Tuntemattomassa sotilaassa on tuttu kohtaus, jossa Rokka opastaa asemasotavaiheessa juoksuhaudassa olevaa nuorta täydennysmiestä. Täydennysmies kyselee, miltä tuntuu ampua ihmistä. Rokka lausahtaa siihen: En tiiä, kun on ampunut vaan vihollissii! Siitä täydennysmies jatkaa kysymään, että eivätkös ne sitten ole ihmisiä. Ja Rokka kehottaa nuorta sotilasta olemaan pohtimatta liikoja sellaisia.
Tuntemattoman sotilaan pohdinnat ovat olleet ajankohtaisia viime aikoina. Eräs kansanedustaja otti asiaan kantaa ja ilmaisi, että vihollisten tai tässä tapauksessa Ukrainaan hyökänneiden vihollisten epäinhimillistäminen on tarpeen ja oikein. Asia liittyi myös ”kranaattiterveisiin”, joita useat suomalaiset ovat ostaneet. He ovat siis lahjoittaneet rahaa ja pyytäneet kranaattiin laitettavaksi haluamansa tekstin, terveiset niille vihollisille. Tätäkin muuten harrastettiin jo viime sotien aikana, joten ilmiö ja idea ei ole uusi.
Kysymys vihollisiin suhtautumisesta on poikinut melko laajaa keskustelua. Muiden muassa Hesari on kirjoittanut aiheesta ja some-kanavissa on ollut kannanottoja asiaan. Useissa kirjoituksissa ja kannanotoissa on viitattu sodan eettisiin pelisääntöihin ja sopimuksiin (mm. Haagin sopimukset) sekä varoittaviin esimerkkeihin historiasta ja maailmalta.
Erässä tilaisuudessa syntyi keskustelua Ukrainan sodan kauheuksista ja sotaan liittyvistä sopimuksista ja säännöistä. Syntyi keskustelua sotarikoksista. Yksi keskustelija totesi, että sodan säännöt ja sana sotarikos tuntuvat ”hassuilta”. Koko sota on rikos – hän jatkoi! Tuon ihmisen ajattelu osui oikeaan, mutta jatkoin itse toteamalla, että reaalimaailmassa sotien ollessa todellisuutta on ollut tarve luoda niihinkin sääntöjä.
Maamme puolustusvoimien jossakin some-julkaisussa viitattiin myös varusmiehille ja sotilaille annettavaan eettiseen opetukseen ja todettiin, että vihollisesta käytetään termiä ”kohde”. Itsekin muistan hatarasti saaneeni varusmiehenä tuota opetusta ja itse annoin sitä toimiessani oto sotilaspappina muutaman vuoden ajan.
Mitä ne varoittavat esimerkit sitten ovat? Ne ovat hyvinkin tuttuja eli vaikkapa natsi-Saksan ajalta, Ruandasta, Kamputseasta ja vastaavista tilanteista. Monissa diktatuureissa ja myös sisällissodissa on toisesta osapuolesta luotu viholliskuva vahvan propagandan avulla. Siihen on liittynyt juuri ”niiden vihollisten” epäinhimillistäminen. Natsit leimasivat omassa sairaassa propagandassaan juutalaisia rotiksi ja vastaaviksi.
Hieman sama kaava toistui salakavalasti Venäjän sisäisessä propagandassa omille kansalaisilleen: Ukrainasta ja sen ihmisistä luotiin viholliskuva, jolla luotiin laittoman ja rikollisen hyökkäyksen oikeutus. Mitään todellista oikeutusta ja syytä hyökkäykselle ei tietenkään ollut tai korkeintaan Venäjän halua pitää Ukrainaa valtapiirissään tai vallassaan esim. nukkehallinnon kautta. Toki hyökkäyksen ja sodan alettua Ukrainan puolelta on vihollissotilaita kutsuttu muiden muassa nimillä örkki ja vatnikki. (Urbaanisanakirjan mukaan vatnikki tarkoittaa:” Vatnikit edustavat kaikkea sitä, mikä on vastenmielistä venäläisyydessä: tyhmyyttä, oppimattomuutta, sivistyksen halveksuntaa, väkivaltaisuutta, huonokäytöksisyyttä, juoppoutta ja kritiikitöntä uskoa hallituksen propagandaan. Tyypilliset vatnikit ovat Putinin hallinnon uskollisia kannattajia.”.)
Vastustajien ja vihollisina pidettyjen tai sellaisiksi tulleiden epäinhimillistäminen on esimerkiksi puolustussodassa ymmärrettävää, mutta se ei ole hyväksi. Mainitut esimerkit maailmalta ja historiasta kertovat, miten asiat voivat eskaloitua ja kärjistyä ja miten toisten epäinhimillistäminen voi johtaa julmuuksiin ja kauheuksiin toisia ihmisiä kohtaan. Venäläiset sotilaat ovat sellaisia tehneet, mutta oikeutetun puolustajan ei pitäisi ”alentua” vastaavaan. Meilläkin kansalaissodassa oli piirteitä vihollisena pidettyjen leimaamisesta ja jopa epäinhimillistämisestä.
Ja lopuksi. Kun etiikkaan on viitattu, niin voi viitata myös teologiaan: Jumalan luomina olemme kaikki ihmisiä. On järkyttävää, että joskus ihminen muuttuu eläimeksi ja unohtaa, miten toisia ihmisiä tulee kohdella ja miten heistä voi puhua ja ajatella.
Toivo Loikkanen, Varareservin ylil. (aikanaan sotimaan opetettu)
Timothy Snyderin Tappotanner -kirjan kuvauksesta
”Ainutlaatuisessa historiateoksessaan Timothy Snyder tarkastelee järkyttävää ajanjaksoa vuosien 1930 ja 1945 välillä Ukrainassa, Puolassa, Valko-Venäjällä ja Baltian maissa. Snyderin tappotantereeksi nimeämällä joukkotuhoalueella diktaattorit Stalin ja Hitler osoittivat todelliset kykynsä ja tahtonsa maanmiestensä ja vihollisväestön järjestelmälliseen hävittämiseen. Muuhun Eurooppaan verrattuna tällä Berliinin ja Moskovan väliin jäävällä alueella kuoli moninkertainen määrä siviilejä nälkään, kylmään, pakkotyöhön ja murhattuna. Stalinin Ukrainassa toteuttaman maatalouden kollektivisoinnin seurauksena vuosina 1932-1933 kolme miljoonaa ukrainalaista kuoli. Yli 2500 tuomittiin kannibalismista. Neuvostoliiton luokkasodassa, niin kutsutun Suuren terrorin aikana 1937-1938 tapettiin satojatuhansia ihmisiä, miljoonat katosivat orjatyöhön 476 neuvostokeskitysleirin verkostoon, gulagiin, Stalinin kaavailemia kanavia, kaivoksia tai tehtaita rakentamaan. Kristalliyönä marraskuussa 1938 satoja Saksan juutalaisia tapettiin, tuhansia liikkeitä ja satoja synagogia tuhottiin. Snyder kuitenkin osoittaa, kuinka Neuvostoliitossa oli vuoden 1938 loppuun mennessä murhattu tuhatkertaisesti enemmän ihmisiä etnisin perustein. Ennen juutalaisvainoja Hitlerin tavoitteena oli koko puolalaisen älymystön tuhoaminen. Saksan miehittämässä Puolassa tapettiin 200 000 koulutettua ihmistä, Katynin murhissa Stalin tapatti yli 20 000 puolalaista upseeria. Vuosien 1941-1945 välillä saksalaiset toteuttivat valtaosan poliittisesta murhaamisesta. Leningradin piirityksessä tapettiin miljoona ihmistä, yli kolme miljoonaa puna-armeijan sotavankia näännytettiin nälkään. Sodan päättyessä saksalaiset ja neuvostoliittolaiset olivat tappamalla ja karkottamalla hävittäneet puolet koko Valkovenäjän väestöstä, vastaavaa tragediaa ei nähty missään muualla Euroopassa. Saksan miehittämillä Neuvostoliiton alueilla Wehrmacht onnistui tuhoamaan juutalaismiehet kaikista pikkukylistä.”
Tämän blogin kommenttieni yhteenvetoa:
Totalitaristinen valtio on säälimätön sekä omia kansalaisiaan että vihollisiaan kohtaan. Tästä järkyttävän historian esimerkin antavat natsi-Saksa ja Neuvostoliitto.
On olemassa oikeutetun sodan käsite. Paavalin sanoin esivalta ei kanna miekkaa turhaan ja kristitty voi hyvällä omallatunnolla suorittaa asepalveluksen puolustaakseen tarvittaessa elämää ja rauhaa. Nykyään on myös olemassa kv. oikeuden sodankäynnin säännöt mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Silmitön väkivalta ja raakuus johtavat usein kostonkierteeseen esimerkkinä vaikkapa juuri nuo itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa. Asia erikseen ovat tietysti vielä siviileihin kohdistunut väkivalta ja raakuudet, joista valitettavasti saamme tänäkin päivänä uutisista lukea.
Sodassa vihollista ei pidä demonisoida. Toisaalta ei myöskään puolustautuessa/taistellessa kannata liikaa miettiä laittoman hyökkääjän ihmisyyttä (muutoin kuin tämän antautuessa tai ollessa heikoilla). Ääritilanteissa tarvitaan äärimmäisiä keinoja. Varmaankin on asiallista puhua juuri vaikkapa kohteista. Siinä mielessä Antero Rokan ohje täydennysmiehelle oli hyvä.
Yhtä kaikki olisi hyvä muistaa, että vihollinenkin on ihminen, ja juuri sen tähden on kansainvälisiä sodankäynnin lakeja. Sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan täytyy tuomita, eikä niitä pidä hyväksyä.
Mikko, tarkoitukseni oli vain nostaa esiin, että Venäjä ei ole joutunut kv. vastuuseen teoistaan, koska se oli ns. voittajavaltio. Eikö näin ole? En hyväksy sitä.
Siviilien kärsimykset ovat olleet hirveitä.
Riitta,
Olet oikeassa. Usein vain sodissa ”voittajat” sanelevat miten eteenpäin mennään.
Mietipä esimerkiksi Saksan siviiliväestön kärsimyksiä täysin turhissa kaupunkipommituksissa, joita brittien ja amerikkalaisten ilmavoimat tekivät. Taustalla tietysti natsien aloittamat siviiliväestön pommitukset (Rotterdam, Lontoo etc.). Julmuuksista lähtee helposti kostonkierre käyntiin. Tästähän koostinkin…
Riitta,
tarkoitatko Neuvostoliiton tekemisiä Saksan itäosissa?
Niinhän se on, että joistain vääryyksistä puhutaan, toisista sitteen taas ei…
En ole hyvä historian tuntija, mutta jotain silti kirjoitan.
Saattaapi olla, että ne ”unohtuivat”, kun Saksan häviön jälkeen keskityttiin niin kovasti Saksan hirmutekoihin. Ehkä sympatiatkaan eivät vielä tulleet saksalaisten uhrienkaan osaksi. Olihan se shokki ja pisto sydämeen koko läntiselle ”kristikunnalle”: tällaista tapahtui kristinuskon ja kulttuurin sydänmailla.
USA ja Neuvostoliitto pääsivät myös hallitsemaan alueiden jälkihoitoa, neuvotteluja, ja tulevaa Euroopan aluejakoa. Ei ehkä ollut houkuttelevaa alkaa siinä tilanteessa syyttämään neuvotteluosapuolta – vasta sitten kun kylmä sota alkoi; jolloin oli jo uudet huolet.
Hampaaton on YK nytkin, monessakin suhteessa. Joissain piireissä lyhenne UN on käännetty hirtehisesti ”United Nothing”.
Eipä Stalinin ja Maonkaan hirmuteot ole ansaitsemaansa paheksuntaa saaneet. Kymmeniä miljoonia uhreja. Noihin kulttuureihin ei itsetutkiskelu tässä mielessä ole ollut ominaista. Kristinuskoon se kuuluu.
Mikko, miksi sanot minulle, että mietipä Saksan siviiliväestön kärsimyksiä pommituksissa? Enkö ole kirjoittanut, että olen asunut Saksassa sekä Itä-Saksassa että Länsi-Saksassa. Tiedän nämä jutut ihan sodassa olleiden ihmisten minulle kertomana. Saksa on kuin toinen kotimaani. Ent. keskitysleireissä on tullut vierailtua Dachaussa ja Sachsenhausenissa. Historian tunnen myös melkoisen hyvin. Siis en tarvitse historian luentoja ainakaan minä henkilökohtaisesti.
Riitta,
ystävällisesti,
tarkoitin, että myös britit ja amerikkalaiset syyllistyivät terrorimaisiin tekoihin siviilejä kohtaan pommituksineen. En tarkoittanut mitään muuta.
Jukka, kyllä, tarkoitan Neuvostoliiton rikoksia. He eivät koskaan joutuneet kv. oikeuden eteen rikoksistaan kuten Saksa. He kuitenkin ovat Saksan kanssa sodan aloittajia ja myös hirvittävien rikosten tekijöitä.
Venäläiset sotilaat raiskasivat Berliinissä kaiken näkyvän ja liikkuvan. Hienot villat sotkivat sonnallaan ja jätöksillään. Eikö anna kuvan kansan sivistystasosta? Heidän armeijansa kuri on kai olematon ollut aina? Itä-Saksan kärsimykset jatkuivat kunnes muuri murtui. Takit kääntyivät natsismista sosialismiin kätevästi. On sanottu, että Amerikka katui ettei edennyt Leipzigista nopeammin Berliiniin. Näin olen kuullut. En tiedä olisiko ollut mahdollista.
On juuri niin kuin sanot, Saksan ei ole annettu surra uhrejaan. Se on heti natsimielisyyttä.
Mikko, kyllä syyllistyivät. Tiedossani on. Ihan olen kuullut henkilön kertomana Dresdenin pommituksista, tulimerestä.
Mikko, kiitos loistavasta tiivistyksestä blogikirjoitukseni aiheesta ja siitä syntyneestä keskustelusta. Noin ajattelen asioista itsekin. Juuri noin!
Kiitos Toivo!
Tärkeän asian nostit esiin.
Mites totalitaristinen uskonto , missä fundiksilla olisi valta?
Varmasti pohtimisen arvoinen asia on se, että mitenkä vihollisen demonisointi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Onko se vain polttoainetta vihan ja epäluulon liekkeihin? Liekkeihin joihin inhimillisyys, elämän laki ja terve järki hukkuu.
Mietin myös kristinuskon kannalta, että tiedämme sen, että ihminen voi olla riivattu. Eikö joku riivattu diktaattori saa kansaansakin demonien valtaan?
Oliko keski-ja uuden ajan kirkko riivattujen johdossa?
Ajattelen myös niin, että on helppo nyt kun sota ei suoraan koske meitä esittää hyvää ihmistä, joka paheksuu demonisoimasta vihollista. Mutta entä sitten kun se raakuus alkaa koskea itseä ja omaa kansaa🫢. Sitten se asia punnitaan.
Riitta,
kyllä, juuri näin. Ihmisten murhaaminen, tappaminen, raiskaaminen, kiduttaminen ja kaikin tavoin kaltoin kohtelu herättää tunteita mitä lähemmäs se tulee.
Sanoit, ettet halua kuunnella historialuentoja :-), mutta itselleni tärkeänä aihepiirinä sieltä nousee paljon opettavaista. Terrorin lähelle tulemisesta ja tarumatisoinnista antaa ”hyvän” esimerkin Suomen vuoden 1918 tapahtumat. Haavat olivat pitkään märkivät.
Kristittynäkään ei ole aina helppo antaa anteeksi.
Mikko, en halunnut olla töykeä viittaamalla historian luennointiin. Olen kauan elänyt ja melkoisen paljon maailmaa nähnyt ja kokenut.
Ongelman ydin on siinä, että ihminen ulkoistaa pahuuden aina itsensä ulkopuolelle. Juontaa juurensa syntiinlankeemuksesta. Tyyliin: Toinen on paha ja sai minut lankeamaan. Minä en ole paha.
Niin kauan kun opetetaan ja ajatellaan että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, pahuudelle syy on aina löydettävä jostain. Se löydetään auna toisista ihmisistä, kansoista, ihmisryhmistä jne. Pahuus ulkoistetaan itsestä ja niistä, jotka ajattelevat kuten minä itse.. Näin jaetaan ihmiset hyviin ja pahoihin. Itse ei koeta olevan osallinen pahuuteen millään tavoin. Niinhän natsi-Saksassa ihmiset sanoivat myöhemmin ”emme tienneet”.
Me luterilaiset konservaatiivikristityt ajattelemme, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan paha ja turmeltunut, mutta silti Jumalan rakastama ja hänen kuvakseen luotu. Teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Olemalla hiljaa kun olisi pitänyt puhua, hyväksyn hiljaisesti pahan. On nähtävä itsensäkin osallisena pahasta ja tunnustettava pahuus itsessään. Siitä se lähtee. Väärä teologia vie pahuuden ulkoistamiseen. Kuten nyt lut.kirkon lib.teologia, jossa synnistä ei saa puhua.
Näemmehän täälläkin näissä keskusteluissa juuri kons. luterilaisen ristinteologian tuomitsemista. Pahoja tällä hetkellä ovat ne ihmiset, jotka uskaltavat muistuttaa ihmisten syntisyydestä ja että olisi käännyttävä Jumalan puoleen, muutettava mielensä ja tunnustettava syntinsä. Vanhan testamentin profeetat kärsivät kansansa kanssa ja tunnustivat yhdessä sen kanssa syntinsä. Pahuus nähdään, mutta myös oma osallisuus siihen. Paavalin ihmiskuva oli pessimistinen, mutta realistinen.
Kyllä, pahuus on niin helppo ulkoistaa toisiin. Itse ajattelen kuitenkin kristittynä, että suurin taistelu taidetaan kuitenkin käydä omassa sydämessä. Vrt. Vapahtajan sana (Matt. 7:3) ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?”
Juuri näin Mikko. On aloitettava itsestä. Mutta aloitammeko?
Yritin sanoa kuinka petollista on teologia, jossa ei tunnusteta ihmisen pahuutta.
Onko uudestisyntynyt edelleen ”paha”?
Pahuutta on lähempänä kuin lähin puhelin.
Toivo
Kiitos hyvästä pohdiskelusta blogissasi
Osaat ottaa asiat asiana ja löytää niihin näkökohtia joissa teoria ja käytäntö ovat hyvin tasapainossa
Matias Roto miten ajattelet ”teorian ja käytännön” tasapainosta kun otsikko on ”vihollinenkin on ihminen” ja sitten loppulauseessa:
””Ja lopuksi. Kun etiikkaan on viitattu, niin voi viitata myös teologiaan: Jumalan luomina olemme kaikki ihmisiä. On järkyttävää, että joskus ihminen muuttuu eläimeksi ja unohtaa, miten toisia ihmisiä tulee kohdella ja miten heistä voi puhua ja ajatella.””
Eikö tuossa sanota että ihminen ””muuttuukin eläimeksi””?
Ari
Mitä sinä aikoinaan lupasit sotilasvalassasi:
puolustaa isänmaatamme
vaiko vihata toisten kansojen ihmisiä?
Tässä varsinainen kysymykseni, mutta olisi varmaan keskustelun kannalta valaisevaa, jos kertoisit, milloin suoritit varusmiespalveluksesi ja mikä on sotilasarvosi?
Matias Roto vastaan kyllä jos kerrot miten minun armeijankäynti liittyy tähän keskusteluun mitä blogisti on kirjoittanut?
Et kuten yleensäkkään vastaa kysymykseen vaan arvioit toista, miksi?
Ari
Otin esille vain koko jutun peruskysymyksen: mikä on asenne annettuun tehtävään, onko homma isänmaan puolustus vaiko toisten ihmisten vihaaminen. Mielestäni kysymykseni sinulle liikkuu juuri blogistin pohdiskelun ytimessä.
Sivukysymykseni liittyy vain siihen että Toivo kertoi oman sotilasarvonsa, joten sinäkin voisit kertoa omasi, kun kerran haluat kritisoida hänen ajatuksiaan.
Matias Roto etkö itse koe mitään ristiriitaa siitä että ensin julistetaan jotain ja sitten tuodaan oma mielipide joka on päinvastainen?
Kuten esim kun julistetaan Jumalan armoa kaikenkattavaksi ja sitten ollaankin itse armottomia toisia kohtaan, eikö Jeesus opeta juuri päinvastoin eli kun saa itse armon niin on myös oltava armollinen toisille.
Ari
Toimi itsekin niin kuin puhut, armollisuudesta meinaan. .
Matias Roto selittäisitkö nyt tarkemmin miten minun armollisuuteni tässä asiassa on mielestäsi ”pielessä”? Tai sitten yleensä kun kerran et puhu asiasta jota käsitellään vaan kohdistat kommenttisi minuun henkilökohtaisesti.
Ari
Itsepäs aloitit väittelyn, kun minä vain kehuin Toivon taitavaa tekstiä.
Nostin henkilökohtaisen kysymyksen myös siksi, että aikoinaan toisissa keskusteluisssa olet väittänyt itseäsi pasifistiksi, mutta jostain olen käsittänyt että kuitenkin olet tehnyt asepalveluksen, joten missä on oma eettisyytesi sotilasvalassa Jumalan nimeen vannomaasi valaa kohtaan.
Matias Roto valani olen vannonut tietämättömänä ja uudestisyntymän jälkeen kun tunnen Totuuden on mieleni muuttunut.
Ari
Ihmettelempä vain miten kuvittelet Jumalan edessä tekemäsi valan voivan kumoutua vain oman mielipiteesi muuttumisen mukana.
3.Mooseksen kirja:
19:12 Älkää vannoko väärin minun nimeeni, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra.
Omalta puoleltani lopetan tämän keskustelun tässä ketjussa tähän.
Matias Roto teot ennen uudestisyntymää ovat tehty tietämättömyydessä ja ne kaikki saa anteeksi ja uudestisyntymän hedelmänä on mielenmuutos kun Jumalan sana muuttaa mielen.
Ari
Kerta kiellon päälle
Ethän sinä saa velkojasikaan anteeksi vain siten, että sanot ajattelutapasi muuttuneen.
Pyhän Jumalan edessä tehty lupaus on vielä monin verroin syvällisempi kuin jonkun pankin konttorissa tehty sitoumus.
Kuuluuko sanojesi syöminen sinun elämäntapaasi?
Matias Roto ajattelemme tästä asiasta selkeästi eritavalla, minä uskon armon saadessani kaikki ennen tehdyt synnit anteeksi, elän uskoni mukaan ja sitä et voi kumota jos et näytä asiaa Raamatusta.
Tiedän toki nyt että vannominen on Jumalan tahdon vastaista, siis myös sotilasvala.
Matt. 5:34
Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
Toivo Loikkanen huomaatko itse ristiriitaa kirjoituksessasi eli lopussa tuot esille että ihminen muuttuisi eläimeksi, onko tämä sitä miten toisesta ihmisestä tulee puhua (kun ei ole ”eläin”)?
Se on siis toteamus siitä, mitä pahimmillaan voi käydä, jos eettiset asiat eivät pysy mielessä. Kirjoituksen pointti on nostaa esille, että niiden pitää pysyä mielessä. Ei siis ole ristiriitaa.
Toivo Loikkanen toteat blogissa:”” miten asiat voivat eskaloitua ja kärjistyä ja miten toisten epäinhimillistäminen voi johtaa julmuuksiin ja kauheuksiin toisia ihmisiä kohtaan. ””
sitten vielä lisäät:
”” Jumalan luomina olemme kaikki ihmisiä. On järkyttävää, että joskus ihminen muuttuu eläimeksi ja unohtaa, miten toisia ihmisiä tulee kohdella ja miten heistä voi puhua ja ajatella.””
Etkö todellakaan ”näe” ristiriitaa kun ensin puhut epäinhimillistämisestä ja sitten kuitenkin ”eläimellistät” ihmisen?
Hyvä Ari, en jatka kommentointia. Se on turhaa, koska vastasinpa mitä hyvänsä, sinä jatkat vänkäämistä. Onko se jotenkin ”takaperoinen” armolahja kohdallasi….
Toivo Loikkanen ymmärrän ”ärtymyksesi”, se mitä ymmärsin tekstistäsi on että alussa pidät vihollisen epäinhimillistämistä vääränä jolla voi perustella tappamista helpommin, no miksi tuot lopussa ITSE sitten epäinhimillistävän ”toteamuksen” ihmisen muuttumisesta eläimeksi, eikö tämä totamus ole juuri sitä mitä alussa pidät vääränä ja millä voidaan tappamista perustella helpommin?
Siis kysymykseni kuuluu lopuksi onko kaikki ihmiset lähimmäisiämme joita tulee rakasta niinkuin itseä?
”Miksi tuot lopussa itse sitten epäinhimillistävän ’toteamuksen’ ihmisen muuttumisesta eläimeksi, eikö tämä toteamus ole juuri sitä mitä alussa pidät vääränä ja millä voidaan tappamista perustella helpommin?” Etkö ymmärrä, Ari Pasanen, että meistä jokainen ihmiseksi syntynyt, joutuu kohtaamaan oman ’eläimellisyytensä’. Siihen kuuluu taipumus heijastaa se pois itsestämme niihin, jotka näemme vastustajinamme. Tästä Toivo Loikkanenkin kirjoittaa. Rehellisyyden nimissä on nähtävä itsessäänkin taipumus siihen väärään, mitä näkee muissa. Muuten ei voi valvoa omaa elämäänsä.
Luin Pekka Railon kirjan : ”Olin valkoisten vankina”. Kuvaus Tammisaaren vankileiristä sisällissodan jälkeen. Kirja kertoo siitä miten ihminen alkaa toimia, kun hänelle annetaan lupa ja oikeus tehdä toisille mitä vain.
Vankien käsittely oli järkyttävää. Railo kertoo, että natsit ottivat mallia, juuri tuon Tammisaaren leirin menetelmistä.
Kauhistelemme venäläisten toimia, mutta me suomalaiset olemme sortuneet aivan vastaavaan julmuuteen ja raakuuteen, kun viha on saanut täyden vallan. Tätä meissä piilevänä olevaa järkyttävää pahuutta on vaikea käsittää. Vasta, jos joudumme toisiin olosuhteisiin ja vihan vaikutuksen alaisuuteen se kaikki tulee esiin. Joten tuskin olemme yhtään Venäläisiä parempia.
Ennen vanhaan opetettiin:
”Jos haukkuu toista, on itse.”
”Syytös-haukku” ja kritiikki on tietysti eri asia. Ja oikeudessa tietysti syyttäjä syyttää, mutta syytetylläkin on puolustaja.
Pekka, noin se on ollut ja mahdollisuus pahuuteen on meissäkin olemassa. Ehkä erona venäläisiin on se, että olemme luultavasti oppineet menneestä jotakin, mm. juuri kansalaissodasta ja sen jälkeisistä tapahtumista.