Viestintävälineiden on annettava luotettavaa tietoa

Eipä ollut vapaa pääsy tässä tapauksessa. Hartaustilaisuudesta oli kyse.

Samaa olen ajatellut. Sateenkaariliike nauttii riemusaatosta samaan aikaan kun mielenterveysongelmaiset ja -kuntoutujat ovat jäämässä todella syrjityiksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ”homofobia” on pilkkaa siihen fobiaan nähden, mitä mielenterveysongelmia ja -ongelmaisia kohtaan tunnetaan.

Kukahan jaksaisi muistaa, että täällä on yhteisesti sovittu, että keskustelussa pysytään aiheessa.

Mielenterveyspotilaat ovat tärkeä aihe. Samoin ovat abortti ja lähetysjärjestöille myönnetyt tuet. Mikään näistä ei kuitenkaan kuulu tämän uutisen aihepiiriin.

Suvaitsevaisuus ei ole nollasummapeliä, jossa yhden vähemmistön suvaitseminen olisi pois joltain toiselta. Mielenterveyspotilaiden asema ei kohene sillä, että kielletään sateenkaarimessun järjestäminen kirkkorakennuksessa.

Jusu puhuu asiaa. Mutta toisaalta, täällä ujutetaan homoseksuaalisuusasiaa jatkuvasti uutisiin, joissa sitä ei käsitellä. Joten tasapuolisuutta näissä ujutuksissakin.

Näyttää siltä, että valtakirkossa tämä eheytysajattelu ei ole oikein suosiossa. Käsitykseni mukaan esimerkiksi Aslan on järjestänyt jotain tilaisuuksia, joissa edellä mainittuja henkilöitä on ollut puhumassa.

Olettaisin, että seurakunnat eivät yleensä koe homojen käännyttämistä ydintehtäväkseen.

Jusu, eikö sinunkin mielestäsi ole kuitenkin tärkeätä, että kuullaan erilaisia tapauksia. Jokainen ihminen on arvokas, ja jokaisella on oma elämäntarinansa. Mainitsemasi ”valtakirkon”, luterilaisen kirkon pappina kohtaan itse hyvin monenlaisia ihmisiä eri tilanteissa, ja tahdon kuunnella, mitä he kertovat.

Mielestäni esim. sateenkaarimessuissa voisi olla mukana oman todistuksensa kanssa myös sellainen homoseksuaali, joka on kohdattuaan Kristuksen lähtenyt Hänen avullaan etsimään vapautusta synniksi kokemastaan asiasta. Suomestakin näitä ihmisiä todella löytyy. Jos ei tällainen todistus sitten mahdu sateenkaarimessuun, kirkossamme tulee olla mahdollisuus sellaisen todistuksen esittämiseen muussa tilaisuudessa. Mukaan tulevat sitten ne, jotka sellaista toivovat.

Käsitykseni mukaan Nuotta yritti tällaista mainitsemaasi todistusta Anni-videon kautta muutama vuosi sitten. Reaktio tähän tuntui olevan se, että tuhannet kirkon jäsenet pahoittivat mielensä ja erosivat kirkosta. Lisäksi arkkipiispa Mäkinen tuomitsi kampanjan ja totesi, ettei se edusta valtakirkon näkemystä asiaan.

Oma havaintoni on se, että tällainen eheytysajattelu on ajautunut marginaaliin niin sekulaarissa yhteiskunnassa kuin valtakirkossakin. Seurakunnissa ei olla halukkaita homoseksuaalien käännyttämiseen. Mielestäni tällainen sanoma ei sovellu myöskään sateenkaarimessuun. Sateenkaarimessun tarkoitus on olla tilaisuus, johon osanottajat kokevat olevansa tervetulleita omana itsenään ilman tarvetta muuttua joksikin toiseksi.

Valitettavaa on se, että ”kansa” on helposti vietävissä kulloinkin vallalla olevan yleisen mielipiteen perässä. Lisäksi, kun kristillinen tietous on jatkuvasti vähenemässä ja synkretismi on todellisuutta, on selvää, että kansa seuraa sellaisia johtajia, joilla on arvovaltaa. Raamattunsa tuntevat kristityt seuraavat kuitenkin Mestariaan, kuten Luther aikoinaan silloisen valtakirkon hairahtuessa anekauppaan ym. paavin johdolla. Lutherista on sanottu: ”Kun aika murtui ryskein valtavin, hän Raamattuunsa tarttui lujemmin”.

Mirja,

Maailmanhistoria on täynnä ryhmiä, jotka ovat kuvitelleet olevansa oikeassa ja katsoneet enemmistön olevan väärässä. Vasta tulevaisuus osoittaa, kummalle puolelle historiaa nämä ryhmät ovat itsensä asemoineet.

Uskallan väittää, että nämä homovastaiset tahot ovat asemoineet itsensä väärälle puolelle historiaa.

Minusta yksi käsittämättömimpiä ahdasmielisyyden muotoja on ”ex-gay-vastaisuus”. Pakotetaan ihminen elämään homona vaikkei ole siinä onnellinen. Vaikka miten uskoisi, että homous on ”synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus” pitäisi antaa toiselle oikeus omiin tunteisiin, kokemuksiin ja valintaan, jos sellaisen pystyy tekemään.

Ja tekopyhyyttä on mielestäni jotenkin ”sääliä” tai ”harmitella” näiden ihmisten puolesta. Kuten vaimon ja lapsen itselleen saaneen Amadeuksen puolesta. Tai ”Annin”, joka rukoilemalla, ilman ulkopuolista painostusta luopui entisestä lesboelämästään.

Tai olettaa että heidät on ”aivopesty” tms. Tai väittää ”keksityksi henkilöksi”, kuten ”Annin” kohdalla.
Jos joku kokee muutoksen itselleen tarpeelliseksi, ja itsensä sen jälkeen eheämmäksi, siihen täytyy olla oikeus, ja myös siitä puhumiseen. Jos se ei ole sallittua jossain paikassa ja tilassa, on mentävä muualle.

Sari,

Sinulla, minulla, Amadeuksella, Andy Chambersilla tai kenellä tahansa on oikeus omiin tunteisiin ja oikeus elää juuri niin homona tai heterona, onnellisena tai onnettomana kuin haluaa.

Minä en ole käsittääkseni puuttunut kenenkään elämään tai vaatinut heitä olemaan yhtään mitään. Minun mielestäni jokaisella on oikeus olla juuri mitä on, olipa se sitten onnellista tai onnetonta.

Minun kommenttini Mirjalle oli se, että evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat eivät mielestäni koe homoseksuaalien eheyttämistä tehtäväkseen eivätkä käsittääkseni järjestä tällaista toimintaa.

APA (American Psychological Association) on antanut vihreää valoa näille eheytyksille, ennen se kielsi tälläiset, koska homot vetosivat siihen, että siitä voi olla traumaattisia vaikutuksia henkilölle. Näyttöä ei löytynyt, vaan pikemminkin toiset eheytyi, toiset osittain, toiset ei. Vanhempana se onkin pitkäaikainen prosessi, mutta murrosikäiselle voi olla helpompaa.

Jusu, totesit: ”Uskallan väittää, että nämä homovastaiset tahot ovat asemoineet itsensä väärälle puolelle historiaa.” Onko homovastaisuutta se, että pitää kristittynä esillä rukouksia kuulevaa Jumalaa myös homoasiassa? Nimenomaan monet uskoviksi tulleet homoseksuaalit eivät ole onnellisia olossaan, he etsivät vastausta siihen, voiko Jumala auttaa heitä sanansa mukaiseen elämään.

Mitä tulee enemmistön oikeassa olemiseen, historiasta löytyy kyllä todella monenlaista. Karmea esimerkki on se, kun suuri väkijoukko ylipappien ja fariseusten johdattelemana huusi (Jeesuksesta): ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”.

Historiassa on ollut kaikennäköisiä enemmistöjä ja vähemmistöjä mielipiteineen. Tulevaisuus on aina näyttänyt, ketkä heistä ovat asemoineet itsensä oikealle puolelle historiaa.

Homojen osalta toivon, ettei kovin monen elämää pilata uskonnollisella suvaitsemattomuudella.

Mitä tulee tuohon Anni-videon mustamaalaamiseen, niin sehän perustui täysin tahallaan tarkoitushakuisesti väärin tulkintaan eli Annin väitettiin sanovan sellaista, mitä hän ei sanonut. Siinä tapahtui yhdenlainen asiaa koskeva ”oikeusmurha”.
Se osoittaa, että kaikki keinot ovat hyväksyttyjä meneillään olevassa ihmisten uudelleen koulutuksessa.

Meillä kristityillä on kyllä oppimista Jeesuksesta siinä, miten hän kohtasi synnin orjia. Hän asettui hyljeksityn rinnalle, kuunteli, ja johdatti rakastavasti ihmisen hänen kipeistä elämänkysymyksistään katsomaan syvemmälle, näkemään Hänet, Jumalan Pojan, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Esim. itseänsä ja elämäänsä häpeilevä samarialainen nainen sai näin uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden elämäänsä.

Ikävää on se, että Jeesuksen malli kohdata syrjäytyneitä ihmisiä on usein unohdettu historiassa. Kristityiksi itseään nimittävätkin ovat sen valitettavasti liian usein unohtaneet. Osittain siitä syystä nyt kristittyjäkin syytetään homovastaisuudesta. Jokaisen itseään kristityksi, Jeesuksen seuraajaksi nimittävän, olisi sen tähden mietittävä, millainen on oma tapa kohdata ihmisiä, onko se Jumalan rakkauden ohjaama synnin eri tavoin riepottamia ihmisiä kohtaan.

Jeesus ei lyönyt syntistä, vaikka kertoi esim. samarialaiselle naiselle hänen syntinsä, jota hän piilotteli.

Mirja Rautkoski, en ymmärrä yhtään jatkuvaa puhettasi eheytymisen tarpeesta ja homouden synnillisyydestä. Jos nyt sateenkaarimessut saisivat olla rauhassa ihmisille järjestettyjä messuja, joihin ihmiset saavat osallistua kukin omana itsenään.

Tästäkin tapahtuman siirrosta on tehty ”kärpäsestä härkänen”.

Tämä on mielestäni väärä tulkinta. Piispainkokouksen pöytäkirjojen perusteella kirkossa ajatellaan, että suhtautuminen ”homoseksuaalisuuden harjoittamiseen” on asia, josta kirkon jäsenillä on erilaisia eettisiä näkemyksiä. Kirkko sallii tämän moniäänisyyden eikä ole ottanut sellaista kantaa, että jommalla kummalla tavalla ajattelevat olisivat asiassa oikeammassa kuin toiset.

Eli minun käsitykseni mukaan kirkko ei ole betonoinut Jumalan mielipidettä johonkin suuntaan tämän kysymyksen osalta vaan antaa ihmisten itse muodostaa eettisen mielipiteensä asiasta.

Salme, asiasta ei todellakaan ole mitään yksimielisyyttä. Raamatun suhteen kyse on sen tulkinnasta. Enimmäkseen väittely pohjautuu siihen, kuka kokee omaavansa oikean tulkinnan. Eniten henkilökohtaisesti harmittaa se, että moni tuntuu ottavan ”keskustelussa” Jumalan roolin ja kertoo oman ”totuutensa” Jumalan sanoina. Kirkon ja piispojen pääviesti on käsittääkseni ollut Jeesuksen opetus lähimmäisen rakastamisesta ja hyväksymisestä. Ei tuomitsemisesta.

Lissu, minä en väitäkään, että asiasta, siis miten homoseksuaalisiin tekoihin suhtaudutaan, on yksimielisyyttä. Mutta kukaan ei ole kieltänyt, että Raamatussa lukee kuten lukee. Kukaan ei ole väittänyt mustaa valkoiseksi eli poistanut Raamatusta ko. kohtia.

Helena, Ketä tarkoitat moralistisilla ja tekopyhilla marisijoilla?

Onko kirkko antanut viime aikoina periksi muille kuin liberaaleille uudistajille?