Tuntemattomassa sotilaassa on tuttu kohtaus, jossa Rokka opastaa asemasotavaiheessa juoksuhaudassa olevaa nuorta täydennysmiestä. Täydennysmies kyselee, miltä tuntuu ampua ihmistä. Rokka lausahtaa siihen: En tiiä, kun on ampunut vaan vihollissii! Siitä täydennysmies jatkaa kysymään, että eivätkös ne sitten ole ihmisiä. Ja Rokka kehottaa nuorta sotilasta olemaan pohtimatta liikoja sellaisia.
Tuntemattoman sotilaan pohdinnat ovat olleet ajankohtaisia viime aikoina. Eräs kansanedustaja otti asiaan kantaa ja ilmaisi, että vihollisten tai tässä tapauksessa Ukrainaan hyökänneiden vihollisten epäinhimillistäminen on tarpeen ja oikein. Asia liittyi myös ”kranaattiterveisiin”, joita useat suomalaiset ovat ostaneet. He ovat siis lahjoittaneet rahaa ja pyytäneet kranaattiin laitettavaksi haluamansa tekstin, terveiset niille vihollisille. Tätäkin muuten harrastettiin jo viime sotien aikana, joten ilmiö ja idea ei ole uusi.
Kysymys vihollisiin suhtautumisesta on poikinut melko laajaa keskustelua. Muiden muassa Hesari on kirjoittanut aiheesta ja some-kanavissa on ollut kannanottoja asiaan. Useissa kirjoituksissa ja kannanotoissa on viitattu sodan eettisiin pelisääntöihin ja sopimuksiin (mm. Haagin sopimukset) sekä varoittaviin esimerkkeihin historiasta ja maailmalta.
Erässä tilaisuudessa syntyi keskustelua Ukrainan sodan kauheuksista ja sotaan liittyvistä sopimuksista ja säännöistä. Syntyi keskustelua sotarikoksista. Yksi keskustelija totesi, että sodan säännöt ja sana sotarikos tuntuvat ”hassuilta”. Koko sota on rikos – hän jatkoi! Tuon ihmisen ajattelu osui oikeaan, mutta jatkoin itse toteamalla, että reaalimaailmassa sotien ollessa todellisuutta on ollut tarve luoda niihinkin sääntöjä.
Maamme puolustusvoimien jossakin some-julkaisussa viitattiin myös varusmiehille ja sotilaille annettavaan eettiseen opetukseen ja todettiin, että vihollisesta käytetään termiä ”kohde”. Itsekin muistan hatarasti saaneeni varusmiehenä tuota opetusta ja itse annoin sitä toimiessani oto sotilaspappina muutaman vuoden ajan.
Mitä ne varoittavat esimerkit sitten ovat? Ne ovat hyvinkin tuttuja eli vaikkapa natsi-Saksan ajalta, Ruandasta, Kamputseasta ja vastaavista tilanteista. Monissa diktatuureissa ja myös sisällissodissa on toisesta osapuolesta luotu viholliskuva vahvan propagandan avulla. Siihen on liittynyt juuri ”niiden vihollisten” epäinhimillistäminen. Natsit leimasivat omassa sairaassa propagandassaan juutalaisia rotiksi ja vastaaviksi.
Hieman sama kaava toistui salakavalasti Venäjän sisäisessä propagandassa omille kansalaisilleen: Ukrainasta ja sen ihmisistä luotiin viholliskuva, jolla luotiin laittoman ja rikollisen hyökkäyksen oikeutus. Mitään todellista oikeutusta ja syytä hyökkäykselle ei tietenkään ollut tai korkeintaan Venäjän halua pitää Ukrainaa valtapiirissään tai vallassaan esim. nukkehallinnon kautta. Toki hyökkäyksen ja sodan alettua Ukrainan puolelta on vihollissotilaita kutsuttu muiden muassa nimillä örkki ja vatnikki. (Urbaanisanakirjan mukaan vatnikki tarkoittaa:” Vatnikit edustavat kaikkea sitä, mikä on vastenmielistä venäläisyydessä: tyhmyyttä, oppimattomuutta, sivistyksen halveksuntaa, väkivaltaisuutta, huonokäytöksisyyttä, juoppoutta ja kritiikitöntä uskoa hallituksen propagandaan. Tyypilliset vatnikit ovat Putinin hallinnon uskollisia kannattajia.”.)
Vastustajien ja vihollisina pidettyjen tai sellaisiksi tulleiden epäinhimillistäminen on esimerkiksi puolustussodassa ymmärrettävää, mutta se ei ole hyväksi. Mainitut esimerkit maailmalta ja historiasta kertovat, miten asiat voivat eskaloitua ja kärjistyä ja miten toisten epäinhimillistäminen voi johtaa julmuuksiin ja kauheuksiin toisia ihmisiä kohtaan. Venäläiset sotilaat ovat sellaisia tehneet, mutta oikeutetun puolustajan ei pitäisi ”alentua” vastaavaan. Meilläkin kansalaissodassa oli piirteitä vihollisena pidettyjen leimaamisesta ja jopa epäinhimillistämisestä.
Ja lopuksi. Kun etiikkaan on viitattu, niin voi viitata myös teologiaan: Jumalan luomina olemme kaikki ihmisiä. On järkyttävää, että joskus ihminen muuttuu eläimeksi ja unohtaa, miten toisia ihmisiä tulee kohdella ja miten heistä voi puhua ja ajatella.
Toivo Loikkanen, Varareservin ylil. (aikanaan sotimaan opetettu)
Jos tässä tapaamisessa saadaan rauhaa edistettyä edes hiekan murusen verran, se on suurempi asia kuin moni tässä hetkessä vellova keskustelumme aihe.
Moniulotteisia dilemmoja nämä kieltämättä ovat.
Loppupeleissä sota loppuu kuitenkin vasta kun Venäjä on kokenut riittävän massiiviset tappiot. Tämä valitettavasti vaatii ison kasan ruumiita. Siksi jokainen sodassa kuollut venäläinen on askel kohti parempaa maailmaa. Tämä taas on vain ja ainoastaan Venäjän johtajien oma valinta. Rintamallahan vain osa venäläisistä on omasta tahdostaan.
Näin se on. Kuten Ukrainan presidentti totesi ja moni muu: Sota loppuisi heti, kun Venäjä lopettaisi hyökkäyksen ja vetäisi joukkonsa pois Ukrainasta. Sodan ainoa tavoite meidän ja ukrainalaisten näkökulmasta on tuottaa hyökkääjälle tappio elleivät muuten lopeta hyökkäystä.
Ihmisarvo koskee kaikkia ihmisiä sillä perusteella, että hän on ihminen.
Ajassamme ja retoriikassa käsite ”ihmisarvo” on osin irtautunut tästä ajatuksesta. Yhä uusia oikeuksia perustellaan argumentoiden niiden olevan ”ihmisoikeuskysymyksiä”, vaikka niiden perustana ei ole ihmisyyys itsessään vaan jokin suhteellisempi näkemys. Retotriikalla on voimaa.
Nähdäkseni tähän liittyy tietty vaara ”ihmisoikeukäsitteen inflatorisesta vaikutuksesta”, joka ei pitkän päälle ole aidon ihmisoikeuskäsitteen säilymisen kannalta ainoastaan hyvää.
En ole tarkasti ko. kansanedustajan kirjoitusta ko. kirjoitusta lukennyt, joten en kommentoi ko. kansanedustajaa saati hänen edustamaansa puoluetta.
Blogisti on siinä oikeassa, että ihmisen psyyke tarvinnee jonkinlaista ”selitystä” tällaisessa puolustusodassa toimimiselle – jollei ole (vielä) täysin turtunut. Toisaalta ”selitykset” edesauttanevat turtumista. Kahden sodan Suomessakin ilmiön vaikutukset heijastuvat yhä, epäsuorastikin.
Epäinhimillistäminen saati ihmisoikeuksien kieltäminen on vaikeasti rajattavissa: kerran ihmisoikeuksista ”rajatusti” luovuttua on vaikea päästä takaisin kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Se tarjoaa ”hyvän” mahdollisuuden kostonkierteeseen. Tai ainakin molemminpuoliseen koston retoriikkaan. Sillä päässee lopulta myös ”hylkiökansakunta” -retoriikasta osalliseksi.
Itse toivon ja rukoilen, että Ukrainalaiset kaikesta huolimatta eivät hylkäisi todellisia ihmisoikeuksia, jotka mm. sotavankeja koskevat. Eivät alentaisi itseään siihen, mihin jotkut ovat tehneet. Mitä kaikkia käytännön oikeuksia kyetään reaalisessa ja ehkä osin kaoottisessakin tilanteessa noudattamaan on toki oma kysymyksensä. Edessä lienee pienimmän pahan etsinnän ongelma.
Kiitos, Jukka, hyvästä kommentista. Tärkeää asiaa mm. tässä kohtaa:”Epäinhimillistäminen saati ihmisoikeuksien kieltäminen on vaikeasti rajattavissa: kerran ihmisoikeuksista ”rajatusti” luovuttua on vaikea päästä takaisin kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Se tarjoaa ”hyvän” mahdollisuuden kostonkierteeseen.”
Tuo täydennysmies oli sitten traagisesti kuollut tyhmyyttään juoksuhautaan ammuttu sotamies Hauhia. Hahmo on minulle läheinen, sillä näyttelin Hauhiaa Pyynikin kesäteatterissa 60-luvun lopulla Edvin Lainen ohjauksessa.
”Sota on surkkia asia: Pelko, vilu, nälkä ja täiset roikaleet niskassa…
Sota ei minusta raaista ihmistä vaan sota vapautta ihmisessä piilevän potentiaalisen raakuuden. Niin hyökkäävässä kuin puolustavassa sotilaassa. Saaliseläin meissä asuu vielä liian lähellä.
Jussi Halla-ahon mukaan venäläisten demonisointi ja tappamisen karnevalisointi on oikein ja välttämättöntä. Siviilipalvelusmies Halla-aho antaa edelleen ohjeita sotilaille vihollisen tappamisesta: viholliselta pitää riistää ihmisyys, hänet pitää demonisoida ja hänet pitää ymmärtää ”rotaksi tai torakaksi tai muuksi iljettäväksi eläimeksi.”
Jussi Halla-aho ei ole kuka tahansa vaan kansanedustaja. Kansanedustajana Jussi Halla-aho ei ole kuka tahansa vaan eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Tässä kansainvälisessä tilanteessa praktisessa protokollossa hyvin korkealla. Olen ihmetellyt suuresti, miten on mahdollista, että tämänkaltainen lausunto sivuutetaan lähes täysin.
Ei tehokas sodankäynti vaadi vihollisen täydellistä epäinhimillistämistä. Suomen talvi- ja jatkosota, jos mitkä ovat siitä erinomaisena esimerkkinä. Pääosin vangittuja venäläisiä sotilaita kohdeltiin suomalaisten toimesta kohtuullisen inhimillisesti.
On yksi asia tuomita Venäjän brutaali, verinen ja raaka hyökkäys ja sodankäynti yksiselitteisesti. Samalla kun sydän lämmin, pitäisi pää pitää kylmänä. Sota loppuu joskus, Suomemnosalta maantiede pysynee samana. Huolimatta Ukrainan kansan sankarillisesta taistelusta, lopputulos tulee ehkä muistuttamaan muutettavat muuttaen talvisodan rauhaa.
Tulee mieleen, mitä Putin teki pian tultuaan ensi kertaa valituksi vuonna 2000 Venäjän presidentiksi. KGB:n everstiluutnantti Putin kokosi Moskovaan Lubjankaan (KGB: n päämaja) kaikki kynnelle kykenevät KGB:n työntekijät ja totesi, että ”toverit, tehtävän ensimmäinen osa on suoritettu.” Jälkikäteen on mietitty, oliko humoristiseksi heitoksi tarkoitettu lausahdus sittenkään kokonaan vitsi. Neuvostoliittoa hallitsi puolue, KGB ja aseteollinen kompleksi. Venäjä on täysin turvallisuuspalvelun ja muutaman oligarkin (joiden heidänkin tausta usein turvallisuuspalvelussa) hallinnassa. Eikä valitettavasti, suomalaista media ja muutamaa tutkijajulkisuustyrkkyä lukuunottamatta, ole näköpiirissä, että mikään suistaisi Putinin vallasta.
Kari-Matti, kirjoitat täyttä asiaa! Ulkoasiainvaliokunnan pj tosiaan julkisesti lausuu tuollaisia. Jossakin muussa asiassa jokin vastaava lausunto olisi johtanut eroon tai erottamiseen valiokunnan jäsenyydestä ja puheenjohtajuudesta. En halunnut tuossa mainita Halla-ahoa nimeltä, ettei tule syytöstä ”maalittamisesta”! Tästäkin olen täysin samaa mieltä:”Ei tehokas sodankäynti vaadi vihollisen täydellistä epäinhimillistämistä. Suomen talvi- ja jatkosota, jos mitkä ovat siitä erinomaisena esimerkkinä. Pääosin vangittuja venäläisiä sotilaita kohdeltiin suomalaisten toimesta kohtuullisen inhimillisesti.”
Kari-Matti ja Toivo,
olen samaa mieltä kansanne Halla-ahon käytöksestä. Ulkoasiain valiokunnan puheenjohtajan suulle ei mielestäni tuollainen puhe sovi.
Tein aikanani seminaarityön suomalaisten viholliskuvasta Talvisodan aikana Uusi Suomi lehdessä.
Oikeistolainen lehti käsitteli venäläisiä hyökkääjiä todella asiallisesti kirjoituksissaan eikä demonisointia tapahtunut. Ennemminkin yksittäiset vastapuolen sotilaat nähtiin osaltaan neuvostojärjestelmän uhreina.
Niin, lähettihän Sofi Oksanekin ”Jaxuhali”-tekstillä ja sydämen kuvalla varustetetut ammusterveiset toteamalla Hs:ssa ”Huumori, ironia ja anekdootit ovat vastarinnan muotoja” Voi olla. Lähtikö tämä kaikki ex-tiedustelueversti Martti J. Karin ”Topin kranattiterveisistä ”Hyvää joulua! T: Karin perhe.” Entäpä olisiko siihen ironialla pitänyt vielä lisätä; ”Jyväskylän kirkkovaltuuston puolesta.” Hieman menee yli ymmärryksen, mikäli tämä on ”Suomen talvisota no:2”
Joo, ihmettelen myös noita.
Pikkusen ihmettelen kun yritetään olla niin inhimillisiä ja muka rakastetaan vihollista. Tosiasia on, että nämäkin suvakit toivovat yhä tehokkaimpia ja parempia aseita, että ryssiä kuolisi mahdollisimman paljon. Sota on aina sotaa, jossa aina tehdään sotarikoksia molemmin puolin ja ryssä on ryssä vaikka voissa paistettaisiin.
Juha,
Ilman Jumalan Pojan uskoa kaikki tekemiset vaikuttavat vain tässä ajassa.
Olit tappanut vihollisia tai puolustanut aseellisesti omia, ei taivasosaasi muuta.
Uskoontultuasi sinulle Jeesus sanoo niinkuin rikkaalle nuorukaiselle ”pidä käskyt”. On kysymys toisen ihmisen hengenriistosta, jotka toimet ovat sielunvihollisen varmistus, että pelastava Armo ei ole enää vastaanotettavissa. Jos joku riistää hengen uskovalta, niin uskovalle ei käy kuinkaan, mutta uskova ei lähetä ryssää eikä jenkkiä helvettiin, pelastuksen ulottumattomiin. Jumalan Seurakunnan tehtävä on estää niitä, jotka surmapaikalle hoippuvat. Näin teki Jeesus, kun ryövärin ristillä pelastukseen johdatti.
Reijo, — joo sodassa tapetaan ihmisiä ja tehdään sotarikoksia. Kun ryssät jossainvaiheessa tulevat asein Suomeen, niin ei siinä ole siviilitkään turvassa. Sodat vaikuttavat koko loppuelämän. Isoisäni näki sodan jälkeen painajaisia sodasta lähes kuolemaan saakka. Muutama viikko ennen kuolemaa painajaisia ei enää ollut. Tappaminen on aina tappamista, riippumatta siitä ketä tapetaan. Suomessa tapetaa surutta syntymättömiä lapsia.
Uskomus tappamisen karnevalisoinnin ja vihollisen demonisoinnissa on pääosin vastakkainen länsimaiselle sotilaskoulutukselle ja suosittaa pikemminkin sellaisen toimintamallin hyväksymistä, josta Venäjän armeija on harjoittanut.
Sodan yksi ongelma on turtuminen ja raaistuminen. Näiden seurauksena syntyy sotarikoksia. Tappamisen karnevalisoimisen pohjalta syntyvä sotatoimi on vastoin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa sodan oikeussäädöstöä. Lisäksi se ei ole ”tehokasta” vaan suunnittelematonta ja huonosti johdettua sinkoilua.
Esimerkiksi Ukrainan kriisissä on huomattu, miten tärkeä ns. taistelumoraali on ”tehokkaan” taistelutoiminnan näkökulmasta. Mikäli sotilas mieltää itsensä rosvojoukon jäsenenä, hänen tehokkuutensa toimialallaan heikkenee. Venäjä on Ukrainassa demonisoinut ja karnevalisoinut ja sen armeijan menestys on ollut huono.
Huumori on hyvä kriisinsietokyvyn väline. Räjähteet, joissa on terveisiä, liittyvät tähän selviytymisstrategiaan. Mutta on erikoista, jos kuvitellaan, että sadistiset mielteet jotenkin parantaisivat sotaonnea tai että ne olisivat millään muotoa oikeutettuja.
Petri, Kiitos viisaista ajatuksistasi. Olen samaa mieltä.
Jos nainen pahoinpidellään ja sitten raiskataan, tapahtuuko rikos rikoksen sisällä ? Vrt. sotarikos sodassa.
”Vihollinenkin on ihminen.” Kuinka ihminen voi olla vihollinen ?
Raiskauksesta säädetään rikoslain 20 luvussa. Mikäli tämä tapahtuu sodassa, kyseessä on kansainvälisten sopimusten perusteella myös sotarikos. Näin rikos rikoksen sisällä on juridisesti mahdollinen. Rangaistussäädöstö on jälkimmäisessä tapauksessa ankarampi. Kysymys on tärkeä, koska Venäjän kerrotaan käyttäneen raiskauksia aseena.