Olen nettikeskusteluissa, myös Kotimaa24:ssä, jatkuvasti törmännyt ilmiöön, että kirjoittaja A sanoo jotakin kirjoitusta vihapuheeksi. Siihen kirjoittaja B vastaa, että kirjoittajan A omakin teksti on vihapuhetta. Joskus näin onkin. Mutta paljon useammin kysymys on vihapuheeksi väitetyn kirjoituksen analyyttisestä ja yleensä asiallisesta kritiikistä.
Kritiikki ei ole vihapuhetta. Omasta näkemyksestä poikkeava kirjoitus ei ole vihapuhetta. Mutta ne voivat olla vihapuhetta. Kritiikki ja vihapuhe ovat eri tasolla. Maaliin osuvaankin kritiikkiin voi sisältyä vihapuhetta eikä kaikki väärä kritiikki ole vihapuhetta. Wikipedia kertoo vihapuheesta seuraavaa: Vihapuhe on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Termiä sellaisenaan ei esiinny Suomen lainsäädännössä.
Yksi syy kritiikin leimaamiseen vihapuheeksi voi olla syvällä sisimmässä oleva toimintamalli vastata samalla mitalla. Kun tuo sanoo minun näkemystäni (riippumatta siitä onko näkemys itse kirjoitettu vai kannatettu) vihapuheeksi, niin minä sanon hänen. Reaktio on ymmärrettävä, mutta asiaton.
Toinen syy on se, että polarisoituneessa tilanteessa keskustelun voittaminen on muuttunut ainoaksi päämääräksi. Tavoitteena ei ole arvostava ja kunnioittava keskustelu; ei edes toisen osapuolen (joka on väärässä) ymmärtäminen oikein, vain väittelyn voittaminen. Kun asiallisen kritiikin keinot loppuvat, sekoitetaan keskustelu. Ja siihen asiaton syytös vihapuheesta on mitä mainioin konsti.
Niin vai näin, kirjoitettujen argumenttien kriittinen analysointi ei ole vihapuhetta. Se ei ole sitä silloinkaan, kun kirjoitus itsessään on sellainen, että asiallinen kritiikki saa sen näyttämään kauhealta. Sen sijaan tahallisen väärinymmärryksen kohdalla asiattoman kritiikin ja vihapuheen raja on veteen piirretty viiva.
Kiitos! Tärkeä puheenvuoro. On tärkeää, joskin joskus vaikeaa, erottaa asiallinen kritiikki ja vihapuhe toisistaan. Tunteet kuumenevat ja kuten blogisti kuvaa, on tarve sanoa viimeinen sana ja siinä vastapuolen leimaaminen vihapuheen kirjoittajaksi on sopiva keino.
Uskon, että esim. täällä K24:ssä ylläpito puuttuu asiaan, jos joku kirjoittaa vihapuhetta. Olemme täälläkin hyvinkin eri mieltä asioista, kritisoimme toisten tekemiä aloitteita ja päätöksiä ja perustelemme niitä jopa Raamatun sanalla, mutta se ei vielä ole vihapuhetta.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Minä kiitän myös hyvästä kirjoituksesta. Herätti paljon ajatuksia. Sanaa vihapuhe käytetään nykyisin todella vaikka ihan siinä tilanteessa, kun ollaan ehdottomasti erimielisiä.
Kirjoituksessa oli myös esillä sana suvaitsevaisuus. Satuin kuulemaan radiossa itseäni viisaampien keskustelua siitä. 🙂 Jotenkin se kolahti, koska olen aina jotenkin vieroksunut sitä vähän huonona ilmaisuna. Ohjelmassa siitä mainittiin, että jos olet suvaitseva, tavallaan asetut vastapuolen yläpuolelle suvaitsemaan häntä. Aika hyvin vastaa omaa ajatustani.
Vaihtoehdoksi mainittiin sana sietäminen. Eli meidän yksinkertaisesti tulee sietää toisiamme, jotta pärjäisimme keskenämme.
Rikas suomen kieli tuntuu tässä asiasa vähän vaikealta, vai mitä mieltä ollaan? Suvaitsevaisuus on ylhäältä alas katsomista ja sietäminen vaikuttaa hieman kireältä toisen hyväksymistä minun mielestäni. Mikähän olisi se hyvä ilmaisu, mietin.
Minusta vika ei ole kielessä tai sen vaikeudessa. ”Suvaita” sopii sanakirjamäärittelyn mukaisesti oikein hyvin vaikkapa siihen, että ”sietää”, ”sallii” tai ”hyväksyy” jotakin, joka ei tunnu omaan ajatteluun sopivalta.
Toisen yläpuolelle asettuminen ei mitenkään liity sanaan (suvaita) tai ilmene siitä. Tämä merkitys on lisätty ihan muiden tarkoitusperien takia. Ajattelepa vaikka nimitystä ”suvakki”.
Sekaannus voi johtua siitäkin, että ei ymmärretä suvaitsemisen kohdetta. Esimerkki: suvaitsen mainiosti erilaisia uskontoja ja niiden harjoittajia. Toisaalta en suvaitse sitä, että erilaisten uskontojen harjoittajat pyrkivät saamaan muut uskomaan omiin uskomuksiinsa ilman kunnollisia perusteluja.
”Minusta vika ei ole kielessä tai sen vaikeudessa. “Suvaita” sopii sanakirjamäärittelyn mukaisesti oikein hyvin vaikkapa siihen, että “sietää”, “sallii” tai “hyväksyy” jotakin, joka ei tunnu omaan ajatteluun sopivalta.”
-On aika iso ero sanojen ”sietää” ja ”hyväksyä” välillä. Itse asiassa niin iso, että voi kysyä voiko sana ”suvaita” tarkoittaa molempia?
[Olen poistanut tästä toisen kirjoituksen esittelyn ja linkin siihen. HL]
Juuri tuota tarkoitin, Sari. Jos sanoille annetaan mielivaltaisesti merkityksiä, keskustelu käy kovin hankalaksi.
Kielitoimiston sanakirja, suvaita:
1. sietää, sallia, hyväksyä.
2. viitsiä, pitää sopivana.
”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.”
Kiitokset, Heikki!
Minä käsitin Heikin blogin kannanotoksi yleisesti, mutta myös kommentiksi Johannes Alarannan aikaisemmin julkaisemaan Juhani Räsäsen blogin kritiikkiin ja siitä seuranneeseen keskustseluun.
Jos käsitin väärin, seuraava on väärän blogin kommentointia. Mutta näin asia minusta meni: Räsänen julkaisi kirjoituksen, jossa hän selvästi vihjaili naisten olevan sukupuolensa takia huonompia kuin miehet. Mielestäni tuo sopii varsin hyvin vihapuheen määritelmään.
Alaranta julkaisi blogin, jossa hän paheksui ja kritisoi Räsäsen vihapuheelta vaikuttavia näkemyksiä. Minulle tuli käsitys, että jotkut pitivät nimenomaan tätä kritiikkiä sopimattomana, jopa vihapuheena.
Minulla on mahdollisuus korjata. Näinkö halusit sanoa? Et käsittänyt väärin.
Kiitos Heikki, juuri tuota tarkoitin. Kun luin muita kommentteja, en ollut varma puhummeko kuitenkaan samasta asiasta.
Kirjoitin tämän omaksi blogiksi, koska halusin lähestyä asiaa yleisellä tasolla, en ottaa kantaa yksittäisiin kommentteihin. Johanneksen blogin keskustelu ikään kuin aktivoi asian, joka oli vaivannut jo hyvän aikaa.
”Räsänen julkaisi kirjoituksen, jossa hän selvästi vihjaili naisten olevan sukupuolensa takia huonompia kuin miehet. ”
-Tässä tuli ainakin esiin se, että kaikki me lopulta tiedämme, että sukupuolia on kaksi, toisilleen vastakkaista. Sitä on turha sekoittaa erilaisilla ”laskutavoilla”, mielestäni. Vaikkei suoranaisesti liity tämän keskustelun aiheeseen.
Nyt kaikki tietävät, että ne kaksi blogia antoivat sysäyksen tämän blogin kirjoittamiseen. Niistä ei ole tarpeen keskustella enempää tässä. Joten tämä sivuketju loppuu tähän.
Olisiko kuitenkin ollut parempi, että tämä blogi olisi käsitellyt asiaa yleisellä tasolla (millaiseksi se kai miellettiinkin) ilman, että syyttävä sormi käännetään kuitenkin yksittäiseen nimeltä mainittuun blogistiin?
Se oli minunkin tarkoitukseni. Toivon, että keskustelu niistä kahdesta blogista, jotka sysäsivät minut kirjoittamaan tämän blogin jatkuu niiden blogien alla.
Niin olisi hyvä.
Mikä erotti Jeesuksen puheet ”vihapuheista”? Hän ei tuominnut eikä vaatinut, sillä Hänellä oli Jumalan rakkaus itsessään.
Mitä tämä rakkaus pitää sisällään, ensinnäkin Jeesus tiesi mitä ihminen on, sokea ja kuuro itselleen, ei näe OMIA syntejä, siis ihmisellä on luonnostaan malka omassa silmässä ja näin ei pysty kaveria ohjaamaan ottamaan rikkaa silmästä.
Jeesus kutsui ihmisiä parannukseen eli samalla ottamaan malka omasta silmästä ja näin saamaan näkevät silmät ja kuulevat korvat eli Jeesus parantaa paatuneen sydämen.
Siis uudestisyntynyt tietää itse eläneensä pimeydessä eli sokeana ja voimattomana ja saaneensa näön Jeesuksen parantaessa paatuneen sydämen.
¨Siis kun on Jeesuksen parantama ja Jumalan rakkaus sydämessä Pyhän Hengen kautta niin ei vaadi toisia elämään toisin eikä tuomitse vaan rukoilee Jeesuksen Sanoin: ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät”.
Jeesus ei kehottanut vastustamaan eikä halveksimaan ketään.
Martti Pentti
13.11.2016 12:46
””Jeesus ei kehottanut vastustamaan eikä halveksimaan ketään.””
Olet aivan oikeassa, vaan Jeesus käski rakastaa kaikkia, jopa vihollisiakin ja tehdä hyvää kaikille.
Se että joku näyttää toisille että nämä seuraavat ”vihapuhe generaattoria” oppi-isänään on rakkaudesta käsin toimimista, ei pakko käännytystä vaan näyttää teoista oppi-isien valheellisuus, ehkäpä Jumala kutsuisi jotakuta ja antaisi näkökyvyn erottaa paha hyvästä.
Suvaitsevaisuudesta on myös paljon ikäviä esimerkkejä. Kun määritellään mitä saa suvaita ja mitä ei, niin ollaan jo aika heikolla jäällä.
Suvaitsevaisuus voi olla myös pahimman laatuista välinpitämättömyyttä. Kun suvaitaan tarpeeksi pitkään vääryyttä, niin vääryys pääsee valtaan.
Historia on opettanut, että valtaanpyrkivät tulevat aina valkoisilla hevosilla ja lupaavat vapautta ja rauhaa kaikille ja heitä suvaitaan koska niin moni uskoo heidän valheensa. Ihminen on luonnostaan niin ylpeä, ettei usko itseään huijattavan. Vihollinen on kuitenkin ovelampi kuin meistä yksikään, sanoi jo Luther.
On olemassa hyviä ja kannatettavia määreitä mitä ei saa suvaita ja mitä saa, mutta kukapa olisi uskonut, että Hitler pääsi valtaan kansan hurratessa, kun hän lupasi kansalle vapautta, leipää ja töitä kaikille ajoi Saksan kansan vararikkoon lainarahalla ja lopulta jäi mahdollisuudeksi vain sota, ylpeys kävi lankeemuksen edellä… Ja kansat tappoivat tosiaan, koska suvaitsivat sitä, joka lupasi pelkkää hyvää Saksalle.
Ensimmäisenä päästyään valtaan, Hitler lakkautti ammattiliikkeet jne.
Historia on hyvä opettaja, jos vain uskallamme katsoa peiliin. Kirkon historia on myös hyvin opettavaista. Sotien jälkeen on pikkuhiljaa unohdettu Kirkon varsinainen tehtävä maailmassa ja julistus on muuttunut paljolti humanismiksi ja pian ihmiskeskeisyys on syrjäyttämässä Jumalan kokonaan.
Vihaaminen on muuten Raamatussa rakkauden puutetta ja sitä maailmassa kyllä riittää, varsinkin jos luovumme Jumalasta sellaisena, kuin Hän itsensä Kirjoituksissa ilmaisee.
Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa” Matt.12:30
Tuossa Matt. 12 sanassa minua puhuttelee kokoamisen ja hajottamisen asettaminen vastakkain. Jeesus haluaisi koota kaikki yhteen. Ne, jotka ovat häntä vastaan, vetävät rajalinjoja, rakentavat muureja ja polttavat siltoja.
Siitä, että sanaa suvaita voidaan käyttää merkityksessä, että Hitleriä suvaittiin ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä suvaitsevaisuudella tarkoitetaan tämän päivän keskustelussa. Suvaitsevaisuus ei ole diktaattorien suvaitsemista, vaan erilaisten ihmisten ja heidän elämänsä eri puolien suvaitsemista. Kuten aiemmissa kommenteissa on käynyt ilmi sanoilla on useita merkityksiä: Yhden merkityksen kritiikki ei kohdistu muihin merkityksiin.