omana itsenään.

  3. Kun Jeesus tulee ihmiselle henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi, omatunto yleensä herää, arvot muuttuvat. Sakkeuksellekin kävi näin. ”Puolet omaisuudestani…

    Lukuisat ovat nekin retket, joita ”heränneet sielut” ovat täällä Suomessakin aikojen kuluessa tehneet, tunnustaakseen lähimmäisiään vastaan tehtyjä rikkomuksia.

    Myös moni homoseksuaalisia suhteita harjoittanut on kokenut synnintuntoa, ja lähtenyt etsimään vapautusta. Näitä uudelle tielle lähteneitä on ollut ja on edelleen, myös Suomessa. Heitä/heistä vain ei enää haluta kuulla.

    • Tämä on mielestäni väärä tulkinta. Piispainkokouksen pöytäkirjojen perusteella kirkossa ajatellaan, että suhtautuminen ”homoseksuaalisuuden harjoittamiseen” on asia, josta kirkon jäsenillä on erilaisia eettisiä näkemyksiä. Kirkko sallii tämän moniäänisyyden eikä ole ottanut sellaista kantaa, että jommalla kummalla tavalla ajattelevat olisivat asiassa oikeammassa kuin toiset.

      Eli minun käsitykseni mukaan kirkko ei ole betonoinut Jumalan mielipidettä johonkin suuntaan tämän kysymyksen osalta vaan antaa ihmisten itse muodostaa eettisen mielipiteensä asiasta.

    • Salme, asiasta ei todellakaan ole mitään yksimielisyyttä. Raamatun suhteen kyse on sen tulkinnasta. Enimmäkseen väittely pohjautuu siihen, kuka kokee omaavansa oikean tulkinnan. Eniten henkilökohtaisesti harmittaa se, että moni tuntuu ottavan ”keskustelussa” Jumalan roolin ja kertoo oman ”totuutensa” Jumalan sanoina. Kirkon ja piispojen pääviesti on käsittääkseni ollut Jeesuksen opetus lähimmäisen rakastamisesta ja hyväksymisestä. Ei tuomitsemisesta.

    • Lissu, minä en väitäkään, että asiasta, siis miten homoseksuaalisiin tekoihin suhtaudutaan, on yksimielisyyttä. Mutta kukaan ei ole kieltänyt, että Raamatussa lukee kuten lukee. Kukaan ei ole väittänyt mustaa valkoiseksi eli poistanut Raamatusta ko. kohtia.

  4. Jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia Rovaniemelläkin on jokaiselle tulla ja mennä. Sateenkaariväki (ketä he sitten ovatkaan) mitään erityistä kohtelua tarvitse. Tästä homojen asiasta on tullut koko yhteiskunnalle suuri riesa, joka ei ole missään suhteessa itse asiaan. Minä en ole seksuaalisuuden perusteella kenenkään muun nähnyt vaativan yhtään mitään mutta tämä porukka se jaksaa.

  5. En ota kantaa Rovaniemen hartauteen sinänsä, mutta mielestäni on demokratian ja jäsenmäärän kannalta väärin ja ongelmallista, että kirkko antaa liian usein periksi moralistisille ja tekopyhille marisijoille, jotka sitten helposti kaappaavat itselleen vallan koko toiminnan suunnittelussa. Siinä sitten ihmisoikeudet unohtuvat ja kirkko laahaa 40 vuotta jäljessä yleisestä kehityksestä.

    • Helena, Ketä tarkoitat moralistisilla ja tekopyhilla marisijoilla?

      Onko kirkko antanut viime aikoina periksi muille kuin liberaaleille uudistajille?

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.