Kansalainen Kuusinen kirjoitti aikanaan kirjan: Jumala syöksee enkelinsä. Se on melko paksu kirja, mutta siitä harvinainen, että luin sen ihan loppuun asti eli läpi. Yksi luku jäi mieleeni: Päivä jolloin ilo katosi työpaikoilta. Sanamuoto ei ehkä olle ihan jämtti, mutta ajatus on. Kun puolueen johtoasemaa ja arvovaltaa piti lujittaa, niin keksittiin oiva keino millä saadaan selville epäkunnioittavat ainekset ja laittaa koulutukseen.
Työpaikalle saattoi ilmestyä henkilö, joka kertoi vitsejä puolueesta ja puoluevirkailijoista ihan huipulta asti. Sitten oli tietystikkin värvätty tarkkailija, joka taltioi henkilöt, jotka ottivat osaa vaikkapa vain nauramalla. Tarkkailijan piti päivittäin antaa raportti päivän tapahtumista. Eikä siinä vielä kaikki! Oli toinen tarkkailija joka vertasi tietojaan ensimmäisen tarkkailijan luetteloon oliko ensimmäinen tarkkailija kertonut kaiken.
Toisen maailmasodan aikana kerrotaan jostakin valtakunnasta, jonka väki osoitti liiallista avuliaisuutta miehittäjää kohtaan. Se toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti sodan kulkuun ja ollut valtaajalle avuksi. Tehtiin suunnitelma. Puettiin miehittäjän vormuihin joukkueellinen miehiä, jotka hyökkäsivät johonkin kylään miehittäjän asein varustettuna ja näin saatiin sympatialta leikattua siivet pois.
Minusta on alkanut tuntua siltä, että vihapuheelle saatetaan syöttää lisävirettä varsinkin somessa, jonka alkuperää ei saa selville, vähän niinkuin vauhditusaineistoa. Jos kaikki vihapuhelaulun ilmaisut ovat aitoja ja todellisten ihmisten todellisia ajatuksia, niin hallituksella on coronaa pahempi epidemia keskuudessamme. Ilmeisesti kohta puolet kansasta tarvitsisi terapiaa päästäkseen fobioistaan vai pitäisikö alkaa perustaa lisää suljettuja hoitolaitoksia.
Minun rikollinen mielikuvitukseni ei oikein tahdo hyväksyä sitä, että kaikki olisi aitoa. Jos olisin poliitikko ja haluaisin menestyä, kehottaisin kavreereitani liittymään kilpileviin puolueisiin ja alkamaan provosoinnit niin, että puolueen maine alkaa kärsiä. Hommaisin kaikille kavereilleni prepaid-puhelimet ja kehottaisin laittamaan ällöttäviä viestejä someen. Joku sanoi: Tarkoitus pyhittää keinot.
Käytännössä ei olisi varmaan helppo löytää kavereita jotka auttaisivat tuollaisessa?
Jos ei olis yhtään kaveria. Olisi toisaalta helppo antaa kaikille puhelimet.
Vihapuheesta kertova musiikkiesitys on todellisuudessa myös itse vihapuhetta. Kuulijat siinä saadaan kokemaan vihaan näiden lauseiden alkuperäisiä sanojia kohtaan. Todellisiin henkilöihin kun vihaa ei oikeasti voi kohdistaa, niin se kohdistetaan kaikkiin konservatiiveihin. Riippumatta siitä, mitä mieltä nämä ovat.
Pekka Veli Pesonen: ”Vihapuheesta kertova musiikkiesitys on todellisuudessa myös itse vihapuhetta.”
Voihan tuon asian noinkin pyöräyttää kun hyväksyy sen, että sukupuolivähemmistöjä voi Raamattuun tukeutuen paheksua.
Wikipediasta löytyi seuraava tekstinpätkä: ”Vihapuhe on vihan leimaamaa kielenkäyttöä. Vihapuhe voi olla esimerkiksi vähemmistöön kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa, tai niihin yllyttävää puhetta.
Termiä ei ole määritelty Suomen lainsäädännössä, eikä siitä Markku Jokisipilän mukaan ole yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se on yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa käytettynä terminä tulkinnanvarainen.
Koska termi on tulkinnanvarainen, niin en kommentoi enempää.
Koska termi on tulkinnanvarainen, siihen pitäisi saada tulkinta, joka antaisi vaikka kuinka löyhät raamit.
Olen todennut ihan oikeasti, että on henkilöitä joiden tehtävänä on haastaa riitaa toisten tapeltavaksi.
Luulisin, että kaikki tietävät mitä ”vihapuhe” on. Kaikki eivät vain ehkä halua myöntää tietävänsä.
Jos yhteiskunta ei siedä hengellistä herätyshuutoa, niin silloin kaikki on vihapuhetta.
Vihapuhe ja kiusaaminen on kaksoset. Niiden tarkka määrittely on hankalaa. Se onnistuu vain tapauskohtaisesti. Pidettyäni luentoa kiusaamisesta jotkut kuulijat ovat tullut kertomaan, etteivät he tienneet mitä olivat tekemässä. Joten ei monet tiedä edes sitä, että kiusaaminen on kiusaamista.
He ymmärsivät asian vasta, kun olin kiusaamista luennollani kuvannut.
Nyt vihapuhetta paheksutaan kovasti, mutta samalla hyväksytään täysin sellaiseen henkilöön kohdistuva parjaaminen, joka on rohkeasti ilmaissut mielipiteensä.
Eikö muuten musiikkiesitys ole vihan leimaamaa. Siinähän todella vihaiset ihmiset purkavat kiukkuaan. Viha tämän musiikin kuulijoissa kohdistuu näihin typeriin lausuntoihin ja niiden takana oleviin henkilöihin , sekä ideologiaan, joka hyväksyy moista.
Tässäkin tilanteessa
Sävelteos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta uskonnollisesta vihapuheesta on kuin peili. Vanha viisaus kuuluu: ”Ei ole peilin vika, jos kuva ei miellytä.”
On aivan kaksi erilaista puhetyyliä vaikkapa näin todeta: kuole ja pala pois taikka: tee parannus synneistäsi, että pelastut. Siinä jälkimmäisessä pätee hyvin Raamatun esimerkki mielenmuutoksesta, parannuksesta: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi (joka vaikuttaa parantumisen.) Ensimmäistä tapaa ei Raamattu tunne sanottavaksi lähimmäiselle. Kuitenkin parannukseen kehottaminen yleisesti alkaa olla vihapuhetta ”vähemmistöjen kannalta”.
Onko porukka todella sitä mieltä, että kkaikki sekoilu on viisaiden ihmisten purkauksia, vai onko kyse asioiden vauhdittamisesta. Kerron yhden tapahtuman. Toimitin jotain asiaa jollekkin yhteisölle, en yksilöi, ettei tunnisteta. Muutamat henkilöt siitä yhdistyksesta halusivat keskustella siitä toiminnan sisällöstä. Yksi henkilöistä alkoi kertoa minulle, että joku osio on jätettävä pois, kun siitä on valitettu. Kun tiedustelin valitusten määrää, tuli melkoinen kiukunpurkaus, kun selvisi, että hän itse oli ilmeisesti ainoa opponentti.
Eipä todellakaan kaikki liene niin halvalla ostettavissa, ettei näkisi uutisoinnin ja blogien läpi.