Olen nettikeskusteluissa, myös Kotimaa24:ssä, jatkuvasti törmännyt ilmiöön, että kirjoittaja A sanoo jotakin kirjoitusta vihapuheeksi. Siihen kirjoittaja B vastaa, että kirjoittajan A omakin teksti on vihapuhetta. Joskus näin onkin. Mutta paljon useammin kysymys on vihapuheeksi väitetyn kirjoituksen analyyttisestä ja yleensä asiallisesta kritiikistä.
Kritiikki ei ole vihapuhetta. Omasta näkemyksestä poikkeava kirjoitus ei ole vihapuhetta. Mutta ne voivat olla vihapuhetta. Kritiikki ja vihapuhe ovat eri tasolla. Maaliin osuvaankin kritiikkiin voi sisältyä vihapuhetta eikä kaikki väärä kritiikki ole vihapuhetta. Wikipedia kertoo vihapuheesta seuraavaa: Vihapuhe on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Termiä sellaisenaan ei esiinny Suomen lainsäädännössä.
Yksi syy kritiikin leimaamiseen vihapuheeksi voi olla syvällä sisimmässä oleva toimintamalli vastata samalla mitalla. Kun tuo sanoo minun näkemystäni (riippumatta siitä onko näkemys itse kirjoitettu vai kannatettu) vihapuheeksi, niin minä sanon hänen. Reaktio on ymmärrettävä, mutta asiaton.
Toinen syy on se, että polarisoituneessa tilanteessa keskustelun voittaminen on muuttunut ainoaksi päämääräksi. Tavoitteena ei ole arvostava ja kunnioittava keskustelu; ei edes toisen osapuolen (joka on väärässä) ymmärtäminen oikein, vain väittelyn voittaminen. Kun asiallisen kritiikin keinot loppuvat, sekoitetaan keskustelu. Ja siihen asiaton syytös vihapuheesta on mitä mainioin konsti.
Niin vai näin, kirjoitettujen argumenttien kriittinen analysointi ei ole vihapuhetta. Se ei ole sitä silloinkaan, kun kirjoitus itsessään on sellainen, että asiallinen kritiikki saa sen näyttämään kauhealta. Sen sijaan tahallisen väärinymmärryksen kohdalla asiattoman kritiikin ja vihapuheen raja on veteen piirretty viiva.
Ismo Malinen:
””Historia on opettanut, että valtaanpyrkivät tulevat aina valkoisilla hevosilla ja lupaavat vapautta ja rauhaa kaikille ja heitä suvaitaan koska niin moni uskoo heidän valheensa. Ihminen on luonnostaan niin ylpeä, ettei usko itseään huijattavan. Vihollinen on kuitenkin ovelampi kuin meistä yksikään, sanoi jo Luther.””
Onko tuo kokonaan Lutherin lausumaa vai onko siinä kirjoittajankin omaa.
Siis ei pelkkä ylpeys riitä selittämään vaan Jeesus Sanoo että ihmisillä on paatunut sydän ja vieläpä Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”, siis kuten lainauksessa selkeästi näkyy (kuka sen pystyy näkemään) itse Luther ”tiedosti” kyllä nämä valtaapitävien valheet mutta kuinka toimi ITSE, lupasi kyllä pelastuksen kaikille OMILLE seuraajilleen MUTTA kinka suhtautui toisuskoisiin, jopa VAINOTEN (eli tappamisen hväksyen), nyt sitten nämä Lutherin seuraajat eivät todellakaan ”näe” itseään huijattavan, ovatkohan ylpeitä?
Luterilaiset kristityt eivät ole Lutherin seuraajia vaan Kristuksen. Joillekin meistä tohtori Lutherin kirjoitukset ovat tärkeämpiä kuin muille, mutta eivät hekään pelastustaan usko hänen varaansa vaan Vapahtajan kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen varaan.
Martti Pentti vastaappa seuraaviin kysymyksiin selkeästi ja yksiselitteisesti:
Milloin ihminen saa Pyhän Hengen?
Milloin ihminen uudestisyntyy?
Milloin ihminen siirtyy pimeydestä valoon?
Milloin Jeesus parantaa ihmisen paatuneen sydämen?
Milloin ihminen alkaa kuulla Jeesuksen äänen ja seurata Häntä?
Jos nyt keskusteltaisiin vihapuheesta ja sen kritisoimisesta ja jätettäisiin teologiset erimielisyydet tässä keskustelussa väliin.
”Vastaapa seuraaviin kysymyksiin selkeästi ja yksiselitteisesti!” Tällaisen tivaamisen kokee helposti vihamieliseksi, varsinkin silloin, kun mikään vastaus ei näytä olevan kysyjän mielestä riittävän ’selkeä ja yksiselitteinen’. Olen yrittänyt niellä harmini ja keskustella asiallisesti. Tämä keskustelu ei tosin ole oikea paikka sille, sen myönnän. Pyydän anteeksi!
Ikävää tässä vihapuhe keskustelussa on juuri se, että ihmiset on ajettu toisiaan vastaan, pelkkien mielipiteittensä vuoksi. Jos sanot jotain, niin olet aina jotain vastaan ja sellaisesta tilanteesta ei tahdo koskaan päästä eroon missä mielipiteet ovat jo lähtökohtaisesti vääriä.
Kirkossa on selkeästi niitä, jotka pitävät esim. ”Avio” käsitettä Raamattuun sidottuna mielipiteenä, toisille ”Avio” taas on hyvinkin irrotettavissa irti Raamatun tuomasta merkityksestä. Niin kauan kuin Raamatusta ei voi pyyhkiä pois tiettyjä käsitteitä sen tuomasta ihmiskuvasta, niin olemme jumissa tämän asian kanssa. Mielipiteen sanominen ajaa sinut automaattisesti tiettyyn leiriin ja juuri näin Kirkko on jakaantumassa taas kerran historiansa aikana.
Kyse on nyt Kirkon sisäisestä itse ymmärryksestä ja maailman itse ymmärryksen välisestä ristiriidasta. Onko Kirkon pakko hyväksyä maailman hyväksymät käsitteet?
Toisin päin sai on selvä, maailma ei missään nimessä hyväksy Kirkon käsitteitä ihmisestä ja Raamatun esittämästä maailmankuvasta, koska sen mielestä Jumalaa ei ole.
Kun T. Halonen piti aikanaan viimeisiä puheitaan ja oli puhe myös kirkosta, niin hän sanoi jotenkin tähän tapaan: ”Älkää erotko kirkosta, vaan muuttakaa se.”
Ajattelen itse, että Kirkko ei tarvitse ainakaan opillista muutosta, ihmisethän muuttuvat silloin Kirkon mukaan, eikä päinvastoin. Jos taas ihmiset muuttavat Kirkon opin mielensä mukaan, niin tilanne muuttuu perin kummalliseksi ja onko silloin enää edes kyse Kirkosta?
Erimielisyys asioista ja niitä kuvaavista sanoista on eri asia kuin vihapuhe tai toisten kannanottojen tulkitseminen sellaiseksi. Jeesus rinnasti vuorisaarnassaan Matt. 5:21,22 vihan tappamiseen. Vihan tarkoitus on siis toisen ihmisen tai ihmisryhmän vahingoittaminen. Olisiko yksinkertainen keino vihapuheen välttämiseksi kysyä itseltään: haluanko tukkia tuon toisen turvan? Jos joutuu vastaamaan myöntävästi, on parasta sulkea oma suunsa.
Kuten Martti tuossa sanoi, erimielisyydet ja vihapuhe eivät todellakaan ole sama asia. Asioista voidaan olla jyrkästikin eri mieltä ilman että kukaan syyllistyy vihapuheeseen. Keskustelua avioliittolaista ja sen vaikutuksista kirkolle ei pidä liittää vihapuhekeskusteluun, sillä se ei ole vihapuhekeskustelu. Toki siinäkin keskustelussa joltakin osapuolelta voi lähteä mopo käsistä ja oman pointin esittämisen sijasta aletaan satuttamaan muita.
Juurikin samaa mieltä Martin ja Heikin kanssa. On laitettava kieli keskelle suuta, kun esim. arvostelee islamia, koska moni muslimi loukkaantuu siitä jos heidän uskontoaan arvostelee. Kristinuskon arvosteluhan on ainakin Suomessa kaikista pidäkkeistä vapaata. Jumalan pilkka lain poistaminen on tehnyt työnsä.
”Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.
Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?
Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.” Ps.56:2-5
”Moni muslimi loukkaantuu siitä jos heidän uskontoaan arvostelee.” Olen kuullut useammalta taholta, että muslimit ovat yleensä valmiimpia keskustelemaan uskonnosta kuin kristityt. Se johtunee kahdesta asiasta. Toisaalta heillä saattaa olla enemmän tietoa oman uskonsa perusteista kuin kristityillä keskimäärin. Toisaalta usko ei ole heille yksityisasia. Se on varmasti loukkaavaa, jos Islamia arvostellaan valheellisten ennakkoluulojen perusteella. Keskustelu toisuskoisen kanssa kannattaakin alkaa yleensä kyselemällä ja kuuntelemalla. Vastineeksi on hyvä vastata asiallisesti itselle esitettyihin kysymyksiin. Sitten voi ilmaista, mikä kuulostaa vieraalta ja oman uskon kannalta väärältä.
Muslimit tosiaan tuntevat oman uskonsa pääasiat hyvin, paremmin ainakin, kuin meidän perus Lutherilainen. (Inhoan tuota määritelmää)
Olen itse huomioinut, että muslimin identiteetti on erillainen kuin Kristityn ja olisikin mielenkiintoista löytää tietoa, siitä miten islamilainen kulttuuri ja koraani on muokannut muslimeita suhteessa kristittyyn kulttuuriin, jossa Raamattu on ollut keskiössä. On ilmeistä, että muslimeilla on enemmän yhteistä kristittyjen kanssa, kuin Kristinuskon instituutiolla ja Islamin instituutiolla.
Tarkoitan, että yhteiset alkukristilliset juuret ovat vielä hyvin näkyvillä kristityillä ja muslimeilla heidän harjottaessaan omaa uskoaan ruohonjuuri tasolla, sen sijaan teologisesti islamia ja kristinuskoa ei voida pitää samana.
Ironista, että islamista Kristityiksi kääntyneet ovat sanoneet yhdeksi kääntymisensä syyksi juuri koraanista nousevan vihan. Olen myös varma, että Kristinuskolla on paljon annettavaa muslimille, mutta samoin on myös toisinpäin, sillä muslimit todella tuntevat oman uskonsa kappaleet paremmin kuin me.
Olisiko pyhäkoulua ja rippikoulua vaadittava Suomessa lakisääteiseksi kaikille?
Muslimeillahan on pakollinen koraanikoulu, jossa lapsille luetaan koraania klo 8-17
Ja muutama tunti sitten muita aineita. Madrasa on sitten koraanikoulun yhteydessä käytäviä laajempia opintoja varten. Koraani koulut aloitetaan jo hyvin nuorina, samoin kuten meidän pyhäkoulut.
Pyhäkoulut olisikin nostettava kansan sivistyksen uudeksi airueksi koko Suomessa.