Körttiläisen herännäisyyden laulukokoelman nimi on Siionin virret. Sitä ollaan uudistamassa. Uudistustoimikunnan tekstijaoston ja koko yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala kirjoitti Kotimaa24:n vanhan blogimetsän aikoihin pitkän ja ansiokkaan kirjoitussarjan uudistuksen tavoitteista ja periaatteista. Nyt uudistustyö on edennyt pitemmälle ja on netin kautta julkisesti arvioitavana. Minä kun en osaa mitään palautelomakkeita täyttää, kirjoitan tässä yhdestä laulusta, jonka uudistus mietityttää.
Laulukirjat eivät ole koskaan pelkästään niiden kustantajien tai niitä julkaisevien yhdistysten asia. Laulu kaikuu kauemmaksi kuin yhdistyksen aluesihteerin dieselin säksätys. Siksi me ulkopuolisetkin saamme sanoa muutaman sanasen.
Ensinnäkin kiitos siitä, että Siionin virret on edelleen hengellinen laulukirja. Ennakkoaavistukseni saattaa minut häpeään. Sanoitukset ovat edelleen väkeviä, vaikka joihinkin kohtiin on ilmaantunut turhia köyhennyksiä. Jos olisi kunnolla aikaa, pitäisi verrata vanhaa uuteen ja kysyä, miksi näin on tehty. Tarkoitan sellaisia kohtia, joissa esimerkiksi ”puhdista verelläs” on muuttunut sanoiksi ”kevennä kuormaani”. Netistä kyllä löytyy kunkin laulun kohdalta muutaman lauseen selostuksia uudistamisesta sen lisäksi, että koko uudistustyötä on laajalti periaatteita myöten selostettu.
Onkohan tulossa koevihkoa? Sley julkaisi Siionin kanteleen uudistamisen edellä pehmeäkantisen vihkosen, jonka lauluja ehdittiin kokeilla ja arvioida käytön perusteella.
Mutta käykäämme käsiksi päivän pihviin. Lina Sandellin Mua siipeis suojaan kätke on kokenut kummallisen muutoksen. Jeesukselta on otettu siivet pois. Tämä on erikoista, koska tietääkseni tämä laulu on noussut maailmanlaajuiseen tunnettavuuteen juuri noiden siipien takia. Alkuperäinen teksti tunnetaan nimellä Bred dina vida vingar ja englanniksi laulun nimi on Thy holy wings.
Ensimmäinen säkeistö kuuluu nykyään virsikirjassa, Siionin kanteleessa ja voimassaolevassa Siionin virsissä näin:
Mua siipeis suojaan kätke,
oi Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.
Jaakko Löytyn laatimassa uudessa muodossa sanoitus on seuraava:
Suojaasi minut peitä,
oi Jeesus, Herrani.
Sinussa vain on turva,
jos kuinka kävisi.
Kaikeksi tule mulle
ja ole valona.
Päivästä päivään elää
suo yksin armosta.
Anteeksi nyt vaan, jos rohkenen arvostella itsensä Jaakko Löytyn sanoitusta, mutta ehdotuksen alkusäkeestä tulee mieleen sellainen suojapeite eli pressu. Vihreä muovinen pressu vedetään yli ja kiristetään keltaisilla köysillä, ettei tuuli vie ja sade kastele. Jos kuinka kävisi. Kuinkahan kävisi?
Voiko Jeesuksella olla siivet? Jos hänellä omasta mielestään on oksat, voivat varmaan siivetkin menetellä. Jos hän voi olla leipä, miksei myös koota meidät siipiensä suojaan? Jos opistaan tarkkojen evankelisten kirjassa, kirkkomme virsikirjassa, Ruotsin kirkon virsikirjassa ja noin kahdessakymmenessä ruotsalaisessa laulukokoelmassa ja Amerikan luterilaisten ja metodistien kirjoissa voi olla siivet, miksi Herättäjä-yhdistys ne katkaisee?
Nähtäväksi jää, kirjoittaa Maakansa, ja jatkaa.
Jeesuksen siivet ovat tämän virren se juttu. Kun siivet on riisuttu pois, voidaan kysyä, miksi tynkäjeesus on enää otettu laulukokoelmaan. Ilman siipiä ei laulu ole mitenkään maata mullistavan poikkeuksellinen. Se on toki edelleen monille heränneille rakas iltalaulu, aivan kuten Lina Sandell tarkoittikin. Mutta uusin sanoin se tuskin kotihartauteen yltää. Jos sellaista hartautta nyt enää harjoitetaankaan. Veisaavat äidit Lapualla, Untamalassa ja Kiuruvedellä voivat näppäillä älypuhelimillaan sley.fi -sivuilta rakkaan iltalaulunsa oikeilla sanoilla.
Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan.
Körttipoikii ilman siipii maailman tuulet keinuttaa.
Jos tämän virren kohdalla on päätetty, että siinä voi olla erilainen sanoitus kuin kirkon virsikirjassa, olisi yksi mahdollisuus ollut hakea suuntaa ruotsalaisesta alkutekstistä tai vanhemmasta Wilhelmi Malmivaaran suomennoksesta. Malmivaaran versiota on virsituntemuksen aurankärkemme Tauno Väinöläkin kehunut.
Näin Väinölä: ”Murheeni, ilon’ luonas hiljaiseks’ tyynnytä”, se paremmin vastaakin Lina Sandellin alkuperäistekstiä kuin virsikirjan rukous: ”Suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi.”
Nyt Löytyn versio jatkaa virsikirjan perinnettä, mutta jotenkin pliisummin: ”Sinussa vain on turva, jos kuinka kävisi.” Kuultaako Paavon virreksi kutsuttu virsi 382 taustalla? Sandell kirjoitti toisen säeparin näin: ”och låt mig stilla vila i ve och väl hos dig.” (Anna minun levätä hiljaa luonasi ilossa ja surussa.) Jotenkin olettaisin, että maate pannessa on noihin sanoihin helppo samaistua. Joskus ilossa ja usein surussa sitä silmät ummistetaan ja toivotaan, että saisi hiljaa levätä. Tämä sisältää myös kuolon uneen nukkumisen, mitä ”jos kuinka kävisi” ei kyllä parhaimmalla tahdollakaan tavoita.
Ja vielä pieni vihje toimittajalle: Lina Sandell käytti kirjallisissa töissään alkuperäistä sukunimeään Sandell. Liikenaisena ja yhdistysvirkailijana hän käytti avioliitossaan saamaansa sukunimeä Berg. Sen sijaan yhdistelmänimeä Sandell-Berg hän ei koskaan käyttänyt. Siionin virsissäkin häntä tulisi puhutella Sandellina.
Laulu tunnetaan hyvin myös englanninkielisen kristillisyyden keskuudessa. Luterilaisten lisäksi se on julkaistu useissa metodistien virsikokoelmissa. Tältä se kuulostaa käsikello-orkesterin soittamana: https://www.youtube.com/watch?v=-ALI3U5LkcY
Thy holy wings, dear Saviour,
spread gently over me;
and through the long night watches
I’ll rest secure in Thee,
Whatever may betide me,
be Thou my hiding place,
and let me live and labour
each day, Lord, by Thy grace.
Thy pardon, Saviour, grant me,
and cleanse me in Thy blood;
give me a willing spirit,
a heart both clean and good.
O take into Thy keeping
Thy children great and small,
and while we sweetly slumber
enfold us one and all.
Ainakin Jeesus suri sitä, ettei saanut koota suojaansa Jerusalemin asukkaita kuin kanaemo poikasensa (Matt. 23, Luuk. 13), joten kielikuvalle Vapahtajan siivistä löytyy raamatullista referenssiäkin. Ehkä nämä Sanan paikat ovat muistuneet runoilijan mieleen.
Laulukirjonen uudistukset ovat aina .. mielenkiintoisia, sekä teksti-että sävelmärintamalla. Vilhelmi Malmivaaran muinainen uudistus herätti kritiikkiä, että tämä oli vahvimman morsius- ja verimystiikan poistaessaan tullut poistaneeksi Siionin Virsistä Jeesuksen veren…
Mukavaa, että tämä yhteiskristillinen ja kansainvälisesti tuttu laulu on säilynyt uudessa laulukirjassa, mutta ehkä tuo uusi versio ei aivan kanna samaa tunnelmaa kuin alkutekstissä oli ideana – suomennokset ovat hankalia, varsinkin, jos pyritään nykysuomen mukaiseen oikeakielisyyteen.
Synkkyys ja alakulo, harmaa kaiken pyhään viittaavan hylkääminen; miten ihmeessä körtit ovat pystyneet ymmärtämään uskon näin nurinkurisesti? Nyt vielä sitten pilasivat sen ainoan virrenkin 🙁 .
Se, mikä ulkoapäin näyttää harmaalta alakulolta on samaa nöyryyttä, joka ortodoksisuudessa sanoitetaan toistuvina ’Herra armahda!’ -huokauksina.
Olen osallistunut aikoinaan useille herättäjäjuhlille. Tiedän mistä puhun. En puhu sen enempää.
Olen osallistunut sekä herättäjäjuhlille että ortodoksisiin jumalanpalveluksiin, joissa useasti toivotaan, että saisimme viettää loppuelämämme ”rauhassa ja synnin katumuksessa”. Martti P:lla on hyvä pointti.
En tykkää tuosta uudistuksesta enkä ymmärrä sen tarkoitusta. Tosin siinä käynee niin, että vanha käännös elää suositumpana yhteislauluna kuin virallisen hyväksynnän saava (tuskinpa körttien sisäpiiri rohkenee asettua Jaakko Löyttyä vastaan) uusi versio. Näinhän kävi mm. ”Giv mig wj glans ej guld ej prakt” -laululle, vaikka Niilo Rauhalan myöhempi suomennos ”Ei valtaa, kultaa, loistoa” onkin alkukäännökselle uskollisempi.
… siis ’ej glans’..
Kun olen pari kuukautta seurannut huikeaa livelähetystä suoraan merikotkan pesältä Viron rannikolta, niin kielikuva ”Mua siipeis suojaan kätke” on saanut ihan konkreettisia ulottuvuuksia. Näin se todella toimii, kun kotkaemo ottaa ukkosmyrskyssä poikasensa siipiensä alle suojaan korkealla männyn latvassa.
Mutta ei se ole koko kuva. Se toimii niin kauan kuin poikaset tarvitsevat suojaa. Mutta parissa kuukaudessa ne kasvat emonsa kokoisiksi eivätkä enää siipien alle mahdu vaan niiden pitää päästä omille siivilleen. Luonto ei tunne peräkammarin poikia, äidin helmoissa viipyileviä poikasia.
Siksi minusta jotenkin tuntuvat kovin traagisilta juuri Juha Vainion tai Unto Monosen versiot: kotkan poikii ilman siipii tai siivetönnä en voi lentää. Voiko kuningaslinnun pojilla kovempaa kohtaloa olla kuin että omat siivet eivät kanna. Kovasti siinä kyllä tunnistan myös körttipoikien alakulon ja tekonöyrän mie en oo mittään -poljennon.
Juuri sen takia voikin olla niin, että Jaska Löytyn versio on todellisempi. Kun lintuemon siipien suojaan ei enää mahdu, onneksi on vihreä lainapeite. Sille voi olla muuten käyttöä jo ensi viikonvaihteessa, körttijuhlilla Vantaalla. Jos ei muuten niin suojana pahalta urbaanilta maailmalta.
Samaa nettilähetystä on seurattu muullakin. Mutta juuri siksi: Jeesuksen siivet yltävät sinnekin, mihin kotkaemon siivet eivät enää yllä. Ja juuri siksi niitä siipiä ei pidä katkaista ja yrittää korvata millään lainapeitteellä.
Vai onko se Jouni niin, että ihan liikaa käperrytään sinne siipien tai lainapeitteiden suojaan. Kun pitäisi nousta omille siivilleen, kulkea omilla jaloillaan ja ajatella ihan itse, jäädäänkin roikkumaan kotipesän perinnehöttöön.
Onhan se turvallista. Mutta ei sillä maailmassa pärjää, eivät pärjää kotkanpojat eivätkä ihmisenlapset.
”… vaan siveetönnä en voi lentää… ”
Mutta totta: monessa suomalaisessa itkelmässä on körttiläinen perusvire.
Uudistusmanian vahvuus on tunneperäisyydessä. Järkevät uudistukset eivät sytytä ja unohtuvat nopeasti.
Vai menikö tuo kotkajuttu näin? Oikeaan aikaan, Herran aikaan, kohotetaan siivet kuin kotkat ja vaelletaan uudessa voimassa.
Jes 40:30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
31. mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.
PSALMIT 91
1. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2. se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.
3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
Tässäkin Raamatun kohdassa Herralla kerrotaan olevan sulat, jotka suojaavat turvaa hakevaa ihmistä.
Jeesukselta vietiin siivet tässä Lina Sandellin virressä jo yli kymmenen vuotta sitten. Ruotsin kirkon virsikirjan suomennostyössä virsi sai alkusanat: ”Suojaavin siivin peitä, iu Jeesus, minut nyt”.
Siinä ei tosin sanota, kenen siivet ovat, Jeesuksen vai kenen, mutta toinen säkeistö päättyy sanoin ”yö rauhallinen anna, suojaksi enkeli” jolloin siivet voivat olla suojelevan enkelin siivet.
iu -oi