Luterilaisessa kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä on sisäkkäin kaksi toimitusta. Yhteiskunnallinen vihkiminen ja kirkollinen siunaaminen. Tuo siunaaminen on se kirkon varsinainen juttu. Vihkiminen on eräänlainen bonus: teidän ei tarvitse erikseen käydä maistraatissa, vaan me hoidamme tämänkin puolen asiasta.
Nykyinen kirkkojärjestys on kaikkea muuta kuin johdonmukainen tämän asian kanssa. Siunaus on tarjolla kaikille sitä pyytäville, vakaumuksellisista vapaa-ajattelijoista alkaen. Sen sijaan tuon vihkimispuolen hoitamiseen pitää olla molempien luterilaisen kirkon rippikoulun käyneitä jäseniä. Toinen voi kuulua myös muuhun kirkkokuntaa, ja silloin ei häneltä kysytä rippikoulua. Minun on mahdoton teologisesti perustella, miksi yhteiskunnallisen tehtävän hoitaminen on näin rajattu, mutta kirkollisen ei. Ymmärrän toki sadanvuodentakaisen yhteiskunnallisen kehityksen, jonka seurausta nykyinen käytäntö on.
Minusta olisi loogista, että kirkko hoitaisi vihkimisen jokaisen parin kohdalla, jonka se siunaa, jos pari näin haluaa. Kirkkoon kuulumattomien kohdalla voitaisiin — jo sen siunaamisenkin takia — edellyttää tutustumista kirkon uskoon. Olisiko kyseessä aikuisrippikoulu tai jotain muuta, on pohdittava kysymys.
Kirkon viesti olisi: me palvelemme ihmisiä, jotka haluavat meidän palveluksiamme. Me emme kiellä siunaustamme keneltäkään, joka sitä pyytää. Me emme myöskään pompottele maistraatin luukulle sitä, joka ei (vielä) ole valmis liittymään kirkkoon, mutta joka haluaa siunauksen meiltä. Toki kirkko voisi periä yhteiskunnallisesta tehtävästä hinnan siltä, joka ei kuulu kirkkoon; siis siunaus olisi ilmainen vihkiminen paperisotineen ei välttämättä.
P.S. Minusta tähän suuntaan pitäisi kulkea riippumatta siitä, milloin tasa-arvoinen avioliittolaki säädetään. Ja kun se säädetään, kirkon pitäisi vihkiä myös homo- ja lesbopareja. Mutta tämä ei ole tämän kirjoituksen tähtäyspiste.
Olisin olettanut, että mielenterveyden ammattilaiset olisivat miettineet sateenkaariperheissä kasvavien lastenkin mielenterveyttä. Koko ajanhan painotetaan, miten tärkeää lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle on tasapainoinen kotielämä. Nyt tehtävät päätökset ovat romuttamassa tätä perinteistä perhemallia. Näiden päätösten hedelmät korjataan vasta vuosikymmenien päästä, kun näiden perheiden lapset aloittavat omaa elämäänsä. Silloin pojat huomaavat, että he eivät tiedäkään mitään perheen isän elämästä, jos ovat kahden naisen lapsina kasvaneet ja vastaavasti tytöt ovat ihmeissään, kun kahden miehen perheessä eläneenä hekään eivät ole saaneet naisen mallia. Heidän lapsensa taas joutuvat kohtaamaan esim. kahden miehen ”mummilan” tai jollain lapsella voi olla neljä naista isovanhempina. Ei näytä näiden lasten tulevaisuus kovin hyvältä.
”Ei näytä näiden lasten tulevaisuus kovin hyvältä.”
Millä tavalla ei?
Kuten sinulle toisen uutisen kommenteissa vastattiin, lakimuutos ei vaikuta mitenkään noihin perhe- ja sukulaisuuskuvioihin. Itseni on ainakin vaikea kuvitella ketään muuten heteroliitossa viihtynyttä, joka solmisi avioliiton samaa sukupuolta olevan kanssa ihan vain siksi että se on mahdollista.
Tulevaisuus ei näytä hyvältä sen takia, että ollaan luomassa lapsille sellaista elinympäristöä, joka saattaa osoittautua täydelliseksi katastrofiksi. Yleensä luonnonjärjestyksen vastaiset ja Raamatusta poikkeavat elämäntavat ovat kantaneet huonoa hedelmää. Olenko oikein ymmärtänyt, että esim. AIDS on syntynyt homosuhteiden seurauksena? Saa korjata, jos olen väärässä.
”Olenko oikein ymmärtänyt, että esim. AIDS on syntynyt homosuhteiden seurauksena?”
Joo, eikös se just niin mennyt, että Jumala suuttui afrikkalaisille homoille ja lähetti rangaistukseksi tuon vitsauksen. Ja heinäsirkkoja varmaan myös.
Monissa maissa HIV-tartunta on selkeästi yleisempi homoseksuaaleilla ja siihen on mielestäni kolme syytä:
(1) Monissa yhteiskunnissa ei olla tuettu samaa sukupuolta olevien parien pysyviä parisuhteita (esim avioliittolakia kehittämällä) ja osittain torjuva suhtautuminen (jopa kriminalisointi tai kuolemanrangaistukset) ovat johtaneet irtosuhteisiin, jotka altistavat sukupuolitaudeille.
(2) Ehkäisyn käyttäminen ei alunperin ollut niin tyypillistä homoseksuaalisissa suhteissa, koska seksissä ei ole vaaraa ei-toivotusta raskaudesta. Ehkäisy olisi suojannut myös sukupuolitaudeilta.
(3) HI-virus tarttuu herkemmin suojaamattomassa peräaukkoon tapahtuvassa yhdynnässä kuin vaginaan tapahtuvassa yhdynnässä.
Ensimmäisessä kohdassa yhteiskunnalla on suuri rooli vainoamisen sijaan tarjota edellytykset ja puitteet uskollisten parisuhteiden syntymiselle. Toisessa kohdassa homoilla itsellään on peiliin katsomisen paikka.
Jukka Romppainen: ”Olisin olettanut, että mielenterveyden ammattilaiset olisivat miettineet sateenkaariperheissä kasvavien lastenkin mielenterveyttä.”
Mielestäni mielenterveyden ammattilaiset miettivät nimenomaan lasten mielenterveyttä. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla ja nuorilla on moninkertainen riski syrjäytyä ja ajautua itsemurhiin. Näitä lapsia autetaan parhaiten rakentamalla sallivampaa ja suvaitsevampaa yhteiskuntaa.
Jukka puuttuu kommentissaan ilmeisesti vain heterolapsiin. Jos he asuvat samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä, heidän vanhempiensa sukupuoli ei muutu Jukan toivomaksi sillä, että lakimuutos torpataan. Parisuhteen nimellä ei ole vaikutusta vanhempien sukupuoleen.
Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä asuvat lapset (jotka asuvat siellä täysin riippumatta parisuhteen nimestä) hyötyvät siitä, jos myös heidän perheensä nostetaan samalle viivalle heidän heteroperheissä asuvien ystävien perheiden kanssa.
En ymmärrä mitä Jukka hyötyy siitä, hän haluaa samaa sukupuolta olevien vanhempien kanssa elävien lasten perhettä kutsuttavan eri nimellä kuin heteroperheessä elävien lasten perhettä. Miten tämä palvelee yhdenkään lapsen etua?
Jusu Vihervaara :” Näitä lapsia autetaan parhaiten rakentamalla sallivampaa ja suvaitsevampaa yhteiskuntaa.”
…ettei vaan kävisi niin, että rakennetaan yhä enemmän lapsen oikeuksia vailla olevaa yhteiskuntaa. Suomihan on yhäkin lasten itsemurhatilastoissa EU:n synkimpiä maita, eikä paljon toivoa anna sekään, että esim. oma lapsenlapsemme opetteli esikoulussa kaikkien muiden hienojen ”virallisten” esikoulutavoitteiden sijasta puhumaan ”hoono soomi”, että olisi voinut vain suomenkielisessä esikoulussa ystävystyä maahanmuuttajalapsen kanssa, jonka kumpikaan vanhempi ei puhunut suomea.
Lapset ystävystyivät, mutta kun koulu alkoi, maahanmuuttajalapsi joutui eri luokalle, kuin ”hoono soomi” ystävänsä, ja lopputulos oli se, että hän reagoi muutokseen mm. hyökkäämällä opettajansa kimppuun ja rikkomalla luokan tietokoneen, minkä seurauksena hänet poistettiin koulusta vain muutama viikko koulun alkamisen jälkeen. Mitä peruskoulussa tapahtuu lapsenlapsellemme, jonka yksi ”bestis” on islaminuskoisen somaliperheen samanikäinen lapsi…
Tuula Hölttä, en ymmärrä miten kirjoituksesi liittyy uutisen käsittelemään aiheeseen tai minun kommenttiini.
Totta kai homottelu alkaa jo koulumaailmasta, heterot pitävät siitä huolen. Tuo sana pitäisi kieltää olisi vain sateekaarilaiset ja vasurit. Luulen, homoseksuaalisuus on itsessään niin ristiriitaista ja altistaa mielenterveysongelmille, että tasaarvolailla tätä ongelmaa ei poisteta.
Jusu Vihervaara :”Tuula Hölttä, en ymmärrä miten kirjoituksesi liittyy uutisen käsittelemään aiheeseen tai minun kommenttiini.”
No etpä tietenkään. Se liittyy siten, että mielestäni kaiken Raamatun Rakkauden kaksoiskäskyn ulkopuolisen eli mielestäni moraalittoman ja vastuuttoman vapauden salliminen vain lisää yhteiskunnan ongelmia, ja kakkein kipeimmät vastuut tästä sysätään lasten kannettavaksi kuten ovat kertoneet monet erityisopettajatkin, joiden kanssa olen keskustellut. Heidän mukaansa yhä suurempi osa kouluun tulevista lapsista on syrjäytynyt jo ennen kouluun tulemista.
Sami Paajanen: ”Luulen, homoseksuaalisuus on itsessään niin ristiriitaista ja altistaa mielenterveysongelmille.”
Luulo ei ole tiedon väärti. Homot eivät kärsi homoudesta. Jos he jostain kärsivät, he kärsivät ympäristön torjuvasta suhtautumisesta.
Torjuvaan suhtautumiseen voidaan vaikuttaa jonkin verran lainsäädännöllä, mutta loppupeleissä kysymys ei ole pakosta vaan siitä, miten ihmiset haluavat toisiaan kohdella.
Homoja voi jatkossakin homotella, jos kokee sen oikeaksi tavaksi toimia. Avioliittolain muuttaminen ei pakota ketään hyväksymään toista ihmistä, ei edes sietämään tätä.
Taitaa jäädä kyseisen järjestön tukeminen nyt pois, vaikka aiemmin olen tukenut. Nimittäin, jos avioliitto-sanan poistaminen vuosituhansisesta merkityksestään on avain näihin ongelmiin, miten ihmeessä käy niiden ihmisten mielenterveyden, jotka elävät avoliitossa siis erinimisessä ja nimen perustella erottelevassa suhteessa. Minusta vain on niin, että jos ihminen hyväksyy avoliiton hänen tulisi hyväksyä vastaavalla kohtelulla arkielämässä muutkin liitot, kutsua ihmiset kylään esimerkiksi. Tai jos ei voi kutsua, muuttuisiko tilanne muuttamalla liiton nimeä? Minusta on jotenkin totuuden vastaista uskotella, että suhtautuminen siihen ollaanko miesparin tai naisparin kanssa tekemisissä olisi jotenkin riippuvainen siitä kutsutaanko sitä avioliitoksi vai ei. Eihän se poista sitä tosiasiaa, että kyse on henkilöistä, jotka ovat seksualisessa kanssakäymisessä toistensa kanssa, ja jos tätä ei hyväksy, miten tilanne oikeasti muuttuisi.
On eri asia miettiä mitä oikeuksia kenties annettaan rekisteröidylle parisuhteelle, kuin ajatella, että ei saa olla eroja asioiden nimeämiselle.
Työpaikan haussakaan ei kysytä mitään virkatodistuksia enää, missä mitään säätyä tai liiton nimeä ilmenisi.
Avioliitto on osalle kristikuntaa sakramentti, monelle protestantillekin sillä on sitä lähellä oleva sisältö. Tekee tässä otsikon asiassa päätöksen kumpaan suutaan tahansa, tuottaa ahdistusta ja sielullisia ristiriitoja. Mielenterveysliitto ei halua myöntää, että mielenterveydelliseltäkin kannalta heidän kannallaan on myös kääntöpuoli, puoli, jonka kenties kohtaa vain papisto sielunhoidollisissa keskustaluissa. Ihmisen tunne siitä, että pyhää tahrataan, ei ole sellainen, jonka olemassaolon voisi kokonaan sivuuttaa niin kuin mielenterveysliitto ilmeisesti on sivuuttanut.
Tällä asialla ei mielenterveydelliseltä kannalta ole vain yhtä puolta vaan kaksi.
Ensimmäinen asia tässä on jokaisen mielessä kutsunko (tai kutsuisinko) miesparin ja naisparin esim. sukulaisten joukosta kylään omaan kotiini niin kuin kutsun muita sukulaisia. Huokaatko tyytäisenä kuten useimmat suomalaiset että onneksi minun ei tarvitse miettä tätä todellisessa elämässä.
”Minusta on jotenkin totuuden vastaista uskotella, että suhtautuminen siihen ollaanko miesparin tai naisparin kanssa tekemisissä olisi jotenkin riippuvainen siitä kutsutaanko sitä avioliitoksi vai ei.”
Leena Viilo on oikeassa, ei nimike muuta ihmisten asennoitumista. Tuo väite on vain yksi olkinukke, millä lakialoitetta yritetään saada hyväksytettyä.
Jos pilotti ei osaa lentää, se ei tarkoita että siivooja pitäisi päästää ohjaimiin.
Jos torimyyjällä ei ole mansikoita, se ei tarkoita sitä, että seuraavana päivänä sataa vettä.
Mielenterveyttä koettelee huono omatunto, josta kaikilla on valitettavasti kokemusta. Sen sijaan omantunnon rauha on kokonaisvaltainen mielenterveydenkin ylläpitäjä. Ero on totaalinen.
Sikäli kun omantunnon rauhalla tarkoitetaan ihmisen oikeutta tuntea inhoa ja vastenmielisyyttä homoseksuaaleja kohtaan, tätä oikeutta ei olla kansalaisaloitteella poistamassa. Myöskään kansalaisaloitteessa esitetty lakimuutos ei pakota ketään homosuhteisiin negatiivisesti suhtautuvaa menemään naimisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa.
Riittääkö tämä säilyttämään omantunnon rauhan vai edellyttääkö rauhan saavuttaminen sen, että ihmisillä on subjektiivinen oikeus estää muita ihmisiä menemästä naimisiin?