Tuntemattomassa sotilaassa on tuttu kohtaus, jossa Rokka opastaa asemasotavaiheessa juoksuhaudassa olevaa nuorta täydennysmiestä. Täydennysmies kyselee, miltä tuntuu ampua ihmistä. Rokka lausahtaa siihen: En tiiä, kun on ampunut vaan vihollissii! Siitä täydennysmies jatkaa kysymään, että eivätkös ne sitten ole ihmisiä. Ja Rokka kehottaa nuorta sotilasta olemaan pohtimatta liikoja sellaisia.
Tuntemattoman sotilaan pohdinnat ovat olleet ajankohtaisia viime aikoina. Eräs kansanedustaja otti asiaan kantaa ja ilmaisi, että vihollisten tai tässä tapauksessa Ukrainaan hyökänneiden vihollisten epäinhimillistäminen on tarpeen ja oikein. Asia liittyi myös ”kranaattiterveisiin”, joita useat suomalaiset ovat ostaneet. He ovat siis lahjoittaneet rahaa ja pyytäneet kranaattiin laitettavaksi haluamansa tekstin, terveiset niille vihollisille. Tätäkin muuten harrastettiin jo viime sotien aikana, joten ilmiö ja idea ei ole uusi.
Kysymys vihollisiin suhtautumisesta on poikinut melko laajaa keskustelua. Muiden muassa Hesari on kirjoittanut aiheesta ja some-kanavissa on ollut kannanottoja asiaan. Useissa kirjoituksissa ja kannanotoissa on viitattu sodan eettisiin pelisääntöihin ja sopimuksiin (mm. Haagin sopimukset) sekä varoittaviin esimerkkeihin historiasta ja maailmalta.
Erässä tilaisuudessa syntyi keskustelua Ukrainan sodan kauheuksista ja sotaan liittyvistä sopimuksista ja säännöistä. Syntyi keskustelua sotarikoksista. Yksi keskustelija totesi, että sodan säännöt ja sana sotarikos tuntuvat ”hassuilta”. Koko sota on rikos – hän jatkoi! Tuon ihmisen ajattelu osui oikeaan, mutta jatkoin itse toteamalla, että reaalimaailmassa sotien ollessa todellisuutta on ollut tarve luoda niihinkin sääntöjä.
Maamme puolustusvoimien jossakin some-julkaisussa viitattiin myös varusmiehille ja sotilaille annettavaan eettiseen opetukseen ja todettiin, että vihollisesta käytetään termiä ”kohde”. Itsekin muistan hatarasti saaneeni varusmiehenä tuota opetusta ja itse annoin sitä toimiessani oto sotilaspappina muutaman vuoden ajan.
Mitä ne varoittavat esimerkit sitten ovat? Ne ovat hyvinkin tuttuja eli vaikkapa natsi-Saksan ajalta, Ruandasta, Kamputseasta ja vastaavista tilanteista. Monissa diktatuureissa ja myös sisällissodissa on toisesta osapuolesta luotu viholliskuva vahvan propagandan avulla. Siihen on liittynyt juuri ”niiden vihollisten” epäinhimillistäminen. Natsit leimasivat omassa sairaassa propagandassaan juutalaisia rotiksi ja vastaaviksi.
Hieman sama kaava toistui salakavalasti Venäjän sisäisessä propagandassa omille kansalaisilleen: Ukrainasta ja sen ihmisistä luotiin viholliskuva, jolla luotiin laittoman ja rikollisen hyökkäyksen oikeutus. Mitään todellista oikeutusta ja syytä hyökkäykselle ei tietenkään ollut tai korkeintaan Venäjän halua pitää Ukrainaa valtapiirissään tai vallassaan esim. nukkehallinnon kautta. Toki hyökkäyksen ja sodan alettua Ukrainan puolelta on vihollissotilaita kutsuttu muiden muassa nimillä örkki ja vatnikki. (Urbaanisanakirjan mukaan vatnikki tarkoittaa:” Vatnikit edustavat kaikkea sitä, mikä on vastenmielistä venäläisyydessä: tyhmyyttä, oppimattomuutta, sivistyksen halveksuntaa, väkivaltaisuutta, huonokäytöksisyyttä, juoppoutta ja kritiikitöntä uskoa hallituksen propagandaan. Tyypilliset vatnikit ovat Putinin hallinnon uskollisia kannattajia.”.)
Vastustajien ja vihollisina pidettyjen tai sellaisiksi tulleiden epäinhimillistäminen on esimerkiksi puolustussodassa ymmärrettävää, mutta se ei ole hyväksi. Mainitut esimerkit maailmalta ja historiasta kertovat, miten asiat voivat eskaloitua ja kärjistyä ja miten toisten epäinhimillistäminen voi johtaa julmuuksiin ja kauheuksiin toisia ihmisiä kohtaan. Venäläiset sotilaat ovat sellaisia tehneet, mutta oikeutetun puolustajan ei pitäisi ”alentua” vastaavaan. Meilläkin kansalaissodassa oli piirteitä vihollisena pidettyjen leimaamisesta ja jopa epäinhimillistämisestä.
Ja lopuksi. Kun etiikkaan on viitattu, niin voi viitata myös teologiaan: Jumalan luomina olemme kaikki ihmisiä. On järkyttävää, että joskus ihminen muuttuu eläimeksi ja unohtaa, miten toisia ihmisiä tulee kohdella ja miten heistä voi puhua ja ajatella.
Toivo Loikkanen, Varareservin ylil. (aikanaan sotimaan opetettu)
Mielenkiintoista on venäläisten retoriikka natseista ja toisaalla ukrainalaisten vastustajistaan käyttämä nimitys örkit.
Ukrainalaisten käyttämät nimitykset venäläisistä kuten örkit ja vatnikit ovat mielestäni lievempiä, kuin venäläisten retoriikka. Silti myös Ukrainan puolen retoriikassa on ongelmia eli ne voivat johtaa vihollisen epäinhimillistämiseen. Tunnustan itsekin käyttäneeni tuota örkki-sanaa viittamaan venäläisiin sotilaisiin hyökkäämässä Ukrainaan.
Niin,
vastustaja-henkilö, hyökkääjä-henkilö, rikollinen henkilö ovat tietenkin kaikki ihmisiä.
Sodassa hyökkääjää kovin harvoin saadaan torjuttua ”kupilla teetä ja sympatiaa”. Muutenhan Ukrainan taistelukentälle kannattaisi lähettää samovaareja ym. aseiden sijaan.
RIkollisellakin on ns. sivystyneessä maailmassa ihmisarvo, mikä ei estä kovankin tuomion määräämistä. Nöyryyttämisestä sotienkaan yhteydessä ym. ei hyvä seuraa – sen lienevät ”jenkitkin” oppineen erinäisistä tapauksista. Nöyryytys toki on perin ihmismäinen tapa kriisitilanteissa, valitettavasti. Asuuhan pahuus – usein piilevänä – myös lähempanä kuin lähin puhelin. Olosuhteet saattavat ponnauttaa nuo ”piilevät kykymme” esiin.
Ehkä kohtuullinen ”hirtehinen huumori ja retoriikka” voi myös auttaa purkamaan turhautumista ja vihaakin, joka patoutuneena on hyvä polttoaine monenlaiselle kasvavalle argessiolle.
Vihamme tulisi kohdistua ensisijaisesti pahuuteen ja paahuuden eliminoimiseen. Sen vuoksi näkisin, että puhetapa, jossa vastustajaa nimitetään ikäänkuin anonyymisti, on toimiva. On pyrittävä ensisijaisesti eliminoimaan pahuus, ja vasta toissijaisesti pahuutta tekevä; jälkimmäistä ei tietenkään voida välttää. Jos vihamme kohdistuu ensisijaisesti pahaa tekevään, voi olla lopulta vaikeaa välttää oman sisäisen pahuuden ponnahtamista esille. Energiaa voi alkaa suuntautua enemmän epäinhimillisyyteen kuin pahuuden voittamiseen.
Toivo ja Jukka,
Niin, kyllähän meilläkin sodassa ryssiteltiin ja puhuttiinko
muillakin nimillä. Vastaavasti suomalaiset olivat venäläisille ainakin tsuhnia.
Kristittyinä meidän tulisi muistaa, että ”se vanha vainooja” joka virressäkin
lauletaan ei ole ensisijaisesti ihminen. Toisaalta Paavalia lainaten ”esivalta ei kanna miekkaa turhaan”.
Eli paha yrittää kyllä saada ihmiset ja valtiot rikkomaan Jumalan kymmentä käskyä vastaan vrt. natsi-Saksa.
Muistatko Toivo oliko se kirkkoisä Augustinus, joka siteerasi oikeutettu sota termin?
Ehdinkin jo aihetta oikeutettu sota tarkastella. Tuossa linkkiä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeutettu_sota
Daavid Raamatun psalmeissa purkaa tuntojaan ”karulla” tavalla rukoillen vihollisen kuolemaa.
Ehkä tässä voisi nähdä jotain viiteisyyttä päivän aiheeseenkin. Toisaalta David, vaikka surmasi vihollisia, ei tappanut kuningas Saulia hänen nukkuessaan, eikä kuninkaan ollessa luolassa tarpeillaan. Kuitenkin Daavid ”huumorilla” demonstroi mahdollisuuksiaan, mms leikkaamalla kuninkaan viitasta palan.
Daavid oli kyllä aiemmin perusteettomasti – omien naisseikkailujensa vuoksi ja niitä peitelläkseen – junaillut oman taistelijansa murhan. Daavid joutui virheensä (turhaan) peittelyyn käytttämään energiavarojaan. Näin luultavasti käy myös sotarikosten tapauksessa.
Joku on esittänyt ajatuksen vuorisaarnan ”toisen posken kääntämisestä”: sen voisi ymmärtää niinkin, että joa vihollinen tekee sotarikoksia, ei niihin pidä vastata itse omilla sotarikoksillaan. Se ei tarkoita, että tulisi olla ”hyväntahtoinen hömö” (tai se ”hyödyllinen idiuootti”).
Kiitos, Mikko ja Jukka, hyvistä kommenteista ja keskustelusta. Oikeutettu sota on tosiaan Augustinukselta alunperin lähtöisin ja se on puolustussota kuten Ukrainalla nyt.
Fasismi/fasisti-nimitykset ovat vanhaa vasemmistolaista retoriikkaa. Eikä pelkästään sitä, teorian mukaanhan fasismi oli kapitalismin väkivaltainen vaihe. Neuvostoliitossa oli tapana nähdä fasismin nousevan milloin missäkin. Etenkin Länsi-Saksassa se oli jatkuvasti suurpääoman avulla kaappaamassa vallan. Ehkä Venäjän taipumus nähdä natseja Ukrainassa ja Putinin modernimpi natsi-retoriikka juontuu osin tästä.
Jos lukee suomalaisia vanhoja ”ääri”vasemmistolaisia sanomalehtiä vaikkapa 1960-/1970-luvuilta, huomaa helposti, miten sakeana Suomi oli fasismista ja fasisteista. Samaa retoriikkaa lienee osin periytynyt edelleen Vihreiden ja Vasemmistoliiton piiriiin. ”Fasismi” on tosin sielläkin korvattu iskevämmällä ”natsi”-nimityksellä.
Kari-Matti,
Suuri Isänmaallinen sota(toinen maailmansota) merkitsi neuvostoliittolaisille ja heidän jälkeläisilleen sitä, että Neuvostoliitto kantoi raskaimman taakan natsien kukistamisesta – ja tottahan tämä tietysti on. Ehkä juuri siksi retoriikka natsien kukistamisesta ja poistamisesta hyökkäyssodassa Ukrainaan onkin tärkeä venäläisille tai ainakin osalle heistä…
Neuvostoliiton rooli aitojen natsien eli Saksan pysäyttäjänä oli merkittävä. Syytä muistaa, että lähes koko 2000-luvun ajan natsiksi leimaaminen ollut Ukrainan sisäpolitiikassa varsin yleistä. Niin Ukrainassa, Venäjällä kuin muuallakin, esimerkiksi Suomessa koko natsi-termin käyttö kärsinyt merkitysinflaation.
Niin,
se kuuluisa natsi -kortti.
Leimakirveitä on helppo heiluttaa niin
yhteiskunnalisella kuin kirkollisella sarallakin.
Olen monta kertaa ollut Toivon kanssa eri mieltä, mutta nyt täytyy antaa
Toivolle pointsit tärkeän asian esille nostamisesta täällä Kotimaa- sivustolla.
Kiitos Toivo!
Kiitos, Mikko!
Kiitos blogistanne.
Tappamisen katsominen etiikkaan päin tuumaten mitä sanaa käyttäisimme on toki tärkeää.
Olennaista on kuitenkin päiväkäsky jolloin tavallisesta perheen isästä tulee tappaja ja taas toisella vapauttavalla Rauhansanalla taas se turvallinen perheenisä.
Oikeutetusta sodasta voitaisiin kirjoittaa hyvinkin.
Kysyisin kommentoijilta miksi ette ole kehdannut kirjoittaa Hannu Ahteen hyvään blogiin mitään.
Realiteettejä on varmasti kuin uskomuksia seuraavien kuukausien ajalle.
Venäjän laivastoa on hajautettu, uusi sukellusvene on joltisesti asemissa, lisäksi Venäjä sanoo yli 80.n kilometrien ammusten himarseissa tuovan Naton mukaan.
Itse Venäjä kyllä ohjuksijaan käyttää rajojen takaa hävittäjissään.
Oletteko huomanneet omien sotatilannetta arvioi vien asiantuntioiden tulleen varovaisemmiksi.
Uskon neuvottelujen olevan käynnissä, mutta Venäjä Ukrainan nyt haluaa.
”Monissa diktatuureissa ja myös sisällissodissa on toisesta osapuolesta luotu viholliskuva vahvan propagandan avulla. ”
Meillä on vahvan propagandan avulla luotu Venäjästä viholliskuvaa niin kauan kuin minä olen elänyt. Saman luodun kuvan avulla liityttiin myös Natoon, vaikka meitä ei mikään uhkaa. On yritetty jopa hysteerisesti lietsoa pelkoa, mutta ei ole minuun tarttunut.
Meillä ei ole viime vuosikymmeninä luotu Venäjästä viholliskuvaa vaan juuri päinvastoin: Yritimme rauhanomaista yhteiseloa ja yhteistyötä sen kanssa. Venäjä toimi toisin ja on nyt joidenkin poliitikkojensa suulla uhkaillut myös Suomea. Suomi ja Suomesta ei ole uhkailtu Venäjää.
Kari-Matti,
Suuri Isänmaallinen sota(toinen maailmansota) merkitsi neuvostoliittolaisille ja heidän jälkeläisilleen sitä, että Neuvostoliitto kantoi raskaimman taakan natsien kukistamisesta – ja tottahan tämä tietysti on.
Ehkä juuri siksi retoriikka natsien kukistamisesta ja poistamisesta hyökkäyssodassa Ukrainaan onkin tärkeä venäläisille tai ainakin osalle heistä…
Niinpä,
Hyvän ja pahan raja ei kulkenut aivan tarkasti ”rautaesiripun” kohdalla.
Rautaesirippu syntyikin vasta ”yhteisen vihollisen” tappion jälkeen. Liittolaisuus ei ole iäti kestävä ratkaisu. Ei meidänkaan pidä pelkästään NATO:n varaan tuudittautua – oltiinpa siitä littoutumisesta mitä mieltä tahansa (ei ole kannanottoni). Liitot voivat tulla, muuttua ja mennäkin.
Jotkut kertovat että naapurin valtakunnassa de-natsifikaatio on jo muuttunut de-satanatisaatioksi erikoisoperaatioretoriikassa.
Varmasti meilläkin on ollut jonkunlainen viholliskuva maassamme naaparistamme. Onhan sen kanssa useampikin sota käyty, ja isoviha taisi olla ihmisoikeuksien suhteen (silloinhan ei termiä ollut) nimensä mukainen. Toisaalta lienevät ”meidän” hakkapeliitatkin yhtä sun toista epähumaania Euroopan mailla tehneet – näin olen viisaammilta ymmärtänyt. Toisaalta, onhan naapurista meillä ollut myös ”ystävyys- ja yhteistyö” -retoriikka, suuri ja mahtava rauhaa rakastava naapuri. Ja oli ohjelmia ”näin naapurissa”, ja kerrottiin, kuinka sikäläiset asiantuntijat päivittelivätt meidän ympäristötuhoja 70-luvun TV:ssä – idässä olisi rapsahtanut roimat sakot. Kaikenlaista kuvaa mukaan on mahtunut… Totta ja tarua.
Ja taisivat monet olla syntyperältään Ukrainasta peräisin, joita vastaan Raatteentiellä pakkasessa taisteltiin. Oliko silloiset ukrainalaiset välttämättä sitä mieltä, että haluavat tänne hyökätä vai oliko kyse valintamahdollisuuden puutteesta? Ehkä heiltä itseltään ei kysyttykään… Raatteentien museossa on muistomerkki.
Naulan kantaan Jukka.
Meillä EI ole taistelu ihmisiä vastaan.
Pitäisiköhän kirjoittaa blogi hengellisestä sodankäynnistä.
Mitähän Naapuri tuumasi Halla-ahon puheista. Minulle retoriikka toi mieleen natsien puheet.
Pekka,
en tiedä naapurista, mutta itseäni kristittynä isänmaan ystävänä ja (toivottavasti) tolkun miehenä korpesi. Tuli mieleen kyseisen kansanedustajan aikaisemmat puheet arojen massoista…vai miten se menikään? Ihmisiä ne on venäläisetkin. Kysy vaikka Mauno Koivistolta joka sotavankia suojeli.
Ihminen tekee hirvittäviä tekoja ihmiselle.
Johanneksen evankeliumi: 8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
Ihminen, veli venäläinen murhaa eikä pysy totuudessa.
Rukoilemme Ukrainan kansan kanssa sekä sen puolesta: ”Päästä meidät pahasta!”
Kari,
eivät kaikki venäläiset ole murhaajia.
Ja kyllä, olen rukoillut Ukrainan puolesta (ja rukoilen edelleen)
jo ennen kuin koko tämä viimeisin alkoi. Ukraina käy oikeutettua
puolustustaistelua olemassaolonsa puolesta.
Hyvä on kuitenkin myös muistaa rukouksin tavallisia venäläisiä ja valko-venäläisiä ihmisiä.
eivät kaikki venäläiset ole murhaajia.
Olen samaa mieltä.
Lähes kaikki Kremlin kuvaukset Ukrainasta, ukrainalaisista sekä sodan vaiheista omille kansalaisille sekä muulle maailmalle ovat valetta, valetta valheen päälle, ei muuta.
YLE kertoo seuraavaa
”Ukrainan puolustusministeriö kertoo (siirryt toiseen palveluun) käyttäneensä drooneja apuna, kun taisteluhaluttomat venäläiset haluavat antautua. Ministeriö on luonut ”Haluan elää” -puhelinnumeron, johon antautujat soittavat. Tämän jälkeen he siirtyvät sovittuun paikkaan ja seuraavat paikalle tulevaa droonia rintaman toiselle puolelle. Järjestelmän toimivuudesta ei ole puolueetonta arviota.”
Jukka Mikkola eikö ”kastekäskyn” toinen osa ole opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää, siis kuinka voi seurata Jeesusta jos ei tee mitä Hän on käskenyt?
Joh. 10:27
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ari,
Oletko itse vakavissasi harkinnut kätesi katkasemista tms. jos se alkaa vietellä? Tai silmäsi irti repimistä. Kuulemma jotkut ovan niin pitkällekin menneet joskus – tai joitain muita ruumiinosia, jos kiusauksia ilmenee. Kielihän on yksi synnin lähde.
Ja oletko aina antanut kaikille, jotka sinulta jotain pyytävät – vaikkapa ukrainalaisille, jotka pyytävät aseita?
Voisiko joku kertoa mikä olisi niin tärkeää täällä maan päällä että Jeesus olisi valmis tappamaan ihmisen?
Kyselen kun haluan seurata Jeesusta.
Ari,
pitäisikö sinun esittää kysymyksesi Kremlin suuntaan tässä Ukrainan kysymyksessä?
Esitän kysymyksen kaikille niille jotka sanovat seuraavansa Jeesusta.
Ari,
Eli, kysymyksesi menee myös Kremliin?
Jeesus ei hyljeksinyt sotilaan ammattia. Toisekseen apostoli Paavali sanoi, että esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Oletko ikinä pohtinut oikeutetun sodan käsitettä?
Mikko Suni et vastaa kysymykseeni Jeesuksesta.
Ari,
Jeesus ei tappanut ketään.
Oletko sinä vihannut ketään tai tuominnut aiheettomasti?
Mikko Suni siis Jeesus ei tappanut ketään, no onko nykyään yhtään sellaista asiaa jonka takia Jeesus tappaisi, tämä on kysymykseni?
Kysymys ei ole siis minusta henkilökohtaisesti vaikka siihen haluat asian kääntää.
Ari,
Jeesus ei tappanut ketään. Eikä Jeesus (”Daavidin poika”) tullutkaan tappaakseen.
Jeesus tuli rakentaakseen (uudelleen) temppelin 3:ssa päivässä. Siihen tehtävään ei sovi (sopinut) tappaminen. Jeesuksesta ei saa ”vapaustaistelijan” esikuvaa. Hän tuli vapauttamaan synnin kahleista.
Jeesuksen tekemiset ja tekemättäjättämiset ovat yksi mutta eivät ainoa tapa pohtia Raamatun etiikkaa. Jeesus ei (suoranaisesti) ottanut kantaa kaikkiin asioihin.
Daavid oli sotapäällikkö (aluksi ”sissipäällikkö”), ja oli vuodattanut paljonkin verta. Hän saanut lupaa rakentaa temppeliä. Daavidin poika Salomo ei käynyt paljoja sotia (vaikkakin ”järjesti aluksi erinäisiä kuolemia”). Hän sai rakentaa Herran temppelin. Salomo kyllä ”liittoutui” ja solmi monenlaisa kauppasuhteita, mikä lopulta ei osoittautunut parhaaksi ratkaisuksi. Tuli solmineeksi mytös erilaisia suhteita vieraiden uskontojen kanssa.
Suomessa on mahdollisuus suorittaa kansalaivelvollisuus aseellisena, aseettomana tai siviilissä. Minusta se on ok. Olen useinkin pohtinut, voisiko erilaista siviilien suojauskoulutusta enemmän tarjota sivareille. Ukrainan sota on osoittanut, että se tullee olemaan entistä kriittisempi pärjäämisemme suhteen – mikäli emme saa nauttia rauhan oloista.
Jukka Mikkola eikö ”kastekäskyn” toinen osa ole opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää, siis kuinka voi seurata Jeesusta jos ei tee mitä Hän on käskenyt?
Joh. 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
(Meni vahingossa myös ylempään kommenttiin vastauksena eli nyt tuli kertausta)
Jos tekee kaiken (!) mitä Jeesus neuvoo, puhtaasta syämestään, mihin Jeesuksen ristinyötä vielä tarvitaan?
Vuorisaarnan tarkoitus ja opetus lienee (myös) auttaa ymmärtämään, että ”synnittömät (omasta mielestään) älkööt suotta enää vaivautuko” – tai vaivatko.
Mikko, mitä tarkoitat sillä että Neuvostoliitto kantoi raskaimman taakan natsien kukistamisessa?
Olen asunut yli neljä vuotta Itä-Berliinissä 80-luvulla, siis DDR:ssä. Tiedän miten hirveitä tekoja venäläiset sotilaat tekivät saksalaisille. Harva uskalsi niistä avautua. Kaksi ihmistä uskalsi kertoa minulle. Toista en enää sen jälkeen koskaan tavannut. Hän oli suurlähetystömme siivooja.
Saksalaiset myös pyrkivät amerikkalaisten sotavankeuteen. Tästä minulle myös kerrottiin. Saksalaiset sotilaat marssia pitkiä matkoja että pääsivät amerikkalaisten vangiksi. Venäläisten käsissä yleensä näet menetti henkensä. Heidän karmean brutaaliuden takia en anna minkäänlaista arvoa heidän sotimiselleen ja taakan kantamiselleen. He tappoivat myös todella paljon juutalaisia. Tätä he eivät milloinkaan ole tunnustaneet tai katuneet ym. Ikinä heitä ei olisi pitänyt päästää elvistelemään voittajavaltioiden joukkoon. Itse he sodan aloittivat 1939. Samoin kuin Hitler.
Stalinin toimesta tapettiin miljoonia enemmän kuin Hitlerin.
Riitta,
käytännössä Neuvostoliiton kansa ja armeija maksoivat hirvittävän hinnan siitä, että se tuhosi käytännössä suurimman osan Saksan maavoimista toisessa maailmansodassa. En puolustele minkään osapuolen hirmutekoja. Käytännössä de facto Molotov-Ribbentrop sopimus päästi toisen maailmansodan valloilleen ja molemmat kansat kärsivät eniten…
…ellei juutalaisia lasketa mukaan…ja lasketaanhan heidät. Järkyttävää.
Ukrainasta sen verran, että Stalinin terrorin seurauksena monet ukrainalaiset ottivat hakaristipanssarit ystävällisesti vastaan pitäen hakaristejä kristillisinä tunnuksina. Todellisuus paljastui hyvin pian. Sekä punainen että musta terrori oli järkyttävää.