Seurakunnassamme on pakistanilainen kristitty perhe, joka asuu seurakunnan asunnossa, tekee työtä ja maksaa kiltisti veronsa sekä haluaa oleskeluluvan Suomessa, koska Pakistanissa Taleban on heidän uhkanaan. Sitä migri ei tietenkään usko, koska Pakistanissahan on miljoonia muitakin kristittyjä, jotka voivat siellä asua. Mikseivät siis myös he? No, juuri siksi, että niitä miljoonia muita kristittyjä ei ole (vielä) uhattu henkilökohtaisesti hengen ja terveyden menetyksellä.
Mutta tämänhän me jo tiedämme. Perhe hakee nyt työperäistä oleskelulupaa Suomesta. Sekin on mahdollista, jos ”perheenkokoajan” (laillinen termi) nettotulot ovat vähintään 2600 e/kk. Sitä kohti ollaan menossa, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja saavat lapsilisää.
Mutta tiesimmekö sitä, että tämän perheen isä ja äiti ovat solmineet avioliiton Pakistanissa jo yli kymmenen vuotta sitten, heillä on kolme lasta, mutta Suomen viranomaiset eivät usko, että he ovat naimisissa. Siksi heidät pitäisi vihkiä uudelleen avioliittoon Suomessa.
Perheessä oli yhteinen sukunimi ja kaksi lasta, kun he tulivat Suomeen muutama vuosi sitten. Toukokuussa heille syntyi kolmas lapsi Espoossa. Lasta ei ole kuitenkaan voitu rekisteröidä isän nimelle, koska Pakistanissa solmitun avioliiton dokumentteihin ei luoteta. Vaikka heillä on hallussaan suurlähetystön leimat ja oikeaksi todistetut paperit ja kaikki.
Miksi ei luoteta? Englanninkielisessä vastauksessaan maistraatti sanoo syyksi sen, että Norjassa sijaitseva Pakistanin suurlähetystö ei ole voinut vuoden 2017 jälkeen saada Pakistanista luotettavaksi osoitettuja dokumentteja. Huijareita on liikkeellä ja Pakistanissa viranomaisia on helppo lahjoa. Mikseivät siis tämänkin perheen dokumentit olisi joko väärennöksiä tai korruptiolla hankittuja?
Mikä ratkaisuksi, kun Pakistanin suurlähetystö on nostanut kädet pystyyn? Onneksi Suomessa olemme demokratiassa ja tämä on oikeusvaltio. Ratkaisu on tämä: pakistanilainen isä menköön täällä dna-testiin ja todistakoon isyytensä, sen jälkeen jo kertaalleen Pakistanissa avioliiton solmineet kolmen lapsen isä ja äiti solmikoot Suomessa uudelleen avioliiton täkäläisten lakien mukaisesti. Ja voilá, Suomessa syntynyt lapsi saa saman statuksen kuin perheen kaksi muuta lasta tänne tultuaan: heillä on laillisesti sama isä, yhteinen sukunimi ja heidän vanhempansa ovat laillisesti avioliitossa.
Maistraatin tekemän avioesteiden tutkinnan mukaan avioliiton solmimiselle Suomessa ei ole estettä (kuten esim. jo kertaalleen solmittu avioliitto jossain muualla). Jotta siis perheen kolmannelle lapselle voidaan saada sama isä ja sukunimi kuin perheen kahdelle vanhemmalle lapselle, isyystesti on tehtävä ja uusi avioliitto Suomessa solmittava.
Kuulostaako erikoiselta? Niin minustakin. Mutta ei se mitään. Minähän voisin heidät helposti vihkiä avioliittoon. Paitsi etten kirkkojärjestyksen mukaan voisi, koska nämä kristityt eivät ole luterilaisia, vaan kuuluvat helluntaiseurakuntaan. He osaavat kyllä Isä meitäät ja uskontunnustukset ym., mutta rippikoulua he eivät ole käynet eivätkä ole kirkkomme jäseniä, vaikka ovat kyllä aktiivisia kristittyjä, minkä vuoksi Taleban heitä Pakistanista uhkailikin.
Jos vihkisin heidät avioliittoon, tekisin luonnollisesti kirkkojärjestyksen mukaan muodollisen virkavirheen, mutta vihkitoimitus olisi silti Suomen lakien mukainen ja pätevä, koska minulla on valtuutus toimia Suomessa vihkiviranomaisena eikä avioparilla ole tutkinnassa todettu avioliittoon vihkimiselle estettä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Vihkiminen olisi virkavirhe, josta esimieheni piispa (jota Espoossa ei tällä hetkellä edes ole!) tai ainakin Espoon tuomiokapituli antaisi minulle nuhteita kirkkojärjestyksen muodollisesta rikkomisesta (vaikka juridisesti en ole toiminut väärin). Vai pitäisikö suosiolla jättää homma maistraatin hoidettavaksi, koska minulla ei ole vihkimiseen kirkon antamaa valtuutusta?
Omatuntoni sanoo, että ”vihi, koska se olisi eettisesti oikea tapa toimia Suomen viranomaisten epäoikeudenmukaisen (vaikkakin laillisen) ja perhettä nöyryyttävän toiminnan vuoksi”. Liittyisin siis anarkistipappien joukkoon, jotka vihkivät, vaikkei heillä ole siihen kirkon valtuutusta.
Järkeni sanoo, että ”älä vihi, koska sinulla ei ole siihen valtuutusta ja aiheutat epäjärjestystä kirkossa ja hämmennystä muissa viranomaisissa ja todennäköisesti vihkiparissakin”. Pysyisin siis kiltisti ruodussa, koska näin on sovittu, vaikka ottaisikin päähän tällainen ihmisten nöyryyttäminen.
Vihinkö vai en – kas siinäpä pulma.
Paavalin toinen kirje korinttolaisille on minusta oivallinen käyttöopas kirjoitetun sanan (sääntöjen) ja sydämen vuoropuheluun.
Tämä on tietysti ensimmäinen tärkeä pointti: ”ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”
Ja tämä erittäin tärkeä näkökohta: ”…emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. ”
Hassua: Joku on ilmoittanut asiattomaksi kommenttini, joka on suora sitaatti Raamatusta.
Hei camoon. Onko täällä oikeasti niin lapsellista väkeä, että käyvät raportoimassa jokaisen kommenttini asiattomaksi? Kasvakaapa nyt aikuisiksi…
Vihkiminen on virkatoimi, johon täytyy olla valtuutus, että asiasta tulee lainmukainen. Periaatteessa kuka tahansa voi vihkiä, jolla on oikeus. Kirkot voivat itsenäisesti päättää, ainakin vielä, ketä vihkivät. Jos pariskunta on Helluntaikirkon jäseniä, niin tuntuisi luontevalta, että asia hoidetaan kotiseurakunnassa, koska valtuutettuja on kuitenkin aika monta, jotka ovat valtakirjan siihen saaneet. Jos kuitenkin vihkimistä on pyydetty henkilökohtaisesti blokistilta, niin ainakin minun neuvoni ovat vähissä. Mieleen tulee tapaus ulkomailta, josa vaimo menetti muistinsa jostain syystä eikä muistanut olevansa avioliitossa niin heidät vihittiin uudelleen.
Mitä tässä blogissa tapahtu? Kommentit poistuvat yksi kerrallaan. Oma kommenttini odottaa hyväksyntää. Kenen hyväksyntää? Kenen pipon kuminauhan tilalla on kiristyspanta? Jos on, niin mistä panta on hankittu. Itse tiedän vain yhden osoitteen, josta saa pipon kiristyspantoja 🙂
Laitoin jo viime viikolla merkille, että omassa blogissani kaikki omat kommenttini raportoitiin välittömästi asiattomiksi. Blogistina pystyin ne itse hyväksymään ja laittamaan näkyville jälleen.
Eilen huomasin, että kaikki kirjoitukseni myös muihin blogeihin raportointiin asiattomiksi. Tulkitsen, että joku pyrkii vaientamaan minut. Siihen nähden, että muutama vuosi sitten joku yritti ottaa yhteyttä ystäviini ja toinen henkilö soitti väestörekisterikeskukseen saadakseen yhteystietoni, tämä jatkaa vanhaa tuttua linjaa.
Jusu Vihervaara :” Tulkitsen, että joku pyrkii vaientamaan minut.”
Don’t you worry. Niin meidät ”kerettiläisetkin” on poliittiselta taholta vuosikaudet haluttu vaientaa mm. kollektiivisten asiattomien poliittisten syytösten avulla.
Se nyt vaan ”sattuu” olemaan ”maan tapa” ja kuten olen aiemmin sanonut ”helvetti jäätyy” ennenkuin äänestään vaaleissa ainoatakaan tätä ”maan tapaa” noudattavaa poliitikkoa.
Mulle on tapahtunut tätä viimeaikoina aika usein: kaikki kommenttini ilmoitetaan asiattomiksi. Eihän se minua haittaa millään tavalla – lähinnä naurattaa – kuten tässäkin tapauksessa, kun Raamatun teksti ilmoitetaan asiattomaksi. Mutta ylläpitoa käy sääliksi.
Jos kerran vihkimisen esteenä on se, etteivät he kuulu kirkkoon, niin mikä estää heitä liittymästä. Jolloin vihkiminen olisi luvallista. Voivathan he taas halutessaan siitä erota.
Hehän kuuluvat elluntailiikkeeseen. En ymmärrä ollenkaan, miksi heidän yhtäkkiä pitäisi tulla luterilaisen vihkimäksi. Helluntailaiset voivat hyvin vihkiä toisensa avioliittoon.
Apostolin mukaan kirjain tappaa, mutta kun keskustelua on seurannut, niin vielä tehokkaammin tappaa seurakuntaoppi. Hengen vapaus on vapautta sydämen teologiaan, koska se on vapautta laista, jonka kirjain tappaa. Kirjain tappaa elämän.
Apostoli puhuu sydämen ympärileikkauksesta. Mitä se mahtaisi tarkoittaa. Ehkä ainakin sitä, että sydän paljastuu lihan peitosta. Mihin se johtaa, jos liha ei enää pysty määräämään sydäntä? Olisiko sillä mitään tekemistä sydämen teologian kanssa?
Sydämen teologiasta
“sillä sydämellä uskotaan oikeamielisyydeksi ja suulla tunnustetaan pelastukseksi.” (Room. 10:10)
Jos pariskunta on jo kotimaassaan vihitty kirkollisesti ,niin olisi väärin vihkiä heitä samalla lailla täällä. Maistraatti on oikea paikka samoin DNA testi kaikista lapsista vahvistukseksi sille, että vanhemmat ovat heidän vanhempiaan ja sillä perusteela sangen todennäköisesti eläneet avioparina.
”Jos pariskunta on jo kotimaassaan vihitty kirkollisesti ,niin olisi väärin vihkiä heitä samalla lailla täällä.”
Mikä siinä on väärin? On muotia uudistaa avioliitto, vaikka siihen ei ole mitään pakottavaa syytä enkä ymmärrä, mikä siinäkään on väärin. Jotkin ihmiset käyvät vesikasteella useita kertoja, kun ovat epätietoisia siitä, mikä vesikaste on pätevä. Mikä siinä on väärin sen enempää kuin avioliittoon vihkimisellä erilaisten vihkikaavojen kautta eri kirkoissa.
Huh huh näitä DNA testejä lapsille todisteeksi, että ”vanhemmat ovat heidän vanhempiaan ja sillä perusteela sangen todennäköisesti eläneet avioparina”. Mikä on tämän dystopian idea?
Tapio
Kristilliset toimitukset ovat sitovia. Se että on tullut muotiin vahvistaa avioliittolupauksia ei ole sama asia kun uudelleen vihkiminen.
Jos viranomaiset eivät usko papereita, niin ne todennäköisesti kuitenkin uskovat DNA testiä siitä että asianomaiset ovat lastensa vanhempia.