Kuljen afrikkalaisen miljoonakaupungin kadulla myöhään illalla. Pukuna afrikkalainen perinnepuku. Ympärillä ihmisten vilinä. Tori- ja katukaupat ovat avoinna puoleen yöhön. Olen ainoa eurooppalainen tuolla paikallisten asukkaiden joukossa.
Minulla ei ole mitään pelättvää, koska ihmiset ympärilläni ovat ystävällisiä. Useat tervehtivät ja joidenkin kanssa vaihdamme muutaman sanan. Muutamat kyselevät mitä kuuluu heidän lankomiehelleen. Tarkoittaa että olen naimisissa kamerunilaisen kanssa.
Olen turvallisella mielellä. Tiedän että mikäli joku häirikkö olisi ilmaantunut, miljoonakaupungissa niitä saattaa esiintyä siellä täällä, niin välittömästi paikalliset ihmiset olisivat asettuneet suojamuurikseni ja tehneet häirikölle selväksi että lankomieheen ei kosketa.
Yhteisöllisyys on voimaa ja hyvät suhteet naapureihin luovat turvallisen lähiön jopa keskelle suurkaupunkia.
Jeesus opetti rakkauden käskyä. Pitää rakastaa toinen toistaan. Ihmisten väliset suhteet on hoidettava niin että voi luottaa toinen toiseensa ja elää ihmisiksi yhteistä elämää.
Jeesus laajensi tätä lähimmäiskäsitettä. Myös viholliseksi mielletty pitää sisällyttää lähimmäisten joukkoon. Rakkaus purkaa erottavia väliseiniä. Ennakkoluulojen risukkoa voi raivata ja tehdä polku avoimeksi toinen toisensa kohtaamiseen. Pelot on käsiteltävä, niin että voi voittaa aiheettomat pelot ja kohdata toinen toisensa aitona ihmisenä. Rakkaudessa ei pelkoa ole. Viholliskuvista on päästävä terveeseen lähimmäisenrakkauteen.
On myös aiheellista, järkevää ja tervettä pelkoa. Ei pidä ehdoin tahdoin heittäytyä tilanteisiin jotka tietää vaarallisiksi. Ei pidä uhmata kohtaloaan eikä tyhmyyksissään kerjätä verta nenästään. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei lähde arsyttelemän kanssaihmisiään sopimattomalla käytöksellä.
Me saamme rakastaa toinen toistamme, koska Jumala on rakastanut meitä. Hänen rakkautensa on tullut jo ennen kuin me olemme siitä olleet edes tietoisia. Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi. Jumala on rakkaus. Niinpä hänen lapsilleen sopii rakastaa toinen toistaan. Jumala on hyvä niin hyville kuin pahoille, joten meidänkin on aihetta osoittaa rakkautta kaikille kohtaamillemme ihmisille.
Jumala antaa aurinkonsa lämmittää niin väärin tehneille kuin oikein eläneille. Jumalan lapsina mekin saamme armahtaa kansaihmisiämme ja kohdella heitä Taivaallisen Isämme tahdon mukaisesti.
Viha ja pelko hajottavat, mutta armollisuus ja rakkaus rakentavat. Omalta puoleltamme olkaamme yhteyden rakentajia. Sopu ja rauha vievät eteenpäin.
Sunnuntain 10.9.2017 evankeliumi puhuu yli kaikkien rajojen menevästä rakkaudesta.
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20170910
Rakas itäinen ystävämme oli tulossa kylään vuosina 1939-44, mutta kylmät suomalaiset kristillistä lähimmäisenrakkautta tuntemattomina torjuivat heidän vierailunsa tylysti, eivätkä päästäneet toveri Stalinia ystävineen ilahduttamaan suomalaisia lämmintä lähimmäisenrakkautta huokuvalla läsnäolollaan.
Voi meitä jumalattomia.
Kimmo
Jo vanhastaan on olemassa oikeutetun sodan kriteerit. Suomen puolustautuminen sotiemme aikana oli nuo kriteerit täyttävä.
Tästä syystä on täysin aiheellista nimittää sotiemme veteraaneja kunniakansalaisiksi.
Teen työtä Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin veljespappina. Viimeksi maanantaina saarnasin korpikirkossa maanantaina 4.9.2017 Häntälän rukoushuoneella. Rukoushuoneessa oli paljon väkeä. Tuossa tilaisuudessa Olavi Lehtoselle luovutettiin piirin myöntämä Kultainen ansiomerkki. Sen luovutti Someron osaston puheenjohtaja Heikki Kärri. Sen jälkeen toimitettiin viikkomessu. Liturgina toimi Saara Roto ja musiikista vastasi kanttori Olli Salomäenpää.
Seuraava tehtäväni on muistotilaisuus yhden edesmenneen kunniakansalaisen muistoksi huomenna 8.9.2017 Lamminniemessä, joka oli viimeisimmäksi rakennettu kaikista sotainvalidien kuntoutuslaitoksista.
Kristinusko on siitä metka systeemi, että se muuttuu aina sen mukaan, mitä papisto seli, seli, selittää.
Pitäisikö Raamattu ottaa kirjaimellisesti vai ei? Raamatussa on kohta, jossa käsketään pyhittää lepopäivä, eli sapattina ei saa tehdä töitä. Ketkä juuri tekevät töitä pyhänä elleivät papit? Mielestäni kaikki pitää ottaa kirjaimellisesti, jos siihen Raamatun auktoriteetilla vedotaan.
Jos Jeesus käski rakastaa vihollista lähimmäisenä, ihan samanarvoisesti kuin ihmiset rakastavat itseään, niin eikö se sitten olekaan niin? Jos hän käski kimppuun käyvälle kääntää toisenkin posken tai olla viidennen käskyn mukaan tappamatta ketään tai mitään elollista, niin papit ja kirkko voivat kuitenkin näköjään ihan pokkana kumota Hänen käskynsä ja sanomisensa seli, seli, selittämällä, että ei Jeesuksen sanomisia nyt pidä ihan niin kirjaimellisesti ottaa.
Jos vetää päälletunkeutujaa turpaan tai jos ei nyt niin hirveästi huvita rakastaa vihollista vaan päättää panna hanttiin ja tappaa kaikki maahan väkisin valloitusaikeissa tunkeutumaan pyrkivät lähimmäiset, niin siitä vaan ihan vapaasti, ei siitä Jeesuskaan voi kyttyrää tykätä vaikka toisin käskeekin.
Kaikkkihan kristinuskossa tuntuu olevan tulkinnanvaraista tavaraa, joka venyy ja paukkuu kuin Jenkki-purukumi, riippuen ihan siitä mikä kulloinkin vallitsevassa tilanteessa kirkolle sopii ja minkä sorttinen papiston edustaja on tulkitsijana. Tuskinpa sitä helvettiä, enempää kuin taivasten valtakuntaakaan tarvitsee nyt ihan niin tosissaan ottaa.
Mitä tulee maamme sotaveteraaneihin, niin kunnioitettavampaa ihmisjoukkoa en ainakaan minä tiedä. Minun oma rakas isävainajani paini molemmat sodat etulinjassa veli venäläisen kanssa josta olen hänelle kuolemaani asti kiitollinen. Mutta sitä en ymmärrä, että uskovaiset kristityt puhuvat naiivisti vihollisen rakastamisesta, toisen posken kääntämisestä ja tappamiskiellosta, kun toisaalla eivät ole osoittaneet kovinkaan lämpimiä ja rakkaudellisia tunteita -39-44 kyläilemään pyrkineitä suuren itäisen ystävämme vierasjoukkoja kohtaan.
Varsinaista kaksoisviestintää ja tekopyhyyttä.
Kimmo
Jokainen elämänohje on sovellettava omassa yhteydessään. Kun ohjeet pannaan väärään yhteyteen, niin silloin ne vääristyvät.
Sama pätee myös Raamatun sisältämiin elämänohjeisiin.
Koska Raamattu on historiallisesti pitkän ajan sisällä syntynyt tekstien kokoelma niin sitä suuremmalla syyllä tarvitaan niitä jotka soveltavat Raamatun sanaa meidän elämämme elämäntilanteeseen.
Kyseessä siis ei ole kaksoisviestintää vaan elämän realiteettien ottaminen todesta.
Jumala otti ihmisyyden Jeesuksessa. Näin hän Isästä ikuisuudessa syntynyt otti todesta meidän ajallisen elämämme todellisuuden. Meidänkin on otettava todesta oma ihmisyytemme ja elettävä elämän todellisuudessa juuri niissä elämäntilanteissa mihin Jumala meidät on asettanut.
Roto: ”Jokainen elämänohje on sovellettava omassa yhteydessään.”
Mihinkäs yhteyteen viholliskuvat ja niihin suhtautuminen pitäisi sijoittaa? Kyllä se on täysin yksiselitteistä tekstiä, jos vihollista käsketään rakastamaan. Silloin on normaalin ihmisälyn puitteissa toimivalle ihmiselle täysin selvää ilman mitään kontekstiselittelyjä, että vihollista pitää rakastaa. Piste.
Vihollisen tappaminen ei ainakaan minun eikä uskoakseni kovin monen muunkaan mielestä ole kovin lämmin rakkaudenosoitus varsinkaan kun se tappaminen oikein erikseen kielletään ilman mitään mainintoja mistään poikkeuksista siitä, että niitä rakkaita vihollisia saisi kuitenkin tappaa jos sovellettavat yhteydet ovat kohdallaan.
Roto: ”sitä suuremmalla syyllä tarvitaan niitä jotka soveltavat Raamatun sanaa meidän elämämme elämäntilanteeseen.”
No tulihan sieltä se oman hännän nostokin. Täytyyhän pappienkin kai jotenkin yrittää tehdä itsensä tarpeellisiksi ja palkkansa ansaita vaikka sitten selittelemällä täysin yksiselitteisiä Raamatun käskyjä oman mielensä mukaisiksi, jotta pääsisivät paukuttelemaan henkseleitään vaikkapa vihollisiaan tuhonneiden sotaveteraanien hyväksi tekemästään puuhastelusta.
Siksi kai Raamatun uskottavuus ja totuusarvo ovat minun silmissäni nollaluokkaa, koska sitä voidaan tulkita ja seli, seli, selittää tulkitsijasta riippuen lähes minkä tahansa asian tueksi. Minusta perin kummallista on se, että Jumala kaikessa kaikkivatiuudessaan -voipuudessaan ja viisaudessaan ei ole pystynyt saamaan Raamattua sellaiseen muotoon, että se olisi täysin yksiselitteinen ja ilman pienintäkään väärintulkinnan mahdollisuutta, niin, että pienessä harmaassa metsämökissään yksin asustava lähes satavuotias mummokin ymmärtäisi mitä hänen rakas mustakantinen kirjansa yrittää hänelle kertoa ja käskee hänen tehdä.
Ihan kirjaimellisen yksiselitteisesti, ilman tulkinnanvaraa.
Kimmo
Jos jossakin tien risteyksessä vieressä istuva kartanlukija sanoo, että käännytään vasempaan, niin se tarkoittaa juuri tuota tilannetta. Seuraavassa tilanteessa oikealle kääntyminen saattaa olla reitin kannalta oleellinen.
Joten kyllä jokainen elämänohje on otettava juuri siinä merkityksessä kuin se on tarkoitettu eikä sitä voi mielivaltaisesti siirtää johonkin toiseen tilanteeseen, missä olosuhteet ovat täysin toisia.
Tuo sinun vertauksesi oikealle ja vasemmalle kääntymisestä on kyllä jo niin ontuva, että tuskin pysyy pystyssä ilman kainalosauvoja.
Roto: ”Joten kyllä jokainen elämänohje on otettava juuri siinä merkityksessä kuin se on tarkoitettu ”
Et vastannut vielä missä merkityksessä tämä vihollisen rakastamiskäsky on tarkoitettu otettavaksi vaikka sitä sinulta kysyin. Entä viides käsky?
Kun olet viisas pappismies niin väännäpä nyt ihan rautalangasta ja kerro tämmöiselle yksinkertaiselle pakanalle, että missä tilanteessa ja merkityksessä sitä vihollista on rakastettava ja missä se ei ole nyt niin nokonuukaa? Entä missä tilanteessa sitä tappamasta kieltävää käskyä pitää noudattaa ja missä tillanteessa sen rakastettavan vihollisen saa tappaa? Kukaan sivistynyt ihminen tuskin tappaa muita kuin vihollisiaan vaikkei häntä siitä erikseen kiellettäisikään. Ja jos heitä (vihollisia) pitää rakastaa, niin asiassa piilee kyllä jonkinasteinen ristiriita, koska eiväthän he siinä tapauksessa olisi vihollisia.
Minä tyhmä rassukka kun en niitä tilanteita, merkityksiä ja soveltamisia tiedosta tai yksinkertaisesti vain ymmärrä, missä mitäkin sopii tai ei sovi tehdä näissä vihollisten ja rikollisten rakastamishommeleissa..
Kimmon ironia tiivistää hyvin kristinuskon ongelman. Ko Uskonnon pahin vihollinen ei ole ateismi tai uskonpuute vaan logiikka…
Seppo
Logiikasta puheen ollen. Ateismin koko perusoletus on looginen kategoriavirhe. Siinä kuvitellaan perusteissaan virheellisellä tavalla että täysin toisissa yhteyksissä olevat premissit antaisivat vastauksen täysin toisiin kysymyksenasetteluihin.
Kaavana ateismin olemukselliset uskonoletukset ovat loogista luokkaa: ”Koska Suomen luonnossa ei ole perinteisesti asunut tiikereitä, niin Napoleonia ei ole ollut olemassa.”
Milloin milläkin verukkeella ateismissa vedotaan yhteen tai toiseen tai kolmanteen sellaiseen asiaan, joilla ei ole uskonkysymysten kansa pienintä tippaakaan tekemistä.
Matias, viestisi minulle sisälsi ns. rapuväistön ja perusteettoman lonkalta heittelyn. Kristinuskon Dogma ei muutu loogiseksi siten, että osoitat jonkun toisen kategorian epäloogisuutta…
Seppo
Erillisten lauselmien asettaminen toisiaan vastaan jollakin ajatuskulun ulkopuolisella perusrakenteella ei tee oikeutta elävän todellisuuden monimuotoisuudelle.
Otetaanpa vaikkapa tarkasteltavaksi lehmän karvojen suunta. Joku ottaa karvojen mittariksi väitteet sekä selässä että vatsassa olevista karvoista ja sitten sanoo että karvojen suunnan ilmauksissa on keskinäistä ristiriitaisuutta, kun toisaalla sanotaan että ne kasvavat ylöspäin ja toisaalla että ne kasvavat alaspäin.
Kuitenkin molemmilla lausumilla on oma totuusarvonsa, mutta se ei aukea tuollaiselle kokonaisuutta ymmärtämättömälle mekanistisissa ylös-alas kuvitelmissa.
Näin myös uskon kysymyksissä kukin opin osa on otettava suhteessa uskon opin kokonaisuuteen, jotta näiden opin kohtien mielekkyys avautuu.
Matias, logiikka on logiikkaa eikä siinä ole mitään ’ulkopuolista’ metalogiikkaa tai rakennetta.
Lehm’nkatrvaesimerksi ontuu molemminpolvin,sillä esimerksi loogine ristiriita olisi siinä, jos väittäisit että k a i k k i karvat kasvaisivat samanaikaisesti sekä ylöspäin että alaspäin.
Niinpä kristinuskonkin looginen ristiriita on jo lähtökohtaisesti siinä, että Dogma väittää maailma luodun täysin hyväksi ja siitä kuitenkin saattoi nousta paha. Eli puhtaasta täysin valkoisesta paperiarkista voidaan leikata musta osa vaikka koko mustaa ei ole vielä edes olemassa. Tai toisen esimerkin mukaan,miten voi kompastua olemattomaan kiveen joka tulee olemassaoloon vasta sitten kun siihen kompastutaan. Ei toimi logiikassa.
Kimmo
Niin tappamisen kiellossa kuin vihollisen rakastamisessa on kysymys vihan ja väkivallan minimointi. Yhteisen elämän perusteisiin kuuluu se että ihminen voi elää turvallisesti ja hyvässä sovussa toisten ihmisten kanssa.
Mikäli tätä ihmisen perustavaa tarvetta elää rauhassa toinen toisensa kanssa uhataan, niin silloin tulee harkittavaksi millä toimenpiteillä missäkin tilanteessa pitää toimia jotta tämä kokonaistavoite saavutetaan.
Esimerkiksi vihollisen hyökätessä pitää puolustautua, jotta hyökkäyksen aiheuttamat hävitykset voidaan välttää.
Yksinkertaisesti voidaan sanoa että on nähtävä yksittäisten käskyjen perusteena olevaa elämän kokonaistavoitetta ja yksittäiset toiminnot suunnattava niiden mukaan. Tällaisessa tarkastelussa yksittäiset käskyt eivät jää irrallisiksi komenteluiksi vaan systemaattisiksi elämänohjeiksi, joiden yhteinen ja kokonaisvaltainen elämää ja yhteistä elämää suojeleva tavoite saavutetaan mahdollisimman hyvin.
Roto: ”Esimerkiksi vihollisen hyökätessä pitää puolustautua, jotta hyökkäyksen aiheuttamat hävitykset voidaan välttää.”
Tämähän on itsestään selvää jopa kaikkein tyhmimmille eläimillekin. Minähän tässä olen ihmetellyt koko ajan sitä, mihin noita vihollisen rakastamis-, tappamisen kieltäviä ja toisenkin posken kääntämiskäskyjä tarvitaan kun ei niitä kuitenkaan tarvitse noudattaa. Et ole vieläkään kertonut ainuttakaan esimerkkiä sellaisesta tilanteesta, missä vihollista tai päälle käyvää rosvoa pitäisi rakastaa. Sen olet kertonut missä tilanteessa häntä kohtaan voi puolustautua väkivaltaa jopa tappamista käyttäen.
Ristiriitahan on siinä, että esim. maahan tunkeutuvaa tai kimppuusi vaikka kadulla hyökkäävää vihollista pitäisi rakastaa ja kääntää hänelle toinenkin poski lyötäväksi. Eihän maahan hyökkää tai kimppuusi käy valloitus- ja tuhoamis- tai ryöstöaikeissa muita kuin vihollisia, joita saa siis sinun mukaasi harkinnan mukaan joko vetää turpaan tai tappaa puolustukseksi, mutta Jeesuksen mukaan heitä pitää rakastaa ja kääntää toinenkin poski lyötäväksi.
Minun semantiikkani mukaan sellaista ihmistä (ihmisiä) kutsutaan viholliseksi, joka pyrkii käymaan toisen kimppuun pahoissa aikeissa, aiheuttamaan toiselle vahinkoa tai tuhoamaan toisen.
Kimmo
Viime viikolla paavi teki vierailun Kolumbiaan. Eilisessä päätösjumalanpalveluksessa 10.9.2017 hän piti saarnan, joka erinomaisesti kuvaa sitä mitä kristillinen sovituksen sana merkitsee kansalle, joka yli puoli vuosisataa on käynyt sisällissotaa.
Tässä voimme nähdä ja kuulla miten tämä sana on ajankohtainen koko Kolumbian kansalle ja kuinka siinä esitetyt sanat sopivat kaikille maailman kansoille kutsuna yhteisymmärrykseen ja rauhan rakentamiseen. Rauhan rakentaminenhan on tavoitteena myös vihollisen rakastamiseen vetoavassa Jeesuksen sanassa.
Videossa on tulkintaa englanniksi muutoin espanjaksi pidetyn messun ajatuksista.
https://www.aciprensa.com/noticias/video-santa-misa-en-el-area-portuaria-de-contecar-19664/
Tarkkaan ottaen asia on vain niin, että Kolumbian sissien kanssa on tehty rauha. Vihollisuudet on siis lopetettu, jolloinka sissit ovat ENTISIÄ vihollisia, eivät siis vihollisia. Se nyt on järkeen käyvää, että entisiä vihollisia tai rangaistuksensa kärsineitä rikollisia voi, jos ei nyt ihan rakastaa, niin kuitenkin sietää. Mutta eiväthän he silloin ole enää ole vihollisia tai rikollisia jos ovat entisiä vihollisia tai rikollisia. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että vihollisia vastaan saa puolustautua väkivaltaa käyttäen ilman, että tuntee heitä kohtaan kovinkaan lämpimiä rakkauden tunteita. Jeesus voi ihan rauhassa olla vihollisten rakastamisesta mitä mieltä tahansa.
Jos pedofiili perustelee käyttäytymistään sillä, että rakastaa lasta, ei se tarkoita sitä, että pedofiilillä, joka on tosiasiassa lapsen vihollinen, olisi oikeus odottaa lapselta vastarakkautta. Eikä lapsella ole velvollisuutta rakastaa häntä rakastavaa pedofiiliä sanoipa Jeesus mitä tahansa.
Kimmo
Paavin puheessa mennään syvemmälle kuin vain juridiseen sopimukseen. Siinä vedotaan että päästään todelliseen ihmisten väliseen yhteyteen. Ilman tätä syvempää inhimillistä yhteyttä sopimukset jäävät vain ulkokohtaisiksi papereiksi, jotka eivät poista kansan syvää jakautumaa. Menihän meidänkin maassamme kansallisen yhtenäisyyden saavuttamiseen pitkä aika, vaikka meidän sisällissotamme kesti vain muutaman kuukauden.