Körttiläisen herännäisyyden laulukokoelman nimi on Siionin virret. Sitä ollaan uudistamassa. Uudistustoimikunnan tekstijaoston ja koko yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala kirjoitti Kotimaa24:n vanhan blogimetsän aikoihin pitkän ja ansiokkaan kirjoitussarjan uudistuksen tavoitteista ja periaatteista. Nyt uudistustyö on edennyt pitemmälle ja on netin kautta julkisesti arvioitavana. Minä kun en osaa mitään palautelomakkeita täyttää, kirjoitan tässä yhdestä laulusta, jonka uudistus mietityttää.
Laulukirjat eivät ole koskaan pelkästään niiden kustantajien tai niitä julkaisevien yhdistysten asia. Laulu kaikuu kauemmaksi kuin yhdistyksen aluesihteerin dieselin säksätys. Siksi me ulkopuolisetkin saamme sanoa muutaman sanasen.
Ensinnäkin kiitos siitä, että Siionin virret on edelleen hengellinen laulukirja. Ennakkoaavistukseni saattaa minut häpeään. Sanoitukset ovat edelleen väkeviä, vaikka joihinkin kohtiin on ilmaantunut turhia köyhennyksiä. Jos olisi kunnolla aikaa, pitäisi verrata vanhaa uuteen ja kysyä, miksi näin on tehty. Tarkoitan sellaisia kohtia, joissa esimerkiksi ”puhdista verelläs” on muuttunut sanoiksi ”kevennä kuormaani”. Netistä kyllä löytyy kunkin laulun kohdalta muutaman lauseen selostuksia uudistamisesta sen lisäksi, että koko uudistustyötä on laajalti periaatteita myöten selostettu.
Onkohan tulossa koevihkoa? Sley julkaisi Siionin kanteleen uudistamisen edellä pehmeäkantisen vihkosen, jonka lauluja ehdittiin kokeilla ja arvioida käytön perusteella.
Mutta käykäämme käsiksi päivän pihviin. Lina Sandellin Mua siipeis suojaan kätke on kokenut kummallisen muutoksen. Jeesukselta on otettu siivet pois. Tämä on erikoista, koska tietääkseni tämä laulu on noussut maailmanlaajuiseen tunnettavuuteen juuri noiden siipien takia. Alkuperäinen teksti tunnetaan nimellä Bred dina vida vingar ja englanniksi laulun nimi on Thy holy wings.
Ensimmäinen säkeistö kuuluu nykyään virsikirjassa, Siionin kanteleessa ja voimassaolevassa Siionin virsissä näin:
Mua siipeis suojaan kätke,
oi Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.
Jaakko Löytyn laatimassa uudessa muodossa sanoitus on seuraava:
Suojaasi minut peitä,
oi Jeesus, Herrani.
Sinussa vain on turva,
jos kuinka kävisi.
Kaikeksi tule mulle
ja ole valona.
Päivästä päivään elää
suo yksin armosta.
Anteeksi nyt vaan, jos rohkenen arvostella itsensä Jaakko Löytyn sanoitusta, mutta ehdotuksen alkusäkeestä tulee mieleen sellainen suojapeite eli pressu. Vihreä muovinen pressu vedetään yli ja kiristetään keltaisilla köysillä, ettei tuuli vie ja sade kastele. Jos kuinka kävisi. Kuinkahan kävisi?
Voiko Jeesuksella olla siivet? Jos hänellä omasta mielestään on oksat, voivat varmaan siivetkin menetellä. Jos hän voi olla leipä, miksei myös koota meidät siipiensä suojaan? Jos opistaan tarkkojen evankelisten kirjassa, kirkkomme virsikirjassa, Ruotsin kirkon virsikirjassa ja noin kahdessakymmenessä ruotsalaisessa laulukokoelmassa ja Amerikan luterilaisten ja metodistien kirjoissa voi olla siivet, miksi Herättäjä-yhdistys ne katkaisee?
Nähtäväksi jää, kirjoittaa Maakansa, ja jatkaa.
Jeesuksen siivet ovat tämän virren se juttu. Kun siivet on riisuttu pois, voidaan kysyä, miksi tynkäjeesus on enää otettu laulukokoelmaan. Ilman siipiä ei laulu ole mitenkään maata mullistavan poikkeuksellinen. Se on toki edelleen monille heränneille rakas iltalaulu, aivan kuten Lina Sandell tarkoittikin. Mutta uusin sanoin se tuskin kotihartauteen yltää. Jos sellaista hartautta nyt enää harjoitetaankaan. Veisaavat äidit Lapualla, Untamalassa ja Kiuruvedellä voivat näppäillä älypuhelimillaan sley.fi -sivuilta rakkaan iltalaulunsa oikeilla sanoilla.
Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan.
Körttipoikii ilman siipii maailman tuulet keinuttaa.
Jos tämän virren kohdalla on päätetty, että siinä voi olla erilainen sanoitus kuin kirkon virsikirjassa, olisi yksi mahdollisuus ollut hakea suuntaa ruotsalaisesta alkutekstistä tai vanhemmasta Wilhelmi Malmivaaran suomennoksesta. Malmivaaran versiota on virsituntemuksen aurankärkemme Tauno Väinöläkin kehunut.
Näin Väinölä: ”Murheeni, ilon’ luonas hiljaiseks’ tyynnytä”, se paremmin vastaakin Lina Sandellin alkuperäistekstiä kuin virsikirjan rukous: ”Suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi.”
Nyt Löytyn versio jatkaa virsikirjan perinnettä, mutta jotenkin pliisummin: ”Sinussa vain on turva, jos kuinka kävisi.” Kuultaako Paavon virreksi kutsuttu virsi 382 taustalla? Sandell kirjoitti toisen säeparin näin: ”och låt mig stilla vila i ve och väl hos dig.” (Anna minun levätä hiljaa luonasi ilossa ja surussa.) Jotenkin olettaisin, että maate pannessa on noihin sanoihin helppo samaistua. Joskus ilossa ja usein surussa sitä silmät ummistetaan ja toivotaan, että saisi hiljaa levätä. Tämä sisältää myös kuolon uneen nukkumisen, mitä ”jos kuinka kävisi” ei kyllä parhaimmalla tahdollakaan tavoita.
Ja vielä pieni vihje toimittajalle: Lina Sandell käytti kirjallisissa töissään alkuperäistä sukunimeään Sandell. Liikenaisena ja yhdistysvirkailijana hän käytti avioliitossaan saamaansa sukunimeä Berg. Sen sijaan yhdistelmänimeä Sandell-Berg hän ei koskaan käyttänyt. Siionin virsissäkin häntä tulisi puhutella Sandellina.
Laulu tunnetaan hyvin myös englanninkielisen kristillisyyden keskuudessa. Luterilaisten lisäksi se on julkaistu useissa metodistien virsikokoelmissa. Tältä se kuulostaa käsikello-orkesterin soittamana: https://www.youtube.com/watch?v=-ALI3U5LkcY
Thy holy wings, dear Saviour,
spread gently over me;
and through the long night watches
I’ll rest secure in Thee,
Whatever may betide me,
be Thou my hiding place,
and let me live and labour
each day, Lord, by Thy grace.
Thy pardon, Saviour, grant me,
and cleanse me in Thy blood;
give me a willing spirit,
a heart both clean and good.
O take into Thy keeping
Thy children great and small,
and while we sweetly slumber
enfold us one and all.
Hannu Kuosmanen; ”Siksi minusta jotenkin tuntuvat kovin traagisilta juuri Juha Vainion tai Unto Monosen versiot”.
Virsien sanoista ja teologiasta voi kyllä iskeä monenlaista tarinaa, mutta en ymmärrä miksi keskustelu pitää laajentaa Juha Vainion ja Unto Monosen sanoituksiin, joissa ei mielestäni ole juurikaan kritisoitavaa, jos perehtyy tekstien sisältöön pintaa syvemmältä.
Leo, jos lukee Teemun alkuperäisen hienon blogin tarkkaan – kuten historioitsijoiden tekstit pitää lukea – niin kyllä sieltä nuo Vainion ja Monosen sanoittamat siivettömät körttipoikaset löytyvät. Ei niissä teksteissä ole kritisoitavaa, niihin kiteytyy jotain hyvin olennaista körttiläisyyden koko sielunmaisemasta.
Pidän Jaakko Löytyn tuotannosta. Nyt vain vanha sanoitus on mielestäni paljon parempi, aivan ihana. Taidan kiukutella kuin pikkulapsi, että ”jos en saa laulaa tuota laulua niillä vanhoilla sanoilla niin sitten en laula sitä ollenkaan” 😀
Harmittaa joskus tämä uudistusinto. Eipä Herättäjä-Yhdistyskään täysin yksimielisen tyytyväiseltä vaikuta.
”Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala puolusti virsiuudistusta, mutta ymmärsi sen kivuliaisuutta jäsenille. Hänen mukaansa yhdistys katsoo uudistuksessaan tulevaisuuteen.
– Emme pidä itseämme virsikirjan tekijöitä parempina. Mutta myös kirkko tulee uudistamaan virsikirjansa. Haluamme tarjota siihen omat virtemme herännäisyyden omasta näkökulmasta uudistettuina.”
Niinpä. Kirkkomme uudistaa virsikirjansa ja ihmettelen miksi ”jokseenkin pian” entisen uudistuksen jälkeen niin sanoakseni. Jos tarkoitus on saada kansalaiset osallistumaan messuun uudistuksen voimalla entistä sankemmin joukoin niin epäilenpä tulosta. Eiköhön samat vanhat kirkonpenkinkuluttajat siellä todennäköisesti uudistukseen tutustu.
Herättäjä-Yhdistyksestä en tiedä vaan kansankirkon milloin minkinlaiset yritykset saada kansalaiset kirkkoon tuntuvat jokseenkin sisäpiiriläisten avuttomilta yrityksiltä tehdä todellinen uudistus eli lähteä virsikomiteoista, seminaareista jne. ihmisten luo sinne, missä he arjessaan ovat.
Hannu Kuosmaselle. Kyllä Teemu Kaakkurin blogissa mainitaan nuo Vainion ja Monosen ”siivettömät”, mutta mitä tekemistä niillä on tämän Lina Sandelin virren sanoituksen muutoksen kanssa. Minun mielestä ei mitään muuta kuin tämä siipi sana.
Mononen ja Vainio eivät olleet virrentekijöitä. Juha Vainio ei tietääkseni kuulunut kirkkoon, eikä Monosen Satumaa tangoa hyväksytty virsikirjaan, mikä on hyvä asia. Tietenkin Monosen ja Vainion iskelmistä voi rakennella aasinsiltoja körttiläisyyteen, mutta minun on myönnettävä, että en ymmärrä miksi? En vaikka luin Teemu Kaakkurin blogin kahdesti uudelleen.